PERISYNTIOPPI

Rovasti Peltola tuottaa luennossaan melkoista sillisalaattia, jossa kerrotaan miten ihminen on paha, miten ihminen on hyvä, miten ihminen on syntinen ja miten kaikki kuitenkin on ihmisen kohdalla aivan hyvin.

Ytimekäs lohkaisu salaatista: "jos Kristukseen pitäisi uskoa sen nojalla, millaisia uskovat ovat, tulisi minusta ainakin heti paikalla ateisti"

Kerron taas momennenko kerran lähdeteokseni.

The Complete Gospels Robert J Miller, editor

Siinä on kaikki 20 evankeliumia, joista lainaus on Marian evankeliumista Jos kiellät Marian evankeliumin, niin silloin kiellät myös raamattuun otetut evankeliumit, siillä niin paljoa niillä on yhteistä sanomaa. Kysymys on viime kädessä, mihin perimätiedon kohtaan uskoo. Minä uskon Ut otettujen evankeliuminen muutamiin kohtiin aivan samoin kuin Marian, Tuomaan, ja Filippuksen evakeliumien muutamiin kohtiin. Kaikki kuitenkin ehdottomasti Jeesuksen nimiin asetettuja sanoja perimätiedon todennäköisyydellä. Käsitykseni perustuu mm. Jeesus seminaarin tutkimuksen tuloksiin, jossa 200 maailman tunnetuimpia Raamatun eksegetiikan tutkijoita syventyi Jeesuksen sanojen uskottavuuteen Lontoossa 1985.

Ainakin Jeesus uskoi ihmisen täydellisyyteen. Hänhän kehottaa Vuorisaarnassa:
"Olkaa täydellisiä niin kuin teidän taivaallinen isänne täydellinen on!" Ja antaa
Vuorisaarnassa vielä kaikenlaisia neuvoja täydellisyyteen pääsemiseksi.

oleeol kirjoitti:

Ainakin Jeesus uskoi ihmisen täydellisyyteen. Hänhän kehottaa Vuorisaarnassa:
"Olkaa täydellisiä niin kuin teidän taivaallinen isänne täydellinen on!" Ja antaa
Vuorisaarnassa vielä kaikenlaisia neuvoja täydellisyyteen pääsemiseksi.

Lue lisää

kaikilla on mahdollisuus olla täydellisiä.

WWW.PRIMALTHERAPY.COM

Kristinuskon kirja. kirjoitti:

Kerron taas momennenko kerran lähdeteokseni.

The Complete Gospels Robert J Miller, editor

Siinä on kaikki 20 evankeliumia, joista lainaus on Marian evankeliumista Jos kiellät Marian evankeliumin, niin silloin kiellät myös raamattuun otetut evankeliumit, siillä niin paljoa niillä on yhteistä sanomaa. Kysymys on viime kädessä, mihin perimätiedon kohtaan uskoo. Minä uskon Ut otettujen evankeliuminen muutamiin kohtiin aivan samoin kuin Marian, Tuomaan, ja Filippuksen evakeliumien muutamiin kohtiin. Kaikki kuitenkin ehdottomasti Jeesuksen nimiin asetettuja sanoja perimätiedon todennäköisyydellä. Käsitykseni perustuu mm. Jeesus seminaarin tutkimuksen tuloksiin, jossa 200 maailman tunnetuimpia Raamatun eksegetiikan tutkijoita syventyi Jeesuksen sanojen uskottavuuteen Lontoossa 1985.

Lue lisää

Jeesus puhui täydellisyydestä rakkaudesta puhuessaan: vihollistaankin pitää rakastaa. Tämä taas oli ristiriidassa aikaisemmin opetetun kanssa.

Jeesus seminaari tarkasteli tietojeni mukaan ensisijaisesti kanoonisia evankeliumeita, eli Matteusta, Markusta Luukasta ja Johannesta.

Jätit muuten vastaamatta mistä löytyy väitteesi. Raamattu puhuu hyvin konkreettisesti ihmisen pahuudesta. Pienet lapsetkaan eivät ole siinä mielessä puhtaita.

Kristitty45 kirjoitti:

Jeesus puhui täydellisyydestä rakkaudesta puhuessaan: vihollistaankin pitää rakastaa. Tämä taas oli ristiriidassa aikaisemmin opetetun kanssa.

Jeesus seminaari tarkasteli tietojeni mukaan ensisijaisesti kanoonisia evankeliumeita, eli Matteusta, Markusta Luukasta ja Johannesta.

