Aina kuvittelin, että olen tunneihminen ja olen ollut tosi herkkä ja aina jos on joku tilanne, niin saatan vetistellä helposti. Henkilökohtaisissa suhteissa on aina tunteet tulleet voimakkaina. Mutta nyt on tapahtunut jotain merkittävää. En enää tunne kuin ennen! Tämä on uskomatonta. Ilahdun ja saatan suuttuakin, mutta olen tosi analyyttisen etäinen ja järkevä. Pohimmiltaan ei enää satu mikään. Ei itketä enää. Teen vaan, mikä on järkevää ja mistä tykkään. Elän parasta aikaa tällä hetkellä. Pystyn keskittymään töihin ja opiskeluun. Pystyn elämään paljon paremmin. Elämänlaatu on parantunut. Voi kun olisin osannut tämän taidon jo aiemmin.
Herkkyydestä ja tunteista ei loppujen lopuksi ole mitään hyötyä elämässä pärjäämisen kannalta. Ne voi pitää omassa elämässään, mutta niitä ei kannata näyttää niille, jotka sitä eivät arvosta. Kotona on ihana fiilistellä, mutta kodista kun astuu ulos, niin armoton kuori päällä. Se on suojelevaa. Silloin kukaan ei pysty satuttamaan.
Herkkyydestä ja tunteista ei loppujen lopuksi ole mitään hyötyä elämässä pärjäämisen kannalta. Ne voi pitää omassa elämässään, mutta niitä ei kannata näyttää niille, jotka sitä eivät arvosta. Kotona on ihana fiilistellä, mutta kodista kun astuu ulos, niin armoton kuori päällä. Se on suojelevaa. Silloin kukaan ei pysty satuttamaan.
Vastaukset 9
Vanhimmat
Aina satuttais ? Kyllä tätä haarniskaporukkaa on ihan tarpeeksi.
Jos olisimme tuntevampia toisiamme kohtaan mailma ois parempi paikka elää,koska jokaisella ne tunteet kuitenkin jossain on.
jos kaikki olisi yhtä tunteikkaita, muta kun ei ole ja sitten nämä järki-ihmiset nauravat pilkallisesti, kun olet mennyt elämässäsi pahasti solmuun. Kiitos ei, ei mulle enää sitä. Nyt saaavat muut töpätä, mutta mä en enää sekoile.
itse olisin tuon kirjoittanut. Minäkin elän ihan toisenlaista elämää nyt erinäisten vaikeuksien jälkeen, mutta paljon onnellisempi ja vakaampi olen nyt.
Minäkin ihmettelen, että miksi en aikaisemmin tajunnut elää näin.
Liiat tunteilut sekoittaa päänupin. Kiitos järkikulta, että otit
elämäni hanskaasi :)
että kyllä näitä kriisejä todellakin kannattaa käydä läpi, että oppii jotakin. Nyt on tosissaan oppinut niin paljon, että järkikulta vei voiton ja onneksi vei. Mielenterveys on varmaan aivan huipussaan, jos vuosiksi jää uikuttamaan. Kun tunteet eivät vie, niin jää energiaa muuhun. Pystyy keskittymään elämään paljon paremmin, ei satu onnettomuuksia, ei ole sydänsuruja ja muuta roskaa.
Herkkää ja tunteellista ihmistä ei ymmärretä tässä yhteiskunnassa ( Olisiko sama asia kuin itkijä jossakin alkukantaisessa heimossa)
Onko sillä loppujen lopuksi väliä, ymmärretäänkö sitä, jos tunteilija itse tietää ja tuntee itsensä? Silloinhan tunne on vahvuutta. Jos tunteilu taas vaatii ympäristöltään reaktiota, jota tunteileva ihminen yleensä tarvitsee, se tulkitaan tavallisimmin jopa älylliseksi vajavaisuudeksi tai ainakin sellaiseksi, josta ihminen itse ei ole tietoinen.
mutta ihmiset ovat niin suvaitsemattomia ja niin tiukkoja, että ei täällä ole mahdollista tuntea. Se on täysi mahdottomuus. Jos tuntee, niin tuntee kotona tai turvallisessa seurassa. Mä en ainakaan viihdytä ketään enää ylimääräisesti. Jokainen saa muhia omassa liemessään.
vain avokilleni, sekä muille läheisilleni en muille
Ehkä sitä pääsisi tavallaan helpommalla jos ei olisi liian tunnehörhö, mutta itse olen vasta oikeastaan opetellut kertomaan avoimemmin tunteistani aikuisemmalla iällä. Padotut tunteet jonkin haarniskan alle vaikka olet herkkä ja tunteva ihminen eivät aiheuttaneet itselleni muuta kuin fyysisiä oireita. Tuli vastaan mitä tuli, pitäköön joku idioottina hörhönä, mutta enää en teeskentele tai peittele. Tietenkin sen verran järkeäkin mukana, että ei jää märehtimään negatiivisiin tunteisiin vuositolkulla. Mielenterveys ennnen kaikkea. Tunnen ja näytän. Nauru ja itku on herkässä.
kaikille niitä tunteitaan ei pidäkään näyttää vain lähimmilleen!