Olen saanut käsityksen, että palstakirjoittajista suurin osa on taiteellisesti lahjakkaita. Tavoite keskustelusta käy ilmi, että moni kettuun osallistuja harrastaa kuvataiteita ja kirjoittamista.
Mikä onkaan kivempaa kuin tuottaa itselleen onnistumisen iloa.
Palasin juuri posliininmaalauskurssilta. Teon alla on syksynlehdet astiasto. Olen maalannut Arabian vanhoihin valkoisiin syviin lautasiin lepänlehtiä. Mataliin lautasiin pihlajanlehden. Käytän kolmea väriä ruosteen punaista, sammaleen vihreää ja keltaista okraa.
Lehtien mallit keräsin syksyisestä luonnosta joten värit myötäilevät oikeita värisävyjä. Tänään pääsin maalaamaan lautasten reunoja. Mikä onnistumisen ilo oli nähdä, että sarjasta tulee harmooninen kaunis kokonaisuus.
Joku kysyikin aijonko antaa lautaset lahjaksi, otanko käyttöön vai pistänkö vitriiniin. Niin siinäpä miettimistä.
Pistäkö sinä maalaamasi taulut myyntiin, lähetätkö tekstejä kustantajalle vai katseletko mieluummin omia töitäsi seinälläsi tai vitriinissä ja nautit näkemästäsi?
Kirjalliset tuotokset lojuvatko ne pöytälaatikossa? Oletko osallistunut kirjoituskilpailuihin tai onko novellejasi julkaistu?
Perinteisiä kädentaitoja edustavat käsityöt, neuleet, ompelu-ja tilkkutyöt. Myytkö esim. joulumarkkinoilla kutomiasi tuotteita?
Mikä onkaan kivempaa kuin tuottaa itselleen onnistumisen iloa.
Palasin juuri posliininmaalauskurssilta. Teon alla on syksynlehdet astiasto. Olen maalannut Arabian vanhoihin valkoisiin syviin lautasiin lepänlehtiä. Mataliin lautasiin pihlajanlehden. Käytän kolmea väriä ruosteen punaista, sammaleen vihreää ja keltaista okraa.
Lehtien mallit keräsin syksyisestä luonnosta joten värit myötäilevät oikeita värisävyjä. Tänään pääsin maalaamaan lautasten reunoja. Mikä onnistumisen ilo oli nähdä, että sarjasta tulee harmooninen kaunis kokonaisuus.
Joku kysyikin aijonko antaa lautaset lahjaksi, otanko käyttöön vai pistänkö vitriiniin. Niin siinäpä miettimistä.
Pistäkö sinä maalaamasi taulut myyntiin, lähetätkö tekstejä kustantajalle vai katseletko mieluummin omia töitäsi seinälläsi tai vitriinissä ja nautit näkemästäsi?
Kirjalliset tuotokset lojuvatko ne pöytälaatikossa? Oletko osallistunut kirjoituskilpailuihin tai onko novellejasi julkaistu?
Perinteisiä kädentaitoja edustavat käsityöt, neuleet, ompelu-ja tilkkutyöt. Myytkö esim. joulumarkkinoilla kutomiasi tuotteita?
Vastaukset 35
Vanhimmat
Näin pitkiä viestiä kukaan lue.Kirjoita lyhyt ja ytimekäs.En minäkään lukenut!
taisin itsekin erehtyä lukijakunnan taiteellisista taipumuksista.
Jos kertoo harrastuksenaan olevan kirjoittamisen silloin lukee myös kirjallisuutta ja pitempiäkin kannanottoja ja omaa keskittymiskykyä lukemaansa.
Jos kertoo kädentaidoistaan ja taiteellisista taipumuksistaan on kiinnostunut muidenkin kokemuksista ja haluaa jakaa niitä.
Mitähän täällä kukin mahtaa todellisuudessa harrastaa ; )
ADHD:n luulisi tasaantuvan iän myötä ; )
silloin kun ne on kirjoitettu hyvin ja innostavasti. Yritin jo eilen vastata, mutta viesti ei lähtenyt minnekään, hyrrä vain pyöri...
En kyllä pidä itseäni taiteellisesti lahjakkaana, mutta tekstiä olen nuorempana tuottanut ja sitä on julkaistu, lehdissä vain. Joskus mua pyydettiin kirjoittamaan osio rakkautta (!) käsittelevään kirjaan, mutta jätin väliin. Sen verran oli sentään itsekritiikkiä...
