Mitä rotua suosittelisit meille?

Olkoon mikä koira vaan niin kyllä sille muutakin tekemistä pitää keksiä kuin pelkät lenkit:)

aFF kirjoitti:

Olkoon mikä koira vaan niin kyllä sille muutakin tekemistä pitää keksiä kuin pelkät lenkit:)

eihän kaksi tuntia päivässä ole paljon liikuntaa?? eli ei nyt mitään tommosia rotuja mitä ylempänä ehotettu.. paljon enempi tarvihee liikuntaa ja myöski paljon aktivointia ja muita leikkejä kuin pelkät lenkit

Yksikään ei arka. Katso mistä ostat. On kasvattajia, jotka käyttävät arkoja koiria jalostukseen, ikävä kyllä, mutta kaikki eivät onneksi niin tee. Yhdistyksen sivut auttavat aina paljon eteenpäin, kannatta tutustua. Mikä tahansa rotunne onkin, tutustu siihen huolella ja kysele, älä vain hyväksy saamiasi vastauksia esim kasvattajalta koirien luonteista. Tutki koiranettiä myös.

2 t liikuntaa ei tosiaan ole paljon. Mutta jos se on säännöllisesti metsässä ja vkl:ppuisin sitä on enemmän ja muut harrastukset, niin silloin ok. Tylsä perushihnalenkki suht kovalla alustalla ja pienet koirapuistot ovat surkeita tapoja liikuttaa koiraa, vaikka suurinosa niin tekeekin.

Unohtaisin collien ..ei niin kovin aktiivinen rotu. edellä mainitut himpan verran reippaampia. :)

sdfghjklfghk kirjoitti:

Unohtaisin collien ..ei niin kovin aktiivinen rotu. edellä mainitut himpan verran reippaampia. :)

Collie on minun käsitykseni mukaan aktiivinen koirarotu, sillä niitä kilpailee monissa raskaissakin koiraurheilulajeissa, kuten koirajuoksuissa, valjakkohiihdoissa ja vesipelastuksissa.

Jos tosiaan haluat oikein kunnon liikunnantarpeisen koirarodun, niin suosittelen siperianhuskya, alaskanmalamuuttia tai grönlanninkoiraa.

mbrrrr " kirjoitti:

Collie on minun käsitykseni mukaan aktiivinen koirarotu, sillä niitä kilpailee monissa raskaissakin koiraurheilulajeissa, kuten koirajuoksuissa, valjakkohiihdoissa ja vesipelastuksissa.

Jos tosiaan haluat oikein kunnon liikunnantarpeisen koirarodun, niin suosittelen siperianhuskya, alaskanmalamuuttia tai grönlanninkoiraa.

Lue lisää

ei voi ottaa kunnon liikuntaterpeista koiraa jos vie sitä kaksi tuntia ulos päivässä.. saatte ongelma koiran jos noin teette

AFFG kirjoitti:

ei voi ottaa kunnon liikuntaterpeista koiraa jos vie sitä kaksi tuntia ulos päivässä.. saatte ongelma koiran jos noin teette

Kyllä kaikki alunperin paimenkoiriksi kehitetyt koirarodut jaksavat liikkua vaikka kuinka paljon. Pitkäkarveinen collie on loistava valinta aktiiviselle koiraurheilijalle.

AFFG kirjoitti:

ei voi ottaa kunnon liikuntaterpeista koiraa jos vie sitä kaksi tuntia ulos päivässä.. saatte ongelma koiran jos noin teette

kiinnostaako sheltti? agilitya kerran pari viikossa, nii mieli pysyy virkeänä :) noutajakin sopii varmasti teille vallan mainiosti. Kovasti olette pohtineet ja metsässä juoksu on todellakin irrallaan mitä parasta liikuntaa, kyllä omani sakupoika rasittuu siellä paljon enemmän kuin pelkällä lenkillä. Siellä voi vielä harrastaa kaikkea kivaa, puunjuuria meidän poika vetää ylös, hakee keppiä, voi piilotella esineitä/herkkuja, ihan mitä oma mielikuvitus vaan keksii :)
Oma pienikin piha on kiva, siinä voi koira syödä nakertaa luuta ja meillä ennen rivarissa saattoi olla parikin tuntia pelkästään paistattelemassa auringossa, tai juurikin luun kimpussa :)

onnea pennun metsästykseen :)

sdfghjklfghk kirjoitti:

Unohtaisin collien ..ei niin kovin aktiivinen rotu. edellä mainitut himpan verran reippaampia. :)

Minulla on ollut siis pk. collieita, hyvin eriluonteisia, mutta ainoa yhdistävä piirre niille on ollut nimenomaan liikunnallisuus. Helposti päivittiäin 4-5 tuntia, josta ainakin puolet vapaana metsässä. Talvisin umpihangessa ja mitä nyt sitten keksittiinkään, kesäisin enemmän ja monipuolisemmin metsää ja luontoa. Siis nämä vain perusjuttuina.

Yhden kanssa harrastettiin agilityä ja pk. viestiä, kaksi muuta lähinnä huvin vuoksi jäljestystä. Sen lisäksi niistä jokainen on "paimentanut" laumaansa, eli lapsiamme, ihan luonnostaan. Collie ei ehkä ole yhtä höselö kuin esim. springeri, mutta aktiivinen se on, jos se saa tilaisuuden pennusta asti myöskin kaikenlaista harrastaa. Usein sopeutuu kyl vähempäänkin, mutta liian usein häiriökäytöksen taustalla on silkka tylsistyminen. Kun ihmiset luulevat, ettei se olisi aktiivinen.

Lasten kanssa kyllä ainakin meidän colliemme ovat olleet hiukan vaihtelevia, ei ollut ongelmia, mutta hiukan ovat usein karvoistaan tarkkoja, ja arvaamattomuudestakin on paljon tarinoita. Springerimme taas on niin valtavan ihmisrakas, ja varsinkin lasten perään olisi aina. Sekään ei tietyn rajan ylitettyään ole välttämättä vain etu:) Alkuun se oli tunkemasa ihan joka paikkaan mukaan, ja osallistumassa aivan kaikkeen mahdolliseen. Nyt se jää ilman mutinoita saunasta pois, sekä vessassakin saa käydä. Yksinolot kotona kyllä ovat sujuneet ilman ongelmia, ei tuhoja, eikä sisäsiisteysmurheita. Mutta haluaa todella olla ihmisten lähellä. Colliet ovat osallistuneet, mutta eivät ihan yhtä paljon ole olleet ihmisten perään.

mbrrrr " kirjoitti:

Collie on minun käsitykseni mukaan aktiivinen koirarotu, sillä niitä kilpailee monissa raskaissakin koiraurheilulajeissa, kuten koirajuoksuissa, valjakkohiihdoissa ja vesipelastuksissa.

