Hei, minusta on järkyttävää lukea teidän masennuksistanne. Oletteko tulleet ajatelleeksi, että yksi merkittävä tekijä myös masennukseen on aliravitsevuus. Massaa meillä on syödä vaikka kuinka, mutta miten ravitsevia ne ovat, tohdin todella epäillä.
Minä en kärsi masennuksista, en edes syyspiemeillä. Eräs lääkäri sanoikin, ettei sulla voi mitenkään edes olla masennusta, koska saat ravintoa yllin kyllin, ja serotoniinitasosi ovat niin korkeat. Virtaa riittää vaikka toisille jakaa.
Ja toisaalta pitää muistaa sekin asia, että pimeänä vudenaikana kuuluukin nukkua enemmän, kuin valoisaan aikaan, eikä yrittää sinnitellä hereillä. Silloin kun teette jotain, tehkää se hyvän valon valaistessa. Hämärähyssy pitää yllä uupumusta ja matalaa mielialaa. Hämärähyssy pitää yllä melatoniinin tuotantoa, joka on juuri vireyden vastakohta.
Nyt jokaisen "lääkekupissa" pitäisi olla myös C-vitamiinia, vaikka kuinka marjoja söisittekin. D-vitamiinia runsaasti ja muita antioksidantteja, kaikesta huolimatta, että syötte mielestänne kunnon ruokaa, jota tohdin kyllä epäillä. Sillä kunnon ruokakäsite on kärsinyt katastroofin jo aikoja sitten.
Minä en kärsi masennuksista, en edes syyspiemeillä. Eräs lääkäri sanoikin, ettei sulla voi mitenkään edes olla masennusta, koska saat ravintoa yllin kyllin, ja serotoniinitasosi ovat niin korkeat. Virtaa riittää vaikka toisille jakaa.
Ja toisaalta pitää muistaa sekin asia, että pimeänä vudenaikana kuuluukin nukkua enemmän, kuin valoisaan aikaan, eikä yrittää sinnitellä hereillä. Silloin kun teette jotain, tehkää se hyvän valon valaistessa. Hämärähyssy pitää yllä uupumusta ja matalaa mielialaa. Hämärähyssy pitää yllä melatoniinin tuotantoa, joka on juuri vireyden vastakohta.
Nyt jokaisen "lääkekupissa" pitäisi olla myös C-vitamiinia, vaikka kuinka marjoja söisittekin. D-vitamiinia runsaasti ja muita antioksidantteja, kaikesta huolimatta, että syötte mielestänne kunnon ruokaa, jota tohdin kyllä epäillä. Sillä kunnon ruokakäsite on kärsinyt katastroofin jo aikoja sitten.
Vastaukset 40
Vanhimmat
Vai ihan järkyttävää ;D, oli lukukokemuksesi. Hetkittäistä apeutta tuntee useat ihmiset, ikään katsomatta, silloin tällöin. On sairautta, yksinäisyyttä, elämäntilanne voi olla vaikea. Kuolemantapauksia sattuu lähipiirissä, pienet eläkkeet osalla, ja päivä, jolloin muistellaan pois nukkuneita, voi sekin vaikuttaa.
Tietenkään en aterioiden monipuolisuudesta voi vastata kuin vain omalta osaltani, mutta varmasti uskon saavani päivittäin tarvitsemani. Teen ruuan itse, lämmin ateria kaksi kertaa päivässä, hedelmiä, marjoja, liiaksikin. Ruisleipää, viiliä, salaatteja, puuroa, välipalana. Kahvi aamulla, teetä illalla.
Veriarvot saan kaksi kertaa vuodessa, ja sokerin mittaan päivittäin.
Aivan hyviä arvoja, joten ei syytä huoleen.
Mitenkä sinä valvot tuohon aikaan, oletkohan tosiaankin ylipirteä, kun et yön pimeinä hetkinä saa nukutuksi? Unettomuuskin on riski, varmaan tiedätkin?
Mukavaa sunnuntaipäivää sinulle, ;D
Kyllä meidän ikäiset ovat varmasti noista asioista kuulleet ja toteuttavatkin niitä voimiensa mukaan. Joskus vain kuormaa kertyy liikaa, eikä sitä lisäravinteilla hävitetä.
Mitä masennukseen tulee, ylipirteät ihmiset minusta vain lisäävät sitä, saavat olon tuntumaan vieläkin pahemmalta - vaikka heidän tarkoituksensa on tietenkin piristää surkimuksia.
