Hei,
Tiedän, että kaipaisin psykiatrista hoitoa ongelmissani, mutten ole uskaltanut ottaa yhteyttä sen pelossa, että potilastietoni tulisivat vaikeuttamaan elämääni tulevaisuudessa.
Mihin potilastietoja käytetään?
En siis kysy, mihin niitä saadaan käyttään, vaan mihin kaikkeen niitä itseasiassa käytetään.
Tiedän, että kaipaisin psykiatrista hoitoa ongelmissani, mutten ole uskaltanut ottaa yhteyttä sen pelossa, että potilastietoni tulisivat vaikeuttamaan elämääni tulevaisuudessa.
Mihin potilastietoja käytetään?
En siis kysy, mihin niitä saadaan käyttään, vaan mihin kaikkeen niitä itseasiassa käytetään.
Vastaukset 9
Vanhimmat
Ilman asiakkaan (potilaan) lupaa henkilökunta levittää tietoa ns. lähiomaisille, työvoima-, sosiaali- ja terveys- ja turvallisuusviranomaisille. Toiset saavat jatkaa listaa, jos tietävät muita kohteita. Psykiatrien päätavoitteena on henkisen pahoinvoinnin tuottaminen, joka on rangaistava teko (Rikoslaki luku 21 §5).
Psykiatrit ja hoitajat levittävät siis ilman asiakkaan lupaa niitä kaikkiin mahdollisiin. Voidaaan sanoa, että psykiatrian asiakas leimataan samaan tapaan kuin rosvot.
Uuden ampuma-aselain astuessa voimaan ensivuoden alussa, lääkärillä on tarvittaessa velvollisuus ilmoittaa potilastietojasi poliisille. Laissa ei ole määrätty kuinka pitkään poliisi voi näitä tietoja säilyttää ja mihinkä niitä käyttää.
Potilastietojasi ei luovuteta kenellekään sivulliselle. Voithan kysyä asiaa terapeutilta tai lääkäriltä. Olen itse miettinyt joskus samalaisia ajatuksia, onneksi pystyin sivuuttamaan ne. Jos en olisi hakeutunut avun piiriin, niin siitä ei olisi ollut minulle mitään muuta kuin haittaa.
Tuskin tiedot leviää, mutta julkisen terv. hoidon tiedot näkyy, kun nuorempana sain paniikkikohtauksia ja pääsin kunnalliselle psykiatrille. Paniikkia ei ole ollut vuosiin, mutta edelleen se kummittelee papereissa Terv.keskuksessa, sairaalan piliklinikalla. Vaikka olen fyysisesti sairas niin en saa tutkimuksia enkä hoitoa kun sanotaan, että teillähän on tämä paniikki, ja vaikka olen sanonut ettei paniikkia enää ole, ei se auta, kun kerran paniikki niin loppuelämäsi se roikkuu tiedoissa.
Kova kipu selässä ja paniikkia kuulema, miten tuon diaknoosin sais pois, että jotain tutkimusta edes kuvauksen saisi.
sairaalan poliklinikalla.
Sinun kannattaa ollla yhteydessä lääkärin esimieheen, potilasasiamieheen tai johonkin muuhun tahoon. Eihän tuollaista saa tapahtua, että sairauksia jätetään tutkimatta vanhojen diagnoosien takia.
Valitettavasti niin vain tapahtuu. Kaikki psyk puolen diagnoosit ovat niin leimaavia että somaattisetkin oireet voidaan laittaa niiden piikkiin tarvittaessa. Sen takia kannattaa miettiä mitä puhuu ja missä puhuu.
Olen aivan samaa mieltä kuin sinä, eli psyykkiset sairaudet ovat todellakin leimaavia. Mutta senkin uhalla kannattaa hoitaa mielenterveyttään, sehän on kuitenkin tässä asiassa kaikkein tärkein.
Asian kannattaa jopa ajatella niin, että minkähänlainen on sellaisen ammatti-ihmisen ammatillisuus, ketä antaa tuollaisten asioiden vaikuttaa.
ja otan lääkkeeni kuin kiltti potilas ikään, vointi on hyvä.
Mutta olen joutunut tämän vuoden puolella kaksi kertaa sairaalaan ja siellähän ne näkee tämän perussairauden.
Yksi sairaanhoitaja otti hampaisiinsa ja kuiskutti että olen "todella omituinen".
Jokainen on omalla tavallaan omituinen, sanoin itse, tuosta mitenkään suuttumatta, mutta kyllä näitä mätiä omenoita piisaa terveydenhoitopuolella.
Olen jo ammattinin puolesta melkoinen sanataituri, mutta kun tämä kaksisuuntaisuus nyt on olemassa, pidättäydyn erityisen hyvin valikoimaan sanani tuolla lääkärien luona.
Musta huumori on ollut myös erikoisalani ja sitä ei toki voi harrastaa kun pää kerran on pipi.