Olisi kiva kuulla miehiltä, milloin ja minkäikäisinä olette saaneet vauvakuumeen, tai hyvillä mielin alkaneet lasta yrittämään. :)
Misten vauvakuume
öpöå
12583
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 12
Vanhimmat
Olen nainen, mutta vastaan tuon ukon puolesta. Ollaan oltu 10v yhdessä ja suhteen alkuaikoina minulla oli vauvakuume. Sitten vaihdoin työpaikkaa jossa viihdyn edelleen niin hyvin, etten malta enää lapsia hankkia. Ikää on jo 34. Viime kesänä 36v mieheni alkoi ehdottelemaan vauvan hankintaa. Oli kuulema jo miettinyt asiaa pitemmän aikaa ja nyt hänelle kävis. No minun iän puolesta kyllä kävis, mutta tahdosta ei. Hän ottaa mielellään siskonsa tenavia meille yökylään ja lirkuttelee kaikki ohimenevät vauvat kaupassa. Toisaalta ihan hellyyttävää katsoa, miten vauvakuume vaikuttaa mieheen. Hän romutti kesällä sedan mallisen autonsa tieporsaaseen ja hankki tilalle kaikenvaralta farmarin. Luulen, että hän on alkanut miettimään asiaa tarkemmin. Lähes kaikki hänen kaverinsa ovat jo isiä. Hänen bestiksensä jopa kysyi, että onko meillä sen suhteen ongelmia, kun lasta ei kuulu. No nyt me kai odotellaan, että minunkin aivot pehmenee.
minun mieheni halusi lasta jo edellissä suhteessaan joka hänellä kesti 10v.mutta nainen ei halunnut lapsia,ei se ollut lopullinen syy heidän eroonsa..osittain kyllä!!no sitten me löydettiin toisemme,minä taas olen ihan lapsi hullu :)tapailtiin sitten hups heijaa asuttiin jo yhdessä,minulla itselläni oli jo neljä lasta:))))juu juu! silloin kaksi melkein aikuista:) ja kaksi murkkua:)olin ajattelut en enää ikuna tee lapsia....noo sitpä minun pääni pehmeni..ja nyt on tollainen minulle iltatähti 1,8v. ja ukolle ihka ensimmäinen oma mussukka,nyt sitten tänään plussasin:))kävin ottaa kierukan pois,vaikka iltatähtösen piti olla viimeinen,vanhemmuus oilkin niin ihanaa et miks ei:))))
toivoi että teillä olisi sen suhteen ongelmia?
aivan mahtava asenne! >se vaatii asennetta
meillä on uusioperhe ja yhteensä siis 7 lasta! Ei onneks kaikki yhtäaikaa meillä. Mutta olemme perhekeskeisiä ihimisä ja pidämme lapsista tosi paljon. Kuopuksemme on 1,5v ja mies on jo varmaan 6kk puhunut perheenlisäyksestä. Meillä ei siis ole mitään uskonnollista taustaa. Mies on vaan sanonut että pitää lapsista ja pitäähän lapsilla olla sisaruksia. Tykkäsi kuulema katsoa kun olen raskaana ja muistelee miten kaunis maha olikaan.... Näin naisen näkökulmasta ja olen yrittänyt hieman hillitä sillä ei se raskaana oleminen niin kevyttä ole kaikki lasten sairastelut ym ihan siis käytännön asiat. Eli minä ajattelen järjellä ja mies tunteella.
Itse odottelen kuumeisesti miehen vauvakuumetta. Me olemme nuoria vielä (22 v.), mutta minun pääni on jo ihan pehmennyt noista vauvajutuista. Sen verran ollaan kyllä puhuttu, että reilusti ennen 30 vuotta aletaan yrittämään. Hän itse sanonut, että 25 v. viimeistään ja mahd. sitä ennenkin jos tuntuu siltä.. On vaan niin tuskallista odottaa.. Vaikeaa olla puhumatta asiasta hänelle. Mutta pakko hillitä vain itseni ei kukaan jaksa jankutusta.
nyt vaan kasvaa aikuiseksi eikä tehdä penskoja kun muutkin tekevät.
Huvittava kommentti sinäänsä, koska yhdelläkään kaverillani ei ole lapsia, eikä kukaan niitä vielä suunnittele. Sukulaisillakaan ei pienia vauvoja juuri ole. Eli ei ole kyse siitä, että kun kaikki muutkin niin minäkin. Kyllä tämä on ihan aitoa vauvakuumetta. Ei ole pariin vuoteen kiinnostanut mitkään bileet sun muut. Ihan vaan kotosalla viikonloppuja viettänyt ym. Mies tosin vielä ei ole valmis, mutta puhunkin tässä omasta puolestani :)
Tästäkin on keskusteltu paljon, että mikä sitten on se "aikuinen" Tiedän, että en ole mikään kovin vanha vielä, mutta meidän suvussa tätini, setäni, omat vanhempani, isovanhemmat ym. ovat tehneet ensimmäisen lapsen noin 21 vuotiaina. (enkä nyt tuolla meinaa sitä, että kun nekin niin minä. Oli vain esimerkki). Ei kaikki halua odottaa siihen että on 30.
