Meille valmistui juuri 65 lehmän pihatto B-tukialueelle. Ja nyt maanantaista lähtien alamme täyttämään navettaa eläimillä. Elikä nyt olen väsynyt, mutta onnellinen.
Tämä on pitkän ja vaikean prosessin pääte. Pankki sekä konsultit kehottivat unohtamaan koko homman kannattamattomana ja povasivat äkillistä konkurssia. Laskennat osoittivat rajua kannattamattomuutta, eikä pankki antanut lainaa investointiin ja näin ollen investointituet myöskin jäivät saamatta. Myöskin muilla tavoilla yrittettiin laittaa kapuloita rattaisiin. Mutta teimme sen silti. Täytyy sanoa, että oli hyvä nähdä pankinjohtajan ilme, kun kävin hänen juttusillaan muissa asioissa ja samalla kerroin hänelle, että teemme pihaton kuitenkin.
Alunperin kustannus arvio oli reilut 800000€, vaikka itse annoimme ohjeet, että navetta saa maksaa enintään 400000€. Lopullisiksi kustannuksiksi, ilman lietelantalaa tuli 189000€. Teimme kaiken itse, elikä jo palkoissa säästöjä tuli 100000-150000€. Ainoastaan rakennusmestari oli palkattu.
Olemme laskeneet, että vaikka olemme molemmat kotona hoitamassa lehmiä, niin saamme silti molemmille hyvän palkan. Sellainenkin yllätys tuli, että meille valitettiin siitä, että meillä on liian vähän lainaa ja että navetasta ja koneista tulevat poistot ovat liian pienet.
Siis mitä mieltä te olette tällaisen navetan kannattavuudesta? Entä siitä, että mielestämme törmäsimme maitomafiaan. Elikä toiset maitotilalliset, pankki ja konsultit yrittivät torpata hankkeemme jo alkumetreiltä. Ja kaikki valittivat, että maitotalous ei kannata. Kysyinkin moneen kertaan, että mitenkä toiset pystyvät sitten rakentamaan miljoona navetoita ja hankkimaan kalliita koneita, niin yleensä vastaus oli, että se on eriasia, kun on eläimiä jo ennestään, tai sitten siihen kysymykseen ei vastattu ollenkaan.
Mielestäni meillä ei ole juuri eroa 20 lehmän laajentajaan, vaikka meillä ei ole aikaisemmin lehmiä ollutkaan. Kyllähän se 20 lehmän laajentajakin joutuu rakentamaan kaiken uusiksi.
Tämä on pitkän ja vaikean prosessin pääte. Pankki sekä konsultit kehottivat unohtamaan koko homman kannattamattomana ja povasivat äkillistä konkurssia. Laskennat osoittivat rajua kannattamattomuutta, eikä pankki antanut lainaa investointiin ja näin ollen investointituet myöskin jäivät saamatta. Myöskin muilla tavoilla yrittettiin laittaa kapuloita rattaisiin. Mutta teimme sen silti. Täytyy sanoa, että oli hyvä nähdä pankinjohtajan ilme, kun kävin hänen juttusillaan muissa asioissa ja samalla kerroin hänelle, että teemme pihaton kuitenkin.
Alunperin kustannus arvio oli reilut 800000€, vaikka itse annoimme ohjeet, että navetta saa maksaa enintään 400000€. Lopullisiksi kustannuksiksi, ilman lietelantalaa tuli 189000€. Teimme kaiken itse, elikä jo palkoissa säästöjä tuli 100000-150000€. Ainoastaan rakennusmestari oli palkattu.
Olemme laskeneet, että vaikka olemme molemmat kotona hoitamassa lehmiä, niin saamme silti molemmille hyvän palkan. Sellainenkin yllätys tuli, että meille valitettiin siitä, että meillä on liian vähän lainaa ja että navetasta ja koneista tulevat poistot ovat liian pienet.
Siis mitä mieltä te olette tällaisen navetan kannattavuudesta? Entä siitä, että mielestämme törmäsimme maitomafiaan. Elikä toiset maitotilalliset, pankki ja konsultit yrittivät torpata hankkeemme jo alkumetreiltä. Ja kaikki valittivat, että maitotalous ei kannata. Kysyinkin moneen kertaan, että mitenkä toiset pystyvät sitten rakentamaan miljoona navetoita ja hankkimaan kalliita koneita, niin yleensä vastaus oli, että se on eriasia, kun on eläimiä jo ennestään, tai sitten siihen kysymykseen ei vastattu ollenkaan.