Heippa taas, olen joutunut, kuten varmaan monetkin ikäisemme, näkemään todellista masentuneisuutta. Ei sellainen ihminen kirjoita täällä. Ei riitä voimia, hyvä kun veskiin pääsee, ja takaisin sängyn pohjalle ;( Ei kykene kirjoittamaan välttämättä edes luettavia lauseita, saati pitkiä ripirimpsuja.
Apeus, väsyminen voi kohdata itsekutakin, aika-ajoin, siihen voi vaikuttaa monet asiat.. Työuupumuskin, tai juurikin liiallinen yksinolo. Kun ei koe olevansa muistamisen arvoinen, tai ettei kukaan kaipaa, vetää sellainen kenet tahansa liiaksi omien ajatusten kehään, josta voi tuntua vaikealta irrottautua. Siitä toki voi seurata syvä masennus, mutta täällä tai muualla kirjoittajilla, ei suinkaan ole toivo menetetty, mielestäni ;D Hehän "tulevat ulos" vaikkapa sitten virtuaalimaailmaan. Ja valonpilkahduskin voi saada hymyn suupieliin. Empatiakykyiseltä ja asioita kokevaksi, ainakin minä koin siinäkin ketjussa aloittajan olevan. Ei masentunut, siis oikeasti siihen sairastunut, kykene.
Kaikilla, tai lähes, on niitä huonoja päiviäkin, eihän edes huomaisi hyviä, onnellisia päiviä erikseen, jos aurinko aina vain paistaisi. Tuntevat ihmiset, kokevat tyyntä ja myrskyä, vilvoittavaa sadetta, auringon lämpöä,
Siksi kai ilkeys, toisia kohtaan saa minut lähes pois tolaltaan, ja raivostun. Lieneekin niitä harvoja asioita, joissa menetän malttini, aina ei jaksa ajatella silloin, että kirjoittajalla on itsellään paha olo.
Ei surumielisyys ole heti masennusta, vaan elämään kuuluvaa nousua ja laskua. Jos joku siitä kohdallan puhuu, ei ole pakko lukea ja vastata, jos semmoinen itseä ahdistaa. Ei surumielen takia tarvitse mennä serotoniinitasoa mittamaan eikä kirkasvalolampun ostoon, apu ja parannus voi olla ihan siinä että saa asiaa jonkun kanssa pohtia, sellaisen ihmistä sietävän ja hyvää ajattelevan lähimmäisen kanssa, ei tarvitse olla lääkäri. Mukava pohtia erilaisia keinoja myös ravinnon, liikunnan, harrastusten kannalta, mutta kuten QQ totesi, tosissaan masentunut ihminen ei kerta kaikkiaan kykene toimimaan, ei pakottamaan itseään, ei edes kertomaan että on aivan maassa. Siksi juuri masennus onkin elämää uhkaava sairaus. Surumieli ja alakulo voivat sensijaan olla kasvattavia kokemuksia, niin ajattelen.
Hei, kiitos vastauksestasi, ja anteeksi, nyt vasta huomasin sen.
Samoin koen, meillä jokaisella on varmaankin omat murheensa, ja tapansa nousta niistä "ylös". Totta on myös yksinäisyys, varsinkin jos ystävät, lapset asuvat kaukana. Kaikkialla oleva kiire ja suorittaminen, josta kuitenkin jo eläkkeellä olevat ovat eroon osin päässeet. Ainakin itse.
Toisille voi olla hankala taas sopeutua, ettei olekaan sitä työyhteisöä, olihan se kuitenkin elämässä suuren osan. Miehille monesti, jos ei paljon ulkopuolisia harrastuksia ole, olen huomannut vaikeutta sopeutua vapaaseen. Ei olekaan sitä turvaverkkoa, mitä yleensä naisilla on.
Aikoinaan appeni palasi vuoden päästä takaisin töihin, vasta kahden lisävuoden päästä, oli valmis vapaalle.
Onneksi silloin oli niitä työpaikkoja, ja ottivat hänet entiseen työhönsä ilomielin.
Meillä jokaisella on omat murheet ja ilot, tarvittaisiin vain niitä ystäviä jakamaan niitä ;D heilläkin, joilla ei tunnu läheistä ystävää olevan.
Minullakin oli paljon suunnitelmia, vuosia kestäneitä ystävyyssuhteita, vaan,, olen tuonpuoleiseen menettänyt heidät ;(
Olin hetken katkera, vihainen,, miksi,, kunnes opin ajattelemaan miksi ei, ehkäpä mulla oli sittenkin meistä lisää opittavaa eniten, ja kuitenkin selvästi,, kykyä selvitä tuostakin.
