Pienin purjevene Atlantin ylitykseen ?

S&S suunnittelijana kertoo jo paljon, eli IW31:n lisäksi listaan voisi lisätä Bluebirdin ja Antilla-30:n.

Pertti Dunckerin Merivuokko oli melko kapea. Pituus 11,2m, leveys 3,2m.

Pari vuotta sitten ruotsalaispoika ylitti Atlantin 6-metrisellä Carmalla, tämän tyyppisellä paatilla: http://www.sofiaboat.nu/

Eli onnistuu se toki noinkin pienellä veneellä, joskin silloin joutuu tinkimään isomman veneen mukavuuksista.

yli atlantin kirjoitti:

Pari vuotta sitten ruotsalaispoika ylitti Atlantin 6-metrisellä Carmalla, tämän tyyppisellä paatilla: http://www.sofiaboat.nu/

Eli onnistuu se toki noinkin pienellä veneellä, joskin silloin joutuu tinkimään isomman veneen mukavuuksista.

Lue lisää

Lueskelin joskus -70 luvulla kirjan nimeltä Kyyhky.
Siinä nuori kaveri, oliskos ollut jotain 17v, lähti yksin palloa kiertämään alle 7m veneellä. Jossain vaiheessa reissua vaihtoi sen sitten isompaan, hieman yli 7m veneeseen.

23 kirjoitti:

Lueskelin joskus -70 luvulla kirjan nimeltä Kyyhky.
Siinä nuori kaveri, oliskos ollut jotain 17v, lähti yksin palloa kiertämään alle 7m veneellä. Jossain vaiheessa reissua vaihtoi sen sitten isompaan, hieman yli 7m veneeseen.

Lue lisää

Muistelin tuossa vielä tarkemmin (googlasin), kaverin nimi oli Robin Lee Graham ja oli 16v aloittaessaan reissun. Kirja on siis tositarina ja julkaistiin vuonna -72
Vois lukasta uudelleen jos jostain hyllyn kätköistä vielä löytyy.

Myytävänä tuolla hintaan 15€
http://www.saunalahti.fi/~jkesti1/Antikva.html

ylitti Atlantin purjeella varustetulla n. 3m kumiveneellä. Muistaakseni n. 6m soutuveneelläkin Atlantti on ylitetty joskus kuuskytluvulla.

oooooop kirjoitti:

ylitti Atlantin purjeella varustetulla n. 3m kumiveneellä. Muistaakseni n. 6m soutuveneelläkin Atlantti on ylitetty joskus kuuskytluvulla.

vuonna kaksi belgialaista kaveria sousi yli atlannin 6,8 m veneellä ilman aikaisempaa suotu kokemusta, eikä poijat osanneet kovin kummoisesti edes navigoida. Tarkoitus oli osu karibialla, mutta pojat rantautuivat etelä brasiliaan. Varmaan jotain tietoa saa esiin jos osaa hollantia ja kaivaa www.kanaal 2.be.

oooooop kirjoitti:

ylitti Atlantin purjeella varustetulla n. 3m kumiveneellä. Muistaakseni n. 6m soutuveneelläkin Atlantti on ylitetty joskus kuuskytluvulla.

pari kaveria souteli 1966 yli atlantin,tapasimme nämä atlantilla,olimme matkalla kanadaan.

ARCin raja onkin 27 jalkaa. Lisäteitoja muista vaatimuksista:

http://www.worldcruising.com/arc/entry_forms.aspx

27 jalkaa eli 8,23 m kirjoitti:

ARCin raja onkin 27 jalkaa. Lisäteitoja muista vaatimuksista:

http://www.worldcruising.com/arc/entry_forms.aspx

Lue lisää

Raja vedetty Vegaan, kun on niin suosittu.

Vene on 25 ft ja painaa 5 tonnia? Valuraudastako nämä on tehty???

Lyijyrunkoiset ftw kirjoitti:

Vene on 25 ft ja painaa 5 tonnia? Valuraudastako nämä on tehty???

Lasikuituinen Vertue Mk II: uppouma 4165 kg, kölipaino 2032kg, LOA 7.82m, B 2.39m, sisäkorkeus (max) 1.83m, Isopurje 19.42m2, genoa I 23.49m2, spinnu 61.5 m2, Jib I 14.8 m2. Vertuet on suunniteltu valtamerikäyttöön, "ocean cruising", ja rakennettu Lloydsin runkostantardien mukaan. Siksi ne kaiketi ovat selvästi painavampia kuin heppoisemmat perheveneet. Kannattaa huomata sekin, että engelsmannien käyttämä "Tonnage" tai "Thames tonnage" (tässä tapauksessa 5 tn) ei ole ihan sama asia kuin veneen kokonaispaino!
Puisissa Vertueissa runko on yleensä paksua tiikkiä, joka ei ole kevyttä materiaalia sekään.
Jotain noista paateista kertoo sekin, että kun Vertue-veneitä oli rakennettu 150 kpl, valtamerten ylityksiä niillä oli tehty yli 130. Millä muilla pikkuveneillä on samanlainen tilasto?

Pienikokoisia valtamerikruisereita ovat mm. Vancouver 28 (ja sen vanhempi malli Vancouver 27), joka myös on verrattain painava. Näilläkin pikkupaateilla on tehty lukuisia valtamerten ylityksiä. Suomessa taitaa olla pari Vancouveria, mutta ei yhtään Vertueta?
Jos joku oikeasti etsii turvallista pikkukippoa nimenomaisesti valtamerikäyttöön, kannattaa katsella noita "painavia" purkkareita.

on kölissä kirjoitti:

Lasikuituinen Vertue Mk II: uppouma 4165 kg, kölipaino 2032kg, LOA 7.82m, B 2.39m, sisäkorkeus (max) 1.83m, Isopurje 19.42m2, genoa I 23.49m2, spinnu 61.5 m2, Jib I 14.8 m2. Vertuet on suunniteltu valtamerikäyttöön, "ocean cruising", ja rakennettu Lloydsin runkostantardien mukaan. Siksi ne kaiketi ovat selvästi painavampia kuin heppoisemmat perheveneet. Kannattaa huomata sekin, että engelsmannien käyttämä "Tonnage" tai "Thames tonnage" (tässä tapauksessa 5 tn) ei ole ihan sama asia kuin veneen kokonaispaino!
Puisissa Vertueissa runko on yleensä paksua tiikkiä, joka ei ole kevyttä materiaalia sekään.
Jotain noista paateista kertoo sekin, että kun Vertue-veneitä oli rakennettu 150 kpl, valtamerten ylityksiä niillä oli tehty yli 130. Millä muilla pikkuveneillä on samanlainen tilasto?

Pienikokoisia valtamerikruisereita ovat mm. Vancouver 28 (ja sen vanhempi malli Vancouver 27), joka myös on verrattain painava. Näilläkin pikkupaateilla on tehty lukuisia valtamerten ylityksiä. Suomessa taitaa olla pari Vancouveria, mutta ei yhtään Vertueta?
Jos joku oikeasti etsii turvallista pikkukippoa nimenomaisesti valtamerikäyttöön, kannattaa katsella noita "painavia" purkkareita.

Lue lisää

Hämmästyttävä tilasto.

hyvä nopeus. Pitäisiköhän masto tukea paremmin ? Hjalliksella taisi olla alumiinikulmilla tuettu masto ?
Vaijerit ei taida riittää. Ajattelin pysähtyä Azoreilla ja tarkkailla säätä ennen ylimenoa.