Jätit muuten vastaamatta mistä löytyy väitteesi. Raamattu puhuu hyvin konkreettisesti ihmisen pahuudesta. Pienet lapsetkaan eivät ole siinä mielessä puhtaita.

Lue lisää

Jeesus seminaari tarkasteli myös muita evankeliumeja. Tarkista tietosi. Heidän julkaisu " The Gospel of Jesus ".

Vastasin " Marian evankeliumi " Ystävällisesti lue tekstini.

Kiitos kommentistasi. Arvostan suuresti kohtaa, " Pelastusasoista päättää yksin Jumala ja se on ihmisen ja Jumalan välinen asia ". Siinä ei tosiaan tarvita kolmatta osapuolta puhumattakaan jäsenyydestä jossakin yhteisössä. Lisätodiste on Matteuksen ja Tuomaan evankeliumeissa.

Toinen juttu on tosiaan se, että kirkon oppiin kuuluu edelleen olennaisesti PERISYNTI oppi. Siis vastasyntynyt ja kirkassilmäinen lapsi on tämän vankina kuten me kaikki muutkin ihmiset. Toteat positiivisesti, että perisyntiä ei saisi läyttää lyömäaseena. Realismia kuitenkin on sen vaikutus psyykisesti enemmän tai vähemmän monille ihmisille ja sen antama mahdollisuus vaikka lyömäaseena käyttämiseen. Siihen pitäisi kirkon tehdä selvä ero !!! Poistaa perisynti käsite opistaan !!! Uskoa Jeesusta !!!

"Jokin meissä siis on sellaista mikä ajaa meitä väärään toimintaan ja tätähän voisi pohtia mikä se oikein on. Ihminen ei näytä tekevän pelkästään hyvä vaan meillä on myös taipumus sortua itsekkääseen toimintaan joka ei välitä toisen ihmisen hyvästä. "

Se on tosiaan täysin ihmisten oman itsekkyyden syytä miksi ihmiset tekevät pahoja asioita, ei siihen mitään perisyntiä tai paholaista kuiskimassa korvaan tarvita, kyse on täysin ihmisen luonnollisesta piirteestä sillä tuo kyseinen itsekkyys on osa selviytymisviettiämme ja kohtuudella itsekkyys onkin vain hyväksi niin ihmiselle itselleen kuin myös yhteisölle jossa ihminen elää.

Sinänsä toki hyvä ja paha ovat täysin subjektiivisia asioita. Ihmisten näkökulmasta esimerkiksi kaikki mikä on meidän ihmisten kannalta hyväksi, sitä myös pidämme hyvänä vaikka kyseinen asia olisikin haitaksi jollekin muulle taholle kuten vaikka eläimille tai ympäristöllemme suuremmassa mittakaavassa.

On täysin naurettavaa ajatella että olisi olemassa absoluuttinen hyvä tai absoluuttinen paha. Molemmat toki kivoja konsepteja mutta todellisessa maailmassa asiat ovat paljon moninmutkaisempia. Kukaan ihminen ei ole oikeasti hyvä tai paha vaan kaikki on kiinni jokaisen ihmisen henkilökohtaisista motiiveista ja tarkoitusperistä.

Ja pitää muistaa että käytännössä kaikesta pahasta seuraa myös paljon hyvää ja kaikesta hyvästä seuraa myös paljon pahaa, kyseessä on käytännössä kaksi voimaa jotka ruokkivat toisiaan hyvin tehokkaasti. Ihmiskunta tarvitsee molempia yhtä paljon pysyäkseen elossa.

Perisynti on naurettava konsepti ja kertoo vain luojatason olennon suuresta katkeruudesta ja vihasta luomaansa pientä olentoa kohtaan. Voiko saviruukun valaja syyttää saviruukkua sen epätäydellisyyksistä? Ei missään nimessä sillä vastuu on aina saviruukun valajalla joka valoi saviruukusta epätäydellisen. Luoja voi syyttää täysin vain itseään luomiensa olentojen väärästä toiminnasta.

shadowself kirjoitti:

"Jokin meissä siis on sellaista mikä ajaa meitä väärään toimintaan ja tätähän voisi pohtia mikä se oikein on. Ihminen ei näytä tekevän pelkästään hyvä vaan meillä on myös taipumus sortua itsekkääseen toimintaan joka ei välitä toisen ihmisen hyvästä. "

Se on tosiaan täysin ihmisten oman itsekkyyden syytä miksi ihmiset tekevät pahoja asioita, ei siihen mitään perisyntiä tai paholaista kuiskimassa korvaan tarvita, kyse on täysin ihmisen luonnollisesta piirteestä sillä tuo kyseinen itsekkyys on osa selviytymisviettiämme ja kohtuudella itsekkyys onkin vain hyväksi niin ihmiselle itselleen kuin myös yhteisölle jossa ihminen elää.

