Tavattiin pari vuotta sitten. Olit juuri eronnut, minulla meni huonosti omassa liitossa. Tarvitsit kuuntelijaa, ja minä ystävää, koska olin yksinäinen. Tavattiin ja vietettiin jonkun aikaa yhdessä, ihan ystävinä.
Mutta koin, että kuitenkin flirttailit mulle. Sanoit itsekin että olet sellainen, hiukan flirtti. Tajusin missä mennään, mutta en kuitenkaan voinut estää itseäni ihastumasta. Olisin halunnut sinut edes pieneksi hetkeksi, mutten voinut tehdä mitään, koska en ollut itse vielä eronnut.
En pystynyt järjellä estämään tunteita. Flirtti puoleltasi aiheutti ihastumisen minussa, koska minulla on sellaisesta lopulta aika vähän kokemusta. Kerroit, että olen ollut sinulle tärkeä vaikeassa elämänvaiheessa. Samaa olisin voinut sanoa itsekin; silti se jotenkin loukkasi mua koska koin, ettei flirtille ollut katetta, vaan olin ollut vain jonkinlaista ilmaista psykoterapiaa. Kesäheilan etsit ja löysit muualta. Miten olisin silloin toivonut, että valinta olisi osunut minuun!
Ihastus ei sitten ole mennyt ohi, koska en koskaan aiemmin ollut tavannut ketään sellaista kuin sinä. Jossain vaiheessa tajusin, etten pysty olemaan ystäväsi, vaan hajotan itseni kun en pysty edes osittain unohtamaan. Yritin olla pitämättä yhteyttä, mutta aina silloin tällöin kyselit kuulumisia, en tosin tajua miksi, kun ei niillä ole voinut olla sinulle mitään todellista merkitystä. Itse otan yhteyttä ihmisiin vain, jos on asiaa, sillä olen vetäytyvä luonne, tylsäkin varmaan.
Tunnustin tunteeni ja pistin välit poikki. Tunteet eivät silti ole kadonneet mihinkään. Pyysin sua olemaan vastaamatta, mutta siitä huolimatta laitoit jokin aika sitten mulle taas viestin. En voi ymmärtää, miksi haluat kääntää veistä haavassa?
Mutta koin, että kuitenkin flirttailit mulle. Sanoit itsekin että olet sellainen, hiukan flirtti. Tajusin missä mennään, mutta en kuitenkaan voinut estää itseäni ihastumasta. Olisin halunnut sinut edes pieneksi hetkeksi, mutten voinut tehdä mitään, koska en ollut itse vielä eronnut.
En pystynyt järjellä estämään tunteita. Flirtti puoleltasi aiheutti ihastumisen minussa, koska minulla on sellaisesta lopulta aika vähän kokemusta. Kerroit, että olen ollut sinulle tärkeä vaikeassa elämänvaiheessa. Samaa olisin voinut sanoa itsekin; silti se jotenkin loukkasi mua koska koin, ettei flirtille ollut katetta, vaan olin ollut vain jonkinlaista ilmaista psykoterapiaa. Kesäheilan etsit ja löysit muualta. Miten olisin silloin toivonut, että valinta olisi osunut minuun!
Ihastus ei sitten ole mennyt ohi, koska en koskaan aiemmin ollut tavannut ketään sellaista kuin sinä. Jossain vaiheessa tajusin, etten pysty olemaan ystäväsi, vaan hajotan itseni kun en pysty edes osittain unohtamaan. Yritin olla pitämättä yhteyttä, mutta aina silloin tällöin kyselit kuulumisia, en tosin tajua miksi, kun ei niillä ole voinut olla sinulle mitään todellista merkitystä. Itse otan yhteyttä ihmisiin vain, jos on asiaa, sillä olen vetäytyvä luonne, tylsäkin varmaan.
Tunnustin tunteeni ja pistin välit poikki. Tunteet eivät silti ole kadonneet mihinkään. Pyysin sua olemaan vastaamatta, mutta siitä huolimatta laitoit jokin aika sitten mulle taas viestin. En voi ymmärtää, miksi haluat kääntää veistä haavassa?
Vastaukset 1
Vanhimmat
Tämä ei mies ole minulta, mutta et ehkä niin ajatellutkaan...