ihmistä ei voi pakottaa tykkäämään, sen olen todennut. Kirjoitan tätä anonyyminä, kuten täällä muillakin on tapana tehdä. Tykästyin häneen (mieheen) ja siitä on kauan. Sanon, että kauan, vaikka mielestäni rakkaus
ei kulje käsikättä ajan kanssa. Tiedän, että vaikutan kylmältä, ylpeältä ja kenties välinpitämättömältä. Se ei kuitenkaan ole totta. Tapasin hänet, ja kolahti, en ollut aavistanut koskaan näin käyvän.
Hänen ei silti tarvitse olla mitenkään vaivaantunut asiasta, sehän tapahtui mulle, ei hänelle.
Olen lueskellut näitä anonyymeinä kirjoiteltuja aloituksia ja vastauksia ja viestejä, enkä voi mitään johto-
päätöksiä valitettavasti niistä tehdä. Olen oikean elämän viestejä hänelle muutamia laittanut ja en voi olettaa muuta kuin, että hän ei tunne samaten.
Hän jatkakoon elämäänsä, kauniinmpia, hellempiä, älykkäämpiä naisia on varmasti hänen kohdalleen siunaantunut. Itse, kun kuljen missä kuljen, tapaan kyllä miehiä, ja saatan jutella ja viettää aikaakin heidän kanssaan hieman, ja muutamat sanovatkin aina jotain herttaista, mutta siihen se jää. Kun ei kolahda, niin ei kolahda.
Ikävä minulla on häntä, jonka luulin tuntevani, mutta jatkan elämääni, koska en mitään irl tietoa hänestä ole saanut. Keneltäkään en kysy, kenenkään kanssa en hänestä keskustele, olen vaan.
Saatan, tämän tilanteeni ja tunteideni vuoksi olla surullinen ja itkeä vielä kauan, mutta se on kohtaloni, voinko sille kertakaikkiaan mitään?
En enää jaksa vierailla täällä palstoilla, vaihdan sen ajan vaikka ulkoiluun tai tuttujen ja läheisteni tapaamiseen.
Lisään vielä lopuksi, kuten aina: Toivon, että tapaan hänet, ja saan puhua asiat selviksi.
ei kulje käsikättä ajan kanssa. Tiedän, että vaikutan kylmältä, ylpeältä ja kenties välinpitämättömältä. Se ei kuitenkaan ole totta. Tapasin hänet, ja kolahti, en ollut aavistanut koskaan näin käyvän.
Hänen ei silti tarvitse olla mitenkään vaivaantunut asiasta, sehän tapahtui mulle, ei hänelle.
Olen lueskellut näitä anonyymeinä kirjoiteltuja aloituksia ja vastauksia ja viestejä, enkä voi mitään johto-
päätöksiä valitettavasti niistä tehdä. Olen oikean elämän viestejä hänelle muutamia laittanut ja en voi olettaa muuta kuin, että hän ei tunne samaten.
Hän jatkakoon elämäänsä, kauniinmpia, hellempiä, älykkäämpiä naisia on varmasti hänen kohdalleen siunaantunut. Itse, kun kuljen missä kuljen, tapaan kyllä miehiä, ja saatan jutella ja viettää aikaakin heidän kanssaan hieman, ja muutamat sanovatkin aina jotain herttaista, mutta siihen se jää. Kun ei kolahda, niin ei kolahda.
Ikävä minulla on häntä, jonka luulin tuntevani, mutta jatkan elämääni, koska en mitään irl tietoa hänestä ole saanut. Keneltäkään en kysy, kenenkään kanssa en hänestä keskustele, olen vaan.
Saatan, tämän tilanteeni ja tunteideni vuoksi olla surullinen ja itkeä vielä kauan, mutta se on kohtaloni, voinko sille kertakaikkiaan mitään?
En enää jaksa vierailla täällä palstoilla, vaihdan sen ajan vaikka ulkoiluun tai tuttujen ja läheisteni tapaamiseen.
Lisään vielä lopuksi, kuten aina: Toivon, että tapaan hänet, ja saan puhua asiat selviksi.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.