Sinänsä toki hyvä ja paha ovat täysin subjektiivisia asioita. Ihmisten näkökulmasta esimerkiksi kaikki mikä on meidän ihmisten kannalta hyväksi, sitä myös pidämme hyvänä vaikka kyseinen asia olisikin haitaksi jollekin muulle taholle kuten vaikka eläimille tai ympäristöllemme suuremmassa mittakaavassa.

On täysin naurettavaa ajatella että olisi olemassa absoluuttinen hyvä tai absoluuttinen paha. Molemmat toki kivoja konsepteja mutta todellisessa maailmassa asiat ovat paljon moninmutkaisempia. Kukaan ihminen ei ole oikeasti hyvä tai paha vaan kaikki on kiinni jokaisen ihmisen henkilökohtaisista motiiveista ja tarkoitusperistä.

Ja pitää muistaa että käytännössä kaikesta pahasta seuraa myös paljon hyvää ja kaikesta hyvästä seuraa myös paljon pahaa, kyseessä on käytännössä kaksi voimaa jotka ruokkivat toisiaan hyvin tehokkaasti. Ihmiskunta tarvitsee molempia yhtä paljon pysyäkseen elossa.

Perisynti on naurettava konsepti ja kertoo vain luojatason olennon suuresta katkeruudesta ja vihasta luomaansa pientä olentoa kohtaan. Voiko saviruukun valaja syyttää saviruukkua sen epätäydellisyyksistä? Ei missään nimessä sillä vastuu on aina saviruukun valajalla joka valoi saviruukusta epätäydellisen. Luoja voi syyttää täysin vain itseään luomiensa olentojen väärästä toiminnasta.

Lue lisää

Mutta entä jos voidaan todeta että ihmiskunnalla on jonkinlainen taipumus itsekkyyteen ja itsekkäisiin tekoihin? Silloin voi hyvinkin olla, että jokin sellainen josta on käytetty nimitystä "perisynti" voi olla jollakin tasolla olemassa. Esim: Me siirrämme vääriä käyttäytymismalleja lapsillemme ja näin pahat teot voivat sirtyä sukupolvelta toiselle. Ihmisten taipumus väkivaltaan omia lajitovereita kohtaan. Minä näen ajatuksessa perisynnistä sen idean että nähdään ja tunnustetaan tosiasiat. Jos ihmiskunta on tehnyt historiansa aikana pahoja asioita, niin jostain se kertoo eikä silloin voi helposti sanoa että ihminen pohjimmiltaan on pelkästään hyvä. Näyttäisi siltä että joku perusongelma tässä meidän ihmisyydessämme on joka olisi myös ehkä hyvä tiedostaa.

Jumalan näkökulmasta perisynti tai mitä hyvänsä nimitystä siitä käytetäänkään, on ratkaistu sillä, että koska kukaan yksittäinen ihminen ei voi olla vastuussa isiensä ja menneiden sukupolvien pahoista teoista, taipumus pahuuteen ja pahat teot on sovitettu, ja mahdollisuus kaikenlaisista syyllisyyksistä vapautumiseen on olemassa. Tämä pätee kaikkien ihmisten kohdalla ja siinä kaikki ovat samalla viivalla.

Markus
pappi

mkartano kirjoitti:

Mutta entä jos voidaan todeta että ihmiskunnalla on jonkinlainen taipumus itsekkyyteen ja itsekkäisiin tekoihin? Silloin voi hyvinkin olla, että jokin sellainen josta on käytetty nimitystä "perisynti" voi olla jollakin tasolla olemassa. Esim: Me siirrämme vääriä käyttäytymismalleja lapsillemme ja näin pahat teot voivat sirtyä sukupolvelta toiselle. Ihmisten taipumus väkivaltaan omia lajitovereita kohtaan. Minä näen ajatuksessa perisynnistä sen idean että nähdään ja tunnustetaan tosiasiat. Jos ihmiskunta on tehnyt historiansa aikana pahoja asioita, niin jostain se kertoo eikä silloin voi helposti sanoa että ihminen pohjimmiltaan on pelkästään hyvä. Näyttäisi siltä että joku perusongelma tässä meidän ihmisyydessämme on joka olisi myös ehkä hyvä tiedostaa.