Kun sairaus iskee,päähän tai muualle,niin kyllä pirteys häviää. Usko huviksesi. Kokeile ensin miltä tuntuu olla nivelreumapotilas,kun kaiket yöt saa valvoa kipujensa kanssa .
Muista,että sinullekin voi joskus iskeä sairaus jolle et voi yhtikäs mitään,olet kuinka vahva tahansa.
"Sinnitellä hereillä" Haista nyt jo iso P koko akka tai ukko. Ei tässsä kukaan sinnittele.
Mutta aika näyttää sinunkin kohdallasi ,että kaikki on mahdollista------myös sairaus.
No aivan varmasti tiedän mainitsemasi sairaudet. Olen pikkulapsesta saakka sairastanut reumoja, huom. reumoja, useita sellaisia. Olen oppinut niiden kanssa elämään, että miten ne minussa käyttäytyvät. Siihen aikaan kun itkin alituisia kipuja, reumadiagnosointi Suomessa vasta alkoi kehittyä -50 luvun alussa. Leikelty on reumankin taholta ja paljon.
Mutta entä yösäryt. Minä kuulun niihin ihmisiin, joka huitasee ylimalkaisen katseen pinttyneisiin ennakkoasenteihin. Kokeilen kaikkea mahdollista, mikä ikinä voisi vastaan tulla, ja usko tai älä, yösäryistä olen päässyt, mutta vain ja ainoastaan hakemalla vaihtoehtoja, mikä minuun puree.
Lääkärit ovat ihmetelleet, että kyllä mulla täytyy olla ankarat säryt, ja miten saan nukuttua?
Aivan hyvin, ei ole mitään onglemia nukkuessa. Ei kivistä mistään. Minuun tehoavat magneetit. Nukun magneettien välissä. Siis magneettipatja alla, magneettipeitto päällä, ja magneettityyny pään alla, ja päivällä magneettiniskatuki kaulassa, pitää kaularankasäryt ja kivut kohtuuden matalalla, lähes poissa, magneettipohjalliset kengissä.
Ja kaiken kukkuraiseksi syön todella antioksidantteja, joiden turvin pääsin eroon mielettömästä allergiasta. Professori Heikki Isomäen mukaan aikoinaan ajateltiin, että joillain reumatyypeillä olisi yhtäläisyyttä joidenkin ruoka-aineyliherkkyyksien kanssa, vaikka niiden kiinnisaaminen on vaikeaa, koska n. 30 % aikuisyliherkistä kärsii siitä muodosta, johon ei ole vielä keksitty paljastavia testejä.
Ennen kuin tätä tajusin, jouduin hengityssuomaimiin pukeutumaan Helsigissäkin käydessä. Nyt ei enää mitään, mutta on vain syötävä riittävä määrä kunnollisia ravinnosta valmistettua antioksidantteja, ei kemiallisia sekoituksia. Halvallan niitä kemiallisia sörsseleitä saa, mutta taitaa saada myös suojajärjestelmänsäkkin sekaisin.
Olin aikoinani HYKS:sissä yhdessä maailmalaajuisessa allergiatutkimuksessa mukana, jossa yritettiin kartottaa niitä allergikkoja, jotka oireilevat kuten allergia, mutta olemassa olevilla testeillä ei saada esille mitään.
Esim. viljaa en kärsi syödä, ja viljan ravinteet täytyy saada jotenkin muuten. Taatuimmin ne saa ravinnelisistä. Ja sitä paitsi, vaikka kuinka söisittekin viljaa, ette saa viljan ravinteita, koska myllyteollisuus tuhoaa ne jalostuksessaan, poistamalla jo jyvän alkion. Siinä meni viljan tärkein ravinto-osa, sekä kuorikerros häviää, jossa parhaat hivenaineet ovat.
Oletko tullut asettaneeksi kyseenalaiseksi, että aiheuttaako mahdollisesti vilja Sinullekkin niitä särkyjä ja kipuja? Vilja valitettavasti kuuluu niihin ruoka-aineisiin, että monille reumasille aiheuttaa kipuja ja pitää yllä tulehdusta. Kahvi ja sokeri ovat myös hurjan pahoja reumatulehduksen ylläpitäjiä mulla. En siis juo kahvia, enkä syö sokeria, en myöskään juo tavallista teetä, enkä kaakaota, koska näissä kaikissa on kofeiinia, joka saa reumani pillastumaan mielettömiin mittoihinsa.