Tuntuu kuitenkin, että olen laadultani enemmän pohdiskelija ja maailmanparantaja kuin "taiteilija" ja nyt vanhemmiten on sitten vielä tää hoivapuoli noussut pintaan. Kyllä kai kaikki "taiteilu" edellyttää jonkin-asteista narsisimia ja mulla sitä on aika vähän nykyisin. Mulle tuottaa enemmän iloa tämä "kuluttajan" rooli: tykkään ihastella muiden tuotoksia oli sitten kyse kuva- tai sanataiteesta, musiikista, elokuvista - ihan mistä vain. Täälläkin ihastelen monien kirjoittajien tekstejä, sinunkin Korppis - sun sanavalmius on huikeaa tasoa, hetkessä sulta lohkee miete, jota meikäläinen sais märehtiä tuntitolkulla.
Joo pitäneenköhän paikkansa ,että eräät taiteiliat niinsanotut ovat kovin kaateellinen ryhmä? Mahtaakos päästä mukaan ryhmään?
Itsekritiikki nuorenpana oli minunkin esteenä hakeutua taiteelliseen koulutukseen. Olen huikean onnellinen siitä, että molemmat poikani ovat hakeutuneet taiteen vaativalle tielle. Esikoinen työskentelee kirjoitustaitoa vaativalla alalle ja kuopus on suuntaamassa opiskelunsa graafiselle alalle.
Olen kuitenkin miettinyt jos yllättäisin heidät ja julkaisisin kirjallisia tuotoksiani. Ne kun makaavat oikoluettuna pöytälaatikossani.
Lastenhan sanotaan hyötyvän vanhempiensa harrastuksista, uskon näin. Musiikkipiireissä lapset kiinnostuvat jo pieninä musiikista ja kuvataiteilijoiden lapset kuvataiteista. Esikoinen maalasi ensimmäisen öljyvärityön 6-vuotiaana, vaikka suuntautuikin myöhemmin kirjoittamiseen.
Kai se jonkin sortin narsismia on tuottaa omaa ja erilaista ja vielä nauttia tuotoksistaan. Hollannissa olen omieni parissa siellä vietän arkea ja juhlaa kuvataiteilijoiden ja kirjailijoiden mielikuvitusrikkaassa seurassa.
muusikkoja sivutoimisesti ja siitä olen kyllä tyytyväinen etteivät lyöttäytyneet "kokopäivätaiteilijoiksi". Mullakin oli elämänvaihe, jolloin seurasin taiteilijoiden elämää läheltä ja mä taas näin siinä paljon sellaista, mitä en soisi omille lapsilleni (enkä suonut itsellenikään): itsekeskeisyttä ja vastuuttomuutta -taiteilu on kivaa "elämän suolana", mutta kokoaikainen antautuminen sille ei näytä tuottavan kovin hyvää tulosta - läheisten kannalta. Tästähän monet taiteilijoiden lapset ovat kertoneet aika rajuja stooreja mm Pentti Saarikosken ja Rauni Mollbergin lapset.
En muuten tuomitse narsismia, ilman sitä olisimme varmasti jääneet paljosta paitsi. Saahan ihminen kukoistaa...
Tällä iällä kaikkinainen riettailu ja seksiorgiat ovat jo ohi ja nämä taiteilijaystäväni, joiden kanssa seurustelen ovat eläneet villit vuotensa kauan sitten sillä keski-ikä meidän tiimissä on seitemänkympin molemmin puolin.
Onhan siellä toki oikeudessakin puituja perintöasioita kun aikaisempien avioliittojen lapset ovat taistelleet oikeuksiaan edesmenneen taiteilijan rahoista, naisten kanssa, jotka elivät taiteilijan haaremissa ukkorähjän elämän loppuvaiheessa.
Näiden tuntemieni taiteilijoiden lapset ovat ja eivät ole menestyneet. En kuitenkaan ole kuullut kovin surullisia epäonnistumisia vaan ne joilla ei ole mennyt hyvin eivät syytä vanhempiaan. Niin ainahan menestyksen puutteen voi kätkeä itseriittoisten vanhempien piikiin.