Suomalaisiakin on ainakin yksi mennyt hobotilla karibialle, siis ihan purjehtinut, eikä laivalla rahdannut. Ihan ok vene, kuivaa siitä ei tosin saa tekemälläkään. Toisaalta menomatka 10 metrin myötätuulessa onnistuisi vaikka optimistijollalla, ei pasaatit niin vaativa paikka ole kuin sen osa antaa ymmärtää.

333+333 kirjoitti:

Suomalaisiakin on ainakin yksi mennyt hobotilla karibialle, siis ihan purjehtinut, eikä laivalla rahdannut. Ihan ok vene, kuivaa siitä ei tosin saa tekemälläkään. Toisaalta menomatka 10 metrin myötätuulessa onnistuisi vaikka optimistijollalla, ei pasaatit niin vaativa paikka ole kuin sen osa antaa ymmärtää.

Lue lisää

Mielenkiintonen juttu. Koskas ja kuka (suunnilleen edes)?

H:han on tosiaan ihan pätevä vene. Noiden saksalaisten jutussa ongelmallisinta oli kehittää ruoanvalmistussysteemi avomerelle ja pulttasivat hytin katosta kolmen ketjun varaan jonkinlaisen pata-spriikeitin-yhdistelmän joka pääsi keinumaan vapaasti.

Purjeet ja riki oli erikoisvahvistettuja mutta ei veneessä muistaakseni kaksisia kaiteita ollut. Harmi kun päiväkirjoja ei (ainakaan tänään) enää löytynyt sivuilta, startti Gibraltarilta oli huimaa kyytiä kun sattui tuulemaan kunnolla. Kaksi-kolme isompaa myräkkää ehti tulla vastaan ennen Kanariaa, parhaillaan menivät myötäiseen pelkällä mastolla "purjehtien" ja ympärikin menivät ainakin kertaalleen. Ilmeisesti luukkuihin ym. oli tehty muutoksia kun vene oikeni miltei kuivana ja matka jatkui.

Paluumatkan toki tekivät rahtilaivan kannella ja olivat kai melko sankareita palaillessaan.

Joten ilman muuta kiinnostaa jos joku vaatimattomampi suomalainen on tehnyt saman tempun!

Hoobout kirjoitti:

Mielenkiintonen juttu. Koskas ja kuka (suunnilleen edes)?

H:han on tosiaan ihan pätevä vene. Noiden saksalaisten jutussa ongelmallisinta oli kehittää ruoanvalmistussysteemi avomerelle ja pulttasivat hytin katosta kolmen ketjun varaan jonkinlaisen pata-spriikeitin-yhdistelmän joka pääsi keinumaan vapaasti.

Purjeet ja riki oli erikoisvahvistettuja mutta ei veneessä muistaakseni kaksisia kaiteita ollut. Harmi kun päiväkirjoja ei (ainakaan tänään) enää löytynyt sivuilta, startti Gibraltarilta oli huimaa kyytiä kun sattui tuulemaan kunnolla. Kaksi-kolme isompaa myräkkää ehti tulla vastaan ennen Kanariaa, parhaillaan menivät myötäiseen pelkällä mastolla "purjehtien" ja ympärikin menivät ainakin kertaalleen. Ilmeisesti luukkuihin ym. oli tehty muutoksia kun vene oikeni miltei kuivana ja matka jatkui.

Paluumatkan toki tekivät rahtilaivan kannella ja olivat kai melko sankareita palaillessaan.

Joten ilman muuta kiinnostaa jos joku vaatimattomampi suomalainen on tehnyt saman tempun!

Lue lisää

Kapteeni Frank Romer ylitti Atlantin kokoontaitettavalla Klepper kanootilla.

12 kirjoitti:

Kapteeni Frank Romer ylitti Atlantin kokoontaitettavalla Klepper kanootilla.

Googlaa "Tinkerbelle"!

12 kirjoitti:

Kapteeni Frank Romer ylitti Atlantin kokoontaitettavalla Klepper kanootilla.

Lääkäri Dr. Hannes Lindemann ylitti Atlantin ensimmäisen kerran yhdestä puusta veistetyllä kanootilla, sitten kokoontaitettavalla kanootilla ja lopuksi 9-metrisellä purjeveneellä. Kirjan mukaan purjeveneellä matka oli loputtoman tylsää.

http://www.lindemann.com/

Niin ja turhia eväitäkään ei kanoottimatkalle mukaan tarvittu, raakoja kaloja, sadevettä ja paremman puutteessa merivettä oli ravintona. http://www.archive.org/details/aloneatsea006429mbp
http://www.britishpathe.com/record.php?id=59647

Finngulf3131 kirjoitti:

hyvä nopeus. Pitäisiköhän masto tukea paremmin ? Hjalliksella taisi olla alumiinikulmilla tuettu masto ?
Vaijerit ei taida riittää. Ajattelin pysähtyä Azoreilla ja tarkkailla säätä ennen ylimenoa.

Lue lisää

on syytä valita vene kryssiominaisuuksien mukaan. Vastatuulta tulee olemaan koko matka.
Suosittelisin sinulle perinteisempää kauppatuulien reittiä Kanarialta aluksi etelään ja sieltä sivumyötäisten mukana kohti Karibiaa.

35 kirjoitti:

Lääkäri Dr. Hannes Lindemann ylitti Atlantin ensimmäisen kerran yhdestä puusta veistetyllä kanootilla, sitten kokoontaitettavalla kanootilla ja lopuksi 9-metrisellä purjeveneellä. Kirjan mukaan purjeveneellä matka oli loputtoman tylsää.

http://www.lindemann.com/

Niin ja turhia eväitäkään ei kanoottimatkalle mukaan tarvittu, raakoja kaloja, sadevettä ja paremman puutteessa merivettä oli ravintona. http://www.archive.org/details/aloneatsea006429mbp
http://www.britishpathe.com/record.php?id=59647

Lue lisää

Joopa joo, kanoottikin on hieno mutta purjeveneet kiinnostaa enempi.

Kuka siis oli tämä kotimainen Hoo-valtamerimies?

Hoobout kirjoitti:

Joopa joo, kanoottikin on hieno mutta purjeveneet kiinnostaa enempi.

Kuka siis oli tämä kotimainen Hoo-valtamerimies?

En usko enkä ole kuullut, että kotimainen purjehtija olisi normaalilla H-veneellä ylittänyt Atlantin. Jos oikeasti olisi, olisko hän mielestänne sankari? Minusta sellainen seikkailu olisi lähinnä osoitus heikosta arvostelukyvystä. Jos joku täällä suunnittelee purjehtivansa Suomesta Atlantin yli ja haluaa tehdä sen mahdollisimman pienellä veneellä, kannattaa valita tukeva ja merikelpoinen paatti sekä helpoin reitti/ =ensin Kanarialle ja sieltä joulu-tammikuussa myötäpasaatissa Karibialle. Esikuvaksi ei pitäisi ottaa niitä, jotka julkisuushakuisesti ovat ottaneet aika käsittämättömiä riskejä. Seilatkaa toki, mutta tehkää se turvallisesti! --- Ehkä tällainen "opettaminen" sallitaan, koska itse olen jo "papparainen" ja kokemusta on ehtinyt karttua omalla paatilla monesta valtameren ylityksestä (joista Atlantin ylityksiä sekä eteläistä että pohjoista reittiä) .

