Koska musta tuntuu että mulla ei ole ystäviä, vaikka niitä pitäisi olla muutama. Silti voisin kirjoittaa että oon yksinäinen. Tuntuu että kukaan ei halua olla mun kanssa, eikä jutella. Toisaalta saatan hyvin ymmärtää, koska mulla on synkkä tausta, menneisyyskin. Olin ennen vakavasti masentunu, mutta nyt oon kuollu henkisesti ja kaikki mun tunteetkin on luulisin poissa lääkitysten takia. Tai ehkä yliannostusten, jos olen vammautunut. Mua ei olla kunnolla tutkittu. Onko järkee elää kun ei voi tuntea mitään hyvää eikä pahaa? Vielä aivan yksin. Miltä tuntuis tuntea luottamuusta, iloa ja ystävyyttä, vapautta. Kaikki asiat mitkä on toisille itsestään selviä, on mulle mahottomia. Toisaalta ahistaa ja saa rauhattomaks mun tunteettomuus. Ennen vielä pystyin tuntemaan kaikkea mitä ihminen tunteekin, mutta nyt en enää. Minussa ei oo henkisesti mitään elämää ollenkaan.
Tunnen selvästi että miten mussa on vikaa fyysisesti ja henkisesti. Mulla ei oo mitään mahollisuuksia tulevaisuudessa, eikä yhtään hyvää päivää tulossa. Kun ajattelen elämästä nii synkästi, niin kukapa haluais edes puhua mulle. Oon yrittäny saaha kavereita netistä, mutta mut ollaan torjuttu. Tuntuu että koko mun maailma romahtaa kun mietin miten asiat on.
Mua ollaan kiusattu monia vuosia putkeen ja mietin että se on minun syytä. Mussa on jotain semmosta josta toiset ei pidä. Kun mua on kiusannu nii monet, nii eihän niin monissa voi olla vikaa.
Oon kuulemma sairas, ruma...miten sitten elän??? Montako vuotta mun pitää vielä kärsiä ja odottaa millon jo loppuu tuo kamala helvetti???
Tunnen selvästi että miten mussa on vikaa fyysisesti ja henkisesti. Mulla ei oo mitään mahollisuuksia tulevaisuudessa, eikä yhtään hyvää päivää tulossa. Kun ajattelen elämästä nii synkästi, niin kukapa haluais edes puhua mulle. Oon yrittäny saaha kavereita netistä, mutta mut ollaan torjuttu. Tuntuu että koko mun maailma romahtaa kun mietin miten asiat on.
Mua ollaan kiusattu monia vuosia putkeen ja mietin että se on minun syytä. Mussa on jotain semmosta josta toiset ei pidä. Kun mua on kiusannu nii monet, nii eihän niin monissa voi olla vikaa.
Oon kuulemma sairas, ruma...miten sitten elän??? Montako vuotta mun pitää vielä kärsiä ja odottaa millon jo loppuu tuo kamala helvetti???
Vastaukset 2
Vanhimmat
Joo vaikutat olevan masentunut ja sinulla on huono itsetunto.
Mutta "kukapa sen kissanhännän nostaa, jos ei kissa itse"?
Konkreettinen neuvoni on, että marssit heti huomenna kirjastoon ja lainaat "myönteisyys" kirjoja, "miten kohotan itsetuntoa", "minä selviän tästä" jne.
Jos ei ole kirjastokorttia, niin saat sen helposti.
Voi kuule, kun ihmisillä on ollut paljon pahemminkin asiat.
Ainut mitä tarttee on oma ajatus "että hei, kyllä se tästä järjestyy. Jos oli huono eilinen päivä, niin tämä päivä voi olla paremmin ja minä itse voin tehdä jotain sille. Ekajuttu on katsoa asioita myönteisesti ja heittää menneet murheet!"
Lykkyä ja onnea! Aurinko paistaa risukasaankin!
Ei sussa mitään vikaa ole. Tietysti kaikilla on omat ongelmansa joita nyt en menis vioiksi sanomaan.
Se syy kiusaamiseen on enemmänkin muissa kuin itsessä. Nuo suositutkin ihmiset pelkäävät (yllättäen) joutuvansa kohteeksi, ja saattaa olla ettei siihen mennä väliin vaikka tuntuiskin pahalta. Laumamentaliteetti tai jotain?
Jos nyt syöt mielialalääkkeitä niin jos saat sen itsetunnon paremmaksi, ehkä voit lopettaa niiden syömisen. Sää keskityt vaan siihen miten sussa on vikaa ja tiedän, että on vaikea alkaa näkemään asioita mistään muusta näkökulmasta. Eivät muut näe mitenkään sun lävitse eivätkä välttele synkkää ajatteluasi. Jos on kunnon ihminen, hyvä "ystäväkandidaatti" niin se kyllä haluaa tutustua suhun sen takia, että olet sellainen kuin olet.