Aloe verajuomaa on tuossa minunkin pöydälläni.
ei tarvitse epäillä, se on kunnon ruokaa. Ruokaa on saatavilla liikaakin.
Vitamiineja purkeissa en ole koskaan tarvinnut ostaa. Olisi mielenkiintoista lukea jos kirjoittaisit mikä sinun mielestäsi on, kunnon ruokaa?
Jos saa olla terve niin voi kehuskella kuinka hyvää ravintotiivisteet tekevät.
Nykyisin tahtoo olla niin että ravintoa tulee useimmilla nautittua liikaakin. Kyllä lähes jokainen saa tarvittavat ravintoaineet ruuasta.
Siihen ei kalliit humpuukipillerit auta kun todellinen sairaua tulee, ei edes korkea serotoniini taso.
C-vitamiinin ja D- calsiumin syönnin ymmärrän meidän ikäisillä.
Sairastuin allergisiin oireisiin syötyäni "välttämättömiä" lisäravinteita.
Kun on sidoksissa sairaan läheisensä hoitamisessa ja siihen lisäksi läheisen kuolema ei juuri hihku riemusta.
Mutta hyvä on jos sinulla asiat menee hyvin, toivotaan että saat mahdollisimman kauan nauttia elämästäsi.
aloe veraa ja syön ja bee vitamiinia ceet kyllä tulee ravinnosta hedelmistä ja vihanneksista deetäkin talvisaikaan millon missäkin muodossa näitä lisiä on syötävä kun en syö ollenkaan kalaa enkä maitotuotteita hyvin vähän allerginen olen kananmunalle ja voin huonosti viljasta joten herkkuni ruisleipäkin pitää jättää syömättä virran takia en näitä syö tämä virta joka löytyy riittää päivittäisiin tarpeisiini melatoniinin tuotantokin lienee normaalilla tasolla koska siihen aikaan kun sää kirjoittelet täällä mää oon sikeessä ja rauhallisessa unessa.
Kyllä minäkin 6-kymppinen ihmettelen kirjoittajien määrää, jotka ovat sairaita, alkuloisia, masentuneita ja niin yksinäisiä ja toimettomia.
Onhan aina loka-, marras- ja usein joulukuukin niin musta ja synkeä, mutta elämää ja oloa voi ilostuttaa niin monilla asioilla. Tuntuu, että moni ei edes yritä karkottaa ikäväänsä ja apeaa oloaan. Ei todellakaan palstan kirjoittajista uskoisi, että gallupin mukaan me 6-kymppiset olemme onnellisin ikäryhmä suomalaisista.
Tänäänkin vainajien päivänä ainakin täällä etelässä paistaa aurinko siniselta pilvipoukamataivaalta. Ilma on kirpeä ja kuiva - tekee mieli lähteä ylös, ulos ja lenkille!
Edellisen kirjoittajan kanssa.Ihanan kaunis ilma pitkästä aikaa.Ylös ulos ja lenkille!Itse olen lähdössä myös tunnin sauvalenkille.Kyllä tulee kiva olo kun lenkiltä tulee ja venytykset päälle ja vähän allekin.Kyllä jokaisella olis toivottavaa olla jonkinlainen liikkumismuoto ulkona.Ymmärrän toki sairaat ihmiset,mutta liikkuminen edesauttaa jämähtämistä sohvaperunaksi.Itsellä ei ole autoa ja senkin takia tulee liikuttua ja kesällä pyöräilen.Kaikille pirteetä sunnuntaita.
kai meillä kaikilla on jonkin sortin vaivoja mitä kelläkin toiset vaan on vahvempia kestämään ne vaivat ja toiset taas helpommin voivottelee päivät päästään onhan tää mustinta aikaa ja varsinkin varmaan yksinäisille ihmisille vaikeeta mutta toisethan taas nauttii syksystä ja pimeydestä.
Niinpä, loka/rospuuttoajassakin on oma viehätyksensä ja kiehtovuutensa. Miten ihanaa on tulla ulkoa märästä sisälle, siivota itsensä ja kuvittaa kuiviin lämpimiin vaatteisiin. Ei tulisi mieleenikään käpertyä itsesääliin.
Kovin pessimistinen on käsityksesi ikäluokkamme ruokailusta.
Tuskin monikaan tutkiskelee sapuskansa ja hormonituotannon yhteyttä vaan popsii tavallista sekaravintoa, useat sitä purkeista täydentäen.