Jos tosiaan haluat oikein kunnon liikunnantarpeisen koirarodun, niin suosittelen siperianhuskya, alaskanmalamuuttia tai grönlanninkoiraa.

Lue lisää

No tutullani on pari lyhytkarvaista collieta ja on antanut kyllä kuvan ettei niin aktiivinen kun vertaa näihin edellisiin mainittuihin rotuihin..kuten sileäkarvainen noutaja irlannin setterietc..joita kyllä ennemmin suosittelisin koska niitä harkinnut itsekin jo. :)

hakee toista rotua juuri valjakkohiihtoon ja muuhun.

suht ok perhekoira kylläkin kun ei niin vaativa mutta arkuus/hermot on asia mihin myös hyvä kiinnittää huomiota eli linjasta hieman kiinni.

colliet ja welshi kirjoitti:

Minulla on ollut siis pk. collieita, hyvin eriluonteisia, mutta ainoa yhdistävä piirre niille on ollut nimenomaan liikunnallisuus. Helposti päivittiäin 4-5 tuntia, josta ainakin puolet vapaana metsässä. Talvisin umpihangessa ja mitä nyt sitten keksittiinkään, kesäisin enemmän ja monipuolisemmin metsää ja luontoa. Siis nämä vain perusjuttuina.

Yhden kanssa harrastettiin agilityä ja pk. viestiä, kaksi muuta lähinnä huvin vuoksi jäljestystä. Sen lisäksi niistä jokainen on "paimentanut" laumaansa, eli lapsiamme, ihan luonnostaan. Collie ei ehkä ole yhtä höselö kuin esim. springeri, mutta aktiivinen se on, jos se saa tilaisuuden pennusta asti myöskin kaikenlaista harrastaa. Usein sopeutuu kyl vähempäänkin, mutta liian usein häiriökäytöksen taustalla on silkka tylsistyminen. Kun ihmiset luulevat, ettei se olisi aktiivinen.

Lasten kanssa kyllä ainakin meidän colliemme ovat olleet hiukan vaihtelevia, ei ollut ongelmia, mutta hiukan ovat usein karvoistaan tarkkoja, ja arvaamattomuudestakin on paljon tarinoita. Springerimme taas on niin valtavan ihmisrakas, ja varsinkin lasten perään olisi aina. Sekään ei tietyn rajan ylitettyään ole välttämättä vain etu:) Alkuun se oli tunkemasa ihan joka paikkaan mukaan, ja osallistumassa aivan kaikkeen mahdolliseen. Nyt se jää ilman mutinoita saunasta pois, sekä vessassakin saa käydä. Yksinolot kotona kyllä ovat sujuneet ilman ongelmia, ei tuhoja, eikä sisäsiisteysmurheita. Mutta haluaa todella olla ihmisten lähellä. Colliet ovat osallistuneet, mutta eivät ihan yhtä paljon ole olleet ihmisten perään.

Lue lisää

Liekö energiataso linjoista kiinni kun tuttujeni koira on kyllä rauhallinen sohvapottu joka menee pikkulenkit löntystäen...vai tottumuskysymys.

hguiopäåkiåp kirjoitti:

Liekö energiataso linjoista kiinni kun tuttujeni koira on kyllä rauhallinen sohvapottu joka menee pikkulenkit löntystäen...vai tottumuskysymys.

Meillä siis on viimeisin jo hetki sitten poismennyt liki 14 vuoden iässä, joten aikaahan meidän collieidemme hankinnasta on jo. Mutta varsinaisesti olivat hyvin erityyppisiltä kasvattajilta, joskin samoja linjoja osittain kaikkien taustalla (mm. corydoneja).

Ensimmäisemme oli syntynyt -94, ja tämä viimeinen siis vuonna -97, jos oikein äkkiä laskeskelin.

Nyt emme enää collieta ottaneet, osittain siitä syystä, että emme oikein mieluisaa löytäneet, ja myöskin siksi, että rodun ongelmat ovat tuntuneet lisääntyneen (terveys ja luonne). Halusimme myöskin vielä helpompihoitoisen turkin, koska pk. collie on omalla tavallaan hankala puhtaanapidettävä :)

Mutta vieläkin collieita tunnen, ja aktiivisia ovat tuntemani. Toki sopeutuvat sohvannurkkaankin, jos niitä ei lenkille vie. Mutta tekevätykö ne sen sitten ongelmitta, onkin eri asia:)

voit olla oikeassa kirjoitti:

Meillä siis on viimeisin jo hetki sitten poismennyt liki 14 vuoden iässä, joten aikaahan meidän collieidemme hankinnasta on jo. Mutta varsinaisesti olivat hyvin erityyppisiltä kasvattajilta, joskin samoja linjoja osittain kaikkien taustalla (mm. corydoneja).

Ensimmäisemme oli syntynyt -94, ja tämä viimeinen siis vuonna -97, jos oikein äkkiä laskeskelin.

Nyt emme enää collieta ottaneet, osittain siitä syystä, että emme oikein mieluisaa löytäneet, ja myöskin siksi, että rodun ongelmat ovat tuntuneet lisääntyneen (terveys ja luonne). Halusimme myöskin vielä helpompihoitoisen turkin, koska pk. collie on omalla tavallaan hankala puhtaanapidettävä :)

Mutta vieläkin collieita tunnen, ja aktiivisia ovat tuntemani. Toki sopeutuvat sohvannurkkaankin, jos niitä ei lenkille vie. Mutta tekevätykö ne sen sitten ongelmitta, onkin eri asia:)

Lue lisää

Niin no tosiaan tutullani oli aiemmin eri rotu (pk-rotu myös) joka oli huomatavasti toimeliaampi ja vaati enemmän eli paljon lienee mihin vertaa. Mutta ajan käyttö nyt tiukemmalla ja siksi valitsi collien sen rauhallisuuden vuoksi.

Myös oma rotuni tosin pienempi on paljon aktiivisempi ja itsekin siihen vertaan :)

Sellaisen turkki on helppohoitoisempi kuin pitkäkarvaisen, kuten pysyy paremmin puhtaana metsälenkeillä. Lisäksi lyhytkarvainen on keskimäärin terveempi ja pitkäikäisempi kuin pitkäkarvainen. Molempien perusluonteet ovat suunnilleen samoja: kokemusta molemmista. Lyhytkarvainen on kumminkin yleensä aktiivisempi.

