Räntää sataa.
Kuka sen oivaltaa.
Että siltikin.
Sinua rakastin.
Tänäänkin..
Ei tuulisää.
Ei myrskyä nää.
Rakkauteni.
Vaan siihen jään.
Koukkuun.
Ihanaa loukkuun rakkauden.
Nytkin kun ajattelen.
Kyyneleitä niellen.
Olet sinä ihmeellinen.
En pääse aina likellesi.
Et päästä sydämeesi.
Kuitenkin.
Sinua rakastin.
Kesästä kesään haaveksin.
En hetken hurmaan kajonnut.
Vaan rakastuin.
Sinuun.
Ole sellainen ain.
Jonka nähdä mä sain.
Ole muisto mun päivissäin.
Minähän rakastan sinua.
Olet aina osa minussa.
Kiitos että olet olemassa.
Kuka sen oivaltaa.
Että siltikin.
Sinua rakastin.
Tänäänkin..
Ei tuulisää.
Ei myrskyä nää.
Rakkauteni.
Vaan siihen jään.
Koukkuun.
Ihanaa loukkuun rakkauden.
Nytkin kun ajattelen.
Kyyneleitä niellen.
Olet sinä ihmeellinen.
En pääse aina likellesi.
Et päästä sydämeesi.
Kuitenkin.
Sinua rakastin.
Kesästä kesään haaveksin.
En hetken hurmaan kajonnut.
Vaan rakastuin.
Sinuun.
Ole sellainen ain.
Jonka nähdä mä sain.
Ole muisto mun päivissäin.
Minähän rakastan sinua.
Olet aina osa minussa.
Kiitos että olet olemassa.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Margitta, äläkä ihmeessä muuta runojesi tyyliä.
Ne ovat aivan omaa luokkaansa niinkuin sinäkin.
En koskaan väsy runoiluusi, ne huokuvat kirjoittamisen iloa
ja positiivisyyttä.
Mitä ikinä taivaalta sataakaan.
Missä ikinä ihmisten keskellä istunkaan.
Puheita en enää voi pitää ääneen rakkaudesta yhteen.
Sinä vain olet niin minussa.
Joka ikisessa hetkessä syvimmässä.
Enkä voi sitä kertoa, en sanoa kyyneleitteni arvoa.
Tiedän tärkeimmän,
olet olemassa rakkaani.
Olet olemassa.
Niinkuin tuuli.
Joka Murustaan kaipaa.
Kiitos lukuhetkestä.
Vastarunosi oli viehkeä.
"Kiitos että olet olemassa"
Keväisestä toispuolisesta halvauksestani
toivoisin sanovani samoin
psyykemme toimivat synkkaavilla aaltopituuksilla
silti
Mutta tunne sisällä on sama.
Jos on joku jota oikeasti voi rakastaa.
Voimia.
Ei ihminen lakkaa olemasta.
Vastakun on mullattuna maassa.
Kiitos kun luit runoni.
Sekin on osa minua.