Hyvinvointi lienee useamman osatekijän summa.
Sapuska on tietenkin yksi tärkeä osa-alue.
Yksi ratkaiseva vaikuttaja on mielestäni kokonaiskulutus.
Jos safkaa palaa niin kyllä tarvittavia ravinteitakin tulee saaduksi.
Tanhuvaaran tastaajien mukaan minun lepokulutukseni on 2023kcal joten hengissä pysymiseni jo vaatii kohtalaisen määrän pöperöitä.
Kun siihen lisää pientä liikehdintää niin, ajattelemalla pöperöiden koostumusta, saa popsia sellaiset määrät että tarvittavat suojaravinteetkin löytävät tiensä suolistoon.
Rehellisyyden nimissä on tunnustettava että aamuisin lotkautan suuhuni 10ml kalanmaksaöljyä, sapuskan yhteydessä B12:ta 250mikrogr sekä B6:ta ja B1:tä 125mg kumpaakin.
500mg C-vitskua.
Liikuntakausina lasken nettoproteiinitarpeekseni 140 - 180g.
Muulloin 80 - 100g joka tulee tarkkailemattakin.
Olen ilmeisen huolimaton lukija tai vaistomainen suojautuja koska en ole havainnut palstan kirjoitelmia mitenkään voittopuolisen masentuneiksi.
Mielestäni ovat lähinnä purnareita.
Kaltaiseni omakehuja on harvinaisuus.
tummaa suklaata ja nukun jos saan ainakin 12 tuntia vrk. Aina se ei tosin onnistu kun näillä nykynuorilla ei ole minkäänlaista lain tai järjestyksen ymmärrystä, vaikka olisivat korkeakoulut käynyt, kuten naapurit ?
Haluankin vuokrata taloni isolle somaliperheelle. Siinä tulisi myös osaltani autettua hädässä olevia ihmisiä.
jotkut täällä ovat jopa uskaltaneet tunnustaa olevansa masentuneita. Mietin vain, onko kaikki todella masennusta vai myös sitä,että on kykenemätön tekemään elämälleen jotakin sen sisällön parantamiseksi. Tarkoitan, että pystyisi fyysisesti tekemään muutoksia elämässään,mutta henkistä kanttia uupuu. Tekosyitä me kaikki osaamme keksiä.
Pidän syksystä ja pimeän ajasta, olen aina pitänyt. Minusta on ihanaa, että meillä on vaihtelevat vuodenajat ja saan syksyllä laskeutua talvilepoon. Ei tarvitse yrittääkään näytellä tehokasta ja pirteää. Jos jossakin vuodenajassa en täällä erityisesti viihdy, se on kesä. Valoisaa päivät ja yöt, se on todella rasittavaa. Mutta pimeään voi ikäänkuin kääriytyä, tulee joulunaika, jota rakastan. Valoa voi saada elämäänsä monin tavoin, vaikka ulkona on pimeää. Kaikkeen ei edes tarvita toista ihmistä. Kesällä olen sosiaalinen, talvella olen mieluummin itsekseni ja nautin siitä.
Syön kunnon ruokaa, koska teen se itse ja valikoin huolella tarveaineet. Käytän myös lisäravinteita, sillä vältän ns. punaista lihaa ja lehmän maidosta tehtyjä tuotteita. Syön paljon kasviksia ja maitotuotteista vain vuohenjuustoa ja soijatuotteita. Punaista lihaa syön vain lohessa. Kalaa muutenkin syön, mutta en muuta lihaa. En käytä valkoista leipää vaan kokojyvätuotteita. Valkoisen sokerin sijaan käytän ruokosokeria tai hunajaa. Kahvia juon 1-2- kupillista. Teetä (piparminttu, vihreä tee ym.) juon monta kupillista ilman makeutusta. Tämä ruokavalio sopii myös mielenterveydelleni, sillä olen näin henkisesti paljon rauhallisempi eivätkä masennukset vaivaa. Sivutuotteena saan kunnon yöunet ja terveen vatsan. Entiseen elämään verrattuna sairastan enää harvoin flunssia tai nuhia. Tupakan ja viinakset olen jättänyt muiden huviksi jo monta vuotta sitten.