Ollaan nyt vähän päälle parikymppisiä molemmat, yhdessä oltu pian kolmisen vuotta ja siitä kaksi vuotta asuttu yhdessä ja kihloihinkin ehditty. Olin 17, oltiin tapailtu ja seurusteltu muutaman kuukauden ajan, kun kuukautiseni temppuilevat ja olivat myöhässä ja tein sitten raskaustestin. Negatiivistä näytti, ja mieheni olikin tuosta yllättäin pettynyt. Miehellä ikää tuolloin 20. Molemmilla aina ollut perheenlisäys toiveissa nuorella iällä, mutta varsinainen vauvakuume taisi siis miehellä esiintyä ensimmäisenä. No mieheni taisi vähänväliä ehdotella, josko tehtäisiin vauva, mutta minä jarruttelin, koska halusin valmistua ammattiin ensin. Heti ammattiin valmistuttuani olisin kyllä ollut valmis, mutta nyt tässä onkin ollut kaikenlaisia mutkia matkassa, valmistuin jo vuosi sitten, eikä vieläkään olla päästy edes yrittämään. No, tarkoituksena on kyllä alkaa yrittää heti, kun vain saadaan lääkäriltä lupa.
Pari vuotta tulee täyteen seurustelua, mutta alkuvuodesta asti on kutitellut vauvakuume. Tammikuussa tein raskaustestin kun oli menkat myöhässä, mutta negaa näytti - ja mies yllätyksekseni hyvin pettynyt. Tätä aiemmin ei meillä edes lapsiasioista oltu juurikaan puhuttu (ei ainakaan mitenkään kovin vakavasti/tämän hetken asiana). Alkuvuodesta asti tosiaan mies on puhellut vauva-asioista, ja siinä samassa tartutti minuunkin vauvakuumeen. Kuitenkin yhteisestä päätöksestä päätettiin lykätä yrittämistä vielä ainakin vuodella, niin että saan uuden opiskelupaikan (ensimmäinen tutkinto valmis, nyt toista paikkaa hakuun ensi keväänä). Ollaan kuitenkin vielä niin nuoria, että vuoden odottelu ei haitanne.
Me ollaan oltu naimisissa jo reilut 16 vuotta ja yhteisiä lapsiakin on jo kolme, kaikki jo kouluikäisiä. Vanhin on 15, keskimmäinen 12 ja nuorin 8 vuotias.
Mulle ei hormonaalinen ehkäisy sopinut, niin kuopuksen syntymän jälkeen laitatin sitte kuparikierukan.
Muutaman vuoden käytön jälkeen, mulla menkat muuttui tosi runsaiksi ja kestivät yleensä aina reilun viikon. Lisäksi kun tuli vielä välivuotoja ja tipottelua, niin jotain nelisen vuotta sitten, otettiin anemiariskin vuoksi kierukka pois ja mies otti kortsut käyttöön.
Siinä vaiheessa mulle itselle iski taas kamala vauvakuume päälle, ja ehdottelin jatkuvasti miehelle, että hän lopettaisi kortsujen käytön. Mies piti kuitenkin jääräpäisesti kantansa, eikä luopunut kortsujen käytöstä. Väitti minua jopa täysin hassuksi, kun tuolla iällä (silloin 35v.) olisin halunnut vielä sitä neljättä lasta iltatähdeksi pesueeseen.
No niinpä oma vauvakuumeeni häipyi totaalisesti tässä vuosien varrella, enkä edes maininnut asiasta enää pariin vuoteen miehelle mitään.
Siksipä nyt loppukesästä, tulin täydellisesti yllätetyksi, kun mies rakastellessamme sen kummenpia enakkoon puhumatta, saati sopimatta, sanoi tuosta vaan haluavansa tulla jatkossa paljaalla, kävi miten kävi. No, olin siinä sängyllä täysin hölmistyneenä: Et mitä hittoa sä nyt oikein yrität kertoa?...
Mut isäntähän tuli ja teki, niinkuin sanoi:)
Nyt on kolmisen kuukautta menty jo ilman kortsuja, mutta menkat ne sieltä vaan taas loppuviikosta puski päälle. Miehellä vauvakuume koko ajan senkuin vain kasvaa, ja ompa hän saanut tartutettua sitä minuunkin himpun verran, vaikka olen koettanut olla asian suhteen hyvin realistinen. Mullakin on jo tuota ikää sen verran karttunut, että raskautuminen voi olla huomattavasti vaikeampaa, kuin noilla aiemmilla kerroilla.
Että tämmöinen tarina meidän miehen vauvakuumeesta, ja tämäkin vaimon kertomana.
Olen usein epäonnistunut parisuhteissa, eli minut on jätetty. Ensimmäinen "vauvakuumeeni" tuli ollessani 22 vuotias. Olin juuri saanut rukkaset pitkäaikaiselta tyttöystävältäni (seurustelua 8kk) ja löysin uuden potentiaalisen, kun hän jo sanoi ettei ota suhdettamme liian vakavasti. Sain kuitenkin pimpsaa ja päätin tuolloin, että nyt laitan tämän tytön raskaaksi ja kahlitsen hänet itseeni ja en päästä pois luotani, ja kirkonkin varasin valmiiksi. Nooh, nainen tuli raskaaksi, mutta silti jätti minut paljatuttuani kortsujen puhkomisesta ja siitä kun laiton kädelläni siemennestettäni häneen yhdynnän jälkeen. Häitäkään ei tullut!
Tätä olen harrastanut monen naisen kanssa ja minulla on lapsia neljälle eri naiselle, - aina samalla "menetelmällä" vasten naisen tahtoa, vaan silti ei naiset pysy kanssani.