Hoobout kirjoitti:

Joopa joo, kanoottikin on hieno mutta purjeveneet kiinnostaa enempi.

Kuka siis oli tämä kotimainen Hoo-valtamerimies?

tästä linkistä juttua ruotsalaiskaksikosta jotka vetivät Atlantin yli J80 veneellä. J80 on hiukan H-veneen tyyppinen askeettinen kölivene... http://adventure.roxen.com/

Ehkä mielenkiintoisin osa J80 ylityksestä on ohjausjärjestelmä. Tässä veneessä ei käytetty autopilottia eikä tuuliperäsintä. Käsinkään ei ohjattu.

Miten ihmeessä venettä sitten ohjattiin? Pikku pähkinä palstalaisille jotka aina tietävät kaiken...

18 kirjoitti:

tästä linkistä juttua ruotsalaiskaksikosta jotka vetivät Atlantin yli J80 veneellä. J80 on hiukan H-veneen tyyppinen askeettinen kölivene... http://adventure.roxen.com/

Ehkä mielenkiintoisin osa J80 ylityksestä on ohjausjärjestelmä. Tässä veneessä ei käytetty autopilottia eikä tuuliperäsintä. Käsinkään ei ohjattu.

Miten ihmeessä venettä sitten ohjattiin? Pikku pähkinä palstalaisille jotka aina tietävät kaiken...

Lue lisää

on tämä. Juuri sitä jota pojat käyttivät raaserissaan
http://www.jsward.com/steering/index.shtml

Joshua Slocumilla oli vielä yksinkertaisempi.....

Minusta J80 ei ole ollenkaan saman tyyppinen kuin H-vene.

yksi menetelmä kirjoitti:

on tämä. Juuri sitä jota pojat käyttivät raaserissaan
http://www.jsward.com/steering/index.shtml

Joshua Slocumilla oli vielä yksinkertaisempi.....

Minusta J80 ei ole ollenkaan saman tyyppinen kuin H-vene.

Lue lisää

Vai semmosta. Juu, J80 on mielestäni vähän vähempi karua menoa kestävä kuin H mutta samaa kokoluokkaa toki. En toki rohkaise ketään valtamerille puutteellisin varustein. Tuolla muualla keskustelussa kyllä vilahtaa näitä rata/saaristoveneitä kelvollisempia ja pienempiäkin vaihtoehtoja. Silti hienoa kuulla mihin kaikkeen H:lla pystyy!

Hieno peräsinsydeemi, pitääpä koittaa perehtyä vaikka tuskin sitä Suomessa tarttis kun välillä Hki-Tallinna korkeintaan.

yksi menetelmä kirjoitti:

on tämä. Juuri sitä jota pojat käyttivät raaserissaan
http://www.jsward.com/steering/index.shtml

Joshua Slocumilla oli vielä yksinkertaisempi.....

Minusta J80 ei ole ollenkaan saman tyyppinen kuin H-vene.

Lue lisää

Onpas mielenkiintoinen viritys, tuohon pitää tutustua paremmin.

Suunnittelija12+6 kirjoitti:

on syytä valita vene kryssiominaisuuksien mukaan. Vastatuulta tulee olemaan koko matka.
Suosittelisin sinulle perinteisempää kauppatuulien reittiä Kanarialta aluksi etelään ja sieltä sivumyötäisten mukana kohti Karibiaa.

Lue lisää

Eikös siellä ole azorien korkeapaine = tyvenet. Kannattaa azoreilta luoteeseen.

6 m ruotsalaiskosteri - sillä tosipurjehtijat meni minun nuoruudessa (70 -luku) pallon ympäri, kts. esim http://rexhenrik.se/AHolmersSpace/Havsfidra/havsfidra.htm

ffgghjkllööä kirjoitti:

6 m ruotsalaiskosteri - sillä tosipurjehtijat meni minun nuoruudessa (70 -luku) pallon ympäri, kts. esim http://rexhenrik.se/AHolmersSpace/Havsfidra/havsfidra.htm

Lue lisää

Kuka sellaisella viitsisi enää lähteä isoille merille? Storfidrakin olisi vähän parempi. Vaikka kiirettä ei pidä ollakaan, silti on kiva seilata edes vähän vauhdikkaammin kuin nuo havsfidrat kulkee. Minusta 100 mpk/24h on siedettävän raja. Sitä vauhtia pystyy pitämään monella tässä keskustelussa jo mainitulla purrella.
Kun nyt vanhoja muistelet, 70-luvulla eräs ruotsalaiskaveri seilasi pallon ympäri yksinään L28-veneellä "TUA-TUA" (lasikuituinen Laurin-kosteri). Muistan hyvin, koska satuttiin tapaamaan Helgolandissa.

Jäi vähän epäselväksi se, että aikooko keskustelun aloittaja itse purjehtia vai kyseleekö veneistä muuten vaan. Aika monella veneellä voi Atlantin ylittää, mutta kokenut purjehtija ei sentään lähde ihan millä paatilla tahansa. Siinä kai se ero on haaveilijoiden ja kokeneempien välillä. Erikoisuuksilla julkisuutta haluavien venevalinnat on oma ryhmänsä....
Joka tapauksessa valtameriaiheiset keskustelut näyttävät aina kiinnostavan - ja piristäähän se aihe pimeiden räntäkelien aikaan!

hidas ja keikkuva. kirjoitti:

Kuka sellaisella viitsisi enää lähteä isoille merille? Storfidrakin olisi vähän parempi. Vaikka kiirettä ei pidä ollakaan, silti on kiva seilata edes vähän vauhdikkaammin kuin nuo havsfidrat kulkee. Minusta 100 mpk/24h on siedettävän raja. Sitä vauhtia pystyy pitämään monella tässä keskustelussa jo mainitulla purrella.
Kun nyt vanhoja muistelet, 70-luvulla eräs ruotsalaiskaveri seilasi pallon ympäri yksinään L28-veneellä "TUA-TUA" (lasikuituinen Laurin-kosteri). Muistan hyvin, koska satuttiin tapaamaan Helgolandissa.

Jäi vähän epäselväksi se, että aikooko keskustelun aloittaja itse purjehtia vai kyseleekö veneistä muuten vaan. Aika monella veneellä voi Atlantin ylittää, mutta kokenut purjehtija ei sentään lähde ihan millä paatilla tahansa. Siinä kai se ero on haaveilijoiden ja kokeneempien välillä. Erikoisuuksilla julkisuutta haluavien venevalinnat on oma ryhmänsä....
Joka tapauksessa valtameriaiheiset keskustelut näyttävät aina kiinnostavan - ja piristäähän se aihe pimeiden räntäkelien aikaan!

Lue lisää

On menty yli näköjään melkeinpä millä konstilla ja minkälaisella venholla tahansa. Itse miettisin ensinnä sitä, millä kipolla selviän edes Atlantille saakka, siis Itämereltä ja Pohjanmereltä pois. Jos lähtee kanootilla suoraan vaikkapa Kap Verdeltä lienee helpompaa. Toki kanootilla on helppo mennä rantoja pitkin, kun taas purjevene ei voi ihan rantoja koluta, ainakaan Ranskan-Englannin osuudella, ottaen huomioon lasku-ja nousuvedet, jotka saattavat olla 14 metriäkin, puhumattakaan tuulista ja virroista. Voin kokemuksesta sanoa, että otan mielummin vastaan 25m/s tuulen vastaan vaikka Pohjois-Atlantilla kuin saman tuulen Itämerellä tai Pohjanmerellä, Eteläosissa varsinkaan.

