Tulit elämääni 30 v sitten. Siitä saakka olen sinua rakastanut. Muutamia vuosia sitten rakastuit työtoveriisi ja lähdit siltä istumalta. Tavarasi ovat edelleen yhteisessä kodissamme ja osoitteesikin on vielä tänne. Sanoit joskus, että alamäki lähti,kun odotimme toista lastamme. Sanoit myös että elämäsi oli tylsää(mitä se sitten mielestäsi tarkoittaa). Olisit halunnut ekstempore lähteä joka paikkaan. Se ei vain ollut mahdollista, kun oli lapset. Et koskaan kysynyt heille hoitajaa, vaan minun olisi se pitänyt hoitaa. Oletit että muilla ei olisi omia suunnitelimia, vaan he olisivat valmmit ottamaan lapset hoitoon, KUN sinä haluaisit kähteä jonnekkin. Seksiä meillä oli, mutta ei ilmeisesti tarpeeksi ja spontaanisti keittiön pöydällä. Piti odottaa että lapset saisi nukkumaan. Istuit mielummin työn jälkeen kaukosäätimen kanssa ja "nukuit" tuolissa väsyneenä työpäivän jälkeen ja ihmettelit miksi minä ehkä olin myöhemmin väsynyt. Kuuntelin työ- ja muita huoliasi,jos niistä puhuit. Kunnes löysit toisen, joka kuulema on ihana ja jolle voit puhua.(?????) Nyt voit elää vapaata elämääsi spontaanisti. Asun lasten kanssa edelleen yhteisessä asunnossamme. Et ole halunnut meitä kuulema pois ajaa. Et ol virallisesti "halunnut" muuttaa tyttöystäväsi luo. Tavarasikin jätit. Kai mua pidettäisi onnekkaana,kun jätit kaiken "minulle", ainakin äitisi minulle näin sanoi. En vaan tarvitse näitä tavaroita, tarvitsen ainoastaan sinut. Ketään toista ei ole jälkeesi tullut, eikä varmaan tule.Tiedät ettei minulle ole voimia ja haluja enää tällä ikää ottaa suuria lainoja yksin maksettavaksi. Helppo mennä eteenpäin, kun on joku, minulla sitä ei ole. Tunnen edelleen viiltävää tuskaa, kun ajattelen sinua toisen kanssa, vuodet eivät ole tuskaa poistaneet, vaikka ehkä päältäpäin siltä näyttäisi. En tiedä mitä odotat minulta ja lapsilta, tuskin tiedät itsekkään. Ehkä huomasit että et nuorene ja jäi joku vaihe kokematta, niinpä riskerasit jA vaihdoit sen kahden aikuisen suhteeseen. Olisit vaan hoitanut myös kaikki asiat loppuun asti. odotit kai että asiat hoitaa joku muu, mutta kuten olet huomannut ne eivät ole kadonneet ja hoituneet.
"kunnon" miehestä pettäjäksi
katkerako? kyllä!
2229
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 2
Vanhimmat
miten surullinen oli kirjoituksesi tarina. Voimia sinulle ja lapsillesi
Onneksi lapsillasi on äiti johon voi aina luottaa. Jonakin päivänä
löydät vielä uuden ,paremman kumppanin itsellesi. Niin uskon.
Tsemppiä sinulle.
...lapsetkin muutaman vuoden päästä lähtevät ja sitten ole yksin. En jaksa ajatella mitä sitten. Ehkä sitten löytyy se pienen pieni "mökki",missä elämäni ehtoon vietän ja mihin rahat riittäisi ilman lisävelkaa.Tuskin onnea enää kohdalle tulee. En edes tiedä pystynkö/uskallanko ketään enää rakastaa. Kaikkeni annoin jo, eikä se riittänyt. Nuoruuteni "uhrasin" vapaaehtoisesti, enkä sitä kadu. Olin tukena ja koitin luovia arjessa, niin,että mies saa myös rakkautta, eikä pelkästään lapset. Kuvittelin meidät vielä siihen yhteisen "kiikkustuoliin", mutta kohtalo toisen naisen muodossa ja mieheni luvalla tuli väliimme. Hän ei jaksanut odottaa, että meille olisi alkanut se kahdenkeskinen arki.