Vielä suosittelisin lappalaiskoiria (lapinporokoira, ruotsinlapinkoira, suomenlapinkoira) ja sveitsinpaimenkoiria (appenzellinpaimenkoira, berninpaimenkoira, entlabuchinpaimenkoira, isosveitsinpaimenkoira).

collie, lk kirjoitti:

Sellaisen turkki on helppohoitoisempi kuin pitkäkarvaisen, kuten pysyy paremmin puhtaana metsälenkeillä. Lisäksi lyhytkarvainen on keskimäärin terveempi ja pitkäikäisempi kuin pitkäkarvainen. Molempien perusluonteet ovat suunnilleen samoja: kokemusta molemmista. Lyhytkarvainen on kumminkin yleensä aktiivisempi.

Vielä suosittelisin lappalaiskoiria (lapinporokoira, ruotsinlapinkoira, suomenlapinkoira) ja sveitsinpaimenkoiria (appenzellinpaimenkoira, berninpaimenkoira, entlabuchinpaimenkoira, isosveitsinpaimenkoira).

Lue lisää

Kirjoitin vahingossa >>entlabuchinpaimenkoira>>, kun se oikeasti kirjoitetaan >>entlebuchinpaimenkoira>>.

collie, lk kirjoitti:

Kirjoitin vahingossa >>entlabuchinpaimenkoira>>, kun se oikeasti kirjoitetaan >>entlebuchinpaimenkoira>>.

olisiko se lk vai pk. pk:ssa jenkkilinjaisia pidetään menevämpinä kuin perinteisiä britti/eurooppalaisia. ovat kuitenkin aina yksilöitä. ja tarvii kyllä sitten muutakin aktivointia kuin nuo lenkit ja metsälenkit. lk turkki on tietysti paljon helpompi, mutta lk on yleensä myös aktiivisempi kuin pk. tutustu huolella kasvattajiin.

Meillä on welshi uros. Kouluttaminen on tavallaan erittäin helppoa. Helppo-oppisuus ei ole vain ja ainoastaan hyvä asia, koira kun oppii erittäin helposti ne asiat väärinkin. Kuitenkin, kun vertaan jokaikiseen collieeni, niin ihan älyttömän helppo rotu se on ollut kouluttaa. Iloista toimintaa ja yhdessä oloa, sekä säännöt, niin oikeastaan koko koulutusta ei tarvitse. Ohitustilanteet ovat haastavimpia olleet. Ei siksi että se pelkäisi tai rähjäisi, vaan siksi, että se on niin suunnattoman utelias ja haluaisi tervehtiä kaikkea mitä vastaan tulee.

Welshi on ehdottomasti luonnossa viihtyvä koira, meillä luoksetulo on sen mielestä ihan älyttömän hauskaa. Sitä ei varsinaisesti ole juurikaan tarvinnut opettaa. Kauas se ei poistu ihmisestä metsässäkään, sen luonnollinen toimintasäde on lyhyt, eikä se ole varsinaisesti ajava koira. Ainakin meillä se ehkä etsii riistan, ja kun se pyrähtää ilmaan, se pysähtyy.


Tarkoitukseni on ollut joitain pätkiä koota ihan arkisesta elämästä youtubeenkin, mutta en ole vielä ehtinyt. Jos etsii haastavaa koiraa, welshi ei sitä ole. Kyllä meilläkin koira on jonkinverran dominoiva, mutta oikeastaan vain ja ainoastaan riistasta ei neuvotella. Se haluaa tuoda sen minulle, ja jos toinen koira yrittää sitä viedä, on oksat pois. Ihmistä kohtaan ei ole vielä koskaan minkäänlaista sellaista esiintynyt, tosin meillä vielä on ukko tosi nuori.

Koiran ehdoton etu on myöskin sen tapa toimia. Se on helläsuinen, se kantaa tavaroita, mutta ei pureksi niitä. Kun colliet vetivät lattiamattoa irti ja jyrsivät huonekaluja, tämä ei tehnyt sitä pentunakaan. Kotona se touhusi yksinollessaan kanniskelemalla tavaroita, omalla petillään oli siistissä rivistössä kenkiä, pyykkikorin sisältöä ym. Kaikki ehjänä. Joskus kun unohtui makupala pussi johonkin sen ulottuville, se toi senkin vaan nylpeänä näytille: "katsoppas emäntä, mitä löysin, voitaskohan vähän ottaa tästä, kun tekis mieli". Colliemme taas kyllä pisteli nurkan takana herkut suuhunsa, usein pusseineen päivineen.

Tiettyjä asioita on otettu huomioon, esimerkiksi kun kotiin tullaan, ei koira saa vöyhkätä, vaan sen täytyy odottaa tervehtimistään. Syynä tähän oli alunperin sen tapa pissiä intolirut. Nyt on jäänyt pois. Welshillä on myöskin aika selkeä viestintä, je ainakin meillä ei ole ollut muilla koirilla ongelmaa saada sen aikeista selvää, ja myöskään omaa viestiään perille. Mutta ihan alusta asti kyllä ollaan oltu paljon muiden koirien kanssa tekemisissä, erirotuisten ja erityyppisten.

KOiran yksi etu on ollut myöskin se, suhteessa collieen siis, että se ei hätkähdä oikein mistään. Se ei pelkää ja arkaile kaivinkoneita, louhintoja, uusia asioita yleensä. Toki on vaikutusta silläkin, että meillä on se toinenkin koira, josta se ottaa valtavasti mallia, samoin se erittäin tehokkaasti tarkkailee meidän ihmisten reaktioita. Voisin kuvitella, että koirasta olisi saanut myöskin aran, jos sitä arkuutta olisi lähtenyt tukemaan.

se jolla on se welsh kirjoitti:

Meillä on welshi uros. Kouluttaminen on tavallaan erittäin helppoa. Helppo-oppisuus ei ole vain ja ainoastaan hyvä asia, koira kun oppii erittäin helposti ne asiat väärinkin. Kuitenkin, kun vertaan jokaikiseen collieeni, niin ihan älyttömän helppo rotu se on ollut kouluttaa. Iloista toimintaa ja yhdessä oloa, sekä säännöt, niin oikeastaan koko koulutusta ei tarvitse. Ohitustilanteet ovat haastavimpia olleet. Ei siksi että se pelkäisi tai rähjäisi, vaan siksi, että se on niin suunnattoman utelias ja haluaisi tervehtiä kaikkea mitä vastaan tulee.

Welshi on ehdottomasti luonnossa viihtyvä koira, meillä luoksetulo on sen mielestä ihan älyttömän hauskaa. Sitä ei varsinaisesti ole juurikaan tarvinnut opettaa. Kauas se ei poistu ihmisestä metsässäkään, sen luonnollinen toimintasäde on lyhyt, eikä se ole varsinaisesti ajava koira. Ainakin meillä se ehkä etsii riistan, ja kun se pyrähtää ilmaan, se pysähtyy.