Ruoanlaitto on hauskaa ja luovaa, kun ei ole kiire mihinkään eikä tarvitse pelätä arvostelua. Jos keitokset epäonnistuvat, otan sen opin kannalta. Työ tekijäänsä neuvoo eikä ns. terveellinen ruokavalio maksa paljon, kun on aikaa haudutella ja odotella. Usein teen samalla seisomalla ruokaa myös pakastimeen, niin tulee hyödynnettyä myös sähköliettä eli säästettyä tältä osin energiaa. Kaupan valmisruokia en enää osta lainkaan, en edes makkaraa. Olen aikeissa opetella myös leipomaan leipää. Se on vielä homma, jota en osaa. Virkavuosina oli niin kiire, että ruoanlaitto supistui minimiin ja olin hirveän tuskastunut, kun joskus piti laittaa ruokaa. Käytin paljon valmisruokia. Sairaana olinkin usein, nukuin ja voin muutenkin huonosti.
Innostukaa ruoanlaitosta. Siinä oma ravintotietous lisääntyy ja saa maittavaa ruokaa. Kaupassa käynnistä tulee pakollisen ohjelmanumeron sijaan seikkailu. Monet nyt varmaan säälivät, että onpas tolla tylsä elämä. Kuinka vaan. En välitä eikä minua kiinnosta, saanko näin lisää elinvuosia, mutta ainakin ruokailu on miellyttävää. Niinhän sanotaan,että hyvä ruoka, parempi mieli m.o.t.
Eikö se juuri saata olla sitä masennusta, että on kykenemätön tekemään elämälleen jotain, että henkistä kanttia uupuu, ja että tekosyitäkin tulee keksittyä varsinkin kaltaisillesi neuvojille, jotka patistelevat voimatonta ihmistä milloin mihinkin.
Ihan hyvä aloitus ja tukistus penkkiin läsähtäneille. Läsötän nyt tässä penkissä ja naputtelen mitä mieleeni milloinkin tulee, en viitsi lähteä liukastelemaan ulos, kohta pitää kuitenkin syödä jotain. Menu on palvikylkeä juustopastakastikkeessa ja puolukka.kaalisalaattia
Olen sitä mieltä, että sairaus kulkee masennuksen kanssa käsikädessä. En ole masentunut vaikka rakastamani sauvakävely on nyt pannassa polvessa todetun hiushalkeaman vuoksi.
Enkä ole masentunut vaikka tukevat yöuneni ovat vaihtuneet estrogenivastaisen lääkkeen myötä menopaussin aiheuttamaan, hikoiluun ja pätkänukkumiseen ja elo ajottaisiin vit tu tuk...siin.
Dosetissa on kaksi lääkettä sairauksiin. Muissa lokeroissa tuiki tärkeitä vitamiineja, kalsiumia ja magnesiumia.
Olen hyvä ruoanlaittaja. Herkkuani on joulukinkun lisäksi häränsisäfilepihvi .. medium ; )
mutta ehkä se oma napa onkin maailman keskipiste?
Näin se on etkö vielä ole oppinut, että oma raha ja oma tupa, omien lasten menestys ja oma rakas tekee oman olon onnelliseksi, eikä niitä omia herkkuja muille aleta jakamaan. Mikä on minun on minun ja minä teen mitä minä haluan ja sinä....hännystelet minua ; )
jos yli kuuskymppiset ei osaa laittaa ruokaa!? Tosi kummallista?
Mitä ne taidottomat söi silloin kun ei ollut valmisruokia muuta kuin urkki henekeittoa?
tulipa kummaa keittoa., piti olla hernekeittoa purkissa.
Mielestäni kyse on siitä, ettei tiedetä, ei tajuta, miten elintarviketeollisuus pilaa jalostuksellaan mm. elintarvikkeiden entsyymipitoisuuden jota nimenomaan tarvitaan ravinnon imeytymiseen. Myös se kuorii ja tehokasvattaa, niin ettei tuotteisiin ehdi kertyä kaikkea mikroravinteita, vaikka ne ulkopuolisesti kasvavatkin hyvin. Mm. lehmät lypsää hyvin, mutta takaan ja alleviivaan, että niiden maidosta puuttuu louonnon kiertokulun kautta ravintoketjuun kuuluvia migroravinteita.
Ajatelkaas, ennen lehmät laidunnettiin metsissä ja luonnon laitumilla, ja saivat syödä, mitä mieli teki, mitä lunto tuotti. Määrällisesti maitoa ei tullut kuin murto-osa siitä, mitä tämän päivän lehmä lypsää, mutta takaan ja alleviivaan, että siinä maidossa oli sellaisia migromineraaleja ja hivenaiineita, joita tämän päivän lehmän maidossa ei ole.
