Synnyin Esikoislestadiolaiseen perheeseen ja sain kristillisen kasvatuksen. Kävin seuroissa ja kuuntelin usein mitä siellä sanottiin. Olin todella kiinnostunut kristillisyydestä ja Raamatun sanasta. Halusin olla oma itseni, ette kuitenkaan hyväksynyt sitä, vaan halusitte, että olen samaa muottia kaikkien muiden kanssa. Värjäsin hiukset, minua nuhdeltiin, laitoin korvakorut, minut tuomittiin. Monet asiat olivat todella ristiriitaisia ja kyseenalaistin monia asioita. Esim. jotkut hyväksyivät kaulakorun, muttei korvakoruja (mm. isäni mielestä se oli aivan eri asia). Halusin kuunnella seuroja salissa, muut halusivat vaan jutella keskenään eteisessä tai ulkona ja jäin yksin. Olin todella janoinen, mutta minusta tuntuu ettei minua hyväksytty. Isoisäni oli saarnaaja ja monet sanoivat, että hän on vääräoppinen, kun ei "mielistele lappiin päin". Kehoitettiin menemään "parempien" saarnaajien puheille. En kuitenkaan mennyt, koska en halunnut uskoa, että kukaan on toista parempi. Tiukempien lestadiolaisten mielestä olin liian liberaali ja taas niiden taholta ketkä vaan hengaili seuroissa ei hyväksytty minua.
Löysin vaimon, joka on karismaattisista kristillisistä piireistä. Minut "ristiinnaulittiin". Miksi olisi ollut parempi, että en olisi enää ollenkaan uskossa, kun että käyn toisessa seurakunnassa, jossa saan olla oma itseni.
Miksi ette hyväksyneet minua sellaisena kuin olin? Minulla on todella kipeät muistot seuroista, enkä halua tulla sinne enää koskaan.
Tuntuu tosi pahalta. Petyin ihmisiin. Seuraan silti Jeesusta. Herraani
Löysin vaimon, joka on karismaattisista kristillisistä piireistä. Minut "ristiinnaulittiin". Miksi olisi ollut parempi, että en olisi enää ollenkaan uskossa, kun että käyn toisessa seurakunnassa, jossa saan olla oma itseni.
Miksi ette hyväksyneet minua sellaisena kuin olin? Minulla on todella kipeät muistot seuroista, enkä halua tulla sinne enää koskaan.
Tuntuu tosi pahalta. Petyin ihmisiin. Seuraan silti Jeesusta. Herraani
Vastaukset 13
Vanhimmat
Kuinka minusta tuntuukaan, että olet kärsinyt meistä ja itsestäsi , muistele pikkuisen sitä
miten Aabraham pärjäsi , Hän Uskoi Herraan, ja Herra katsoi hänet Vanhurskaaksi .
Entä JOB: Herra antoi saatananan koetella häntä , Job ei menettänyt uskoaa vaikka menetti
kaiken , Jumala ntoi kaiken hänelle kaksinkertaiseti takaisin , ja hän oli kaiken mitapuun mukaan
rikas jo silloin kun häntä alettiin koetella.
Oliko ahdinkosi pinnallista laatua , kun sinua koeteltiin, otitko sellaisen asian huomioon, muistitko
Aina Herraa Jeesusta Kristusta , Muistitko Jumalaasi joka sinut on tehnyt , koko luomis työnsä ohella
Silloin Hän on meidät kaikki luonut, elinpäivämme määrännyt yms. Uskotko siihen, kirjoitan virren sanat
Viel' istuimen mulle asettaa,
Armosalissaan aivan .
Kun maailman matkan lopetan,
Ja pääsen iloon taivaan .
Mun murhepäiviin' lopun tuo,
Iäisen ilon minull' suo ,
Mun rakas Vapahtajan .
Parempaa vointia.
Ihmisten erilaisuutta ja erilaisia lahjoja ei hyväksytä.
Korvakorut miehellä oli ainoa asia viestissäsi joka kalskahti korvaani. Naisella ymmärrän korvikset, miehellä en.
Okei, tämä oli tällainen sivujuonne.