Oma nuoruuteni oli hyvin suojattua ja vasta aikuisena, oikeastaan yli viisikymppisenä aloin tajuamaan kuinka paha maailma oikeastaan on.
Nyt lähden tohtorisedän luokse, polveani näyttämään. Polvi on tosin jo parenpi sillä olen lepäillyt. Eilinen hartiahieronta oli tosi tarpeen, sillä niska oli asiantuntijan sanomana ihan jumissa.
huomata millaista porukkaa ympärillä on.
Omalta hössötykseltä voi jäädä jopa paha maailma huomaamatta.
En ole taiteellinen, jos se on maalaamista. Olen täällä omieni seurassa, ei tarvitse matkustaa minnekään, siksi.
Olet siis tehnyt diagnoosin itsestäsi, et ole taiteellinen koska et maalaa etkä matkusta. ; )
itsekeskeinen rehentely ei ole keskustelua
Olisitko tyytyväinen sekä olisitko mielestäsi se keskustelua jos kirjoittaisin ja valittaisin elämän kurjuutta, sairauksia ja rahanpuutetta sekä, että poikani ovat juoppoja, syrjäytyneitä ja kierosilmäisiä ; )
Mutta kun ei ole ripulia eikä rapulaa ; )
Enkä jaksa hehkutella mamuista enkä homoista taivasosuuskin on siinä ja siinä. Kirjoitan vaihteeksi iloisista maallisista asioista koeta ymmärtää, että elämä ei ole kaikilla yhtä helvettiä.
perinteisiä kädentaitoja harrastan voimien mukaan. Vanhempani olivat "hyviä käsistään", eli priimaa tuli vaikka hyvää yrittivät.
Tykkää kutoa omaksi ilokseni, en ikäpäivänä myyntiin. Nyt on sukkkienkutomisaika menossa, muutama pari menee joulupataan (rahaa en anna) ja pikkupojalle parit sukat. Ne pitäisi olla kuulemma jotenkin maastokuvioidut, mitenkähän käy.
Tiedä sitten onko perinnöllistä vai ei, sillä poikani on tosi surkea kädentaitoa vaativissa töissä. Pieniä puutöitä teen kesäsin vanhalla kotitalolla, siellä on tilaa hioa ja höylätä ja sen semmosta tehdä. Jotkut sanoo, että mulla on hyvä värisilmä. Sisustamisesta tykkään myös, en tosin usein vaihda tyyliä enkä trendien mukaan.
Omaksi ilokseni vain "taiteilen" näitä.
mutta kuten sanot, värisilmä, ne eivät aina periydy, ainakaan suoraan alenevassa polvessa. Edesmennyt appeni oli taitava kirvesmies, teki mitä vain, pojista kukaan ei ole tainnut periä hänen taitojaan - ainakaan eivät mielellään "kirveeseen" kajoa.
Nuorempana tein kyllä käsitöitä, mutta kun siskoni on silläkin saralla mestari, jätin sen saran hänelle - mulla on kaappi täynnä neuleita, puolisolla myös. Luulen, että käsityöt ovat hyväksi myös nivelille. Siskolla ei ole nivelrikkoa, minulla on, tosin vain käsissä. Se tiedetään myös, että käsityöt aktivoivat aivoja -
ja muistisairaudethan meillä ovat lisääntyneet.
Teetkö kutomatyöt omasta päästäsi, vanhasta muistista vai tarvitsetko ohjeet, en nyt tarkoita sukkia tai lapasia nehän on jo selkäytimessä nuorena opittuja ; ) ?
Olen kutomisessakin hyvin omanlaiseni teen erilaisia kuvioita ja ilman ohjeita. On jännää nähdä kuinka kuvio etenee ja sitä voi muunnella mielijohteiden mukaan.
Posliininmaalaus on tämän syksyn jutskani. Perusasioiden oppiminen on tärkeää ja sen jälkeen voikin sitten ruveta käyttämään luovuutta ja sooloilla.