Sama koskee viljakasveja tai ylipäätään puutarhakasveja. Teollisuus ei takuvarmasti pysty siihen samaan, kuin luonnon kiertokulku, jossa paska kompostoidaan luonnon eloperäisten ainesten kanssa ja siitä saatu maan paranne - multa palautetaan takaisin kasvien käyttöön. Siellä ovat myös tarvittavat entsyymit.
nene vasta myrkkyä on.
Katsokaa joskus ne tuoteselosteet mitä ne sisältää.
Kunnen niitä ikinä ole ostanut. Sairaalassa olen pyytänyt kunnon voita, muttei siellä saa, kuin kevytlevitettä. Kysyviät, mikä vika siinä on. Minä tein vastakysymyksen, mikä vika on luonnon rasvassa, että sitä pitää teknokemiallisesti alkaa tekemään ja sitten juamalattomilla väriaineilla alkaa valkaisemaan syömisen väriseksi, kun se muuten on likaisen ällön harmaata. Ei osannut vastata mitään.
pitäisi sinua ja kaltaisiasi? Ethän sinä voimaton ole, myrkyllinen kielesi on hyvinkin tallella ja liukkaasti tuo näkyy lipovan.
on todistanut, että geenit ovat suurimmassa asemassa sairauksien synnyssä. Ei siis kannata ehdottaa vain uusien vitamiinien ostoa ja sauvakävelyä, kun joku sairastuu vakavasti.
Useimiten lisävitamiineista ei tosin ole haittaakaan, mutta sairauksen synty on syvemmällä, kuin ruokalautasella.
Muutenkin, ainakin minua, häiritsee suuresti, kuinka sairaalle tiuskaistaan, osta vitamiineja ja liiku.
Lukekaa enemmän, ei kaikki ole omassa ottamisessa.
Kyllä minulla asiaan on jotensakkin eriävä mielipide. Vaikka geenit määräisivätkin, mutta usein ne tarvitsevat ulkoisen laukaisimen. Ja nimenomaan ravinnolla voidaan aika pitkälle myös jarrutella sairauksien kehittymistä. Vaikkakaan etukäteen ei tiedetä, mitä sairauksia jarrutetaan.
Mutta toisaalta esim. tämä yltäkylläisyyden aika on ainakin sitä aikaa, että diabetes on mielettömän monella, nimenomaan kakkostyypin diabetes, jota nimenomaan voi jarrutella omilla ruokavalinnoillaan.
Ja onhan niitä lukematon kirjo vaivoja, joihin nimenomaan ravinnolla voi vaikuttaa, mutta se edellyttää todella vahvaa itsetuntoa, olla välittämättä niistä sivusta kuiskaajista, joilla ei ole rohkeutta tutustua ja perehtyä asioihin.
vasta telkkarista identtisiä kaksosia koskevan ohjelman. Siinä asiasta puhuttiin.
En intä, en ole asiantuuntija, kuten tuskin monikaan muistakaan.
Sitä en kiistä, etteikö ravinto ole tekemisissä monien tautien syntyyn. Sota-aikana oli tuskin kellään kihtiä, joka nykyisin vain lisääntyy, samoin diabetes.
Tosin, diabetestäkin on monenlaista.
No noita harvinaisia juttuja ei voi sillai ottaa yleiseen tarkasteluun, koska siinäkin kävi ilmi, että jokin ulkoinen ärsyke laukaisee sen geneettisen ongelman.
No diabetestä katsotaan, että on sekä ykköstyyppiä, että kakkostyyppiä, ja nimenomaan kakkostyyppiin voidaan parhaiten vaikuttaa. Järkyttävintä on että jo vauvoilla on tavattu kakkostyypin diabetestä. Esim. minulla kaiken jäjren mukaan pitäisi olla kakkostyypin diabetes, mutta kun syyskuussakin menin sairaalaan, veren sokeri oli 4,5. Kaikesta huolimatta, että minulla on n. 15 vuoden kova kortisonilääkitys ollut päällä järkyttävän suurina annoksina. Mm. katsoi noita vanhoja papereita, niin silloinkin 15 vuotta sitten dumppasivat 125 mg kortisonia. Kaksi vuotta sitten syöttivät kuukausitolkulla 30-40 mg/vrk. Ja muukiin lääkitys sellainen, että se aiheuttaa diabetestä. Mutta ollen koittanut keskittyä ravinnon osalta sellaiseen, ettei se aiheuta rasitetta keholle, että se kestäisi sairastumatta diabetekseen.
