Minkä ikäisenä lapsenne alkaa päättää perheenne asioista?
Huvittavaa, mutta myös ärsyttävää pakkonähdä ja -kuulla marketeissa, kun äiti tai isä kuljettaa jälkikasvuaan vankkureissa ja kyselee joka asiassa lapsensa mielipidettä. Äiti / isä ei osaa päättää, mutta lapsi osaa.
Siis tähän tyyliin äiti kyselee:
Mitäs me tänään syödään? Haluatko karkkia vaikka aamulla söit jo? Joko sinä haluat ulos? Joko me mennään ulos, vaikka äiti / isä haluaisi olla vielä vähän aikaa?
Lapsi tekee päätöksen noihin kysymyksiin ja äiti tottelee. Tätä se nykykasvatus on, kun lapsi kasvattaa äiti tai isää.
Huvittavaa, mutta myös ärsyttävää pakkonähdä ja -kuulla marketeissa, kun äiti tai isä kuljettaa jälkikasvuaan vankkureissa ja kyselee joka asiassa lapsensa mielipidettä. Äiti / isä ei osaa päättää, mutta lapsi osaa.
Siis tähän tyyliin äiti kyselee:
Mitäs me tänään syödään? Haluatko karkkia vaikka aamulla söit jo? Joko sinä haluat ulos? Joko me mennään ulos, vaikka äiti / isä haluaisi olla vielä vähän aikaa?
Lapsi tekee päätöksen noihin kysymyksiin ja äiti tottelee. Tätä se nykykasvatus on, kun lapsi kasvattaa äiti tai isää.
Vastaukset 8
Vanhimmat
..pitkään aikaan :) Vaikka kyllä saatan kohta kolmivuotiaalta tytöltä kaupassa kysyä, että mitä haluaisi ruoaksi. Toki loppukädessä minä sen päätän, mutta jos sanoo esim lihapullat ja perunamuusin niin tämä toteutetaan. Saa myös itse valita mitkä lakanat sänkyynsä haluaa. Lapsi kuitenkin tarvitsee myös sitä, että saa joistain asioista "päättää", että hän huomaa myös hänen mielipiteellä olevan väliä :)
oletkohan sinä sivukorvalla kuullen välttämättä ymmärtänyt asiayhteyksiä oikein. Ei se, että äiti tai isä keskustelee lapsen kanssa "haluaisitko sinä jo ulos, mitä haluaisit syödä" tarkoita sitä, että lapsi saisi päättää asiasta. Jos vastaus on "haluan syödä pizzaa, karkkia ja jäätelöä" ja vanhempi vastaa, että "okei" niin sitten lapsi ehkä päättää. Tai jos lapsi menee kauppaan ja sanoo "mä haluan ton, ton ja ton. Ja tänään ei sitten mennä mummulle kylään ollenkaan kun en taho" ja vanhempi sanoo, että okei niin sitten.
Kyllä minä ainakin keskustelen lapseni 1,5-v. kanssa jo nyt. Kysyn haluaisiko hän ulos (vaikkei minua aina huvitakaan lähteä, mutta raitis ilma tekee hyvää eikä sitä sitten enää klo 21 jälkeenkään voi lähteä). Saatan kysyä haluaisiko hän iltapesulle ja jos ei niin saatan odotella vielä hetken. Mutta minä, tai lapsen isä, olen loppukädessä se joka päättää mitä tehdään ja mikä on hyväksi ja siitä ei kyllä periksi anneta vaikka vähän itkettääkin. En minä näe, että lapseni kasvattaa minua jos minä puhun hänelle, annan hänen osallistua päivittäiseen toimintaan....
On kyllä todella käsittämätöntä, että lasten annetaan päättää sellaisista asioista joista niiden ei kuulu saada päättää. Esim. haluatko syödä aamupalaksi puuroa vai suklaamuroja tai että meennäänkö nukkumaan vai katsotaanko dvd:tä. Lapselle ei voi eikä saisi antaa vastuuta sellaisten asioiden päättämisestä. Musta tuntuu, että meillä vanhemmat päättää aika monta vuotta ainakin tietyistä asioista. Kyllä pitäisi vanhemmilla olla sen verran maalaisjärkeä, että tajuavat mistä asioista lapsi voi/saa päättää.