Kyllä nuo terveyskeskuslääkäritkin voivat olla oman arvon tuntevia jukuripäitä voi kjiesus. Kun kerroin, että polveni on tutkittu Hollannissa ja tarvitsen lähetteen radiologianosastolle kuvauksiin. Jouduin selvittämällä selvittämään, että vika on vain toisessa polvessa ei molemmissa. Kaiketi tohtori olisi halunnut pistää kipuni vanhenemisen piikkiin ja unohtaa koko jutskan. No huomenna menen kuvauksiin ja katsotaan josko siirryn rivaatille lääkäriasemalle. No sain tingattua yleisen verenkuvan ja kilpirauhaskokeet samaan nippuun ; )
Taitojen periytymisestä sen verran, että äitini oli jokapaikan timpuri ja isä kirjoitteli pöytälaatikkoon. Äidin ukki oli viuluntekijä ja pelimanni. Sisareni on taitava ompelija ja kutoja. Veljeni ovat suuntautuneet enempi lintujen bongaukseen ja valokuvaukseen.
Posliininmaalaus on mukava harrastus. Olen itsekin käynyt kansalaisopiston posliininmaalaustunneilla monta vuotta. Viime vuonna pidin taukoa ja aioin tänä syksynä mennä mutta polvileikkauksen vuoksi en päässytkään. Menen sitten kevätlukukaudella. Minulla on kyllä kaapit täynnä astiastoja ja seinät tauluja, mutta aina jotain inspiraatioita tulee.
Olen maalannut öljyväreillä muotokuvia ja piirtänyt aikaisemmin paljonkin, mutta sekin on ollut tauolla muutaman vuoden; nämä eläkeläispäivät tuppaavat olemaan niin kiireisiä. Aion kyllä pikapuoliin elvyttää senkin harrastuksen, olen kartuttanut jo tarvikevarastoani vähitellen. Ajattelin keskittyä aluksi pastelliväreihin ja erityisesti piirtämiseen; monen vuoden tauon jälkeen tarvitsen harjoitusta.
Käsitöitä teen aika paljonkin, tv:n katselu tulee siten hyödyllisesti käytettyä. Lähinnä teen itselleni ja lapsille ja lapsenlapsille kaikenlaisia neuleita. Käytän lehtien ohjeita joita sitten tarvittaessa sovellan. Näin syksyisin on sukista ja lapasista kova kysyntä, teini- ikäisilläkin ne ovat muotijuttu. Jo elokuussa tein useat kirjoneulelapaset, jotka menivät heti käyttöön yläkouluikäisille tytöille. Nyt on tekeillä miesten sukat. Myyntiin en tee neuleita.
Minulla ei ole kyllä valittamista meidän terveyskeskuksen lääkäristä; sain heti lähetteen tekonivelleikkaukseen, joka on kuukausi sitten tehty. Nyt on vain kovaa urheilua ja uudella polvella kävelemään opettelua. Mutta olen jutellut monen lähipaikkakunnilla, varsinkin isommilla, asuvien kanssa jotka ovat joutuneet tosissaan taistelemaan päästäkseen edes jonkinlaiseen tutkimukseen.
sillä en ole erityisen ihastunut valmiisiin kaupan tuotteisiin, no jotain mallia voin katsoa ja sitten muokkaan/sovellan sitä. Kun on mitat selvillä, eikä ne ole juuri muuttuneetkaan, niin sitten vaan puikot kiliseen. Mulla on joku pakko tehdä itse, siitä en yli pääse ja lopputulos pitää olla just eikä melkein. Neulelehtiä en osta.
Puutyöt on ihania kesällä, se kun on saanut kaiken vanhan maalit/lakat pois ja pinta hiottu sileeksi kuin pikkulapsen poski antaa mulle suurta iloa. Ei raskis peittää sitä pintaa millään. Olenkin vain vahannut.
Hollannissa vanhojen tavaroiden myymälöissä oli vanhoja pöytiä, joista oli edelliset maalikerrokset putsattu pois ja jätetty viimeistelemätön siis hiomaton pinta. Sinänsä ovelannäköisiä vaan niistä voisi saada tikkuja sormiin ; )
Olen entisöinyt vanhoja huonekaluja ja olohuoneessani on vain yksi pieni sohva, joka on uusi, mutta löytö sinänsä sopii yhteen vanhojen najotuolien kanssa.