Nopeet hiilarit poissa, sokerit pois.
Minäkin olen taipuvainen viittaamaan perimän suuntaan.
Myös lapsena, ennen murrosiän päättymistä, muodossa tai toisessa suoritettu ponnistelu vaikuttanee myöhempiin vuosiin.
Muuten en ymmärrä omaa osaani.
Aktiivisen liikunnan lopetin 23-vuotisena.
Seuraavat 37-vuotta elin, ravintoa lukuun ottamatta erittäin epäterveellisesti.
Murrosiästä 38-vuotiseksi poltin kuin korsteeni konsanaan. 30 savuketta / vuorokausi.
Alkoholi oli jokaisen viikonlopun kaveri.
En häiriköinyt eikä se haitannut työ- eikä perhe-elämää mutta kuitenkin.
Maksa-arvoissa juopotteluni ei näkynyt koskaan. Geenit??
Täydellisen laiskistumiseni jälkeen aloin liukua kohden alkoholismia.
Tolkku tuli hieman ennen 60-vuotispäivääni.
Verenpaineet olivat ylhäällä, 167 / 117 ja max. lääkityksenkin jälkeen tasossa 140 / 80.
Terveellisestä ravinnosta huolimatta kolestroli 8:ssa mutta HDL aina 2:n kahtapuolen.
Puolessa vuodessa liikunnan aloituksen jälkeen tulivat kaikki arvot lääkitsemättäkin erinomaiselle tasolle.
Useammista vuoden mittaan tapahtuvista 1 - 6 viikkoa tissuttelujaksoista huolimatta kuntoni ja terveyteni ovat erinomaisia.
Pääansion tästä annan perimäälle.
Joku toinen olisi näillä eväillä kuollut jo vuosia sitten.
Kaksi tuttavaani joutuivat täysin alkoholikieltoon paljon vähäisemmän altistuksen vuoksi.
lääkekaapista mitään vitamiineja kaikki tulee ruuasta ( vaihteleva ja monipuolinen ruoka) ja valipaloista vitamiinit (hedelmät marjat)
Masennus voi tulla sulle ja mulle, ei katso aikaa ei paikkaa, ei oletko nuori vai vanha, se tulee kuin salama kirkkaalta taivaalta.
Geenit on sitten se yks tekijä, katsoppa mitä suvussasikin voi kulkea joista et ehkä tiedä, tai et nyt muistanut.
On hyvä että huolehtii toisistakin mutta jos sinun asiat hyvin ole onnellinen, mutta älä täältä hae/tee sairaita toisita ihmisistä. Se ei ole ollenkaan tervettä ajattelua, ei kukaan pysty sanomaan toisesta onko terve vai sairas..... varsinkaan näkemättä ihmistä.
Laita nyt pöperös pöytään ja syö uudestaan, mutta ota se C- vitamiinikin jostain muualta kuin pilleristä.
Kun virkeimmillä on hyviä vinkkejä, eikö aina ole vastarinta vastassa. Minä kun tiedän, vaikkei niin paljoa tietäisikään. Mikähän siinä on, että se vastarinta istuu toisissa niin armottoman tiukassa? Sen syövereihin on niin onnellista vajota, sen vastarinnan syövereihin, ja jäädä uneksimaan niihin omiin uskomuksiinsa, eikä edes uskaltaa asettaa kyseenalaiseksikaan niitä.
täällä ON mummoja.
H.
Ei voi olla totta, 60 ukkeli odottaa teinejä tapaavansa.
Löytyy mummoja, isomummoja, ja muuten vaan 60 naisia, ilman mummoutta. Valintatalossakaan ei näin isoa valikoimaa.
saas nähdä milloin vähäpukeiset kielletään sielläkin, runsaspukeisia käy jo ostoksillakin.
H.
No niin käyn minäkin, vaan meidän prismassa käy kaikenlaisia ihmisiä, pukineet on hyvä juttu, alastomuus ei niinkään, ainakaan tämän ikäisillä, julkisessa paikassa, voisi ennemminkin olla esteettinen haittatekijä.
Masennus voi johtua myös kilpirauhasen vajaa toiminnasta, olen tyröx lääkityksellä, se hieman helpottaa.
Kilpirauhasen vajaatoiminta on hoidettavissa. Mulla se on ollut lääkityksellä jo yli 10 vuotta. Kohdallaan arvot pysyy, kun käy kontrolleissa ja tarvittaessa säädetään annoksia.