huh .
Eipä ole hääviä lännen kultamaillakaan nykyste.
Meillä Haapavedellä ei ole lutikkaa tavattu pöitkään aikaan.
Millon viimeksi, kerro jussi ?
Eipä ole hääviä lännen kultamaillakaan nykyste.
Meillä Haapavedellä ei ole lutikkaa tavattu pöitkään aikaan.
Millon viimeksi, kerro jussi ?
Vastaukset 12
Vanhimmat
riippuvainen ruuastaan eli ihmisen verestä.
Tuo Irvin siitä lauloi aikoinaan komeasti maamme-laulussaan.
irviniä ja lutikkaa.
mitattiin Haapavedellä lutikoiden lukumäärällä.
Sitten tuli sähkövalot eikä lutikat sellasesta tykänny.
Hämärissä tykkäsivät pureskella ja pulleaa emäntää imeskellä.
tuosta moksiskaan ?
Ei ole niin harvinainen, kuin annat ymmärtää. Niitä löytyy myös Haapavedeltä.
Ei tietenkään läheskään siinä mittakaavassa, kuin -60 luvulla ja sitä ennen, johtuen parantuneista elinolosuhteista sekä korkeammasta hygieeniatasosta.
Sopivissa olosuhteissa lude voi elää pitkänkin aikaa, vaikka se ei saisikaan ravinnoksi verta.
Luteen voi saada nykyaikana asuinkumppanikseen kylkiäisenä käytetyn huonekalun kaupassa ja tuliaisina ulkomaanmatkoilta matkatavaroissa, sekä vaatteissa.
meillä Haapavedellä on vielä muutama lutikka elossa ?
kun kävin Jussin luona päiväkahveella. Oli niin kuumat kahvit, että meinasi kieli palaa:D
Ei se häävi elätti ollut ennen taloissa ja torpissa nimittäin russakka. Kiipeilivät pitkin seiniä ja vetivät rallia kahveepöydällä. Muistelen lapsuudessa niitä oli lähes joka talossa. Varsinkin sellaisissa joissa oli vasta vaihettu muhat tai kusiaispesää välikaton lämmikkeeksi. Silloin niitä hyökkäsi divisijoonittain kurkistelemaan nurkista, uunin takaa, uteliaita kun olivat, metsäläiset. Yöllä hurijat tuppasivat jo muutenkin ahtaaseen sänkyyn. Siinä sitä oli vanhemmilla myrkyttämistä.
läskikastikkeeseen. Pippurista kävivät.
entisajan lutikkakastiketta.
Tuo jussi ei tiedä , mitä on menettänyt, kun ei ole päässyt siitä nauttimaan.
on saatavilla ?
kokkiloissa.