Hml.

Suomi24:n palstojen kautta tutustuin vl-oppeihin (ja putosin tuolilta), niin menin melko pian suurehkon suomalaisen kaupungin esikoislestadiolaisten ja vanhoillislestadiolaisten seuroihin. Samoin olen kerran ollut vl-suviseuroissa. Tämä sen vuoksi, ettei tarvitse kirjoitella tänne pelkästään ämmien juorujen pohjalta.

Tein palstalle aikanaan vertailevan kirjoituksen el-seuroista ja vl-seuroista. Samoin kirjoitin kokemuksistani vl-suviseuroissa.

El-seuroissa käynnin yhteydessä kukaan ei tullut minun juttusille. Sen sijaan vl-seuroissa ensimmäisen tauon (tupakkitauko) aikana heti luokseni tulla putkahti vanhempi mieshenkilö kyselemään mistä olen yms. Hän ei ollut millään tavalla hyökkäävä tms. Mutta hän selvästi kuulosteli, josko olen uusi henkilö paikkakunnalla ja josko "vain me" -seurakunta kiinnostaisi.

Varmaan uuden ihmisen kohdalla käytäntö vaihtelee, miten perusjengi suhtautuu. Onhan tällä palstalla jotkut kirjoittaneet, että uutta katsotaan kuten lehmät katsovat uutta sonnia laitumella. Minä en tällaista saanut osakseni.

Jos menet vl-seuroihin, niin varaudu siihen, että joku tulee sinun juttusille.

Toki joudut silmätikuksi, mutta älä siitä välitä.
Tiesitkö, että kristillisyydessä Raamatun katsotaan olevan jumalansanaa? Siihen tutustumiseen ei tarvita seuramatkailua.

linnassa "ulkopuolisena" mennyt useitakin kertoja tänä vuonna seuroihin. Istumapaikka on aina löytynyt siitä salin takaosasta ilmoitustaulun alta. Kukaan ei ole minua siellä häirinnyt. Kukaan ei ole katsonut kieroon. Siellä on kaikenikäisiä: on pieniä lapsia, koululaisia, opiskelijoita, nuoria perheitä, vanhoja ihmisiä... kaikkia. Kaikki ovat siellä sulassa sovussa. Saarnat ovat olleen hieman puisevia ja mitäänsanomattomia, mutta kuitenkin niissäkin on kuulunut sanoma syntien sovituksesta ja sielun ja mielen rauhasta. Mukavaa on myös ollut kuunnella Jumalan lasten laulua. Se on ikään kuin ennakkokajoa iankaikkisuuden enkelten laulusta. Tervetuloa siis seuroihin Hämeenlinnaan.

antaina tai sunnuntaina?