Itse asiaan ei ole helppoa vastausta, yleensäkin "miksi"- tyyppiset kysymykset eivät ole kypsiä kysymyksiä.
Erilaisena sinut koetaan uhkaksi seurakunnassa. Tiukkaan ulkonäön samankaltaisuuteen sitoutunut liike ei kestä erilaisuutta, koska ulkonäköön liittyy paljon sosiaalisia puolia. Eikä tämä ihan perätöntä ole, kyllähän ihmiset ulkoisesta olemuksesta tehdään pajon oikeitakin johtopäätöksiä.
Kaikkien tiedossa on, että esikoislestadiolaisuus on ns. puhdas liike, sinne ei koota esimerkiksi alkoholisteja sanan kuuloon, eikä muutakaan "takapihojen" porukkaa. Liikkeessä on aina, minun muistini ajan, korostettu ja kiitelty sitä kuinka fiksua ja kaunista porukkaa me olemme maailmankin silmissä. Ja totta se on, kuka hyvänsä voi seuroissa käydä itse toteamassa tämän, hillityn kaunista porukkaa. Valitettavasti meillä ei ole vahvana perinteitä korostavana liikkeenä eväitä kohdata "takapihojen" porukkaa. Niin kuin kaikella muullakin on tiukat rajat liikkeessä, niin myös rakkaudella.
Itse ymmärrän hyvin pettymyksesi.
Yksi asia on kuitenkin tärkeätä tuoda tässä yhtewydessä esiin, meitä on liikkeessä aika paljon sellaisia jotka rakastamme myös sinunlaisiasi ihmisiä, :-) korvakorut saa olla ja kauniit vaatteet, ja erityislahjoista kiitetään yhdessä Jumalöaa, ei haittaa yhtään rakkautta ja hyväksyntää. Pienemmillä paikkakunnilla ei ole tällaisia ihmisiä ilmeisesti juurikaan, joten siellä valtajoukosta ("yhteinen" ymmärrys) erottuva henkilö jää yksin.
Kiitos kun kirjoitit viestisi, joku näitä aina lukee, tarkoitan valistuneempia saarnaajia liikkeessämme.
Äänesi ei huku tyhjyyteen, Jumala sinua siunatkoon ja uskossa vahvistakoon. Jumala antakoon myös voimia ja viisautta sinulle, antamaan esikoislestadiolaisille anteeksi heidän väärät tekonsa sinua kohtaan.
Otan tässä esiin kirjoituksestasi erään kohdan ?
"halusin olla oma itseni, ette kuitenkaan hyväksyneet sitä ?"
Oikeasti sillä ei ole väliä mitä ihminen hyväksyy/ei hyväksy, mutta eikö itse Jumalan poika sano jotenkin näin:
"joka tahtoo olla minun seuraajani, niin ottakoon joka päivä ristinsä ja seuratkoon minua."
sinä itse kerroit, että halusit olla oma itsesi, ja "itsekkyys" on juuri sitä pahaa vihollisen työtä meissä.
Itsekkyys ja omaksi itseksi tuleminen ovat kaksi eri asiaa. Siksi ihmiseksi pyrkiminen joksi Jumala on meidät luonut on jalo tavoite.
Kysymys on siitä että ihminen hyväksyy itsensä sellaisena kun on, eikä tavoittele taivaita tai kurottele masentuneena omaan helvettiinsä. Yhteisessä syyllisyydessä ja häpeässä elävät ihmiset suuttuvat, kun
joku sanoutuu irti tällaisesta riippuvuuden kehästä ja ryhtyy elämään Jumalan hänelle lahjoittamaa elämää.
Sellaiset ihmiset joiden katse on pysähtynyt kapealle sektorille ovat lähimmäistensä vahtaajia, sellaista ei kenenkään pidä hyväkdyä, ihmisten tunnetilojen tulkintojen, odotusten ja mielipiteiden orjana elämistä.
Ulkoiset jutut ja ym ei merkitse mitään Jeesukselle, kiellot ovat lähinnä omavanhurskautta. Hienoa että olet löytänyt hengellisen paikkaasi ja rauhasi. Älä silti sulje portteja -anna anteeksi.