Jumalan näkökulmasta perisynti tai mitä hyvänsä nimitystä siitä käytetäänkään, on ratkaistu sillä, että koska kukaan yksittäinen ihminen ei voi olla vastuussa isiensä ja menneiden sukupolvien pahoista teoista, taipumus pahuuteen ja pahat teot on sovitettu, ja mahdollisuus kaikenlaisista syyllisyyksistä vapautumiseen on olemassa. Tämä pätee kaikkien ihmisten kohdalla ja siinä kaikki ovat samalla viivalla.

Markus
pappi

Lue lisää

"Mutta entä jos voidaan todeta että ihmiskunnalla on jonkinlainen taipumus itsekkyyteen ja itsekkäisiin tekoihin? Silloin voi hyvinkin olla, että jokin sellainen josta on käytetty nimitystä "perisynti" voi olla jollakin tasolla olemassa."

Jos mietitään realistisesti perisyntiä niin sen on käytännössä oltava tietämättömyys. Periaatteessa kaikki "paha" maailmassa on seurausta yksinkertaisesti siitä etteivät ihmiset tiedä tai tunnista tekojensa todellisia seurauksia. Tämä useimmiten on vain tiedon puutetta mutta on niitäkin jotka tietoisesti valitsevat tietämättömyyden ja luottavat esim. että joku muu taho tietää asiat heidän puolestaan ja siten heidän tarvitse kuin totella auktoriteettia.

Kristinuskon kannalta kuitenkin ongelmallista on Jumalan haluttomuus antaa meille tietoja jotka estäisivät meitä tekemästä väärin. Sen sijaan Jumala tahtoo pitää kaiken tuon tiedon itsellään ja alistaa meitä ihmisiä sillä, tehdä meistä täysin riippuvaisia Hänestä. Jumala ei halua ihmistä rinnalleen, sen sijaan Hän haluaa tehdä meistä alaisiaan, käytännössä orjia ilman oikeutta esimerkiksi pohtia itse mikä on oikein ja mikä väärin. Ihmisillä ei ole oikeutta haastaa Jumalan valtaa, ihmiset eivät voi valita Jumalan tilalle parempaa johtajaa jos se on tarpeen.

Perisynti on pohjimmiltaan irrationaalisuutta. Jumala voisi meidät korjata helposti tekemällä meistä täydellisen rationaalisia olentoja ja synnin tekeminen loppuisi kuin seinään. Valitettavasti Raamatun Jumalan nimenomaan ilmeisesti suosii irrationaalisuutta. Jumala jättää selvästi Raamatussa monia meidän kannalta äärimmäisen tärkeitä asioita kertomatta joka tekee Raamatusta sisäisesti hyvin ristiriitaisen. Ja vain irrationaaliset ihmiset jotka näitä ristiriitoja huomaa, myös voivat Raamattua uskoa. Ja nämä irrationaaliset ihmiset on täydellisia orjia Jumalalle, olentoja joilla ei ole muuta arvoa kuin palvoa Jumalaa.

Jumala muuten itsekin sanoo Raamatussa sanoo että Hän suosii irrationaalisia ihmisiä. Kai se sitten pitää ottaa niin että sitä se Jumala edustaa. Saatanan pitää siinä tapauksessa edustaa rationaalisuutta tässä maailmassa ja hän myös varmasti haluaa jakaa kaiken tietonsa meidän kanssamme. Minä ainakin seuraan mieluummin johtajaa joka suosii rationaalisuutta kuin johtajaa joka odottaa meiltä irrationaalisuutta ja pimittää meiltä ties vaikka mitä tärkeää tietoa.

"Jumalan näkökulmasta perisynti tai mitä hyvänsä nimitystä siitä käytetäänkään, on ratkaistu sillä, että koska kukaan yksittäinen ihminen ei voi olla vastuussa isiensä ja menneiden sukupolvien pahoista teoista, taipumus pahuuteen ja pahat teot on sovitettu, ja mahdollisuus kaikenlaisista syyllisyyksistä vapautumiseen on olemassa. "

Ongelma on siinä että vastuun ei pitäisi koskaan olla luodulla vaan nimenomaan luojalla. Sen pitäisi olla täysin Jumalan kykyjen sisällä että tämän olisi suunnitellut ihmisen ja maailman siten että syntiä ei olisi ollut olemassakaan, ja jos tarkkoja ollaan, Jumala voisi edelleenkin estään synnin olemassaolon kaikessa ajassa. Mutta koska Jumala ei niin tee, vastuu ja syyllisyys kaikesta synnistä on Jumalalla, ei yhdelläkään luodulla olennolla.

