Ryhtyessäni saunan lämmitykseen huomasin rostiarinan romahtaneen. Kaikki varmaan tietävät, mikä rostiarina on...mitä, eikö? No se on puulämmitteisessä kiukaassa tuhkapesän päällä oleva valurautainen alusta, jonka päälle ladotaan puut.
Rostiarinan romahtaminen on iso juttu, kun lauantai-iltana ryhdyt lämmityspuuhiin. Kuitenkin sain sen toimimaan vielä tämän kerran, mutta maanantaina on tiedossa etsintämatka rautakauppaan uuden rostiarinan saamiseksi.
Heikkohermoinen saattaisi ko. tilanteessa polttaa ns. päreensä kiroten kiukaan valmistajineen alimpaan tulipesään. Hetkellisen järkytyksen jälkeen kokosin itseni havaiten samalla asian mielenkiintoisen puolen. Vanha on kiuas ja rostin uusimisesta on hyvinkin kymmenen vuotta.
Ihminen toivoisi muuttumatonta elämänkulkua, varsinkin jos asiat ovat mitenkuten kunnossa. Elämä vain ei - eikä saunan kiuas varsinkaan ole muuttumaton. Aina tapahtuu pienempiä ja suurempia romahduksia. Niin kauan kun ne ovat pieniä, asiat ovat hyvin.
Ei muuta kuin korjaamaan, järjestelemään, muuttamaan, touhuamaan! Sitähän elämä oikeasti on. Voi sitä nousta barrikaadeille rauhan puolesta ja sotaa vastaan, mutta ne eivät ole mitään rostiarinan romahtamisen rinnalla. Maailman hulludelle ei voi mitään, mutta rostiarinan korjaaminen antaa todellisen mahdollisuuden saada jotakin aikaan.
Kannatan elämän pieniä vastoinkäymisiä. Niiden hallinnassa nähdään kuka on kuka.
Rostiarinan romahtaminen on iso juttu, kun lauantai-iltana ryhdyt lämmityspuuhiin. Kuitenkin sain sen toimimaan vielä tämän kerran, mutta maanantaina on tiedossa etsintämatka rautakauppaan uuden rostiarinan saamiseksi.
Heikkohermoinen saattaisi ko. tilanteessa polttaa ns. päreensä kiroten kiukaan valmistajineen alimpaan tulipesään. Hetkellisen järkytyksen jälkeen kokosin itseni havaiten samalla asian mielenkiintoisen puolen. Vanha on kiuas ja rostin uusimisesta on hyvinkin kymmenen vuotta.
Ihminen toivoisi muuttumatonta elämänkulkua, varsinkin jos asiat ovat mitenkuten kunnossa. Elämä vain ei - eikä saunan kiuas varsinkaan ole muuttumaton. Aina tapahtuu pienempiä ja suurempia romahduksia. Niin kauan kun ne ovat pieniä, asiat ovat hyvin.
Ei muuta kuin korjaamaan, järjestelemään, muuttamaan, touhuamaan! Sitähän elämä oikeasti on. Voi sitä nousta barrikaadeille rauhan puolesta ja sotaa vastaan, mutta ne eivät ole mitään rostiarinan romahtamisen rinnalla. Maailman hulludelle ei voi mitään, mutta rostiarinan korjaaminen antaa todellisen mahdollisuuden saada jotakin aikaan.
Kannatan elämän pieniä vastoinkäymisiä. Niiden hallinnassa nähdään kuka on kuka.
Vastaukset 7
Vanhimmat
aiheuttaa pientä tressiä, ja kuulemma se onkin terveellistä, pitää ihmisen virkeänä.
Pitääkö tämäkin uskoa ????
Harmittaa se todenteolla kun rosti ilmoittaa yhteistyön loppuneen isännän kanssa. Isäntä tietysti tuli miettineeksi miksi en tätä mahdollisuutta ole ennen huomannut - rostikin vanhenee.
Ajatteluttaa miten pätinäkunta siihen suhtautuu. Ei muuta kun miettimään miten tästä tämän kerran korjaamisesta selviän.
