Olen kärsinyt viimeisen parin vuoden ajan enenevissä määrin närästysoireista, jotka ovat tämän syksyn aikana pahentuneet huomattavasti. Ennen oireena oli vain "kuplimista" rasvaisen ruuan jälkeen, nykyään kuplimisen lisäksi polttavaa rintakipua, pahoinvointia ja viimeisen parin kuukauden ajan vaivannut "pinnallinen" yskä / krooninen "rykimisen tarve", joka tuntuu korostuvan syömisen jäleisinä tunteina.
Lansoprazol on ollut käytössä vajaan kuukauden, sen myötä polttava rintakipu on käytännössä hävinnyt ja muut oireet lievittyneet, mutta edelleen vaivaavat jatkuvasti. Ylipainoa ei ole, en tupakoi tai käytä paljoa alkoholia tai juo kahvia, syön perusterveellisesti, en ahmi, harrastan liikuntaa jne.
En ole uskaltautunut kunnon tutkimuksiin (minulla on muutamia lääkäri-tuttavia, joilta olen mm. tuon lansoprazol-reseptin saanut) koska tiedän, että ensimmäisten tutkimusten joukossa on gastroskopia. Pelkkä ajatuskin ko. tutkimuksesta aiheuttaa paniikin.
Olen kuullut monia kokemuksia ja lukenut keskustelupalstoja ja tiedän että osalla homma menee tosi simppelisti, osalla on suuriakin ongelmia - suurin osa sanoo tutkimuksen olevan epämiellyttävä, mutta kyllä siitä selviää. Yökkäysrefleksini on luultvasti melko keskiluokkaa, mutta eniten pelottaa tukehtumisen tunne ja siitä seuraava totaalinen paniikki. Jostain syystä olen aina kammonnut ja nähnyt painajaisia kaikenlaisesta tukehtumiseen liittyvästä, kuten elävältä hautaamisesta, hukkimisesta ja muunlaisesta tukehtumisesta. Kaikkialla korostetaan hengittämisen tärkeyttä tutkimuksen aikana, mutta mitä jos tuntuu ettei saa henkeä? Pelkään että alan hyperventiloida ja/tai saan totaalisen paniikkikohtauksen (en siis normaalisti kärsi mistään paniikkihäiriöstä, tms.).
Te ko. tutkimuksessa olleet, osaatteko sanoa jotain tähän hengitysasiaan? Inhottavaa kun en todella haluaisi enää kärsiä oireista, mutta toisaalta pelkään gastroskopiaa ihan kuollakseni...
Lansoprazol on ollut käytössä vajaan kuukauden, sen myötä polttava rintakipu on käytännössä hävinnyt ja muut oireet lievittyneet, mutta edelleen vaivaavat jatkuvasti. Ylipainoa ei ole, en tupakoi tai käytä paljoa alkoholia tai juo kahvia, syön perusterveellisesti, en ahmi, harrastan liikuntaa jne.
En ole uskaltautunut kunnon tutkimuksiin (minulla on muutamia lääkäri-tuttavia, joilta olen mm. tuon lansoprazol-reseptin saanut) koska tiedän, että ensimmäisten tutkimusten joukossa on gastroskopia. Pelkkä ajatuskin ko. tutkimuksesta aiheuttaa paniikin.
Olen kuullut monia kokemuksia ja lukenut keskustelupalstoja ja tiedän että osalla homma menee tosi simppelisti, osalla on suuriakin ongelmia - suurin osa sanoo tutkimuksen olevan epämiellyttävä, mutta kyllä siitä selviää. Yökkäysrefleksini on luultvasti melko keskiluokkaa, mutta eniten pelottaa tukehtumisen tunne ja siitä seuraava totaalinen paniikki. Jostain syystä olen aina kammonnut ja nähnyt painajaisia kaikenlaisesta tukehtumiseen liittyvästä, kuten elävältä hautaamisesta, hukkimisesta ja muunlaisesta tukehtumisesta. Kaikkialla korostetaan hengittämisen tärkeyttä tutkimuksen aikana, mutta mitä jos tuntuu ettei saa henkeä? Pelkään että alan hyperventiloida ja/tai saan totaalisen paniikkikohtauksen (en siis normaalisti kärsi mistään paniikkihäiriöstä, tms.).
Te ko. tutkimuksessa olleet, osaatteko sanoa jotain tähän hengitysasiaan? Inhottavaa kun en todella haluaisi enää kärsiä oireista, mutta toisaalta pelkään gastroskopiaa ihan kuollakseni...