Tarkoitukseni on ollut joitain pätkiä koota ihan arkisesta elämästä youtubeenkin, mutta en ole vielä ehtinyt. Jos etsii haastavaa koiraa, welshi ei sitä ole. Kyllä meilläkin koira on jonkinverran dominoiva, mutta oikeastaan vain ja ainoastaan riistasta ei neuvotella. Se haluaa tuoda sen minulle, ja jos toinen koira yrittää sitä viedä, on oksat pois. Ihmistä kohtaan ei ole vielä koskaan minkäänlaista sellaista esiintynyt, tosin meillä vielä on ukko tosi nuori.

Koiran ehdoton etu on myöskin sen tapa toimia. Se on helläsuinen, se kantaa tavaroita, mutta ei pureksi niitä. Kun colliet vetivät lattiamattoa irti ja jyrsivät huonekaluja, tämä ei tehnyt sitä pentunakaan. Kotona se touhusi yksinollessaan kanniskelemalla tavaroita, omalla petillään oli siistissä rivistössä kenkiä, pyykkikorin sisältöä ym. Kaikki ehjänä. Joskus kun unohtui makupala pussi johonkin sen ulottuville, se toi senkin vaan nylpeänä näytille: "katsoppas emäntä, mitä löysin, voitaskohan vähän ottaa tästä, kun tekis mieli". Colliemme taas kyllä pisteli nurkan takana herkut suuhunsa, usein pusseineen päivineen.

Tiettyjä asioita on otettu huomioon, esimerkiksi kun kotiin tullaan, ei koira saa vöyhkätä, vaan sen täytyy odottaa tervehtimistään. Syynä tähän oli alunperin sen tapa pissiä intolirut. Nyt on jäänyt pois. Welshillä on myöskin aika selkeä viestintä, je ainakin meillä ei ole ollut muilla koirilla ongelmaa saada sen aikeista selvää, ja myöskään omaa viestiään perille. Mutta ihan alusta asti kyllä ollaan oltu paljon muiden koirien kanssa tekemisissä, erirotuisten ja erityyppisten.

KOiran yksi etu on ollut myöskin se, suhteessa collieen siis, että se ei hätkähdä oikein mistään. Se ei pelkää ja arkaile kaivinkoneita, louhintoja, uusia asioita yleensä. Toki on vaikutusta silläkin, että meillä on se toinenkin koira, josta se ottaa valtavasti mallia, samoin se erittäin tehokkaasti tarkkailee meidän ihmisten reaktioita. Voisin kuvitella, että koirasta olisi saanut myöskin aran, jos sitä arkuutta olisi lähtenyt tukemaan.

Lue lisää

Selkeät säännöt kyllä helpottavat elämää, meidänkin welshimme on tavallaan keskittymiskyvyltään helposti häiriintyvä. Tämä tosin auttaa myöskin koulutuksessa, esimerkiksi juuri noissa kohtaamistilanteissa sen mielenkiinto on yksinkertaisen helppoa kääntää muualle. Se kiinnostuu yllättävistä asioista välittömästi.

Urosten ja narttujen eroa en lähde suosittelemaan, itselläni on ollut molempia, mutta urokset ovat se meille sopivin vaihtoehto. Narttujen kanssa elämä oli epävakaampaa, niillä esimerkiksi juoksujen tulo, juoksut, valeraskaudet ym aiheuttivat enemmän tasovaihteluita toimintaan. Kyllähän uroksiinkin naapurin nartun hajut vaikuttavat, mutta itse koen sen helpommaksi. Mutta toiset taas kokevat ne nartut paremmiksi itselleen.

En usko, että koiramme olisi omimmillaan tokossa tai vastaavassa pilkuntarkkaa suoritusta vaativissa tehtävissä. Varmasti se tykkäisi siitäkin, mutta jokin toiminnallinen juttu, esimerkiksi agility olisi sille varmasti mieluisaa. Meillä kuitenkin ollaan vaan keskitytty tuohon riistapuoleen, joten en varmaksi tiedä. Se on sillä verissä, ja esimerkiksi jäljestystä sille ei varsinaisesti ole tarvinnut opettaa. Sillä on omatapansa ajaa jälkeä, se ei mene kuono maassa jälkeä seuraten, vaan usein hiukan jäljen vieressä, se on spanieleille kai tyypillistäkin. Mutta suorittaa tehtävän innokkaasti, ja loppuun saakka. Itsepintaisesti jopa. Jos se tietää, että ohjaan väärin, se ei annan periksi, esim, linnun haussa joskus on käynyt niin, että olen itse seonnut sen sijainnissa, niin koiraa ei saa harhautettua.

Englanninspringereistä ei meillä ole omaa kokemusta, kun se karsiutui suuremman koon vuoksi. Mutta käytös ja toiminta kuulostaa hyvin samantyyppiseltä. Terveysongelmiahan joitakin tälläkin rodulla on, mutta ei sen vakavampia kuin esimerkiksi collieilla, joilla esimerkiksi silmätutkimustulokset ovat aika surullista taulukkoa nykyään. On allergioita, jonkin verran niveljuttuja, korvatulehdustaipumuksia ja iho-ongelmia. Mutta omilla valinnoillaan (vehnätön ruoka esim.) pystyy siihen vaikuttamaan. Rodussa esiintyy myöskin jonkinlaista arkuutta, sekä eroahdistusta ja yliseksuaalisuutta, mutta itse en ole mitään tällaista havainnut enkä tiedä miten yleistä se on. Kun pentuna käyttää aikaa paljon perusasioihin, niin miksi niitä ongelmia tulisi. Esimerkiksi meidän koiraamme ei jätetty pitkään aikaan pitkiksi ajoiksi yksin. Se oli liki viisikuinen, kun se oli ekan kerran kuusi tuntia yksin kotona, siis ilman ihmisiä. Nyt harjoitellaan niitä pidempiä aikoja ilman sitä toista koirakaveriakin.

