Olen seuraillut tätä palstaa koko raskausaikani ja nyt kun olen viimeisellä kuukaudella, olen oppinut enemmän tai vähemmän netin ihmeellisestä maailmasta ja kirjoista, mutta paljon on kokemusta tullut myös omaa maalaisjärkeä käyttämällä ja omaa kehoa kuuntelemalla. Neuvolasta olen saanut myös ammattitaitoisilta ja kokeneilta ihmisiltä kullanarvoista tietoa ja neuvoa.
Saan varmasti kunnon hyökkäyksen niskaani nyt kun otan tämän puheeksi täällä, mutta...
ÄIDIT PLIIS! Etenkin esikoistaan odottavat, älkää uskoko ihan kaikkea mitä nämä asiantuntijat täällä teille väittävät. Kysyt mitä tahansa asiaa, saat useamman vastauksen missä manataan sitä kaikista pahinta. Mukana on mukaviakin ihmisiä jotka ihan vain ajan kulukseen täällä käyvät ja keskustelevat asioista asialliseen sävyyn hieman huumorillakin höystettynä. Mutta itse olen sen havainnon tehnyt, että osa on täällä purkamassa omaa turhautumistaan tai omaa pahaa oloaan. Jos itselle on käynyt huonosti tai on kohdannut surua ja menetystä, se on automaattisesti myös toisen kohtalo ja toiselle on siirrettävä se paha olo.
Moni täällä luulee tietävänsä kaikesta kaiken, synnytyksestä, odotuksesta, lapsen terveyteen vaikuttavista asioista ja toisen naisen kehosta ja raskaudesta, kun on kerran jo synnyttänyt ja kokenut "sen kaiken".
Ei se mene niin. Kukaan ei voi tietää omasta kropastasi ja omasta lapsestasi paremmin kuin sinä itse ja sinua tukevat ja kuuntelevat ammatti-ihmiset.
On ihan sallittua kysellä täällä, jos joku asia mieltä askarruttaa, mutta pyydän että kannattaa suhtautua varauksella moniin vastauksiin. Joku saattaa väittää jotakin asiaa satavarmaksi, vaikkei tiedä yhtään mistä puhuu.
Ja sitten sinä, esikoistasi odottava tuleva äiti, joka olet muutenkin jo aivan sekaisin päästäsi ja jännität jokaista pientä asiaa, menetät yöunesi ja pelkäät jatkuvasti pahinta, koska "netissä ne kaikki sanoi että niin se asia on".
Jos vain mahdollista, yritä hankkia itsellesi tietoa neuvolassa käydessäsi, lukemalla oppaita joita saat sieltä, kuuntelemalla kokemuksia joiden tiedät olevan tosia ja keskity kuuntelemaan myös itse itseäsi ja vauvaasi. Et tiedä varmasti vielä mistään mitään, mutta opit kyllä. Ja tulet viisaammaksi, kun lapsesi syntyy. Ja pystyt siihen kyllä, vaikka kuka sanoisi mitä.
Ikäviä asioita tapahtuu päivittäin Suomessa. Lapsia menehtyy jo ennen syntymää ja syntymän jälkeen. Sitä en kiellä, enkä missään nimessä väheksy näiden äitien surua. Omista kokemuksistaan SAA PUHUA, älkää ymmärtäkö väärin.
Mutta myös valtaosa lapsista syntyy terveinä nykypäivänä ja usein asiat menevät niinkuin pitää. En uskalla edes kuvitella sitä tuskaa omalle kohdalleni, kun jotain pahaa tapahtuu, mutta sen tiedän, että itse tein virheen jo heti ensimmäisellä viikolla kuin sain tietää odottavani... Aloin lukea nettipalstoja, kolusin kaikki keskustelut ja hain tietoa vain tätä kautta... Heti muut diagnosoivat minulla persoonallisuushäiriön, keskenmenon, kohdun ulkopuolisen raskauden jne... Kaikki tämä olisi voinut olla mahdollista. Mutta ei ollut ja pelkäsin ensimmäisen kolmanneksen raskaudestani täysin hysteerisesti ja täysin turhaan.
Kunhan vain varoitan, ettette sekoita päätänne liikaa. Tänne mahtuu kaikenlaisia ihmisiä. Tsemppiä ja voimia kaikille odottaville äideille, ensikertalaisille ja jo useammin synnyttäneille!
Mitä tahansa voi sattua. Mutta älä pelkää sitä mihin et voi vaikuttaa. Älä mieti sitä ennenkuin se tapahtuu, koska voihan olla että juuri sinun kohdallasi niin ei käy. Eikä kukaan etenkään internetin välityksellä voi sitä sinulle povata!
Saan varmasti kunnon hyökkäyksen niskaani nyt kun otan tämän puheeksi täällä, mutta...
ÄIDIT PLIIS! Etenkin esikoistaan odottavat, älkää uskoko ihan kaikkea mitä nämä asiantuntijat täällä teille väittävät. Kysyt mitä tahansa asiaa, saat useamman vastauksen missä manataan sitä kaikista pahinta. Mukana on mukaviakin ihmisiä jotka ihan vain ajan kulukseen täällä käyvät ja keskustelevat asioista asialliseen sävyyn hieman huumorillakin höystettynä. Mutta itse olen sen havainnon tehnyt, että osa on täällä purkamassa omaa turhautumistaan tai omaa pahaa oloaan. Jos itselle on käynyt huonosti tai on kohdannut surua ja menetystä, se on automaattisesti myös toisen kohtalo ja toiselle on siirrettävä se paha olo.