Meillä on Petterin kanssa aivan erilaiset huushollit, mulla vanhaa ja värikästä hänellä uutta, paljon puuta ja mustaa nahkaa. Eikös se niin ole jotta vastakohdat täydentävät toisiaan.
luovan ihmisen kodiksi, sillä kovin hyvin tavarat eivät ole järjestyksessä. Siinä on minun taiteellisuuteni. Mitään erityislahjakkuutta ei ole, sellaista keskivertoa vain. Ehkä parhaiten onnistun kirjoittamisessa. Silloin tällöin lähetän juttuja yleisön osastoon, hiljattain julkaistiin kaksi. Ne olivat eri aiheista ja julkaistiin eri lehdissä. Yleensä julkaisevat, jos lähetän. Paitsi Hesari ei julkaise, jos on jotain myönteistä maanviljelijöistä. Runon kirjoitin päivänsankarille tässä taannoin kuten yleensä. Käsitöitä en ole tehnyt akoihin, on ollut muuta puuhaa.
Vertauksesi oli kiva, kotisi on luovan ihmisen koti.
Katselin ympärilleni niinpä on täälläkin ; ) olohuoneessani leikkii lempivärini siis ne syksyn värit ruosteenpunainen, sammaleenvihreä, ja keltainen okra. Makuuhuone on sinisävyinen ja keittiö valkoinen. Aijon ostaa punaisen jääkaappipakastimen keittiöön. Näin sellaisen ja ihastuin taidan hankkia jouluksi sopii kinkkukin paremmin kuin nykyiseen. Vuokranantaja ei aikonut osallistua investointiin ; ( No, vien sen vanhan jääkaapin kellariin ja sitten jos lähtö tulee otan mukaan uuden ja pistän tuon vanhan takaisin ; )
Runojen kirjoittaminen vaatii tietyn mielentilan. Aikaisemmin kirjoitin enemmän tunteellisia haikulirunoja nyt kirjoitan pääsääntöisesti kantaaottavia tai leikitteleviä runoja.
Minullakin on tapana kirjoittaa runo mukaan kun annan lahjan tai lähetän kortin. Mulla lojuu tuolla olohuoneen lattialla villasukka odottamassa toista paria ; ) Pitänee ottaa puikot käteen jahka tokenen.
Vertauksesi oli kiva, kotisi on luovan ihmisen koti.
Katselin ympärilleni niinpä on täälläkin ; ) olohuoneessani leikkii lempivärini siis ne syksyn värit ruosteenpunainen, sammaleenvihreä, ja keltainen okra. Makuuhuone on sinisävyinen ja keittiö valkoinen. Aijon ostaa punaisen jääkaappipakastimen keittiöön. Näin sellaisen ja ihastuin taidan hankkia jouluksi sopii kinkkukin paremmin kuin nykyiseen. Vuokranantaja ei aikonut osallistua investointiin ; ( No, vien sen vanhan jääkaapin kellariin ja sitten jos lähtö tulee otan mukaan uuden ja pistän tuon vanhan takaisin ; )
Runojen kirjoittaminen vaatii tietyn mielentilan. Aikaisemmin kirjoitin enemmän tunteellisia haikulirunoja nyt kirjoitan pääsääntöisesti kantaaottavia tai leikitteleviä runoja.
Minullakin on tapana kirjoittaa runo mukaan kun annan lahjan tai lähetän kortin. Mulla lojuu tuolla olohuoneen lattialla villasukka odottamassa toista paria ; ) Pitänee ottaa puikot käteen jahka tokenen.
Näyttää tuo laturimylly pyörittävän laiskanlaisesti ja kiusallaan jatkaa vaikka on lähettänyt viestin, mutta onhan silä hyvätkin puolensa tuleepahan asia selväksi ; )
joko olet saanut taulut ripustettua seinille?
lsää. Luulin, että tytär ehtisi auttaa, kun asui pari kuukautta luonani. Hän teki niin innokkaasti opinnäytetyötään, etten tohtinut edes mainita asiasta. Lapset käväisevät ja priorisoinnissa taulut eivät ole kovin korkealla. Viime aikoina esim. sienestäminen on mennyt edelle.
Taiteellisuuteni on sitä luokkaa että kun yritän piirtää tikku-ukon, niin takuulla ei onnistu. Kerran sain sentään kiitosta taiteestani. Kansakoulun neljännellä luokalla piti vesiväreillä värittää Vaahteran Lehti, jossa oli jo ruskan sävyt esillä.
Minulta kaatui vesipurkki paperin päälle. Kun sitä siinä kuivailin, Opettaja tuli viereeni ja kehui onnistuneita värivalintojani. Oli todellakin hienosti värit sekaantuneet, ilman jyrkkiä rajauksia.