Jos tuo on noin, on sen silloin toimittava myös käänteisesti. Siis. -Jos alat käymään harley-davidson miesten kokoontumisissa papin kaapu päällä ja liperi kaulassa niin ehkä joku saattaa vähän vilkaista ja kattoa perään. huomaat ehkä sen ja alat ajattelemaan että toiset luulee olevansa jotain kun niillä on kirjavat nahkatakit. jne.. jne.. ja lopuksi toteutat KAAMEAN KOSTOSI ja eroat klupista.
Luulletko todella että Jeesus pelasti vain jonkun klubin jäsenet nahkatakkeineen?
Kristinusko on nimenomaan paljon vakavampi kysymys, kun jokin samoin ajattelevien klubi, tai sen asusteyhtenäisyys. Jos ihminen on niin paatunut Jumalan sanan vastustaja, että jo erilainen asuste oikeuttaa hänet hylkäämään lähimmäisensä, niin en puhuisi enää uskovaisesta. Klubi on kullä hyvä vertaus sinun maailmankuvaasi.
Kerrataan vielä: Jeesus kuoli sinunkin puolestasi, että sinä saisit elää. Eikä hän RAKKAUDESSAAN erotellut ihmisiä minkään ominaisuuden tai asusteen perusteella toisistaan, vaan kuoli jokaisen puolesta. Joka uskoo ja kastetaan, se pelastuu.
Kyllähän me tiedämme syntisen lihan taipumuksen erotella ihmisiä toinen toisistaan, ja taipumuksen oikeuttaa itsensä hylkäämään lähimmäisensä. Mutta se alkaa käydä jo yli ymmärryksen, että kristitty hylkää lähimmäisensä asusteen perusteella. :-O
Jeesuskin itki, ja Hän kysyi kuinka kauan minun pitää vielä kärsiä tätä epäuskoista sukukuntaa?
Isoisäsi saarnoissa kuului Jeesuksen kutsuva ääni, siksi häntä pidettiin vääräoppisena, niinkuin Jeesustakin.
Ei ole kuultu ylistys puheita isoisäsi työstä kristillisyyden hyväksi
mikä vaan todistaa ettei se ollut hänen työtään vaan Herran Jeesuksen työtä
Haluan sanoa sinulle,vaikka isoisäsi on poissa, sinua kantavat iankaikkiset käsivarret
Jeesus Kristus on sinut lunastanut, Hän on sinut nimeltä kutsunut
Aivan!
Nykyään ainakin isoissa seuroissa saa onneksi pukeutua vapaammin, pitää hiuksia auki, pitää "luonnollisesti" värjättyjä hiuksia, korviksia, kunhan on siistin näköinen.
Onhan leseihin vaikea tutustua, mutta menet vain mukaan niin saat ystäviä ja huomaat etteivät ne kaikki ole tiukkapipoja vaikka siltä voivat vaikuttaa.
Mitä tarkoitat "Löysin vaimon, joka on karismaattisista kristillisistä piireistä. Minut "ristiinnaulittiin"."?
Hyvä Ystävä,
Ole onnellinen saamastasi uskon lahjasta ja puolisostasi, joka myös turvaa Kristuksen sovintotyöhön omaksi pelastuksekseen. Olette onnellisia!
Jätä se vanha ja huono taaksesi, mutta pidä se kaiken arjen ja haasteidenkin keskellä pysyvä, sitäkin varmaan lapsuudessasi sait kokea.
Olemme jo vanha pariskunta ja lapsemme jo aikuisia ja käyvät hyvin harvakseltaan seuroissa. Paljon jälkipyykkiä olemme joutuneet pesemään muistellessamme yhdessä lastemme kanssa sitä, miten tiukkoja olimme heidän kohdallaan ulkonaisten asioiden suhteen. Olemme kokeneet saaneemme nekin myös lapsiltamme anteeksi ja uskon vahvasti, että lapsemme(vaikka eivät käy seuroissa) ovat Taivaan Isän johdatuksessa ja hän meidät kaikki perille vie. Usko riittää.