Krr on täysin oikeassa. Liian usein näkee kaupoissa ja muualla lapsityranneja, joiden kanssa vanhemmilla on täysin pallo hukassa. Lasten tekemistä varten pitäisi ola pakko suorittaa jonkinlainen kypsyyskoe eli lapsikortti. Vähän niin kuin auton ajokortti. Olisi teoria osuus ja käytännön koe jossakin tarhassa.
Olen jutellut lapsilleni alusta asti kaupassa tyyliin; mitä me tänään syötäs, otetaanko banaania vai omenoita...tokko 3kk ikäinen osaa vastata siihen. Samoin nyt kun lapseni on 2,5 vuotias kysyn kaupassa häneltä, että haluaako hän tämän vai tämän jogurtin välipalaksi. Meillä ei ainakaan ole kertaakaan tullut itkupotkuraivaria siitä kun olen hänelle sanonut ettei hän jotain saa, hän laittaa tavaran kiltisti takaisin hyllyyn. En väitä, etteikö joku päivä nämä raivarit tule, mutta vielä ei ole tullut :))
Hän saa osallistua tiettyyn pisteeseen asti valintoihin mitä meillä syödään tai ylipäänsä tehdään. Jos on totaaliherkuttelupäivä niin saa valita syödäänkö silloin hampurilaisia vai pizzaa. Lasten kansssa toimin samalla tavoin kuin mieheni, annan pari vaihtoehtoa joista hän saa valita toisen: luulee saavansa päättää asioista ja tuntee näin itsensä tärkeäksi. :))
Hampaiden pesun, hiusten harjauksen ja peseytymisten suhteen hänellä ei ole valinnan vaihtoehtoja, mutta syökö banaani- vai mansikkajogurttia, kyllä. Mennäänkö kiikkumaan vai uimaan, kyllä. Eli sellaisissa asioissa hän saa päättää mistä mulle on aivan sama mitä tehdään :)))) ja kuopuksen kanssa tulen toimimaan aivan samoin.
T. ÄITI JOKA PUHUU VAUVALLENSA myös kaupassa.
Joskus näkee marketeissa, kun isohko parivuotias istuu vankkureissa ja sormella osoittellen määrää kulkusuunnan kaupassa. Vaunun työntäjä yrittää ehtiä totella määräyksiä puuskuttaen.
Eri asia on, miten näitä toiveita toteutetaan. On ok kysyä lapselta, syödäänkö tänään pastaa vai perunaa ja laittaa sitä lajia, mikä saa koko perheeltä eniten kannatusta - lapsi päättäisi asian vain siinä tapauksessa, jos hän määrää täysin itse ja eteen kannetaan herkkuja juoksujalkaa. Kun ostan lapselle vaatteita, saa lapsi päättää vaatteen ulkonäöstä - hän ei kuitenkaan voi valita kesähepeniä talvipakkasille tai jotain naurettavan kallista vain heittääkseen sen kaapin pohjalle. On ok kysyä, haluaako lapsi ulos leikkimään - sinne kyllä mennään kysymättä jos siellä täytyy toimittaa oikeaa asiaa. On jopa ok kysyä, pitäisikö vielä vähän leikkiä ennen nukkumaanmenoa jos häntä ei väsytä - aamulla herätään silti normaalisti eikä pieni lapsi uhmankaan voimalla kykene kerryttämään univelkaa loputtomiin.
Vanhemmat ovat ohjaksissa, mutta rajojen sisällä tapahtuva päätösvalta kasvattaa. Lapsen on hyvä oppia, että hänen mielipiteellään on merkitystä vaikkei se ainoa oikea olekaan. Kamalaa nähdä aikaihmisiä, jotka edelleen kyselevät vanhempien, puolison, työkavereiden mielipidettä joka pikkuasiaan kun ei itse osata.
Minun mielestäni lapselta voi kysellä yksinkertaisia vaihtoehtokysymyksiä, kuten:
- ostetaanko banaania vai mandariinia
- otetaanko mansikka- vai hedelmäjugurttia