Pieniä haavereita taasen tapahtuu aina ja kaikkialla, siinä kannaattaakin mietiä, pystynkö jatkamaan matkaa, Itämerellä homma on helppoa, mutta kaukana Atlantilla tai Tyynellämerellä, ei ole mukavaa odotella apua maista, joka saattaa kestää viikkoja, jos tieto avun tarpeesta on mennyt perille ensinkään, josta ei aikaisemmin voinut olla lainkaan varma, nykyisin Erip lienee jo jonkinmoinen turva. Tämä synnyttää tarpeen lujille ja myös sitäkautta painaville veneille, joissa on mukana myös tarvittavat varaosat. Onko kyseessä jokin ennätysten rikkominen, kilpailu vai miellyttävä loma purjehtien vaiko elämää veneessä, ratkaisee paljon.
Muutamia kirjojakin on kirjoitettu, niistä saa mukavasti tietoa siitä, mitä voi sattua, tässä muutama; Neljä kuukautta meren armoilla (John Glennie-Jane Phare) ja Living the dream (Vern and connie Madison)

Spray33 kirjoitti:

On menty yli näköjään melkeinpä millä konstilla ja minkälaisella venholla tahansa. Itse miettisin ensinnä sitä, millä kipolla selviän edes Atlantille saakka, siis Itämereltä ja Pohjanmereltä pois. Jos lähtee kanootilla suoraan vaikkapa Kap Verdeltä lienee helpompaa. Toki kanootilla on helppo mennä rantoja pitkin, kun taas purjevene ei voi ihan rantoja koluta, ainakaan Ranskan-Englannin osuudella, ottaen huomioon lasku-ja nousuvedet, jotka saattavat olla 14 metriäkin, puhumattakaan tuulista ja virroista. Voin kokemuksesta sanoa, että otan mielummin vastaan 25m/s tuulen vastaan vaikka Pohjois-Atlantilla kuin saman tuulen Itämerellä tai Pohjanmerellä, Eteläosissa varsinkaan.

Pieniä haavereita taasen tapahtuu aina ja kaikkialla, siinä kannaattaakin mietiä, pystynkö jatkamaan matkaa, Itämerellä homma on helppoa, mutta kaukana Atlantilla tai Tyynellämerellä, ei ole mukavaa odotella apua maista, joka saattaa kestää viikkoja, jos tieto avun tarpeesta on mennyt perille ensinkään, josta ei aikaisemmin voinut olla lainkaan varma, nykyisin Erip lienee jo jonkinmoinen turva. Tämä synnyttää tarpeen lujille ja myös sitäkautta painaville veneille, joissa on mukana myös tarvittavat varaosat. Onko kyseessä jokin ennätysten rikkominen, kilpailu vai miellyttävä loma purjehtien vaiko elämää veneessä, ratkaisee paljon.
Muutamia kirjojakin on kirjoitettu, niistä saa mukavasti tietoa siitä, mitä voi sattua, tässä muutama; Neljä kuukautta meren armoilla (John Glennie-Jane Phare) ja Living the dream (Vern and connie Madison)

Lue lisää

Kyllä se purjevenekin voi koluta rantoja pitkin, kunhan vain ottaa huomioon nuo nouse- ja laskuvedet. Ihan samalla tavalla siellä ihmiset purjehtivat, kuin meidän sisämerelläkin.

- kirjoitti:

Kyllä se purjevenekin voi koluta rantoja pitkin, kunhan vain ottaa huomioon nuo nouse- ja laskuvedet. Ihan samalla tavalla siellä ihmiset purjehtivat, kuin meidän sisämerelläkin.

Lue lisää

Katso karttapalloa uudelleen ja mieti, miten pääset Atlantin toiselle puolelle rantoja pitkin! Jos haluat lyhimmät avomeritaipaleet, sinun kannattaa seilata ensin Pohjois-Norjaan.Sieltä sitten Barentsin merelle. Huippuvuorilta Itä-Grönlantiin (vain 600 mpk), sitten seuraat Grönlannin rannikkoa etelään ja menet Labradorin meren yli New Founlandiin. Siitä sitten vain rannikkoa etelään... Sillä reitillä et tosin selviä ihan heppoisella paatilla, vaikka vuorovedet hallitsetkin. Jääkartat on myös tarpeen. Ja paljon muutakin.
Vitsisi oli piristävä ;-)

Hyvä vitsi? kirjoitti:

Katso karttapalloa uudelleen ja mieti, miten pääset Atlantin toiselle puolelle rantoja pitkin! Jos haluat lyhimmät avomeritaipaleet, sinun kannattaa seilata ensin Pohjois-Norjaan.Sieltä sitten Barentsin merelle. Huippuvuorilta Itä-Grönlantiin (vain 600 mpk), sitten seuraat Grönlannin rannikkoa etelään ja menet Labradorin meren yli New Founlandiin. Siitä sitten vain rannikkoa etelään... Sillä reitillä et tosin selviä ihan heppoisella paatilla, vaikka vuorovedet hallitsetkin. Jääkartat on myös tarpeen. Ja paljon muutakin.
Vitsisi oli piristävä ;-)

Lue lisää

Mut vitsi ei ollut vitsi kun edellistä edellinen sanoi että vaikeus on Pohjanmereltä pääsy ja edellinen vastasi että sillä matkalla voi mennä rannoillekin.

//\\\ kirjoitti:

Mut vitsi ei ollut vitsi kun edellistä edellinen sanoi että vaikeus on Pohjanmereltä pääsy ja edellinen vastasi että sillä matkalla voi mennä rannoillekin.

On seilannut eri kokoisilla paateilla Pohjanmerellä ainakin pari kymmentä kertaa, viimeksi viime kesänä. Ei siinä mitään ongelmia ole, JOS malttaa odottaa sopivaa säätä ja sen tultua tekee pitkän legin. Laivaliikenne ja sumujen yleisyys poikkeaa kotivesistä. Mieluiten kannattaa rannikkoliikennevyöhykettä kuin rantojen lähellä ja vaarallisten hiekkasärkkien kovien virtojen tuntumassa.

hidas ja keikkuva. kirjoitti:

Kuka sellaisella viitsisi enää lähteä isoille merille? Storfidrakin olisi vähän parempi. Vaikka kiirettä ei pidä ollakaan, silti on kiva seilata edes vähän vauhdikkaammin kuin nuo havsfidrat kulkee. Minusta 100 mpk/24h on siedettävän raja. Sitä vauhtia pystyy pitämään monella tässä keskustelussa jo mainitulla purrella.
Kun nyt vanhoja muistelet, 70-luvulla eräs ruotsalaiskaveri seilasi pallon ympäri yksinään L28-veneellä "TUA-TUA" (lasikuituinen Laurin-kosteri). Muistan hyvin, koska satuttiin tapaamaan Helgolandissa.

Jäi vähän epäselväksi se, että aikooko keskustelun aloittaja itse purjehtia vai kyseleekö veneistä muuten vaan. Aika monella veneellä voi Atlantin ylittää, mutta kokenut purjehtija ei sentään lähde ihan millä paatilla tahansa. Siinä kai se ero on haaveilijoiden ja kokeneempien välillä. Erikoisuuksilla julkisuutta haluavien venevalinnat on oma ryhmänsä....
Joka tapauksessa valtameriaiheiset keskustelut näyttävät aina kiinnostavan - ja piristäähän se aihe pimeiden räntäkelien aikaan!