Kun onnistuu tilapäisen virityksen aikaansaamaan ja sauna lämpiää, kyllä ne makoisat löylyt oman keksiliäisyyden onnen lisäämänä hunajalta varmaan maistuivat.
Hauska oli lukea juttua, tuli ihan mieleen taidat omata oikein Pelle Pelottoman kekseliäisyyden taidot!!!!!!!!
Olin minäkin korjannut rostin niistä kappaleista tuhkalaatikon pohjalla ja hyvin onnisti saunan lämmitys monta kertaa, mutta naapuri pilasi senkin ilon, sanoi että hänellä on ylimääräinen rosti, saat sen, niin piti heittää hyvin korjattu rosti pois, meninki kehumaan sille sitä.
Annoitpa hyvän vinkin. Rostin korjaaminen ei vielä käynyt mielessäni. Ajattelin tosin, että mahtaako niin vanhaan kiukaaseen edes löytyä uutta rostia, ts. joudunko ostamaan uuden kiukaan. Asia tutkitaan, kiitos JJ!
Ihminen tarvitsee haasteita, ehkä pienehköjä, että pääsee iloitsemaan onnistumisessa. Jos sinäkin olisit täysillä mukana elämän myrskyissä, et tuskin huomaisi mosta rostiarinan vikaa, ehkä teettäisit ja maksaisit.
Hyviä löylyjä edelleenkin!
Rostin kappaleista saa hyviä verkkoankkureita, joten ei kannata heittää pois. Pienillä rautakappaleilla olemme taivuttaneet omenapuun oksia sateenvarjomuotoon, koska niin saa parhaiten omenia. Ruostuneet rautaesineet ovat pihan tilataidetta - saranat, käsintaotut isot naulat jne, niitä vain vaikka mobileiksi sommittelemaan ! Betonirautaristikoista on meillä pensaspapujen ja herneitten sekä seinää kiipeilevien köynnösten tukia, ne sopivat vehreyteen ja kukkarunsauteen oikein tyylikkäästi. Olen nähnyt ruostuneen hetekapohjankin samassa tarkoituksessa.
Viimeisestä arjen vastoinkäymisestä sainkin tiukeat moitteet. Verkosta saatiin siikoja, jotka oli määrä savustaa, vieraitakin kutsuttiin, tai paremminkin hyvin läheisiä. Ripottelin suolaa, asetin ne uunipellille, mutta eihän se jääkaappiin mahtunut. Vein pellin hyvin peiteltynä terassiin pöydälle, mutta olisi pitänyt laittaa jotain painavaa kanneksi. Pian ihmettelin, mikä kuhina terassilla kävi ja näin, kun varikset nokkivat viimeistäkin siikaa. K-marketissa oli kirjolohi tarjouksessa, ja maistuivathan nekin savustettuina. Yleensä tuollaiset mokat saavat luovuuden kukkimaan , ja saahan niitä kantapään kautta mieleenjäävää opetusta.
Paha masetaipumus voi olla ihan tautiluokiltava juttu. Jos sille antaa 'puheet' korttiringin termiä käyttääkseni, pian siitä riesasta on oksat pois kuin entisen suutarin joulukuusesta.
Masennusta vastaan on lähdettävä 'liikenteeseen' eikä jäädä sängyn pohjalle makailemaan. Sehän johtaa ennenpitkää työkyvyttömyyden ja muunkin toiminnan menettämiseen.
Erittäin kierolla huumorin- ja tilannetajulla vois päätellä, että masennusvaihe on ihan oikein muutamille, mm allekirjoittaneelle - muuten se kuuluisa keltainen neste tekisi pesänsä lopullisesti "ylävintille".
Arki tuo eteen tilanteita, jolloin mikään ei toimi. Eräällä metsien miehellä oli yltäkylläisen vastoinkäymisen varalle oma patenttikeinonsa.
Hän nakkasi hattunsa maahan ja noitui niin, että naavat ja kaarnat lähipuista karisivat, niukkaakin niukemmin liioiteltuna. Sit se istui ja rauhoittui.