Miten on puutöiden kanssa? Kaikki käsintehty ja itse kehitelty laskettaneen taiteenharrastajien kerhon jäsenyyteen sopivaksi ; )
Minäkin muistan kun kansakoulussa väriteltiin syksyn värikkäitä lehtiä. Niitä piti kerätä piirustustunnille. En oikein tykännyt vesiväreillä maalaamisesta kun ne tosiaankin levisi haluamattan vääriin kohtiin.
Mulla oli takavuosina virkkausmania :)
Virkkailin sukulaisille ja itselleni liinoja, ikkunavehoja ja sängynpeitteitä; ikiaikaisten mallien mukaan.
Itselleni virkkasin kansallismuseon arkistoista löytyneen mallin mukaan kahdenhengen sängynpeitteen.
Puolisoni taiteili eri puulajeista kaivertamalla mm. kalevalaisaiheisen seinään kiinnitettävän kehyksen,
johon laitoimme kalevalaisaiheisia koristelautasia, ym. esineitä kansallisromanttisin kuvioin.
Osa esineistä oli näytillä mm. Netissäkin.
Innovaatiot saimme kierrelessämme Eurooppaa, mm. Baijeri on yksi veistotaidon ja käsitöiden helmiä.
Maailmalla (kotimaassakin) matkustelu ja hakeutuminen seuraan missä on samanhenkisiä innostaa ja kaivaa esiin taiteelliset kykymme.
Olisiko minun mahdollista saada sähköpostiini nettiosoitteenne? Vai onko ne jos poistettu sieltä?
Olen kiinnostunut perinteistä, vahoista tavaroista ja koriste-esineistä sekä lasista ja posliinista. Olen kaivellut netistä vanhojen posliini-ja lasiesineiden mallistoja koska vitriinissäni on joitakin somia aarteita. Museot ovat myös mielenkiintoisia aarreaittoja ; )
[email protected]
Tämänhetkiseen elämäntilanteeseni ei valitettavasti sovi em. pyyntö.
Kirjoittelen jonkin verran täälläkin, mutta nykyisin luen jokseenkin paljon.
Käyn kurkkailemassa eri palstoilla ja jos löydän esim. blogeista mielenkiintoisia juttuja
saatan ottaa niihin osaa mielipiteineni.
Mutta kiitos mielenkiinnosta, palataan myöhemmin asiaan tälläkin palstalla :D
aikuisikäni maalannut, tosin jo koulussa sain palkintoja piirroksistani.
En seiniä, vaan tauluja. Olen käynyt useammilla taiteilijoiden järjestämillä kursseilla.
On ilo saada sisäinen tunteensä tauluun. Olen myynyt niitä paljon, tutuille ja tuntemattomille, ja varsinkin antanut halutuiksi lahjoiksi. On niitä omien kaappien pimennoissakin, jolloin voin vaihdella niitä vuodenajan ja tunnelman mukan.
Taulun paikkahan ei kuitenkaan ole pimeä komero, vaan sen pitää kaunistaa ympäristöään. Siksipä onkin ilo huomata, kuinka kyläillessä näkee, että tauluni ovat päässeet kunniapaikalle tuttavieni kodeissa.
Rikastua en tauluillani halua, jos nyt se olisi edes mahdollista. Niiden valmistuskin maksaa, värit, ym. välineet, kuin myös kehykset. Siten kuitenkin saan kuhunkin tauluun omasta mielestäni edustavat kehykset.
Isäni oli luettu pakinoitsija ja oiva muusikko, äitini teki käsitöitä, tarpeellisia, koko elämänsä. Olisi varmasti tehnyt vain kauneuden takiakin, jos olisi ollut mahdollista.
Kaikilla meillä on omat lahjamme, toisten lahjat pysyvät paremmin piilossa, toiset tuovat niitä hanakammin esiin.
Kädentaitoja on myös ruoanlaitto ja se vasta vaatii joskus kekseliäisyyttä ; )
Meillä on huomenna nelivuotiskihlapäivä jota päätimme juhlia aasialaisissa makunautinnoissa. Olen tehnyt ammatikseni ruokaa, mutta etniset ruoat ovat uusi tuttavuus, joten sukelsin netin uumeniin.