Lue lisää

.. mikä olisi paras vene ?

Finngulf3131 kirjoitti:

.. mikä olisi paras vene ?

aika paljon budjetista. Ei ole sellaista asiaa kuin paras vene vaan kaikki ovat lopulta kompromisseja. Mutta jos rajaat tarkemmin projektin budjettia, niin jotain konkreettista voidaan ehdottaa. Kannattaa ottaa myös huomioon, että varaa budjetista riittävästi veneen varusteluun; perusveneen varusteluun valtamerikelpoiseksi menee helposti vähintään n. 10 000e.

Finngulf3131 kirjoitti:

.. mikä olisi paras vene ?

kerro paljonko sulla on pätäkkää käytettävänä ja minkälaisella porukalla olet reissuun lähdössä niin palsta kertoo mikä olisi hyvä vene.

DolphinD kirjoitti:

aika paljon budjetista. Ei ole sellaista asiaa kuin paras vene vaan kaikki ovat lopulta kompromisseja. Mutta jos rajaat tarkemmin projektin budjettia, niin jotain konkreettista voidaan ehdottaa. Kannattaa ottaa myös huomioon, että varaa budjetista riittävästi veneen varusteluun; perusveneen varusteluun valtamerikelpoiseksi menee helposti vähintään n. 10 000e.

Lue lisää

tähän mennessä varusteluun yli 30 000 euroa ja aikaa kolme vuotta. Vene on vuodelta 2005 ja maksoi perusvarusteilla vuonna 2007 hieman yli 70 000. Tuo kymppitonni on vielä menossa ennen matkalle lähtöä. Vene on silloin varusteltu lähes täysin eli takarajaa ei taida varustelubudjetille ollakaan.

23 kirjoitti:

kerro paljonko sulla on pätäkkää käytettävänä ja minkälaisella porukalla olet reissuun lähdössä niin palsta kertoo mikä olisi hyvä vene.

siis veneeseen.

Finngulf3131 kirjoitti:

siis veneeseen.

etsit venettä jonka saat 50 kybällä. 10keuroa menee valtamerivarustukseen. 10keuroa pikkusälään ja korjauksiin. Siihen paloi 70keuroa.

tässä pari vaihtoehtoa
http://www.bachyachting.nl/yachts/html/yacht_carena_40_aid-600.htm
http://www.boatshop24.com/de/segelboote/halberg-rassy-35-2671208
http://www.boatshop24.com/de/segelboote/halberg-rassy-35-2671208
http://www.boatshop24.com/de/segelboote/moody-gb-34cc-2314534
http://www.boatshop24.com/de/segelboote/endurance-e-35-2659349
http://www.boatshop24.com/de/segelboote/belliure-es-endurance-35-1977-1995093
http://www.boatshop24.com/de/segelboote/gouwerek-nl-carena35-2481191

Finngulf3131 kirjoitti:

siis veneeseen.

tuolla rahalla saa jo varustellun valtameripaatin alle. Nimim. "14" tuossa listasikin jo noita n. 50keuron veneitä, mutta kaikki olivat vanhempia ja reilusti yli 30-jalkaisia. Yksi eteen tuleva valinta onkin veneen ikä vs. koko eli kumpaan haluaa satsata. Erityisesti vanhempien veneiden kohdalla riski on suurempi, että esim. tuollaisen ison dieselmoottorin tai veneen tiikkikannen joutuu vaihtamaan uuteen niin se saattaa kerralla romuttaa sen varustelubudjetin.

DolphinD kirjoitti:

tuolla rahalla saa jo varustellun valtameripaatin alle. Nimim. "14" tuossa listasikin jo noita n. 50keuron veneitä, mutta kaikki olivat vanhempia ja reilusti yli 30-jalkaisia. Yksi eteen tuleva valinta onkin veneen ikä vs. koko eli kumpaan haluaa satsata. Erityisesti vanhempien veneiden kohdalla riski on suurempi, että esim. tuollaisen ison dieselmoottorin tai veneen tiikkikannen joutuu vaihtamaan uuteen niin se saattaa kerralla romuttaa sen varustelubudjetin.

Lue lisää

Itse ottaisin nimenomaan vanhan veneen, raskaan ja lujatekoisen. Mieluiten toki hyvin pidetyn, ja usein vanhoissa veneissä on jo matkan varrella uusittu mm. moottori ja muutenkin tehty tarvittavia päivityksiä. Jos ei, niin myyntihintakin lienee aika halpa, ja sitten saa itse varustaa veneen haluamallaan tavalla, uusin konein yms. Tiikkikansi ei ole mikään välttämätön edellytys valtameripurjehduksilla, mutta jos sellaisen välttämättä haluaa tai veneessä sattuu sellainen olemaan, niin ei sitä nyt välttämättä tarvitse uuteen vaihtaa - mieluummin pitää siitä hyvää huolta, ja jos se on mennyt hiukan huonoon kuntoon (ei siis totaalisesti tuhon oma), sitä pystyy edelleen itse, kohtuuhalvalla, korjaamaan. Toki siinä on vaivansa, mutta jos ylipäänsä meinaa lähteä pitkille valtameripurjehduksille, niin parasta varautuakin kaikenlaisiin vaivoihin . Jotakin pientä sattuu aina, ja kas kun keskellä merta on paha kutsua huoltomiehiä, korjaajia ja mekaanikkoja paikalle, niin se on usein kippari itse kun joutuu käärimään hihansa. Eli veneen merkkiä, materiaalia, tyyppiä, kokoa ja varustelua tärkeämpi asia onkin miehistön kyky ja valmius fiksailla kaikenlaista, vaikka sitten väliaikaisin korjauksin. Uusavuttomuus ei sovi merelle.

Jos joku onneton vielä kuvittelee, että upouuden veneen hankkiessaan välttyy hajoamisilta ja muilta ongelmilta, edessä on todella karu yllätys. Lukekaapa vaikka maailmalla purjehtivien blogeja. Esim. Elainella, ihkauudella Arconalla on jouduttu tämän tosiasian eteen. Sitten sitä joutuu hikoilemaan marinoissa odottelemassa korjaajia, kun mieli tekisi kruisailla saarilla, ankkuroida ihaniin poukamiin, uida ja snorklailla puhtaassa vedessä... Puhumattakaan hajoamisten aiheuttamasta stressistä ja huolesta merellä. Kyllä minulla on suurempi luottamus vanhaan veneeseen, joka on alun alkaen kunnolla tehty ja tosioloissa testattu. Ja mitä enemmän modernia teknologiaa ja härpäkettä veneessä on, sitä suuremmat ja lukuisammat ovat ongelmatkin. En nyt sano, että alkeellisin varustein pitäisi lähteä, mutta todellakin kannattaa varautua hajoamisiin, yllättäviinkin sellaisiin. Kunnolla varustettu työkalupakki, runsaasti kaikenlaisia varaosia ja joku ymmärrys niiden päälle ovat ihan ehdottomia.

ja kädentaidoissa kirjoitti:

