Omakohtaisia kokemuksia rodusta? Olen lukenut rotumääritelmä(t) presa vs. dogo ja kaikkea mahdollista, mutta. Tarina on tosi ja taatusti typerä. Tapasin kaikinpuolin kivan naisen, jolla nyt sattuu olemaan tuo presa. Koiran pariin kertaan tavannut, eikä siinä mitään... Jokseenkin olen aina ollut vastaan näitä 'tappajarotuja' ja ihmetellyt miksi kukaan edes sellaisen tahtoo ja vieläpä; miksi helvetissä tahtoo sellaista suomessa? Täällä kun ei saa lain mukaan koira OIKEASTI vahtia tai suojella. Ei tule häkkiä, mutta tulee sakkoa ja piikki.
Toisille on häritsevä tekijä lapset, toiselle levinnyt perse... Mua häritsee tämä koira. Eikä edes kyseinen koira, ainakaan vielä, mutta koko asia. Tekeekö noinkin vahtiviettinen ja 'kova' koira elämästä suppeeta ja yhtä helvettiä? Varsinkin kun EI ole sitä hemmetin huvilaa rikkauksineen jota vahtia? Vieraat ihmiset aina haaste ja projekti?
Tämä mainitsemani koira on puolitoistavuotias narttu ja pelkästään ns. epäilevä kun ovi aukeaa ja minut pyydetään sisään. Katselee hetken matkan päästä, tulee haistamaan ja menee menoihinsa/jää jalkoihin makaamaan. Minua on ohjeistettu, mutta tarvitseeko jokainen vieras saman saarnalitanian kuin minä? Jostain syystä en osaa rentoutua, en vaikka tämä koira makaa täysin unessa jaloissani.
Sanottakoon vielä, että olen kyllä koiraihmisiä. Kokemukseni vain valitettavasti rajoittuu pelkästään noutajiin.
Toisille on häritsevä tekijä lapset, toiselle levinnyt perse... Mua häritsee tämä koira. Eikä edes kyseinen koira, ainakaan vielä, mutta koko asia. Tekeekö noinkin vahtiviettinen ja 'kova' koira elämästä suppeeta ja yhtä helvettiä? Varsinkin kun EI ole sitä hemmetin huvilaa rikkauksineen jota vahtia? Vieraat ihmiset aina haaste ja projekti?
Tämä mainitsemani koira on puolitoistavuotias narttu ja pelkästään ns. epäilevä kun ovi aukeaa ja minut pyydetään sisään. Katselee hetken matkan päästä, tulee haistamaan ja menee menoihinsa/jää jalkoihin makaamaan. Minua on ohjeistettu, mutta tarvitseeko jokainen vieras saman saarnalitanian kuin minä? Jostain syystä en osaa rentoutua, en vaikka tämä koira makaa täysin unessa jaloissani.
Sanottakoon vielä, että olen kyllä koiraihmisiä. Kokemukseni vain valitettavasti rajoittuu pelkästään noutajiin.
Vastaukset 5
Vanhimmat
on äärettömän suojeleva rotu ja saattaa tulkita uhaksi melkein mitä tahansa. Koira on vielä aika nuori ja sinun pitää vaan tiukalla asenteella ajaa itsesi laumaan ja suoraan koiran yläpuolelle. Sen jälkeen elämä on suhteellisen helppoa kyseisen rodun kanssa.
Jos koira jää eteen makaamaan, niin ei väistöjä, koira pitää saada edestä pois. Koira uhittelee, sinun pitää olla ohjaksissa ja antaa koiralle ymmärtää, että sinä määräät.
Muuta tietä ei ole, jos haluat rentoutua koiran läsnäollessa.
Koira on ehdottomasti totutettava vieraisiin ihmisiin ja muihin koiriin (myös samaa sukupuolta oleviin) pennusta asti, myös omalla reviirillään. Tuon rotuinen koira voi olla aikuisena vaikka kuinka arvaamaton vieraiden suhteen, jos sille ei olla pennusta asti huolella osoitettu, että vieraat ovat luotettavia ja vaarattomia. Ota koira mahdollisimman usein mukaan kylään ja muualle tapailemaan ihmisiä ja totuttelemaan muuttuviin ympäristö-oloihin. Itselläni ei ole tuota rotua ainakaan toistaiseksi ollut, mutta komondor ja bullmastiffi (tällä hetkellä) on: lisäksi lempeämpään käyttöön tarkoitettuja rotuja.