Unohda collie ja dalmatialainen. Colliet voivat olla epäsosiaalisia ja dalmatialaisilla ylikorostunut vahtivietti. Noutajat tulevat yleensä kaikkien kanssa toimeen erityisesti nartut. Urokset eivät yleensä tule toisten urosten kanssa toimeen sukukypsäksi tulon jälkeen. Itsellä on kultainen noutaja ja labradori, molemmat ovat narttuja ja tulevat kaikkien koirien kanssa erinomaisesti toimeen. Noutajat rakastavat lapsia, eikä tarvitse pelätä jos naapurin muksu juoksee yhtäkkiä nurkan takaa että koirat reagoisivat huonosti siihen. Ainut negatiivinen asia on karvanlähtö jota on sitten kaikkialla. Turkki on muuten helppohoitoinen ja tarvitsee vain harjauksen silloin tällöin. Eli suosittelen kultaista noutajaa tai labradoria. Sileäkarvaiset noutajat ovat muuten ihania, mutta saattavat olla lyhytikäisiä koska rodussa esiintyy syöpää ja siksi en itse ottanut sileäkarvaista noutajaa.

noutaja ja kirjoitti:

Unohda collie ja dalmatialainen. Colliet voivat olla epäsosiaalisia ja dalmatialaisilla ylikorostunut vahtivietti. Noutajat tulevat yleensä kaikkien kanssa toimeen erityisesti nartut. Urokset eivät yleensä tule toisten urosten kanssa toimeen sukukypsäksi tulon jälkeen. Itsellä on kultainen noutaja ja labradori, molemmat ovat narttuja ja tulevat kaikkien koirien kanssa erinomaisesti toimeen. Noutajat rakastavat lapsia, eikä tarvitse pelätä jos naapurin muksu juoksee yhtäkkiä nurkan takaa että koirat reagoisivat huonosti siihen. Ainut negatiivinen asia on karvanlähtö jota on sitten kaikkialla. Turkki on muuten helppohoitoinen ja tarvitsee vain harjauksen silloin tällöin. Eli suosittelen kultaista noutajaa tai labradoria. Sileäkarvaiset noutajat ovat muuten ihania, mutta saattavat olla lyhytikäisiä koska rodussa esiintyy syöpää ja siksi en itse ottanut sileäkarvaista noutajaa.

Lue lisää

Colliet eivät ole sen epäsosiaalisempia kuin noutajatkaan, eikä dalmatiankoira vahdi muuten kuin ehkä ilmoitushaukuilla.

Labradorinnoutaja on sairas rotu ja kultaisennoutajan turkki likaantuu tosi helposti. Parempia valintoja ovat novasgotiannoutaja, chesapeakelahdennoutaja ja kiharakarvainennoutaja.

Mutta mikään ei ole collieita parempi valinta.

äläs viitsi" kirjoitti:

Colliet eivät ole sen epäsosiaalisempia kuin noutajatkaan, eikä dalmatiankoira vahdi muuten kuin ehkä ilmoitushaukuilla.

Labradorinnoutaja on sairas rotu ja kultaisennoutajan turkki likaantuu tosi helposti. Parempia valintoja ovat novasgotiannoutaja, chesapeakelahdennoutaja ja kiharakarvainennoutaja.

Mutta mikään ei ole collieita parempi valinta.

Lue lisää

novascotian noutaja tarvitsee PALJON liikuntaa ja tekemistä ja aktivointia.. tuo kaks tuntia päivässä ei tule riittämään

afgefsegswr kirjoitti:

novascotian noutaja tarvitsee PALJON liikuntaa ja tekemistä ja aktivointia.. tuo kaks tuntia päivässä ei tule riittämään

Terveet koirat ja metsästysrodut tarvitsevat paljon liikuntaa.

BUBUBU## kirjoitti:

Terveet koirat ja metsästysrodut tarvitsevat paljon liikuntaa.

niimpä.. mut tolle novascotian noutajallle ei ainakaan.. en tajua miks ihmiset tommosia rotuja ehottelee kun selvästi lukee alottajalla että lenkkejä 2h päivässä

aagggagag kirjoitti:

niimpä.. mut tolle novascotian noutajallle ei ainakaan.. en tajua miks ihmiset tommosia rotuja ehottelee kun selvästi lukee alottajalla että lenkkejä 2h päivässä

Minun mielestäni aloittajalle sopisi englanninbulldoggi. Se on keskikokoinen, ihmisrakas, sosiaalinen sekä turkiltaan helppohoitoinen. Sille myös riittäisi nuo 2 tuntia maastoretkiä.

bull dog se oikea kirjoitti:

Minun mielestäni aloittajalle sopisi englanninbulldoggi. Se on keskikokoinen, ihmisrakas, sosiaalinen sekä turkiltaan helppohoitoinen. Sille myös riittäisi nuo 2 tuntia maastoretkiä.

Lue lisää

Se alkuperäinen vaan katosi jonnekkin bittiavaruuteen. Kuitenkin, olin siinä mm. eritellyt englannin buldogin terveystilastoja, ja ihmetellyt rotujärjestön sivun tietojen ristiriitaisuutta keskenään. Monikohan noista oikeasti kykenee liikkumaan vaivattomasti (useita kilometrejä oli rotuyhdistyksen mukaan matka), edes tuollaisia lenkkejä. Puhumattakaan siitä, että sen voisi ottaa mukaan juoksu-, ja pyörälenkille, niin kuin aloittaja toivoi koiraltaan.

Pieni murto-osa yksilöistä näytti olevan tutkittu, ja sekin mm- lonkkien ja kyynärten kohdalta aika surulliselta näytti. Kuolinsyytilastoissa esiintyi sydänkuolemia, mutta tutkituissa ei juuri sairauksia ollut. Rodun keski-ikä tilastoissa oli vain 5 vuotta 3 kuukautta! Ja paljonko tuosta ajasta koira viettää oikeasti tervettä elämää!

En puutu luonteeseen, ihan varmasti se olisi luonteeltaan kiva, ja turkiltaan helppohoitoinen. Mutta ei oikein tuo fysiikkapuoli näytä kivalta. Mikä tässä sitten on totuus, kuka sen tietää... Ainakaan omat ennakkoajatukseni eivät yhtään positiivisempaan suuntaan muuttuneet.

utelias uuno kirjoitti:

Se alkuperäinen vaan katosi jonnekkin bittiavaruuteen. Kuitenkin, olin siinä mm. eritellyt englannin buldogin terveystilastoja, ja ihmetellyt rotujärjestön sivun tietojen ristiriitaisuutta keskenään. Monikohan noista oikeasti kykenee liikkumaan vaivattomasti (useita kilometrejä oli rotuyhdistyksen mukaan matka), edes tuollaisia lenkkejä. Puhumattakaan siitä, että sen voisi ottaa mukaan juoksu-, ja pyörälenkille, niin kuin aloittaja toivoi koiraltaan.

Pieni murto-osa yksilöistä näytti olevan tutkittu, ja sekin mm- lonkkien ja kyynärten kohdalta aika surulliselta näytti. Kuolinsyytilastoissa esiintyi sydänkuolemia, mutta tutkituissa ei juuri sairauksia ollut. Rodun keski-ikä tilastoissa oli vain 5 vuotta 3 kuukautta! Ja paljonko tuosta ajasta koira viettää oikeasti tervettä elämää!

En puutu luonteeseen, ihan varmasti se olisi luonteeltaan kiva, ja turkiltaan helppohoitoinen. Mutta ei oikein tuo fysiikkapuoli näytä kivalta. Mikä tässä sitten on totuus, kuka sen tietää... Ainakaan omat ennakkoajatukseni eivät yhtään positiivisempaan suuntaan muuttuneet.

