Onko ketään muita, jotka eivät koskaan ole kokeneet tätä ilmiötä jota kutsutaan rakkaudeksi ja ihmettelevät että miksi se oikeastaan on niin iso juttu? Ihmettelen kovasti saamaani painostusta olla kytiksessä parin varalta ja aloittaa parisuhde, sillä minä en tunne mitään henkilökohtaista tarvetta sellaiselle. Kun ympärilläni olevat ihmiset jahkaavat parisuhdesotkuja, minä hymyilen ja nyökyttelen, teeskentelen kiinnostunutta ja myötätuntoista, mutta oikeastaan minua on aina lähinnä ärsyttänyt sen saman vanhan kuunteleminen eikä minulla ole mitään halua kokea niitä sotkuja itse.
Kaikista oudointa on, kun silloin harvoin kun myönnän että voimakas rakastuminen ja parisuhdetouhut vaikuttavat minusta lähinnä epämiellyttäviltä, yhtäkkiä ystävällisemmät ihmiset yrittävät lähteä paikkaamaan omaatuntoani ihan kuin se olisi jotenkin rikki ja vähemmän ystävälliset ihmiset hörähtävät että olen luuseri ja että elämäni mahtaa olla kamalaa. Öh, anteeksi, mutta minä olen elämääni varsin tyytyväinen eikä egoni tarvitse pönkitystä, joten häh?
Kaikista oudointa on, kun silloin harvoin kun myönnän että voimakas rakastuminen ja parisuhdetouhut vaikuttavat minusta lähinnä epämiellyttäviltä, yhtäkkiä ystävällisemmät ihmiset yrittävät lähteä paikkaamaan omaatuntoani ihan kuin se olisi jotenkin rikki ja vähemmän ystävälliset ihmiset hörähtävät että olen luuseri ja että elämäni mahtaa olla kamalaa. Öh, anteeksi, mutta minä olen elämääni varsin tyytyväinen eikä egoni tarvitse pönkitystä, joten häh?
Vastaukset 1
Vanhimmat
tarvitse "mokata" vaikka muut niin tekevät! Olen kokenut pari syvää suhdetta ja sitten....buum! Eli kun luottaa täysin toiseen saa usein iskun "vyön alle" ja se sattuu....satuuu niin saamaristi! Tiedä sitten mikseivät ihmiset voi olla rehellisiä toisilleen. En enää haikaile yhtään mitään ihmissuhdetta, luoja armahtakoon enää ikinä rakastumasta! Näin on hyvä, ei huolia ei muuta kuin seesteistä elämää! Parempi näin. On tietenkin ystäviä joiden kanssa voin matkustella jne. viettää aikaa. Ihan hyvä näin!