Itse ottaisin nimenomaan vanhan veneen, raskaan ja lujatekoisen. Mieluiten toki hyvin pidetyn, ja usein vanhoissa veneissä on jo matkan varrella uusittu mm. moottori ja muutenkin tehty tarvittavia päivityksiä. Jos ei, niin myyntihintakin lienee aika halpa, ja sitten saa itse varustaa veneen haluamallaan tavalla, uusin konein yms. Tiikkikansi ei ole mikään välttämätön edellytys valtameripurjehduksilla, mutta jos sellaisen välttämättä haluaa tai veneessä sattuu sellainen olemaan, niin ei sitä nyt välttämättä tarvitse uuteen vaihtaa - mieluummin pitää siitä hyvää huolta, ja jos se on mennyt hiukan huonoon kuntoon (ei siis totaalisesti tuhon oma), sitä pystyy edelleen itse, kohtuuhalvalla, korjaamaan. Toki siinä on vaivansa, mutta jos ylipäänsä meinaa lähteä pitkille valtameripurjehduksille, niin parasta varautuakin kaikenlaisiin vaivoihin . Jotakin pientä sattuu aina, ja kas kun keskellä merta on paha kutsua huoltomiehiä, korjaajia ja mekaanikkoja paikalle, niin se on usein kippari itse kun joutuu käärimään hihansa. Eli veneen merkkiä, materiaalia, tyyppiä, kokoa ja varustelua tärkeämpi asia onkin miehistön kyky ja valmius fiksailla kaikenlaista, vaikka sitten väliaikaisin korjauksin. Uusavuttomuus ei sovi merelle.

Jos joku onneton vielä kuvittelee, että upouuden veneen hankkiessaan välttyy hajoamisilta ja muilta ongelmilta, edessä on todella karu yllätys. Lukekaapa vaikka maailmalla purjehtivien blogeja. Esim. Elainella, ihkauudella Arconalla on jouduttu tämän tosiasian eteen. Sitten sitä joutuu hikoilemaan marinoissa odottelemassa korjaajia, kun mieli tekisi kruisailla saarilla, ankkuroida ihaniin poukamiin, uida ja snorklailla puhtaassa vedessä... Puhumattakaan hajoamisten aiheuttamasta stressistä ja huolesta merellä. Kyllä minulla on suurempi luottamus vanhaan veneeseen, joka on alun alkaen kunnolla tehty ja tosioloissa testattu. Ja mitä enemmän modernia teknologiaa ja härpäkettä veneessä on, sitä suuremmat ja lukuisammat ovat ongelmatkin. En nyt sano, että alkeellisin varustein pitäisi lähteä, mutta todellakin kannattaa varautua hajoamisiin, yllättäviinkin sellaisiin. Kunnolla varustettu työkalupakki, runsaasti kaikenlaisia varaosia ja joku ymmärrys niiden päälle ovat ihan ehdottomia.

Lue lisää

voi olla hyvä valinta. Mutta ihmettelen, että täällä ruvettiin puhuman tiikkikansista. Tiikkikansi on täysin sivujuoni. Materiaalinan se on tropiikissa huono (kuumenee auringossa), mukavampi olla vaalean kannen alla.
Halvimmaksi tulee, jos onnistuu löytämään valtamerivarustetun veneen. Tärkeimmät ja kalleimmat varusteet ovat:
-tuuliperäsin
-water-maker
-MF/HF lähetin-vastaanotin pactor modeemi (tai käytössä kallis satelliittipuhelin)
-tutka
Tavanomaiset turvallisuusvarusteet (pel.lautta, EPIRB yms) pitää kuitenkin olla uudet tai melko uudet, "ikivanhoja" veneen mukana tulevia ei kannata kelpuuttaa.
Varusteita voi aina hankkia, mutta veneen rakenteen muuttaminen jälkikäteen on hankalaa, kallista tai mahdotonta. Oikeastaan vasta reissun jälkeen tietää, oliko oma venevalinta oikea ja olisiko valmis lähtemään samalla veneellä uudelleen vaikkapa pallonkiertoon (tämä on oma kokemus).
Jos reissuun lähtee kahden hengen miehistöllä, niinkuin useimmat, tukevalla 32-36 jalan veneellä pärjää aivan hyvin (vrt kotkalaispariskunnan 34 ft teräsvene "Iiris" toisella pallonkierrollaan). Pienempiin veneisiin on hankala saada mahtumaan riittävän isoja vesi- ja pa-tankkeja sekä kaikkea valtamerivarustusta. Omalla kolmivuotisella reisullamme 2 h varustuksen paino oli n. 1.5 tn! Laskekaa itse paljonko painoa kertyy, kun mukana on vesi diesel, sukellusvarusteet, jolla perämoottori, kirjasto kartat, ruokatarvikkeet, autopilotti tuuliperäsin, työkalupakit, varaosat jne... Jos vene on kevytrakenteinen, sen trimmi muuttuu huikeasti kuormauksen takia. Miettikää myös kestääkö paattinne, jos/kun yöllä lenssatessanne törmäätte vaikkapa uppotukkiin.....

ja kädentaidoissa kirjoitti:

Itse ottaisin nimenomaan vanhan veneen, raskaan ja lujatekoisen. Mieluiten toki hyvin pidetyn, ja usein vanhoissa veneissä on jo matkan varrella uusittu mm. moottori ja muutenkin tehty tarvittavia päivityksiä. Jos ei, niin myyntihintakin lienee aika halpa, ja sitten saa itse varustaa veneen haluamallaan tavalla, uusin konein yms. Tiikkikansi ei ole mikään välttämätön edellytys valtameripurjehduksilla, mutta jos sellaisen välttämättä haluaa tai veneessä sattuu sellainen olemaan, niin ei sitä nyt välttämättä tarvitse uuteen vaihtaa - mieluummin pitää siitä hyvää huolta, ja jos se on mennyt hiukan huonoon kuntoon (ei siis totaalisesti tuhon oma), sitä pystyy edelleen itse, kohtuuhalvalla, korjaamaan. Toki siinä on vaivansa, mutta jos ylipäänsä meinaa lähteä pitkille valtameripurjehduksille, niin parasta varautuakin kaikenlaisiin vaivoihin . Jotakin pientä sattuu aina, ja kas kun keskellä merta on paha kutsua huoltomiehiä, korjaajia ja mekaanikkoja paikalle, niin se on usein kippari itse kun joutuu käärimään hihansa. Eli veneen merkkiä, materiaalia, tyyppiä, kokoa ja varustelua tärkeämpi asia onkin miehistön kyky ja valmius fiksailla kaikenlaista, vaikka sitten väliaikaisin korjauksin. Uusavuttomuus ei sovi merelle.

Jos joku onneton vielä kuvittelee, että upouuden veneen hankkiessaan välttyy hajoamisilta ja muilta ongelmilta, edessä on todella karu yllätys. Lukekaapa vaikka maailmalla purjehtivien blogeja. Esim. Elainella, ihkauudella Arconalla on jouduttu tämän tosiasian eteen. Sitten sitä joutuu hikoilemaan marinoissa odottelemassa korjaajia, kun mieli tekisi kruisailla saarilla, ankkuroida ihaniin poukamiin, uida ja snorklailla puhtaassa vedessä... Puhumattakaan hajoamisten aiheuttamasta stressistä ja huolesta merellä. Kyllä minulla on suurempi luottamus vanhaan veneeseen, joka on alun alkaen kunnolla tehty ja tosioloissa testattu. Ja mitä enemmän modernia teknologiaa ja härpäkettä veneessä on, sitä suuremmat ja lukuisammat ovat ongelmatkin. En nyt sano, että alkeellisin varustein pitäisi lähteä, mutta todellakin kannattaa varautua hajoamisiin, yllättäviinkin sellaisiin. Kunnolla varustettu työkalupakki, runsaasti kaikenlaisia varaosia ja joku ymmärrys niiden päälle ovat ihan ehdottomia.