Lue lisää

miksi ette ota sekarotuista?

gdehtrnhht kirjoitti:

miksi ette ota sekarotuista?

Antaisitko edes vinkiksi, minkä rotujen sekoituksen he voisivat hankkia ?

äläs viitsi" kirjoitti:

Colliet eivät ole sen epäsosiaalisempia kuin noutajatkaan, eikä dalmatiankoira vahdi muuten kuin ehkä ilmoitushaukuilla.

Labradorinnoutaja on sairas rotu ja kultaisennoutajan turkki likaantuu tosi helposti. Parempia valintoja ovat novasgotiannoutaja, chesapeakelahdennoutaja ja kiharakarvainennoutaja.

Mutta mikään ei ole collieita parempi valinta.

Lue lisää

No kyllä itse suosittelisin settereitä..gordonin setteri irlannin tai englannin tai harvinainen picardien spanieli ..toimeliaita miellyttäviä rotuja. tai sileäkarvainen noutaja, staby tms..

collien hermot ei niin hyvät vaikka hyviäkin yksilöitä on eli riippuu linjasta...silti ehdottaisin edellisiä.

werttus kirjoitti:

No kyllä itse suosittelisin settereitä..gordonin setteri irlannin tai englannin tai harvinainen picardien spanieli ..toimeliaita miellyttäviä rotuja. tai sileäkarvainen noutaja, staby tms..

collien hermot ei niin hyvät vaikka hyviäkin yksilöitä on eli riippuu linjasta...silti ehdottaisin edellisiä.

Lue lisää

Collierotujen hermot ovat hyvin kestävät. Kaiken rotuisista koirista löytyy aggressiivisiakin yksilöitä, mutta mikään ei ole hermorakenteeltaan yleisesti ottaen heikko.

pöh pöh" kirjoitti:

Collierotujen hermot ovat hyvin kestävät. Kaiken rotuisista koirista löytyy aggressiivisiakin yksilöitä, mutta mikään ei ole hermorakenteeltaan yleisesti ottaen heikko.

Pointti onkin siinä, että omistajan pitää osata l-u-k-e-a koiraansa. Koira kertoo kokoajan mitä se ajattelee, epäilyttääkö sitä jokin, pelottaa, inhottaa, vihastuttaa, jne. Kun omistaja vain vähän käyttää viitseliäisyyttä, niin esim. hyvinkin terävän koiran kanssa pärjää mainiosti. Turha pistää kaikki aina koiran luonteen piikkiin, jos omistaja vain lantustaa eteenpäin, miettii työpäiväänsä, puhuu puhelimeen, eikä yhtään katso koiraansa.

äläs viitsi" kirjoitti:

Colliet eivät ole sen epäsosiaalisempia kuin noutajatkaan, eikä dalmatiankoira vahdi muuten kuin ehkä ilmoitushaukuilla.

Labradorinnoutaja on sairas rotu ja kultaisennoutajan turkki likaantuu tosi helposti. Parempia valintoja ovat novasgotiannoutaja, chesapeakelahdennoutaja ja kiharakarvainennoutaja.

Mutta mikään ei ole collieita parempi valinta.

Lue lisää

ensimmäiseksi roduksi. Ensinnäkin tolleria ei suositella ensimmäiseksi koiraksi ja luonnetta esiintyy tollereissa laidasta laitaan. On erittäin helppoja koiria ja sitten on sellaisia jotka testaavat rajoja jatkuvasti. Chesapeakenlahdennoutajalla on vartioviettiä jota muilla noutajilla ei ole ja niitä myydään yleensä vain rodun tunteviin, metsästystä harrastaviin koteihin.

Kun ostaa koiraa on tärkeää tutustua vanhempien terveystuloksiin ja luonteeseen, sillä sieltä ne yleensä periytyvät ja mitä terveemmät vanhemmat sitä suuremmalla todennäköisyydellä omakin pentu on terve kunhan itse huolehtii sen hyvinvoinnista ja oikeanlaisesta ruokinnasta ja koulutuksesta.

Ottaisin kultsitytön

Kiitos ehdotuksista, tännehän on syntynyt paljon keskustelua!

Erityiskiitokset welshin omistajalle todella kattavasta kuvauksesta. Welshi kuulostaisi kyllä juurikin passelilta koiralta meille.

Tuo pitkäkarvaisen collien turkin hoito huolettaa kyllä vähän, samoin terveystilanne... Mutta collieen tutustuminen rotuna jatkuu!

Novascotiannoutaja on passelin kokoinen ja kaunis koira, mutta tosiaan taitaa olla meille turhan aktiivinen. Englanninbuldoggin terveystilanne on kyllä niin järkyttävä, että sellaista emme ole edes harkinneet. Tutuilla on ollut näitä ennen useampia ja kävi kyllä sääliksi, kun koirat tuntuivat esimerkiksi kesähelteillä kärsivän kamalasti.

Lappalaiskoirat tulivat mielenkiintoisena vaihtoehtona esiin. Erityisesti lapinporokoira miellyttäisi ulkonäöltään paljonkin. Luonnetta en sen tarkemmin tunne, mutta oletan että suht oppivainen ja halukas työskentelemään omistajansa kanssa, kun on kerran paimenkoira? Suomenlapinkoiran turkki taitaa vaatia vähän turhan paljon hoitoa? Mites tuo porokoiran haukkuherkkyys? Miten suhtautuvat muihin koiriin?

Irlanninsetteri ja sileäkarvainen noutaja ovat myös useammassa viestissä nousseet esiin hyvinä vaihtoehtoina, löytyisikö näistä omistajien kokemuksia?

lala1 kirjoitti:

Kiitos ehdotuksista, tännehän on syntynyt paljon keskustelua!

Erityiskiitokset welshin omistajalle todella kattavasta kuvauksesta. Welshi kuulostaisi kyllä juurikin passelilta koiralta meille.

Tuo pitkäkarvaisen collien turkin hoito huolettaa kyllä vähän, samoin terveystilanne... Mutta collieen tutustuminen rotuna jatkuu!

Novascotiannoutaja on passelin kokoinen ja kaunis koira, mutta tosiaan taitaa olla meille turhan aktiivinen. Englanninbuldoggin terveystilanne on kyllä niin järkyttävä, että sellaista emme ole edes harkinneet. Tutuilla on ollut näitä ennen useampia ja kävi kyllä sääliksi, kun koirat tuntuivat esimerkiksi kesähelteillä kärsivän kamalasti.