Mielestäni meillä ei ole juuri eroa 20 lehmän laajentajaan, vaikka meillä ei ole aikaisemmin lehmiä ollutkaan. Kyllähän se 20 lehmän laajentajakin joutuu rakentamaan kaiken uusiksi.
Vastaukset 23
Vanhimmat
teidän navetan avajaisista ei ole sitten seinien ja laitteiden toimittajan, eikä Valion ilmoitusta Maaseudun Tulevaisuuden viimeisillä sivuilla........."Tervetuloa tutustumaan uuteen ....."......;(
Ei todellakaan haluttu pitää mitään avoimienovien päivää. Varsinkin, kun emme saaneet hankkeeseen mitään investointitukia.
Laitetoimittajathan haluaisivat aina pitää avajaiset. Mutta suuri osa haluaa sitä itsekin. Me ilmoitimme heti, että meillä ei ole minkäänlaista julkisuuden kaipuuta, eikä meillä missään tapauksessa pidetä mitään avoimienovien päivää ja että hankimme laitteet sitten muualta, jos eivät siihen suostu. Tosin apevaunu on ainoa kone/laite, joka hankittiin kokonaan uutena. Lypsyasemasta lähtien kaikki muu hankittiin käytettynä. Parretkin isäntä pääsääntöisesti taivutteli putkesta itse.
Henkilökohtaisesti en ymmärrä sellaisia ihmisiä joilla on niin suuri julkisuuden kipeys, että pitävät moisia avajaisia.
jatkossa, tuo on sitä lähes kadonnutta aitoa maalaishenkeä. muistetaan vanha sananlasku että konekauppias vie kaiken, verottaja vain osan.
Nuo tavarantoimittajat haluais välttämättä aina pitää avajaiset. Jos ei siis halua naamaansa lehtiin, niin kannattaa jo sopimuksia tehdessä kirjata ylös, että ei halua avajaisia. Jos se jää pois, niin aika vaikee se on niitä avajaisia estää.
Toinen asia on sitten ne julkisuuden kipeet isännät ja emännät, jotka itse soittelee paikallis lehtiin ja toivoo, että heistä tehtäis juttuja lehteen. Just tällanen pariskunta naapurissa. Sieltä emäntä aina soittelee lehteen, kun on hankkineet jokin uuden vehkeen. Muutama vuosi sitten soitteli lehteen, että tekis heillä juttua uudesta lietelannan multaimesta. Ja kävihän ne sen jutun tekemässä. Vahinko vaan, että se muiltain oli siellä multa lainassa ja ne esitteli sitä sitten lehdessä kuin olis oma vehje ollut.
No en sen jälkeen oo sinne mitään lainannukkaan. Urakointiakaan en tee sinne enää kun käteismaksulla, kun tahtoo muuten aina olla maksut myöhässä jos tulee ollenkaan. Että tällasia linssiluteita sitä tääläpäin.
jos jotkut selviää, niin tsi-miehet. Omatoimisella työllä ja pienimmillä mahdollisilla kuluilla noustaan vaurauteen. Myöhemmin voi sitten jo vähän sijoittaa, jos siihen on varaa.
pitää olla robotit ja ruokkijat, uudet traktorit, liukuhihnalla rehu lehmien eteen. unohdetaan täysin se maidontottajan tärkein työ, eläminen eläinten parissa ja niiden tarkkailu ja hyvinvoinnista huolehtiminen
toevotan kaekkee hyvvee :D "maidontottajan tärkein työ, eläminen eläinten parissa ja niiden tarkkailu ja hyvinvoinnista huolehtiminen"
Älä unohda lukea: konkursseja tiijossa. Löytyy ketju alempaa. Siellä on plussat ja miinukset kerrottuna,kokemuksesta. Onnea ja hyvää tulevaisuutta kuiteskin :)
Alkaa olla harvinaista, että maaseudulla ja varsinkin A ja B alueella joku vielä uskaltaa investoida navettaan. On hyvä, että vielä joku uskaltaa lähteä laajentamaan kotieläintuotantoa. Ainakaan teidän laajennus ei ollut kallis, vaan teitte sen halvalla. Jos laajennus maksaa lähemmäs miljoona euroa, niin silloin asia olisi toinen. Siinä saa pitää lehmiä silloin pitkään, että saa sen joskus maksettua, tai jos saa sittenkään.
90 Luvun alussa teimme saman , " Hemilän" kaudella , mutta silloin käskettiin investoimaan.
Niinpä piirrätimme 40 lehmän pihaton , mutta maatalouspiirissä oli toisenlainen mieli.