Luojan todellisen vastuun laajuudeen näkee vain jos tarkastelee asiaa oikeasti pintaa syvemmältä. Kuten sanottu, jos saviruukussa on särö, ei se ole saviruukun vika eikä saviruukkua voi siitä syyttää. Sen sijaan kristinuskon Jumala on kova syyttelemään tekemiään saviruukkuja näiden vioista vaikka Jumalan pitäisi syyttää täysin itseään koska Hän se nuo vialliset saviruukut teki.

Jumala käytännössä kristinuskossa tarjoaa pelastusta niille saviruukuille jotka ottavat niskoilleen syyllisyyden omasta viallisuudestaan vaikka oikeasti tuo vastuu kuuluisi Jumalalle. Ne saviruukut jotka tuota ansaitsematonta syyllisyyttä ota niskoilleen Jumala rikkookin sitten armotta, eihän se vika voi olla koskaan Jumalassa vaan aina jossain muualla. Jumala kauhea narsisti jos tarkkoja ollaan, todennäköisesti loi meidät vain palvomaan Häntä ja Hänen suurta egoaan.

shadowself kirjoitti:

"Mutta entä jos voidaan todeta että ihmiskunnalla on jonkinlainen taipumus itsekkyyteen ja itsekkäisiin tekoihin? Silloin voi hyvinkin olla, että jokin sellainen josta on käytetty nimitystä "perisynti" voi olla jollakin tasolla olemassa."

Jos mietitään realistisesti perisyntiä niin sen on käytännössä oltava tietämättömyys. Periaatteessa kaikki "paha" maailmassa on seurausta yksinkertaisesti siitä etteivät ihmiset tiedä tai tunnista tekojensa todellisia seurauksia. Tämä useimmiten on vain tiedon puutetta mutta on niitäkin jotka tietoisesti valitsevat tietämättömyyden ja luottavat esim. että joku muu taho tietää asiat heidän puolestaan ja siten heidän tarvitse kuin totella auktoriteettia.

Kristinuskon kannalta kuitenkin ongelmallista on Jumalan haluttomuus antaa meille tietoja jotka estäisivät meitä tekemästä väärin. Sen sijaan Jumala tahtoo pitää kaiken tuon tiedon itsellään ja alistaa meitä ihmisiä sillä, tehdä meistä täysin riippuvaisia Hänestä. Jumala ei halua ihmistä rinnalleen, sen sijaan Hän haluaa tehdä meistä alaisiaan, käytännössä orjia ilman oikeutta esimerkiksi pohtia itse mikä on oikein ja mikä väärin. Ihmisillä ei ole oikeutta haastaa Jumalan valtaa, ihmiset eivät voi valita Jumalan tilalle parempaa johtajaa jos se on tarpeen.

Perisynti on pohjimmiltaan irrationaalisuutta. Jumala voisi meidät korjata helposti tekemällä meistä täydellisen rationaalisia olentoja ja synnin tekeminen loppuisi kuin seinään. Valitettavasti Raamatun Jumalan nimenomaan ilmeisesti suosii irrationaalisuutta. Jumala jättää selvästi Raamatussa monia meidän kannalta äärimmäisen tärkeitä asioita kertomatta joka tekee Raamatusta sisäisesti hyvin ristiriitaisen. Ja vain irrationaaliset ihmiset jotka näitä ristiriitoja huomaa, myös voivat Raamattua uskoa. Ja nämä irrationaaliset ihmiset on täydellisia orjia Jumalalle, olentoja joilla ei ole muuta arvoa kuin palvoa Jumalaa.

Jumala muuten itsekin sanoo Raamatussa sanoo että Hän suosii irrationaalisia ihmisiä. Kai se sitten pitää ottaa niin että sitä se Jumala edustaa. Saatanan pitää siinä tapauksessa edustaa rationaalisuutta tässä maailmassa ja hän myös varmasti haluaa jakaa kaiken tietonsa meidän kanssamme. Minä ainakin seuraan mieluummin johtajaa joka suosii rationaalisuutta kuin johtajaa joka odottaa meiltä irrationaalisuutta ja pimittää meiltä ties vaikka mitä tärkeää tietoa.

