nää riiviöt tekee hulluksi!!!

Hanki sinne kotiin jotain tekemistä, huomaat kuinka muuttuvat enkeleiksi.
Muualla hoidattaminen ei ole ratkaisu. Pane nekin rahat mielummin noiden aktiviteettien hankintaan. Esm. legot, pelit, autoradat, jne... ihan on mielikuvitus rajana.

Ihanaa... jossakin muuallakin tapellaan kuin vain meillä;) Meillä on nyt eskari ikäiset kaksospojat ja vauhtia ja vaarallisia tilanteita löytyy! rakastavat toisiaan aivan älyttömästi.. mutta tappelevat kans rajusti. Fyysinen tappelu on vähentynyt mutta kun kasvavat niin sanallisesti pärjäävät jo paremmin.. joka sekään ei ole kovin kivaa katseltavaa.
Meillä on kans kokeiltu kaikenlaista.. nyt on tarra systeemi käytössä ja se on tuntunut auttavan, ainakin vielä. Kannattaa ottaa yhteyttä perheneuvolaan.. mä olen käynyt siellä juttelemassa poikien käyttäytymisestä ja saanut tosi paljon hyviä vinkkejä huonon käyttäytymisen muuttamiseen hyväksi.. lapsi kuulemma oppii vain hyvien kokemusten kautta.. ja sitä tässä on nyt sitten opeteltu käyttämään.
Mä toivon teille oikein pitkää pinnaa, jaksamista ja sinnikkyyttä;) sitä tässä on meilläkin hampaat irvessä opeteltu!

Millainen on tilanteesi nyt erityiskaksoslasten kanssa? Puhuvatko jo? Omilla identtisillä pojilla on ollut oma kielensä ja on vielä edelleen. Puhe tuli myöhässä, mutta heillä ei ole kehitysvammaisen nimitystä viranomaisten taholta.

Neuvolassa sattui olemaan sellainen, jolla oli itsellään kaksoset. Hän kertoi minulle, kaksosten puheen tulevan myöhässä. Heillä ei ole niin vahva ymmärretyksi tulemisen tarve, kun oma kaksossisarus ymmärtää.

Puhuvat nyt ymmärrettävästi. Ymmärtävät puheen. Kiellot kaikuvat kuin kuuroille korville (karkkipussi kun rasahtaa niin jo pyytävät vieressä). Välillä ollaan hyvää pataa ja sitten tapellaan. Lapsemme riehuvat kaikki ja ovat vilkkaita... Tekemistä on vaikka kuinka ja keksivät itse lisää. Kahinan ja metelin välillä olen kuitenkin onnellinen heistä! Ehkä halusinkin vilkkaat ja puheliaat lapset...

Sen vähempi riehuvat, kun vanhempi tai vanhemmat ovat heidän kanssa (läsnä). Sitä huomion hakua ja tylsistymistä se riehuminen taitaa olla...

Olen 2 ja ½ vuotisten kaksosten mummi ja poikani perhe on suurissa vaikeuksissa kaksosten kanssa.
Eivät ole kiinnostuneita saduista eivätkä TV- lasten ohjelmille. Nukuttamiseen menee toista tuntia.
Leikkiessä eivät halua leikkiä koskaan omilla leluilla vaan aina on otettava juuri se mikä on toisella. Jos ei onnistu niin purevat ja lyövät toisiaan ihan vaarallisesti. Satukirjatkin haluavat vain repiä ja kaikki lelut vain rikotaan hakkaamalla. Onko normaalia ?
Vanhemmat ovat aivan loppu .
Auttakaa neuvoilla. Lääkärien mielestä lapset ovat normaaleja mutta villiä.
Paha katsella kun vanhemmat ovat neuvottomia. lapset eivät hetkeksikään ole rauhallisia paitsi syödessä ja silloinkin mielellään riehuvat.

Lapsenlapsillasi on kamala tilanne, mutta osan selittää ikäkin. Lelu elää vasta kun on toisen kädessä... Näin se vain on. Toisen lyömistä ei tule sallia missään tilanteessa, vaan siihen ja muuhunkin ei hyväksyttyyn käytökseen tulee puuttua välittömästi ja jämäkästi. Vaatii hermoja, mutta toimii pidemmällä aikajanalla. Kaksosemme kinastelevat teineinä edelleen kuin leikki-ikäiset. En voi kuin katsella heidän kisaamistaan kateellisena, koska heillä on jotain, mikä on vain kaksosilla. Heillä on oma yhteytensä, johon eivät ulkopuoliset pääse mukaan.