Lue lisää

puhutaan 70k budjetista, niin uudet tai uudehkot veneet ovat käytännössä pois laskuista. Eli vanhan veneen joutuu joka tapauksessa hankkimaan, ja monessa tapauksessa sellainen onkin ominaisuuksiltaan soveltuvampi valtamerelle. Mutta jos ostaa mahdollisimman ison esim. 40 jalkaisen veneen 50 tonnilla, niin siihen kannattaa varautua, että kalliita peruskorjauksia on luvassa ennen kuin päästään varsinaisesti puhumaan varustelusta. Toinen vaihtoehto on ostaa vähän pienempi, mutta paremmassa kunnossa oleva vene samalla rahalla, tai sitten vanhempi huonokuntoisempi halvemmalla, jolloin kaikki on varaa laittaa uusiksi. Tiikkikansi ei todellakaan ole välttämättön valtamerivaruste - oikeastaan päinvastoin, mutta monessa esillä olleessa veneestä sellainen löytyy, ja jos ikää on kertynyt 30 vuotta, niin jotain sille todennäköisesti tarvitsee tehdä.

Eli sillä tavalla se valinta tulee eteen, että ostaako isoimman veneen jonka tietyllä rahasummalla saa vai tyytykö pienempään ja parempikuntoiseen tai sitten käyttää enemmän rahaa veneen peruskorjaukseen. Tähän vaikuttaa toki myös se, että kuinka isolla porukalla on reissu tarkoitus tehdä.

Vielä venevaihtoehtoja: Antilla 30, Jon 30 (33 taitaa mennä yli budjetin), HR:t 29, 31 Monsun ja 35 Rasmus, IW 31, SHE 36, S&S 34.

DolphinD kirjoitti:

puhutaan 70k budjetista, niin uudet tai uudehkot veneet ovat käytännössä pois laskuista. Eli vanhan veneen joutuu joka tapauksessa hankkimaan, ja monessa tapauksessa sellainen onkin ominaisuuksiltaan soveltuvampi valtamerelle. Mutta jos ostaa mahdollisimman ison esim. 40 jalkaisen veneen 50 tonnilla, niin siihen kannattaa varautua, että kalliita peruskorjauksia on luvassa ennen kuin päästään varsinaisesti puhumaan varustelusta. Toinen vaihtoehto on ostaa vähän pienempi, mutta paremmassa kunnossa oleva vene samalla rahalla, tai sitten vanhempi huonokuntoisempi halvemmalla, jolloin kaikki on varaa laittaa uusiksi. Tiikkikansi ei todellakaan ole välttämättön valtamerivaruste - oikeastaan päinvastoin, mutta monessa esillä olleessa veneestä sellainen löytyy, ja jos ikää on kertynyt 30 vuotta, niin jotain sille todennäköisesti tarvitsee tehdä.

Eli sillä tavalla se valinta tulee eteen, että ostaako isoimman veneen jonka tietyllä rahasummalla saa vai tyytykö pienempään ja parempikuntoiseen tai sitten käyttää enemmän rahaa veneen peruskorjaukseen. Tähän vaikuttaa toki myös se, että kuinka isolla porukalla on reissu tarkoitus tehdä.

Vielä venevaihtoehtoja: Antilla 30, Jon 30 (33 taitaa mennä yli budjetin), HR:t 29, 31 Monsun ja 35 Rasmus, IW 31, SHE 36, S&S 34.

Lue lisää

Eikös Rasmus ole moottoripurjehtija? Toki hyvää Orust-laatua mutta silti... Monsunin ohella voinee listaan lisätä Vindö 40:n.

DolphinD kirjoitti:

puhutaan 70k budjetista, niin uudet tai uudehkot veneet ovat käytännössä pois laskuista. Eli vanhan veneen joutuu joka tapauksessa hankkimaan, ja monessa tapauksessa sellainen onkin ominaisuuksiltaan soveltuvampi valtamerelle. Mutta jos ostaa mahdollisimman ison esim. 40 jalkaisen veneen 50 tonnilla, niin siihen kannattaa varautua, että kalliita peruskorjauksia on luvassa ennen kuin päästään varsinaisesti puhumaan varustelusta. Toinen vaihtoehto on ostaa vähän pienempi, mutta paremmassa kunnossa oleva vene samalla rahalla, tai sitten vanhempi huonokuntoisempi halvemmalla, jolloin kaikki on varaa laittaa uusiksi. Tiikkikansi ei todellakaan ole välttämättön valtamerivaruste - oikeastaan päinvastoin, mutta monessa esillä olleessa veneestä sellainen löytyy, ja jos ikää on kertynyt 30 vuotta, niin jotain sille todennäköisesti tarvitsee tehdä.

Eli sillä tavalla se valinta tulee eteen, että ostaako isoimman veneen jonka tietyllä rahasummalla saa vai tyytykö pienempään ja parempikuntoiseen tai sitten käyttää enemmän rahaa veneen peruskorjaukseen. Tähän vaikuttaa toki myös se, että kuinka isolla porukalla on reissu tarkoitus tehdä.

Vielä venevaihtoehtoja: Antilla 30, Jon 30 (33 taitaa mennä yli budjetin), HR:t 29, 31 Monsun ja 35 Rasmus, IW 31, SHE 36, S&S 34.

Lue lisää

Jos tarkoitus on löytää lasikuituinen vene valtamerireissuihin, 30-34 jalkaisten kokoluokkaan kannattaa ottaa nimenomaan avomeri/valtamerikäyttöön suunniteltuja cruising-veneitä. Tässä pikaisesti poimitut kolme esimerkkiä:
http://www.yachtworld.com/boats/1997/Vancouver-34-Classic-2270560/Troon/United-Kingdom
http://www.yachtworld.com/boats/1984/Tradewind-33-2004824/Spain/United-Kingdom
http://www.yachtworld.com/boats/1988/Victoria-34-2237250/Falmouth/United-Kingdom

Joku suositteli Vindötä. Sen suuri ongelma on mahonkivanerinen ruffirakennelma, joka on arka suolavedelle ja auringolle. Eräs Etelä-Afrikassa tapaamani britti oli maalannut Vindönsä ruffin ja sittloodan valkoiseksi, kun oli kyllästynyt vanerien rapistumiseen.
Useimmissa cruiser-racereissä on aika pienet tankkitilavuudet eikä lisätankkien asennukseen löydy tilaa. Jos haaveilee 70-luvun HR Rasmusta, kannattaa tutkia onko ko yksilössä runkoon laminoitu lasikuituinen naftatankki - se tietää ongelmia (polttoainetta voi olla imeytynyt rungon läpi niin, ettei maalikaan enää pysy pohjassa).
Kannattaa myös miettiä, mitä esim. tuuliperäsin, mastotikkaat ja kunnollinen ankkurivarustus (ankkurivinssi pitkä kettinki keula-ankkurin helat) maksaa uutena. Jos veneessä on valtamerivarusteet on jo valmiina, lopullinen hinta voi olla paljon halvempi kuin saaristokäytössä olleen veneen rakentelu valtamerivarustukseen.