Ei näitä rotuja tarvitse pelätä yhtään sen enempiä kun mitään "lepsumpiakaan".. :) Toki jämpti täytyy olla, mutta ei itseään tarvitse mihinkään huimaan johtaja-asemaan psyykata, varmaan vaan pahentaisi jännittyneisyyttä sekä koiran, että vieraan välillä.. Jos koira on fiksuissa käsissä, ei huolta!
Meillä dogo argentino narttu jonka kanssa harrastellaan tokoa, sekä pk-puolelta hakua, raunioita ja jälkeä. Rakastaa sitä hommaa sekä maalimiehiä ja harrastusten kautta koira on myös saanut vahvan sosiaalistamisen. Tästäkin huolimatta omani on varautunut, kun kotiin tulee uusia ihmisiä. Saattaa pöhähdelläkkin, mutta omalla puolellaan pysyy. Vieraat jotka haluavat tutustua koiraan ja parhaassa tapauksessa päästään oikeen suuteloimaan, niin heistä tulee varmasti hyvät kaverit! Sen sijaan varautuneet vieraat saavat varautuneen vastaanoton.. :)
Pelko pois! :)
Täällä kun ei ole erillistä aluetta dogoille tai muille molosseille (ei ihan viittisi rotikoiden tai laumistenkaan palstalle mennä dogoista pulisemaan), niin kysynpä nyt kun omistaja tähän ketjuun ilmaantui. Olen ajatellut dogoa ja näyttelyissä noin viitisen vuotta käynnyt välillä niitä katsomassa ja omistajia jututtamassa.
Mitä mieltä olet: voiko dogo asua kerrostalossa? Kerran mailailin omistajalle, joka sanoi että voi ihan hyvin. Mutta millainen on tarjottavan liikunnan määrä tällöin? Tarvitseeko välttämättä harrastuksen (kuten pk-lajit) vai riittääkö pitkät lenkit 3-4 kertaa päivässä plus aivotyöskentely?
Eräällä toisella keskustelupalstalla taas dogon omistajat maalailivat suorastaan 'kauhukuvia' siitä kuinka poikkeksellisen työläs rotu dogo on. Jos vertaa esim. rotikkaan tai dobberiin, onko dogo kuitenkaan sitä huomattavasti vaativampi? Ymmärrän kyllä että kyse on voimakkaasta jääräpäästä, mutta minulla itselläni on ennen ollut myös dominoivaa ja omapäistä rotua edustava kookas koira (tosin seurakoira).
Moikka!
Toki dogo voi asustella kerrostalossa! Ongelma saattaa tulla siitä vartiovietistä, että pöhiseekö sitten kaikki rapussa kuuluvat äänet.. Meillä nääs on tuo vartiovietti todella tiukassa ja pihan vartioimista yritetään edelleen kitkeä.. (tyttö kohta puolitoistavuotias) Rauhoittuminen vartioinnin suhteen saattaa tulla myös murrosiän mentyä ohi, sen näkee myöhemmin.. Muuten en näe mitään syytä miksei dogo kerrostalossa viihtyisi. (30 neliön yksiöt ovat kyllä asia erikseen...)
Ei PK:t ja TOKOT missään nimessä pakollisia ole, mutta jotain aktiviteettia lenkkien lisäksi kannattaa olla juu, se vähentää huomattavasti sellasta ylimäärästä touhottamista. Ja jos neljästi päivässä jaksaa koiraa lenkittää, niin hyvä, mutta kovin raskasta juoksutusta kannattaa miettiä siinä mielessä, että energia lisää energiaa.. ;)
Pennun sosiaalistaminen on tämän rodun kanssa erittäin tärkeää. Kaverit tahtoo jäädä niihin jotka on pennusta asti tunnettu. Ja kahden vuoden jälkeen urokset todennäköisesti eivät enää siedäkkään muita, edes tuttuja uroksia. Hyvän sosiaalistamisen kautta säästyt toivottavasti ainakin turhilta rähinöiltä. :)
Uskon että pärjäisit ihan mainiosti dogon kanssa, etenkin jos sinulla aiemmin on kovapäinen koira ollutkin. Jämptillä asenteella, periksi antamattomuudella ja tooooodella pitkällä pinnalla saa dogosta mahtavan kaverin! Tämän rodun kanssa ei siis harrasteta mattopainia, vaan tahtojen taistelua ;)
Onnea dogon etsintään, jos rotuun päädyt!