Lapsille ei pidä antaa ikätasolle sopimattomia leluja käyttöön, eikä ikätaso ole aina fysiologinen ikä! Sellaisia, joilla voi satuttaa toista tai jotka voi rikkoa, odottavat kaapissa tai kaupassa aikaansa. Lopputulos voi tietysti alussa olla, ettei ole kuin pehmoleluja käytössä... Rikkominen, heittely yms. sopimaton käytös on opetettava pois määrätietoisesti. Ei siinä muuta keinoa ole ja mitä aiemmin sen parempi. Sama käytöshän heijastuu sosiaalisissa suhteissa myöhemmin, eikä riehuvaa kaveria katsoa suopeasti kaveripiireissä. Niin lapset kuin koiranpennutkin tulee kouluttaa ajoissa. Kouluttaminen on hyvin samantyylistä, mitä olen kuunnellut koiratuttaviani. Uskomatonta ja huvittavaakin, mutta näin vain on. Niin aikuinen kuin lapsikin tekee mielellään oikein kehuttaessa tai palkittaessa oikein tehdyssä asiassa. Ohjeiden tulee olla yksinkertaisia, helposti tajuttavia. Palkinto voi olla pusu poskelle, halaus, heitto ilmaan tms. mukavaa, hellää ja kätevää materiaalitonta hyvää.

Jos nukuttamiseen menee pitkään, voi syynä olla liian pitkät päiväunet. (Vuorokautinen kokonaisunen tarve on 12 h leikki-ikäisillä.) Tai syynä voi olla sekin että eivät saa illalla riittävästi ennakkovaroituksia lähestyvästä nukkumaanmenoajasta. Ovatko iltarutiinit kunnossa, joista lapsi tietää nukkuma-ajan olevan lähestymässä? Rutiinit on toistettava joka ilta samaan aikaan samanlaisena. Aikuiselle tylsää, mutta lapselle todella tarpeen. Rutiinista ei tule poiketa, jos hieman kiukuttaa tms. vaan iltatoimet (lelujen pois kerääminen, iltapala, iltapesut, yöpuku, iltaloru ja hyvää yötä, halin kera) etenevät omaa vankkumatonta rataansa, tykkäsi lapsi siitä tai ei. Tämän jälkeen ei sängystä tulla pois tai lapsi palautetaan bumerangina takaisin. Kyse on lapsen parhaasta ja hyvinvoinnista loppujen lopuksi.

Nämä kikat on tullut kokeiltua kaksosteni kanssa ja ovat kasvaneet traumattomiksi, mukaviksi teineiksi. Totuuden nimissä on sanottava etteivät aina ole olleet niin mukaviakaan, mutta se on se ikä;) Meillä ainakin lapset ovat kasvattaneet vanhempiaan siinä missä vanhemmat lapsia. Mutta yksi asia on aina ollut varmaa: aikuinen määrää ja lapsi opettelee elämän perusasioita aikuisen turvallisessa ohjauksessa.

Jännä et joku rassaa jo kahdesta lapseta.
Mulla on neljä lasta ja lhekkäin syntyneet vuoden välein. Melkein kuin neloset, eikä rassaa yhtään.

Onko tuo vaan itsekehua, että voi kun mulla on nyt lapsia... ja enmitenkään pärjää.. voi voi. kattokaa mua.

Neljän lapsen kanssa on vauhtia ja vilinää mutta en minä huutele tuolla että voi voi millaista on olla kun on näin paljo lapsia.

Onko jollakin kaksoset, jotka eivät tappele keskenään ?
Meillä alkoivat puremaan heti kun pääsivät toisiinsa käsiksi. Nyt viisivuotiaana eivät enää pure, mutta yhtäkkiä käy tuli ja leimaus, ja ovat toistensa kimpussa.
Ei olla hirveesti stressattu tilanteesta. Rauhoittuvat kummasti, jos toinen on vaikka mummolassa yötä. Tasapuolisia yritetään olla molempia kohtaan ja koitataan keksiä myös omia juttuja molemmille.