Lappalaiskoirat tulivat mielenkiintoisena vaihtoehtona esiin. Erityisesti lapinporokoira miellyttäisi ulkonäöltään paljonkin. Luonnetta en sen tarkemmin tunne, mutta oletan että suht oppivainen ja halukas työskentelemään omistajansa kanssa, kun on kerran paimenkoira? Suomenlapinkoiran turkki taitaa vaatia vähän turhan paljon hoitoa? Mites tuo porokoiran haukkuherkkyys? Miten suhtautuvat muihin koiriin?

Irlanninsetteri ja sileäkarvainen noutaja ovat myös useammassa viestissä nousseet esiin hyvinä vaihtoehtoina, löytyisikö näistä omistajien kokemuksia?

Lue lisää

ovat kyllä haukkuherkkiä (vastaantulevat koirat ja muutenkin, kuulemma ykisinään kotona jne), tarvivat paljon liikuntaa, juuri vapaana, koska luotu siihen mihin luotu :)

tgvwaffw kirjoitti:

ovat kyllä haukkuherkkiä (vastaantulevat koirat ja muutenkin, kuulemma ykisinään kotona jne), tarvivat paljon liikuntaa, juuri vapaana, koska luotu siihen mihin luotu :)

Yleensä laumassa koirat muuttuvat helposti huonokäytöksisiksi. Varsinkin haukkuminen on herkästi tarttuvaa. Minunkin naapurissani asuu kaksi aggressiivista ja ylisuojelevaa airedalenterrieriä sekä toisessa naapurissa saman luonteiset kultainennoutaja ja tiibetinspanieli. Johtunee epäonnistuneesta sosiaalistamisesta tai yhden koiran aloituksesta ja sen tartunnasta toiseen. Jos yksi koira alkaa käyttäytyä laumassaan huonosti, niin yleensä muutkin.

laumatapaa kirjoitti:

Yleensä laumassa koirat muuttuvat helposti huonokäytöksisiksi. Varsinkin haukkuminen on herkästi tarttuvaa. Minunkin naapurissani asuu kaksi aggressiivista ja ylisuojelevaa airedalenterrieriä sekä toisessa naapurissa saman luonteiset kultainennoutaja ja tiibetinspanieli. Johtunee epäonnistuneesta sosiaalistamisesta tai yhden koiran aloituksesta ja sen tartunnasta toiseen. Jos yksi koira alkaa käyttäytyä laumassaan huonosti, niin yleensä muutkin.

Lue lisää

Tapaamani lapinporokoirat tulevat hyvin toimeen toisten koirien kanssa. Mutta haukkuherkkyys riippuu koiran suhtautumisesta vieraisiin ääniin ja ihmisiin: ja se suhtautuminen riippuu koiran tottumisesta niihin - yleensä koirasta kasvaa sitä haukkuherkempi ja varautuneempi, mitä rauhaisammassa ympäristössä se asuu ja mitä vähemmän se tapailee vieraita -. Tosin liikunnan ja aktivoinnin puute lisää myös haukkuherkkyyttä. Ystävällisiä minun tapaamani lapinporokoirat ovat lähinnä olleet.

lala1 kirjoitti:

Kiitos ehdotuksista, tännehän on syntynyt paljon keskustelua!

Erityiskiitokset welshin omistajalle todella kattavasta kuvauksesta. Welshi kuulostaisi kyllä juurikin passelilta koiralta meille.

Tuo pitkäkarvaisen collien turkin hoito huolettaa kyllä vähän, samoin terveystilanne... Mutta collieen tutustuminen rotuna jatkuu!

Novascotiannoutaja on passelin kokoinen ja kaunis koira, mutta tosiaan taitaa olla meille turhan aktiivinen. Englanninbuldoggin terveystilanne on kyllä niin järkyttävä, että sellaista emme ole edes harkinneet. Tutuilla on ollut näitä ennen useampia ja kävi kyllä sääliksi, kun koirat tuntuivat esimerkiksi kesähelteillä kärsivän kamalasti.

Lappalaiskoirat tulivat mielenkiintoisena vaihtoehtona esiin. Erityisesti lapinporokoira miellyttäisi ulkonäöltään paljonkin. Luonnetta en sen tarkemmin tunne, mutta oletan että suht oppivainen ja halukas työskentelemään omistajansa kanssa, kun on kerran paimenkoira? Suomenlapinkoiran turkki taitaa vaatia vähän turhan paljon hoitoa? Mites tuo porokoiran haukkuherkkyys? Miten suhtautuvat muihin koiriin?

Irlanninsetteri ja sileäkarvainen noutaja ovat myös useammassa viestissä nousseet esiin hyvinä vaihtoehtoina, löytyisikö näistä omistajien kokemuksia?

Lue lisää

Punaisen turkki on melkein 2 kertaa työläämpi kuin punavalkoisen, mutta kummankaan turkinhoidon vaativuutta ei tule vähätellä, samoin kuin englannin- ja gordoninsetterinkään. Jos helppohoitoisemman seisojarodun haluat, niin kuinka olisivat spinone, bracco italiano, pont audemerinspanieli, bretoni, korthansingriffoni, stabyhoun tai karkeakarvainen unkarinvizsla ? Saksanseisojat, weimarinseisoja, isomunsterinseisoja ja pienimunsterinseisoja (juuri saksalaiset seisojarodut) taitavat olla jo aika kovaluonteisia ja jopa vartioivia. Pointteri ja lyhytkarvainen unkarinvizsla taitavat puolestaan olla aikas pakkasarkoja.

laumatapaa kirjoitti:

Yleensä laumassa koirat muuttuvat helposti huonokäytöksisiksi. Varsinkin haukkuminen on herkästi tarttuvaa. Minunkin naapurissani asuu kaksi aggressiivista ja ylisuojelevaa airedalenterrieriä sekä toisessa naapurissa saman luonteiset kultainennoutaja ja tiibetinspanieli. Johtunee epäonnistuneesta sosiaalistamisesta tai yhden koiran aloituksesta ja sen tartunnasta toiseen. Jos yksi koira alkaa käyttäytyä laumassaan huonosti, niin yleensä muutkin.

Lue lisää

Jokaisella perheellä yksi lapinporokoira, eri ikäisiä ja kaikki samnatyyppisiä. Eivät siis elä laumassa.

tarkennus kirjoitti:

Jokaisella perheellä yksi lapinporokoira, eri ikäisiä ja kaikki samnatyyppisiä. Eivät siis elä laumassa.

Ja ilmeisesti se on aika yleistäkin. Täälläkin on yksi, joka ei kertakaikkiaan siedä omaa sukupuoltaan olevia koiria, on siis narttu, eikä ole yksi tai kaksi narttua, jonka päälle on käynyt. Ihan kiva koira joo, niin kauan kuin sen ei tarvitse asua sovussa muiden koirien kanssa. Ja se saa kyllä liikuntaa, ja on periaatteessa hyvin koulutettu. Mutta monet haavat se on aiheuttanut, ja taitaa olla tullut omistajalleen aika kalliiksi nuo eläinlääkärireissut. On siis sen talouden ainoa koira.