Moni täällä luulee tietävänsä kaikesta kaiken, synnytyksestä, odotuksesta, lapsen terveyteen vaikuttavista asioista ja toisen naisen kehosta ja raskaudesta, kun on kerran jo synnyttänyt ja kokenut "sen kaiken".
Ei se mene niin. Kukaan ei voi tietää omasta kropastasi ja omasta lapsestasi paremmin kuin sinä itse ja sinua tukevat ja kuuntelevat ammatti-ihmiset.
On ihan sallittua kysellä täällä, jos joku asia mieltä askarruttaa, mutta pyydän että kannattaa suhtautua varauksella moniin vastauksiin. Joku saattaa väittää jotakin asiaa satavarmaksi, vaikkei tiedä yhtään mistä puhuu.
Ja sitten sinä, esikoistasi odottava tuleva äiti, joka olet muutenkin jo aivan sekaisin päästäsi ja jännität jokaista pientä asiaa, menetät yöunesi ja pelkäät jatkuvasti pahinta, koska "netissä ne kaikki sanoi että niin se asia on".
Jos vain mahdollista, yritä hankkia itsellesi tietoa neuvolassa käydessäsi, lukemalla oppaita joita saat sieltä, kuuntelemalla kokemuksia joiden tiedät olevan tosia ja keskity kuuntelemaan myös itse itseäsi ja vauvaasi. Et tiedä varmasti vielä mistään mitään, mutta opit kyllä. Ja tulet viisaammaksi, kun lapsesi syntyy. Ja pystyt siihen kyllä, vaikka kuka sanoisi mitä.
Ikäviä asioita tapahtuu päivittäin Suomessa. Lapsia menehtyy jo ennen syntymää ja syntymän jälkeen. Sitä en kiellä, enkä missään nimessä väheksy näiden äitien surua. Omista kokemuksistaan SAA PUHUA, älkää ymmärtäkö väärin.
Mutta myös valtaosa lapsista syntyy terveinä nykypäivänä ja usein asiat menevät niinkuin pitää. En uskalla edes kuvitella sitä tuskaa omalle kohdalleni, kun jotain pahaa tapahtuu, mutta sen tiedän, että itse tein virheen jo heti ensimmäisellä viikolla kuin sain tietää odottavani... Aloin lukea nettipalstoja, kolusin kaikki keskustelut ja hain tietoa vain tätä kautta... Heti muut diagnosoivat minulla persoonallisuushäiriön, keskenmenon, kohdun ulkopuolisen raskauden jne... Kaikki tämä olisi voinut olla mahdollista. Mutta ei ollut ja pelkäsin ensimmäisen kolmanneksen raskaudestani täysin hysteerisesti ja täysin turhaan.
Kunhan vain varoitan, ettette sekoita päätänne liikaa. Tänne mahtuu kaikenlaisia ihmisiä. Tsemppiä ja voimia kaikille odottaville äideille, ensikertalaisille ja jo useammin synnyttäneille!
Mitä tahansa voi sattua. Mutta älä pelkää sitä mihin et voi vaikuttaa. Älä mieti sitä ennenkuin se tapahtuu, koska voihan olla että juuri sinun kohdallasi niin ei käy. Eikä kukaan etenkään internetin välityksellä voi sitä sinulle povata!
Vastaukset 3
Vanhimmat
Eipä voisi rohkaisevampaa kirjoitusta näiltä sivuilta löytää, kiitos!
Itselläkin järki sanoo, ettei kaikkea pitäisi ottaa tosissaan ja että eihän kukaan nettitirehtööri voi minun tilannettani jonkun yhden paniikissa kirjoittamani viestin mukaan tietää. Mutta kun kyseessä on juurikin se ensimmäinen raskaus, kaikki on uutta ja ihmeellistä, hormonit hyrrää ja pelottelua on joka nurkalla niin eihän se mikään ihme ole että kaikkeen tarttuu ja sitä päätyy olemaan pian kaiken maailman listerioosi/toksomikäihme/yms. kuolemansairausepäilyissä.
Riskit on riskejä, mutta kyllä raskaudesta pitäisi pystyä myös nauttimaan ilman musertavaa syyllisyydentuntoa siitä, että tuli syötyä pala aurajuustoa.
Kiitos näistä teksteistä. Olen ihan samaa mieltä, kaikkea ei pidä uskoa, eikä
edes lukea täältä. Maalaisjärjellä pääsee pitkälle :)
Tsemppiä kaikille meille!
luulisi jokaisella netinkäyttäjällä olevan sen verran medialukutaitoa, ettei nyt ihan kaikkea kysyisi/uskoisi täällä. Muutenkin ihmetyttää ne kyselijät, joilla on "mulla on semmosta ja tämmöstä, onkohan tämä normaalia"..... Ajattelit sitten täällä kysyä...