Piiripäällikkö irvisteli meille silloin , "että oikein euronavetta" ja sen rahoitus tyssäsi
siihen. Emme antaneet kuitenkaan periksi , vaan teimme lisä laajennuksen vanhaan
ja saimme näin 38 paikkaisen parsiratkaisun , ja saimme koko ajan silti lypsää , kun
rakensimme , Jos kaikki kertoisin , mitä kapuloita meidän rattaisiin heitettiin , niin
tämä kirjoitus sensuroitaisiin välittömästi. Kokonais karjamäärä on ollut meillä n. 80 -90
päätä vuosittain , lehmien kohdalla jatkaja lopettelee ensi vuoden aikana , sitä mukaa
kuin lehmät umpeutuu. Kun saimme silloin valmiiksi , oli takki tyhjä vähän aikaa.
mutta nyt on tila velaton.
Uskon ja myös tiedän, että homma on teillä hanskassa, nimittäin se oleellinen mikä ratkaisee kaikesssa yritystoiminnassa on teillä kunnossa, eli tila on lähes velaton.
Mikäli olette tehneet navetan tolla hintaa mitä väität, niin kannattavuudessa ei ole ongelmaa, vaikka pinta-alapuolella olisikin parantamisen varaa, tosin et kyllä misään mainitse sitä kuinka paljon teillä on hallussa tukikelpoista pinta-alaa. ( huom. ei tarvitse olla omistuksessa ja joskus on jopa järkevämpää, ettei pyri edes kaikkea ostamanaan itselle ).
Investoinnista varmasti selviätte, jos navettanne on vähänkään toimiva. Mutta työmäärä tuntuu kyllä hirvittävältä. Varmaankin rakentamisprojektin jälkeen tuntuu helpottavan, mutta ette jaksa eläkeikään asti hoitaa yksin noin suurta karjaa. Tehkää kaikkenne työmäärän helpottamiseksi. Liika työmäärä myös syö ajanoloon kannattavuutta. Tulee kaikenlaisia mokia, kun ei jaksa miettiä asioita loppuun.
tekijää ovat nykyään monen maatilan kompastuskivi. Nimittäin älytön velka, tai sitten liiallinen työtaakka, tai pahimmassa tapauksessa molemmat yhtä aikaa. En minäkään epäile sitä, että ette selviäisi taloudellisesti, kuten jo aiemmin totesin asian. Mutta siinä olen samaa mieltä kuin edellinen kirjoittaja, että miten te selviätte töistä.
Tosiasia on se, että karjanhoito, oli se sitten nautapuolta tai sika-ja siipikarjapuolta, niin se pitää hoitajansa aina kiinni vuoden jokaisena päivänä. Vaikka siihen saa lomittajaa, niin aina vastuu jää viime kädessä karjanomistajalle itselleen. Tiedän kokemuksesta, mitä on hoitaa sikoja, tai sitten olla vieraalla töissä. Nyt kun olen palkkatyössä, ei tee enää mieli vaihtaa tätä omaan työhön, ja varsinkaan sikojen hoitoon. Pääsen nykyään paljon helpommalla kuin ennen.
Annetaan onnistuneille rakentajille tuleva työrauha ja paljon tuuria. Ei me muut maalata "piruja
seinille" , kannustamista te nyt tarvitsette. Kyselkää ,udelkaa , ottakaa neuvoja ja rakentakaa niistä
teille sopiva kokonaisuus , sillain saatte työmäärää hallittua. Pienikin vinkki voi poikia ison avun ,
luokaa oma henki sinne työpaikallenne. Kysykää asioita muilta , vaikka ette niitä sitten käyttäisikkään.
Omana vinkkinä sanoisin : Rehuissa säästää paljon , itse kilpailutin kauppiaat , mitään suosikki kauppaa
en asettanut , vaan kaikki samalle viivalle ja jos tehdas toimitti alaarvoista , siitä vaadin korvauksen.
kokkareita rehussa tai ei rae juossut siilossa , niin uusi kelvollinen tilalle , syömishäiriöitä seurattiin
ja maidon alenemisesta korvaus jos rehussa vikaa , näin se meni.
Karjaa hankittiin ja tuotoksia ja rehustuksia seuraamalla , karjantarkkailijalta kyseltiin tietoja myytävistä
karjoista , näin me täytimme laajennuksen. Joo lykkyä tykö.