eikä cruiser-racer? kirjoitti:

Jos tarkoitus on löytää lasikuituinen vene valtamerireissuihin, 30-34 jalkaisten kokoluokkaan kannattaa ottaa nimenomaan avomeri/valtamerikäyttöön suunniteltuja cruising-veneitä. Tässä pikaisesti poimitut kolme esimerkkiä:
http://www.yachtworld.com/boats/1997/Vancouver-34-Classic-2270560/Troon/United-Kingdom
http://www.yachtworld.com/boats/1984/Tradewind-33-2004824/Spain/United-Kingdom
http://www.yachtworld.com/boats/1988/Victoria-34-2237250/Falmouth/United-Kingdom

Joku suositteli Vindötä. Sen suuri ongelma on mahonkivanerinen ruffirakennelma, joka on arka suolavedelle ja auringolle. Eräs Etelä-Afrikassa tapaamani britti oli maalannut Vindönsä ruffin ja sittloodan valkoiseksi, kun oli kyllästynyt vanerien rapistumiseen.
Useimmissa cruiser-racereissä on aika pienet tankkitilavuudet eikä lisätankkien asennukseen löydy tilaa. Jos haaveilee 70-luvun HR Rasmusta, kannattaa tutkia onko ko yksilössä runkoon laminoitu lasikuituinen naftatankki - se tietää ongelmia (polttoainetta voi olla imeytynyt rungon läpi niin, ettei maalikaan enää pysy pohjassa).
Kannattaa myös miettiä, mitä esim. tuuliperäsin, mastotikkaat ja kunnollinen ankkurivarustus (ankkurivinssi pitkä kettinki keula-ankkurin helat) maksaa uutena. Jos veneessä on valtamerivarusteet on jo valmiina, lopullinen hinta voi olla paljon halvempi kuin saaristokäytössä olleen veneen rakentelu valtamerivarustukseen.

Lue lisää

Vindön ongelma on myös heikko stabiliteetti, eli siis oikaiseva momentti. Liian pieni tai liian ylhäällä oleva kölipaino vaikuttaa tähän... Näin ainakin Curt Gelinin 500 venettä testissä kirjan mukaan. Jos Vindön tyyppisen, jo lähtökohtaisesti heikon stabiliteetin veneeseen lastaa sen aikaisemman kirjoittajan mainitseman 1,5 tonnin lastin varusteita niin voidaan jo kysyä onko vene enää ollenkaan sovelias valtameripurjehdukseen.

DolphinD kirjoitti:

puhutaan 70k budjetista, niin uudet tai uudehkot veneet ovat käytännössä pois laskuista. Eli vanhan veneen joutuu joka tapauksessa hankkimaan, ja monessa tapauksessa sellainen onkin ominaisuuksiltaan soveltuvampi valtamerelle. Mutta jos ostaa mahdollisimman ison esim. 40 jalkaisen veneen 50 tonnilla, niin siihen kannattaa varautua, että kalliita peruskorjauksia on luvassa ennen kuin päästään varsinaisesti puhumaan varustelusta. Toinen vaihtoehto on ostaa vähän pienempi, mutta paremmassa kunnossa oleva vene samalla rahalla, tai sitten vanhempi huonokuntoisempi halvemmalla, jolloin kaikki on varaa laittaa uusiksi. Tiikkikansi ei todellakaan ole välttämättön valtamerivaruste - oikeastaan päinvastoin, mutta monessa esillä olleessa veneestä sellainen löytyy, ja jos ikää on kertynyt 30 vuotta, niin jotain sille todennäköisesti tarvitsee tehdä.

Eli sillä tavalla se valinta tulee eteen, että ostaako isoimman veneen jonka tietyllä rahasummalla saa vai tyytykö pienempään ja parempikuntoiseen tai sitten käyttää enemmän rahaa veneen peruskorjaukseen. Tähän vaikuttaa toki myös se, että kuinka isolla porukalla on reissu tarkoitus tehdä.

Vielä venevaihtoehtoja: Antilla 30, Jon 30 (33 taitaa mennä yli budjetin), HR:t 29, 31 Monsun ja 35 Rasmus, IW 31, SHE 36, S&S 34.

Lue lisää

no jos nyt joku oikeasti aikoo hypätä oravanpyörästä pois ja lähteä elämäntapaintiaaniksi pitkän matkan purjehdukselle niin kannattaa huomata tämä:

-venettä voi matkan aikana kunnostaa ja remontoida parempikuntoiseksi. Itse tekemällä tämä ei välttämättä ole suunnattoman kallista, ja homma voi olla mielekkäämpää etelän lämmössä. Vaikka tiikkikannen saumoja voi raaputella pasaatia odotellessa siellä rapakon rannalla auringonpaisteessa. Tämä voi kyllä vaatia hieman itsekuria, on tiedossa tapauksia että pallonkierrolta palannut vene on ollut paremmassa kunnossa palatessa kuin lähtiessä. Kunnostustöitä voi tehdä muuallakin kuin Suomessa, jos palkattua työvoimaa tarvitaan niin sitäkin voi muualta saada halvemmalla.
-venettä voi matkan aikana varustella lisää, tähän tarvitaan vain rahaa. Varusteita voi tilata nettikaupasta ihan mihin päin maailmaa tahansa, DHL kuljettaa kyllä.
-mutta olemassaolevaa venettä ei pysty suurentamaan jos huomaa että tila loppuu kesken (muuten kuin myymällä pois ja ostamalla uuden)

Finngulf3131 kirjoitti:

siis veneeseen.

Keskity vaikka optimistijollaan Töölön lahteen ja nyrkkikyllikkiin.
Idis.

Silloin ei ongelmia. kirjoitti:

On seilannut eri kokoisilla paateilla Pohjanmerellä ainakin pari kymmentä kertaa, viimeksi viime kesänä. Ei siinä mitään ongelmia ole, JOS malttaa odottaa sopivaa säätä ja sen tultua tekee pitkän legin. Laivaliikenne ja sumujen yleisyys poikkeaa kotivesistä. Mieluiten kannattaa rannikkoliikennevyöhykettä kuin rantojen lähellä ja vaarallisten hiekkasärkkien kovien virtojen tuntumassa.

Lue lisää

Etsä mitään oo pohjanmerellä seilanut. Skeidaa

Singlehand kirjoitti:

Keskity vaikka optimistijollaan Töölön lahteen ja nyrkkikyllikkiin.
Idis.

Kuulin HSS: llä huhun,että sieltä lähtee 6-vuotias kiertämään palloa santu 27:lla!Toivottavasti onnistuu!

ffglhlighkugrtujkru kirjoitti:

Kuulin HSS: llä huhun,että sieltä lähtee 6-vuotias kiertämään palloa santu 27:lla!Toivottavasti onnistuu!

Hankin kesällä Amazonin kautta Robert Manryn kirjan "Tinkerbelle", joka siis kertoo kirjoittajan 13,5 jalkaisen ja ja n. 40 vuotta vanhan purjeveneen Atlantinylityksestä v 1965. Hyvin opettavainen tarina joka suhteessa! Vastoin ennakkokäsitystäni Manryn yksinpurjehdus ei ollut mikään julkisuuskipeän hurjastelijan seikkailu, vaan äärimmäisen huolellisesti suunniteltu hanke, joka edelleen monessa suhteessa voisi toimia esikuvana.