Joskus kaksi lasta voi rassata enemmän kuin neljä yhteensä..

Mulla on viisi lasta ja kaksi nuorimmaista on kaksoset. Kolmen ekan kanssa ei mitään ongelmia vaikka ikäero ei heillä kummonen olekaan, Mutta kaksoset ja kolme muuta. Ei niinkään se lasten lukumäärä kuin se että on kaksoset, jotka purevat, lyövät, repivät jne toisiaan ja huuto on sen mukaista. Itsellä alkaa olla voimat, neuvot, opit ja kärsivällisyys loppu. Kun menee väliin ja omasta näkökulmasta tilanne on ohi, rauhoittunut ja kun selkäsi käännät, niin jo ollaan taas tappelemassa tai jatkamassa sitä, minkä äiti keskeytti.
Välillä mietin pitäisikö heidän vain antaa tapella ja katsoa kumpi voittaa. Pitäisikö heidän antaa keskenään selvittää tilanne. Tiedä sitten mikä olisi paras keino. Tosin pojat ovat vasta vajaat kaksi vuotta. Ja tiedoksi vain, että ovat käyttäneet hampaita toistensa puremiseen jo reilun vuoden eli siitä asti kuin hampaita on ilmestynyt. Ehkä se tappeleminen joskus loppuu tai ainakin vähenee, mutta se on raskasta muille perheenjäsenille.
Onko tämä tällainen vain kaksosten riesa vai olisiko tilanne sama, jos kaksi täysin samanikäistä, mutta eri vanhemmista eläisivät samassa taloudessa?

Meidän kohta 3-v kaksoset (pojat) tappelevat päivittäin tosissaan, aiheeksi riittää mikä vain, hieman isompi isosisko sekoittaa pakkaa vielä vähän ja välillä kaikki kolme pyörii väkkäränä huutaen pitkin lattiaa, pyytävät sitten kohta anteeksi toisiltaan ja puhaltavat pipin pois ja leikki jatkuu kuin ei mitään :) pahimpiin pahoinpitelyihin puutumme kyllä mutta pienemmät painit saavat selvittää itse, jokainen lapsista on oppinut että sitä saa mitä tilaa, ja osaavat pitää puolensa.
Jos kokoajan puuttuisin tappeluihin, en muuta sitten enää kerkeis tekemäänkään, sen verran usein niitä päivässä on. Olen ajatellut että muiden kaksoset on bestiksiä, mutta näköjään sama touhu kaikilla, kaksoset varmaan hakee kokoajan rajojaan toisiltaan kun on niin tasaväkiset, varsinkin jos ovat samaa sukupuolta ja samaa kokoa.
Ja mitä tavaroihin tulee, kaikki lelut kyllä hajoaa poikien käsissä, kirjoja repivät vielä vähän aikaa sitten, tietyt lelut ovat vain isosiskon käytössä, pojille yritetään hankkia kestävämpää kamaa.
Kodin pinnat menee uusiksi sitte ku pojat on armeijassa, aikasemmin en edes haaveile uusista seinistä tai lattioista, saatikka huonekaluista :D
Mutta niin ihania ovat, kaikki materia on toisarvoista.
Itsekään en todella helpolla ole heidän kanssa päässyt, vasta 2 kk ovat alkaneet nukkua täydet yöt, ekat 2,5 v herättiin vähintään 4 x yössä. Zemppiä vaan kaikille samassa tilanteessa oleville, koitetaan kestää, kyllä se elämä vielä muuttuu hiljaiseksikin joskus...