Vastaukset 5
Vanhimmat
ennen toimenpidettä. Ei siihen letkuun tukehdu, henki kulkee ihme kyllä ihan hyvin. Pahinta oli sen puudutteen suihkauttaminen ennen tutkimusta. Se ärsytti kurkkua.
toimenpide kevytnukutuksessa yksityiseltä puolelta? Maksaahan se mutta silloin ei tarvi tuollaisia
tukehtumisajatuksia miettiä ollenkaan!
Lääkettä saat kyllä lääkäriltä ilman tähystykseen menoakin -
sitä ei tarvi pelätä. Tärkeintä on että menet ensiksi lääkäriin. Tähystystä
nuorille ei määrätä välttämättä ollenkaan heti ellei hälyyttäviä oireita ole - eikä
nuo oireesi kuulu niihin. Ja ainahan voit kysyä lääkäriltä suoraan kuinka kauan voit olla
menemättä siihen tutkimukseen, niin sillä saat melkoisesti aikaa sopeutua ajatukseen ...
tai hyvässä tapauksessa lähetteen kunnan puolella tehtävään kevytnukutustähystykseen!
Lohduttavaa on tietty se, että ärsyttävillä hankalilla oireilla
ruokatorvi voi olla ihan normaalikunnossa ilman minkäänlaista tulehdusta (=endoskopianegatiivinen
refluksitauti). Ja tietty se sitten pätee toiseenkin suuntaan .. Yskän vuoksi kannattaa tietty
tarkistaa se kurkun puolikin kurkkulääkärillä ... rykiminen tosin ärsyttää kurkkua edelleen ja
aiheuttaa usein lisää yskää :-( Itsellä kanssa tuota ruokailun jälkeistä ylösnousua - itse sairastan
kurkkurefluksia, joten ruokatorven ja vatsan oireilu (polte, pertinteinen närästys ym) puuttuu
ja oireet ovat keskittyneet kurkun/kurkunpään kohdalle.
Oireiden helpottamiseen voi mennä useita kuukausia, joten vajaa kuukausi ei kerro
vielä mitään - eikä kaikilla lääkkeet
vie ollenkaan kaikkia oireita pois ... näitä on itse asiassa aika paljon.
Mulla on sama kammo kuin sulla, mutta gastroskopiaa en kokenut mitenkään kamalana. Ehkä siksi että siinä on lääkärit ja hoitajat vieressä! Siskollani taas ei ole samaa kammoa, mutta hänelle gastroskopia oli kamalin asia mitä maailmassa voi olla (ja hän on kolmesti synnyttänyt). Ei hyperventilaatiota tarvitse pelätä, sen saa helposti menemään ohi. Mitä tahansa tutkimuksessa tapahtuukin, olet lääkärin hoivissa koko ajan, ja hän huolehtii sun terveydestäsi.
Kyse on paljon asenteesta; jos olet sitä mieltä että se on kamalaa niin sitä se varmasti myös on. Mukavaa se ei ole kenellekään mutta ei se kauaa kestä, ja sitten saa selvyyden!
kertaa tehty tähystys, ja kestää sen vaikka tuleekin alussa, et ei tee mieli suuta avata.
Menisin kuitenkin vieläkin, jos aihetta, tuo rauhottava lääke varmaan on ihan hyväkin, en kehdannut pyytää viimeksi.
jokainen kokee omalla lailla, jote ei aina kannata kuunnella muita, kun osaa olla ihan rentona, se menee hyvin.
Itselläni on tähystyksiä takana useita. Ikäni olen ollut "herkkäkurkkuinen" ja yökkäämisherkkä. Rehellisesti sanottuna, tähystykset ovat olleet ja tulevat olemaan inhottavimmista päästä mitä tiedän =))
Tähystämistä helpotat kummasti hengittämällä syvään ja olemalla mahdollisimman rento, mikäli siihen vain siinä tilanteessa pystyy. Aiemmin tukehtumistunne on ollut melko voimakas, mutta tähystävän lääkärin vaihduttua, hänen neuvonsa pään pienestä koukistamisesta alaspäin auttoi huomattavasti siihen, ettei letku painanut kurkkua ja tunne tukehtumisesta häipyi. Tähystämiseenhän ei tukehdu ja tilaa kurkussa on aina hengittämiseen, mutta pienessä paniikissa tunne saattaa kyllä tulla letkun painaessa kurkkua.
Vaikka itse koen tähystämisen inhoittavana, en ole pyytänyt rauhoittavia tai puuduttavia lääkkeitä. Tähystys kestää kuitenkin vain pienen hetken =)) Kannattaa mennä tähystykseen ja mikäli sen siinä tilanteessa koet ylitsepääsemättömäksi, tähystys voidaan aina keskeyttää ja tehdä myöhemmin esim. kevyessä lääkityksessä tai nukutuksessa, kuten raavaalle serkkumiehelleni kävi =))