Aluksi mielessä kävi kevätkääryleitä, broileria ja lihaa jasmiiniriisin kera, mutta ohjeita lukiessani jätin kevätkääryleen pois ja menumme sisältää nyt porsaanlihaa hapanimeläkastikkeessa sekä broileria Shop Suey. Possun valmistin alustavasti odottamaan valmista Szechuan kastiketta, jonka lisään huomenna kun keitän riisin.
Shop Suey maustekastikkeen teko pisti kekseliäisyyteni vauhtiin.
2rkl sherryä tai riisiviinaa korvasin omatekoisella kuivalla roseviinillä.
Maissintärkkelykseksi sai kelvata perunamuusijauho.
Juoksevan hunajan sijaan löräytin siirappia ja seesamölyä peittasi rypsiöljy.
Inkivääritahnan tein raastamalla inkiväärinjuurta ja laitoin tipan vettä.
Usko pois tuli hyvää ; ) Nyt saavat Hong Kongista lahjaksi saamamme kauniit syömäpuikot kasteen, vaikka voipi olla, että jääpi kokeiluksi.
onhan kauniin ja maistuvan sushin tekokin taidetta, ja senkin osaan. Saati syödä niitä tuttavapariskunnan kanssa niitä syömäpuikoilla, taidetta on sekin. Se vain on sitä taidetta, josta jää vain muistot.
Meillä on tuon tuostakin itämaisia herkkuja, pidämme niistä molemmat.
Meillä on Hollannissa japanilainen tuttava, jonka luona vierailessamme viime keväänä. Silloin söin ensimmäistä kertaa sushia. Ystävämme oli kerännyt eri raaka-aineita ja esivalmistellut niitä. Käärimme itse siinä istuessamme merilevälehtiin milloin raakaa tonnikalaa, katkarapuja tai pariloitua lihaa ja vihanneksia sekä tietenkin riisiä, levät maustoimme ensin soijakastikella. Palan painoksi joimme teetä ja sakea.
Merilevänlehdet olivat voimakkaan (kalan) makuisia, eivätkä aluksi lainkaan mieluisiani. Olimme kuitenkin nälkäisiä ja kaikki teki kauppansa ; ) Raaka tonnikalakin oli outo tuttavuus, vaikka olen graavilohen ystävä se ; )
Kattaus oli ihastuttava ja myös teeseremonia ja saken juonti pienistä savikipoista. Käytimme kuitenkin länsimaisittain haarukoita syödessämme.
Ruonvalmistus on taidetta niin ja kattaus vastaa puolta ruoan nautinnoista.
Jotakin lahjan tapaista Kodin Kuvalehdestä sain kirjoittelusta tässä taannoin. Mielelläni kirjoittelen, saan ajatukset paremmin esiin. Runoja olen joskus jollekin lahjaksi sepittänyt, mutta suuremmin se suoni ei pulppua.
Käsitöitä ommellen teen, välillä, etten liikaa sanoisi. Kahdelle morsiamelle vihkipuku on tullut ommeltua. Ne oli huippukohtia sillä saralla.
Kerran tein semmoisen vadin linnuille vesiastiaksi sementistä raparperilehdelle. Tuolla se on porttitolpan päällä.
Tiffanytöitäkin tein muutamana vuonna, mutta sekin on jäänyt vähälle. Mihinkäs lasia niin paljoa? Peili siitä oli kiva, on salissa. Yhden tein lahjaksi, pienemmän. Joitakin pöytävalaisimiakin tuli tehtyä. Neljä on kotona ja muutamia meni kulukorvausta vastaan muualle, joku lahjaksi. Se oli hyvää terapiaa työelämän jälkeen.
Kovin taiteellisena en itseäni pidä. Aika paljon sitä pystyy tekemään, jos haluaa. Kesällä maalattiin isoa pintaa, seiniä rakennuksiin. Lähinnä jumppaa:)
...että tämän polven ihmiset ovat vaatimattomia eivätkä uskalla nostaa rintaa rottingille. Sinäkin kirjoitit hyvin mielenkiintoisista kyvyistäsi ja lopuksi tuumaat, että et pidä itseäsi taiteellisena. Itseasiassa kaikilla on taiteellisia taipumuksia toisella enemmän toisella vähemmän. Joku tekee tiffanytöitä joku laulaa kuorossa jne. Jos olet tehnyt hääpukuja morsiammille se on jo jotain. Ompelemisen kyvystä voisin olla sinulle kateellinen ; (