Sairastuin anoreksiaan -96. Kaksi seuraavaa vuotta syöminen oli sairalloista ja olin jatkuvassa lääkärin hoidossa kerran osastolla. Ajattelin, että en ikinä pääse tästä eroon.
Toipuminen on ollut hidasta, mutta varmaa. Tänään syön mitä haluan ja nautin ruuasta!
Uskokaa siihen, että syömishäiriöistä voi päästä eroon. Omalla kohdallani siihen tarvittiin ongelmien tunnustaminen ja aikaa. Mitä enemmän otin elämääni omiin käsiini, sitä vähemmän tarvitsin sairalloista syömistä. Itsenäistyminen ja omanarvontunteen kasvattaminen auttoivat!
Syömishäiriö on nyt voimavara. Ymmärrän, että vaikeistakin ongemista voi päästä eroon. Elämän käänteet ja pikkumurheet eivät lannista.
Rakastakaa itseänne! Tehkää itsellenne hyvää! Ruoka on polttoainetta ja nautinnon väline. Jaksatte paljon paremmin kun olette normaalipainoisia ja voitte nauttia elämästä. Meillä kaikilla on aikaa vähän elää tätä elämää, vuodet vierivät. Eihän hukata yhtään päivää turhaan kaloreiden laskemiseen ja nälkiintymiseen!
Kuuntele sydäntäsi - se sanoo, mikä elämässäsi on oikeasti pielessä. Syömishäiriö on vain oire.
Toipuminen on ollut hidasta, mutta varmaa. Tänään syön mitä haluan ja nautin ruuasta!
Uskokaa siihen, että syömishäiriöistä voi päästä eroon. Omalla kohdallani siihen tarvittiin ongelmien tunnustaminen ja aikaa. Mitä enemmän otin elämääni omiin käsiini, sitä vähemmän tarvitsin sairalloista syömistä. Itsenäistyminen ja omanarvontunteen kasvattaminen auttoivat!
Syömishäiriö on nyt voimavara. Ymmärrän, että vaikeistakin ongemista voi päästä eroon. Elämän käänteet ja pikkumurheet eivät lannista.
Rakastakaa itseänne! Tehkää itsellenne hyvää! Ruoka on polttoainetta ja nautinnon väline. Jaksatte paljon paremmin kun olette normaalipainoisia ja voitte nauttia elämästä. Meillä kaikilla on aikaa vähän elää tätä elämää, vuodet vierivät. Eihän hukata yhtään päivää turhaan kaloreiden laskemiseen ja nälkiintymiseen!
Kuuntele sydäntäsi - se sanoo, mikä elämässäsi on oikeasti pielessä. Syömishäiriö on vain oire.
Vastaukset 3
Vanhimmat
ja tekee hyvää kuulla,että joku on oikeasti toipunut. itse 5 vuotta bulimiaa sairastaneena tiedän, että helppoa ei ole elämä tämänkään sairauden kanssa, eikä apua saa vaikka tarvitsee. Pitäisiköhän alkaa kuunnella omaa sydäntä kerrankin, jos vaikka löytäisi saman kuin sinä... :)
Hienoa ja onnea parantumisesta! Tuli todella hyvä olo, et toivoa oikeesti on:). Itselläni on syömishäiriö (bulimia) ja käyn nyt lääkärillä. Lisäksi ootan paikkaa psykologille.
Oli vaikee mennä hakemaan apua, mut sitten tuntu paremmalta kun sen oli tehny. Nyt vaan on alkanu tulee sellanen olo, et lopetan koko jutun, ku ei se tunnu auttavan:(. Tuntuu, et sh on jo niin normaali osa elämää, ettei se siitä enää mihkään katoa.
En kuitenkaan haluis nyt antaa periks ja sun tekstin perusteella kaikki on mahollista. Tänne sais muutkin parantuneet käydä kertomassa kokemuksiaan ja tuloksiaan. Sun teksti oli juuri sitä mitä tänne tarvittiin! Kiitos ja onnea!
Erityisesti siksi halusin tänne kirjoittaa, koska joka paikassa lukee, että syömishäiriöstä on sitä vaikeampi toipua, mitä kauemmin sairastaa.
En kyseenalaista tätä, mutta oikeasti: toipuminen on mahdollista vuosienkin sairastelun jälkeen. Minulla vei 5-6 vuotta päästä asiassa niskan päälle täysin.
Antakaa itsellenne aikaa ja vaikka välillä vanhat kuviot palaisivat mieleen, tiedostakaan vaan, että tämä on nyt tätä. Yrittäkää vain painaa ajatukset pois mielestä ja pohtia, mikä muu tekee hyvän/rauhallisen mielen, kuin itsensä nälkiinnyttäminen.
Kuten jo aiemmin kirjoitin: rakastakaa itseänne. Tehkää itsellenne hyvää varsinkin, jos kukaan muu ei sitä tee! Nälässä oleminen on itsensä väheksymistä ja laiminlyöntiä, vaikka siitä saakin omanlaisiaan hyviä fiiliksiä. Olkaa ylpeitä itsestänne, omasta persoonasta, tuokaa sitä rohkeasti esiin.
On huimaa, miten paljon paremmalta elämä tuntuu ja ruohokin tuoksuu, kun on täysi vatsa, eikä väsytä. Jälkikäteen on kamala ajatella sitä fiilistä, kun aina oli nälkä, kylmä ja väsynyt. Miten sellaisessa olotilassa voisi edes elää?