"Rehuissa säästää paljon , itse kilpailutin kauppiaat , mitään suosikki kauppaa
en asettanut , vaan kaikki samalle viivalle ja jos tehdas toimitti alaarvoista , siitä vaadin korvauksen.
kokkareita rehussa tai ei rae juossut siilossa , niin uusi kelvollinen tilalle , syömishäiriöitä seurattiin
ja maidon alenemisesta korvaus jos rehussa vikaa , näin se meni. "
Kun pari kertaa vaihdetaan siilon sisältö samalle tilalle tai maksetaan korvauksia alentuneesta tuotoksesta niin rupee olemaan vaikeeta löytää yhtään tehdasta / kauppiasta joka myisi rehua. Mihinkään hintaan... Puhumattakaan että halvalla... Käy asiakas rehumyyjälle liika kallliiksi...
Meillä meni vuodessa läpi 25 kuormaa kaura -ohraa ja kerran kuukaudessa 5 tonnia tiivistettä
teollisuudelta , nyt on kyse isommasta 70% olevasta navetasta , siellä se jo alkaakin tuntumaan.
Johan on mennyt kaupoilla hyvin ,jos pienetkin asiakkaat on valkattu pois.
Taitaa olla vaan omaa tyhmyyttä.
edes vaari on....
Paha tauti.
Millaiset teillä oli lähtöasetelmat? Viljatila?
Meillä oli puhdas viljatila aiemmin. Tosin tämän eläinten pidon aloitimme jo reilu pari vuotta sitten hankkimalla 68 vasikkaa, jotka kahdella tilasonnilla tiineytettiin.
Peltoa 74ha ja tila on siis mieheni kotitila. Suunnittelimme ja haaveilimme tätä maitokarjan pitämistä sukupolvenvaihdoksesta 2002 asti ja heti kun siihen tuli mahdollisuus, niin toteutimme sen vastoin kaikkien neuvoja.
Meillä oli tilanne se, että isäntä olisi varmaankin tappanut itsensä jos olisi vielä päivänkään joutunut olemaan muualla töissä. Hän vihasi entistä työtään yli kaiken. Mutta niin kauan se oli pakko, että saatiin selätettyä lainat.
Ja kyllä sen huomaa, että meidän isäntä on syntynyt maanviljelijäksi. Koskaan en ole nähnyt onnellisempaa ihmistä kun mieheni on nyt. Häntä ei meinaa saada millään eläinten tyköä pois. Kun hänellä nyt menee 4-5h päivässä varsinaisiin navetta töihinsä, niin sen lisäksi hän rapsuttelee ja juttelee lehmille vähintään toiset viisi tuntia päivässä. Silloinkin kun hankittiin vasikat, mieheni saattoi pelkästään katsella vasikoita tuntikausia ja monesti nukkuikin niitten kanssa vanhassa navetassa.
Kaiken lisäksi mieheni entinen työ oli raskasta sekä fyysisesti, että henkisesti, joten tämä maitotilan työ on hänelle kuin lomaa. Saamoin mieheni pääkipu ja jatkuva vatsa kipu katosivat kuin taikaiskusta, kun hän pystyi jäämään täysipäiväiseksi maanviljelijäksi. Kaikin puolin meillä on nykyisin joka päivä ilon päivä. Ainoastaan maidon hinnan heilahtelut ovat vähän arveluttaneet, mutta uskoaksemme pärjäämme kohtuu hyvin pienistä investoinneista johtuen.
kun miehesi tuntee nyt olevan oikealla alalla. Työtä vieraan palveluksessa on silloin turha jatkaa jos sitä vihaa yli kaiken. Siinä on silloin jokainen päivä yhtä tuskaa. Hassua vaan, mutta minulle kävi juuri päinvastoin, jos en nyt suorastaan vihannut entistä työtäni sikojenhoitajana, niin ainakaan se ei minua mitenkään motivoinut. Syy oli selvä, työstäni saatava palkka meni miinuksen puolelle, ja se piti minut täysin kiinni tilallani, pääsemättä siitä koskaan kunnolla vapaalle.
Vaikka olen nyt vieraan palveluksessa, ja joudun tekemään niinkuin pomoni sanoo, niin tiedän aina työpäiväni jälkeen, että minun ei tarvitse murehtia niitä asioita josta olin vastuussa eläintenhoitajana periaatteessa ympäri vuorokauden.
sitten niiden siemennys , se kertoo kaiken.
Asialla ollaan viimeisen päälle. Ei muuta kun onnen potku peruuksille ja etiäpäin.
Tsemppiä vaan maitotilayrittäjän uralla. Teidän kaltaisianne yrittäjiä saisi olla enemmänkin.