Itse en siis ainakaan lapinporokoiraa suosittele, ja tämä on piirre niissä, jota edes kaikki kasvattajatkaan eivät millään lailla kiistä. Jos et halua ongelmia, kannattaa pohtia muita rotuja. Niitäkin nimittäin on.

.................. kirjoitti:

Ja ilmeisesti se on aika yleistäkin. Täälläkin on yksi, joka ei kertakaikkiaan siedä omaa sukupuoltaan olevia koiria, on siis narttu, eikä ole yksi tai kaksi narttua, jonka päälle on käynyt. Ihan kiva koira joo, niin kauan kuin sen ei tarvitse asua sovussa muiden koirien kanssa. Ja se saa kyllä liikuntaa, ja on periaatteessa hyvin koulutettu. Mutta monet haavat se on aiheuttanut, ja taitaa olla tullut omistajalleen aika kalliiksi nuo eläinlääkärireissut. On siis sen talouden ainoa koira.

Itse en siis ainakaan lapinporokoiraa suosittele, ja tämä on piirre niissä, jota edes kaikki kasvattajatkaan eivät millään lailla kiistä. Jos et halua ongelmia, kannattaa pohtia muita rotuja. Niitäkin nimittäin on.

Lue lisää

Lapinporokoira pyritään säilyttämään ennen kaikkea työkoirana, joten se tarvitsee poikkeuksellisen paljon toimintaa pysyäkseen tyytyväisenä. Naapurinne eivät tarjoa porokoirilleen riittävästi toimintaa, vaan tekevät ne hulluiksi liikunnan ja aktivoinnin vähyydellä.

Kumminkaan minä en ole tavannut lainkaan huonokäytöksistä lapinporokoiraa, vaan ainoastaan ystävällisiä ja toisten koirien seurassa sosiaalisia.

Lapinporokoira ei tosiaan ole ongelmallinen rotu. Minullakin on sellainen haaveena. Mutta rotu vaatii poikkeuksellisen paljon liikuntaa ja aktivointia.

lala1 kirjoitti:

Kiitos ehdotuksista, tännehän on syntynyt paljon keskustelua!

Erityiskiitokset welshin omistajalle todella kattavasta kuvauksesta. Welshi kuulostaisi kyllä juurikin passelilta koiralta meille.

Tuo pitkäkarvaisen collien turkin hoito huolettaa kyllä vähän, samoin terveystilanne... Mutta collieen tutustuminen rotuna jatkuu!

Novascotiannoutaja on passelin kokoinen ja kaunis koira, mutta tosiaan taitaa olla meille turhan aktiivinen. Englanninbuldoggin terveystilanne on kyllä niin järkyttävä, että sellaista emme ole edes harkinneet. Tutuilla on ollut näitä ennen useampia ja kävi kyllä sääliksi, kun koirat tuntuivat esimerkiksi kesähelteillä kärsivän kamalasti.

Lappalaiskoirat tulivat mielenkiintoisena vaihtoehtona esiin. Erityisesti lapinporokoira miellyttäisi ulkonäöltään paljonkin. Luonnetta en sen tarkemmin tunne, mutta oletan että suht oppivainen ja halukas työskentelemään omistajansa kanssa, kun on kerran paimenkoira? Suomenlapinkoiran turkki taitaa vaatia vähän turhan paljon hoitoa? Mites tuo porokoiran haukkuherkkyys? Miten suhtautuvat muihin koiriin?

Irlanninsetteri ja sileäkarvainen noutaja ovat myös useammassa viestissä nousseet esiin hyvinä vaihtoehtoina, löytyisikö näistä omistajien kokemuksia?

Lue lisää

Sileäkarvainen noutaja on aivan mahtava koira, kunhan se saa tarpeeksi liikuntaa ja sen huumoria ymmärtää. Ei siis tosikoille. Turkkikin on helppohoitoinen, helppo kouluttaa, kunhan ei jankkaa samaa asiaa pitkiä pätkiä. Kasvattajat suosivat sellaisia omistajia jotka ovat valmiita harrastamaan koiran kanssa, mielellään jotain sellaista johon rotu on alunperin tarkoitettu (linnustus). Flatin omistan, enkä pois vaihtaisi.

flatti kirjoitti:

Sileäkarvainen noutaja on aivan mahtava koira, kunhan se saa tarpeeksi liikuntaa ja sen huumoria ymmärtää. Ei siis tosikoille. Turkkikin on helppohoitoinen, helppo kouluttaa, kunhan ei jankkaa samaa asiaa pitkiä pätkiä. Kasvattajat suosivat sellaisia omistajia jotka ovat valmiita harrastamaan koiran kanssa, mielellään jotain sellaista johon rotu on alunperin tarkoitettu (linnustus). Flatin omistan, enkä pois vaihtaisi.

Lue lisää

Mitä te teette elääksenne jos päivässä on 5-6/h aikaa ulkoiluttaa koiraa.Ei sitä sisälläkään laiteta nurkkaan seisomaan,tuleehan sen kanssa leikittyä muutenkin kuin ravaamalla pitkin metsiä.Koira muuten nukkuukin joskus,haluaa vain olla.Ei sekään jaksa kokopäiväistä menemistä. OTTAKAA KULTSI

kysymys mitä ? kirjoitti:

Mitä te teette elääksenne jos päivässä on 5-6/h aikaa ulkoiluttaa koiraa.Ei sitä sisälläkään laiteta nurkkaan seisomaan,tuleehan sen kanssa leikittyä muutenkin kuin ravaamalla pitkin metsiä.Koira muuten nukkuukin joskus,haluaa vain olla.Ei sekään jaksa kokopäiväistä menemistä. OTTAKAA KULTSI

Lue lisää

Meillä on 4 vuotias sileäkarvainennoutaja. Luin nuo teidän vaatimukset ja tuo karvamäärä ei ole hirveä verrattuna esim.saksanpaimenkoiraan. Se on hyvin seurallinen,hauska,tykkää liikunnasta,ja on aina menossa ja on kiva sekä lapsille että aikuisille. Varsinkin lapsille. Se ei ole siltikään mikään adhd mutta perässä se kävelee koko ajan. Ne on fiksuja. Meidän Sileäkarvainennoutaja on itte oppinut sellasen tavan,että kun päästää ulos niin sitten ko se haluaa sisälle niin se haukahtaa. Ja se on sopeutunut käymään saunassakin:D Tosi seurallinen ja mukava koira. Mutta tarvitsee huomiota.