Juu kyllä elämä rauhoittuu kun alkavat juosta tyttöjen perässä...noin 16 v. No meillä kyllä kummasti rauha pysyi yhtä puolta vuotta lukuun ottamatta kun aamu alkoi klo 6 vähän leikkiä yms. Klo 7 aamupala, sitten pesulle leikiä jne. klo 8.30 ulkovaatteita pukemaan niin, että ulkona oltiin klo 9 -11, sitten lounas ja päiväunia klo 12-13 heti sen jälkeen välipala ja ulos klo 14-16. Ulkoilua oli säällä kuin säällä ja kavereitakin oli aina pihalla kun joku meni tuli joku muukin. sitten klo 17 päivällinen ja askartelua yms klo 18 lastenohjelma..vain yksi.. sitten leikkiä yms ei tietokonepelejä.. klo 20 aloitetaan iltavalmistelu..iltasatu klo 20.30-21 ja sitten unta kuuppaan. Mutta pointti on se, että ulkoitiin 4h per päivä ja päivä oli yleensä säännöllinen, mutta siitä poikettiin kyllä aika usein, jotta lapset eivät hermostu silloin jos poikkeamia on vain harvoin. Kolmevuotiaan saa lisäksi esim seurakuntakerhoon 3h x 2 vko, käytä sitä.

Meillä on 1,5 vuotiaat kaksoset ja juuri aloittanee tosissaan riitelyn. Huh huh.. Kokoajan on jostain riitaa. nyt kun satoi koko viikonlopun, olimme sen sisätiloissa ja voi apua, että olimme tulla sekopäisiksi mieheni kanssa, koska pojat hyppivät seinille. Esim. toinen kiipeää kiikkerälle tuolille ja toinen kurkistelee haarojeni välistä ja nauraa, sekunnin päästä tilanne on taas joku toinen. pojat ovat ikiliikkujia ei vätkä pysähdy yhtään. he vaativat täyden huomioni melkein kokoajan. Ainoastaan videoiden avulla ne rauhoittuu ja vaikka televisio ei olisikaan hyväksi niin kyllä meillä katsotaan ainakin tunti päivässä!

tsemppiä kaikille kaksosten vanhemmille, ei oo helppoo!

Meillä neljä lasta, pienimmät 1v. 4kk vanhat kaksoset. Kyllähän nuo tappelee kun peijoonit, niin tekee kyllä vanhemmatkin ei-kaksoset, mutta on niistä niin paljon seuraa toisilleen, että itse koen kaksoset helpommiksi kuin esim pienin välein syntyneet vanhemmat lapset.
Ehkä syynä on myös se, että nämä taitavat olla ne iltatähtöset ja kun aiemmista lapsista tietää, että pienenä olo kestää niin lyhyen aikaa, niin jotenkin sitä suhtautuu asioihin ihan eritavalla.
Tottakai kaksoset asettavat haasteita, esim lähtötilanteet on hankalia ja syöttö ja nukutuspuuhiin täytyy kehitellä omat systeemit. Ja kun molemmat ryhtää erisuuntiin ja toinen meinaa tippua jostakin mihin on kiivennyt ja toinen on pinteessä toisaalla ,niin ei se aina helppoa ole. Mutta toisaalta kaksosten kanssa oleminen ei ole minusta niin vaikeaa kuin itse alunperi kuvittelin...

Antakaa lastenne ymmärtää että kun ei käyttäydy hyvin siitä seuraa "rangaistus".En siis tarkoita huutamista,läimäyttämistä,kiroilemista...
Se vaan pahentaa tilannetta.Lapset ovat käteviä oppimaan esim. vanhempien kiroilemista tai lyömistä.Sopikaa jäähypenkki ja jos lapsenne tekee väärin ekas annatte varoituksen ja jos ei usko siitä seuraa jäähy.Yhtä monta minuuttia kuin ikävuosia.Alentukaa lapsenne tasolle (kyykistykää ja ota katsekontakti lapseen) ja selittäkää lapselle mitä hän teki väärin eli miks hän joutuu jäähylle.Vie lapsi jäähypenkille mutta älä puhu mitään vaan istuta.Jos ei usko ja lähtee kävelee vie uudestaan mutta älä puhu edellekään mitään.Jatka tätä kunnes lapsi istuu jäähyn loppuun.Selitä lopuks miksi joutui jäähylle ja pyydä et hän pyytää sinulta anteeksi (jos ei pyydä anteeksi hän saa uuden jäähyn).Halaa häntä jäähyn päätteeksi.

Tärkeää on että "rankaiseminen" on aina sama menetelmä eli jäähy,ettei esim. läimäytys.Vaatii kärsivällisyyttä,mutta se kannattaa pitemmän päälle.Varaudu että karkaa jäähyltä ekoilla kerroilla useaan kertaan,kun kokeilee rajoja.
m28