Olemme siis pohtineet omaa tiukkuuttamme ja sitä, miksi joskus vastoin omia sisimpiä ajatuksiammekin vastoin toimimme. Nuorena äitinä ja tähän uskovien ystävien piiriin muualta tulleena, minulla oli suuri tarve saada kokea olevani uskovainen äiti, joka kasvattaa lapsiaan oikealla tavalla. Minun oli vaikeaa luopua musikaalisen perheen äitinä musiikin harrastamisesta ja lapsiltakin sen kielsimme. Taiteelliset lapsemme saivat hädin tuskin osallistua koulun tapahtumiin.
Kun vanhemmalla iällä saimme vielä lisää lapsia, aika oli toinen ja oma itsetuntoni naisena ja vaimona ja äitinä kohdallaan, kuuntelin enemmän omaa sisintäni lapsiani ohjatessa. Uskon, että Jumalan Pyhä Henki asuu minussakin kaikesta raadollisuudestani huolimatta. Nuorimmat lapsemme ovat saaneet elää vapauden ilmapiirissä ja murrosikä on ollut huomattavasti vanhempien sisarusten murrosikään verrattuna helpompaa.
Nuorempien kohdalla emme ole yrittäneet riistää uskoa meikkailun ja korvakorujen käytön takia. Meistä on ollut hyvä, että lapsemme ovat uskaltaneet puhua omista asioistaan - myös virheistään. Paljon täällä kotona on parannusta jouduttu tekemään puolin ja toisin - anteeksi pyydetty ja todistettu. Korvakoruilla ja meikeillä ei ole siloin ollut merkitystä. Niissä tilanteissa on koettu aitoa uskon ja anteeksisaamisen yhteyttä.
Olen edelleen vanhakantainen ja saatan saarnata - mutta olen tajunnut, että vain rakkaudella saadaan hyvää aikaan. Niistä asioista, joissa lastemme kanssa olemme eri mieltä, olemme kertoneet sen, miten Jumalan Sana neuvoo. Näin esim. avioliiton ainutkertaisuudesta ja pyhyydestä. Avoliitossa asuvat lapsemme(osa heistä) ovat meille kuitenkin aivan yhtä rakkaita kuin muut.
Seuroissa käyminen saattaa tuntua taitolajilta - jotkut ystävistäni ovat sanoneet, että sinne mennessä täytyy olla aika hyvin voiva ja muiden kanssa samankaltainen. On ikävää, että tapakulttuuriin tuijottaminen voi pilata sen mahtavan asian, mitä seuroissa useimmiten kuitenkin saarnataan - anteeksiantamusta ja armoa katuvalle syntiselle.
Ihmisiin me saatamme pettyä, mutta on hyvä muistaa, ettei kenelläkään ole yksinoikeutta uskoon. Se on lahjaa meille kaikille, niin teille vaimosi kanssa kuin meille täällä.
Jumalan Rauhan terveisin eräs vanhempi
Aamen! Kiitos Jeesus tästä erittäin rakentavasta ja valaisevasta viestistä.
Usko Kristukseen on todellakin Jumalan lahja kuten totesit. Uskoa ei voi antaa lapsilleenkaan, saati että väkisin saisi jonkun ihmisen uskomaan. Jumala kuljettaa uskovienkin lapsia omalla yksilöllisellä tavallaan, hän tietää parhaiten kuinka johdattaa erilaisia ihmisiä perille. Meillä vanhemmilla ja isovanhemmilla on ihana esirukoilijan tehtävä. Siunausta edellisen viestin kirjoittajalle
Ystävä, emme voi vaatia ihmisiltä sitä mitä he eivät ole itse saaneet. Kiitos Jeesukselle että Hän on sinua johdattanut niin että sait Uskovan vaimon ja löysit ilmeisesti seurakunnan.
Paljon on hyvää es.lest:ssa mutta myös paljon ristiriitaisuuksia joihin ei osata antaa vastauksia koska ei niihin ole vastauksia . Ihmiset eivät ole lukeneet sanaa tai uskaltaneet pohtia asioita. Jumala antoi sinulle voiman ja rohkeuden olla erilainen. Hän johdattaa sinua. nämä kivutkin paranevat kyllä.
pettymys on raskasta, mutta hyvää siinä on se että kiinnityt lujasti Jeesukseen.