"Jumalan näkökulmasta perisynti tai mitä hyvänsä nimitystä siitä käytetäänkään, on ratkaistu sillä, että koska kukaan yksittäinen ihminen ei voi olla vastuussa isiensä ja menneiden sukupolvien pahoista teoista, taipumus pahuuteen ja pahat teot on sovitettu, ja mahdollisuus kaikenlaisista syyllisyyksistä vapautumiseen on olemassa. "

Ongelma on siinä että vastuun ei pitäisi koskaan olla luodulla vaan nimenomaan luojalla. Sen pitäisi olla täysin Jumalan kykyjen sisällä että tämän olisi suunnitellut ihmisen ja maailman siten että syntiä ei olisi ollut olemassakaan, ja jos tarkkoja ollaan, Jumala voisi edelleenkin estään synnin olemassaolon kaikessa ajassa. Mutta koska Jumala ei niin tee, vastuu ja syyllisyys kaikesta synnistä on Jumalalla, ei yhdelläkään luodulla olennolla.

Luojan todellisen vastuun laajuudeen näkee vain jos tarkastelee asiaa oikeasti pintaa syvemmältä. Kuten sanottu, jos saviruukussa on särö, ei se ole saviruukun vika eikä saviruukkua voi siitä syyttää. Sen sijaan kristinuskon Jumala on kova syyttelemään tekemiään saviruukkuja näiden vioista vaikka Jumalan pitäisi syyttää täysin itseään koska Hän se nuo vialliset saviruukut teki.

Jumala käytännössä kristinuskossa tarjoaa pelastusta niille saviruukuille jotka ottavat niskoilleen syyllisyyden omasta viallisuudestaan vaikka oikeasti tuo vastuu kuuluisi Jumalalle. Ne saviruukut jotka tuota ansaitsematonta syyllisyyttä ota niskoilleen Jumala rikkookin sitten armotta, eihän se vika voi olla koskaan Jumalassa vaan aina jossain muualla. Jumala kauhea narsisti jos tarkkoja ollaan, todennäköisesti loi meidät vain palvomaan Häntä ja Hänen suurta egoaan.

Lue lisää

Tämä on vakava palsta eikä täällä kai saisi hihitellä, mutta minua rupesi väkisin naurattamaan. Jumalaa pistetään järjestykseen niin että raikaa!

Vakavasti puhuen, Jumalaa ei voi mitata ihmisen mitalla.

------ kirjoitti:

Tämä on vakava palsta eikä täällä kai saisi hihitellä, mutta minua rupesi väkisin naurattamaan. Jumalaa pistetään järjestykseen niin että raikaa!

Vakavasti puhuen, Jumalaa ei voi mitata ihmisen mitalla.

Lue lisää

"Vakavasti puhuen, Jumalaa ei voi mitata ihmisen mitalla."

Valitan mutta en mittaa Jumalaa ihmisten mitalla vaan itse Jumalaakin korkeammalla universaalilla mitalla.

shadowself kirjoitti:

"Mutta entä jos voidaan todeta että ihmiskunnalla on jonkinlainen taipumus itsekkyyteen ja itsekkäisiin tekoihin? Silloin voi hyvinkin olla, että jokin sellainen josta on käytetty nimitystä "perisynti" voi olla jollakin tasolla olemassa."

Jos mietitään realistisesti perisyntiä niin sen on käytännössä oltava tietämättömyys. Periaatteessa kaikki "paha" maailmassa on seurausta yksinkertaisesti siitä etteivät ihmiset tiedä tai tunnista tekojensa todellisia seurauksia. Tämä useimmiten on vain tiedon puutetta mutta on niitäkin jotka tietoisesti valitsevat tietämättömyyden ja luottavat esim. että joku muu taho tietää asiat heidän puolestaan ja siten heidän tarvitse kuin totella auktoriteettia.

Kristinuskon kannalta kuitenkin ongelmallista on Jumalan haluttomuus antaa meille tietoja jotka estäisivät meitä tekemästä väärin. Sen sijaan Jumala tahtoo pitää kaiken tuon tiedon itsellään ja alistaa meitä ihmisiä sillä, tehdä meistä täysin riippuvaisia Hänestä. Jumala ei halua ihmistä rinnalleen, sen sijaan Hän haluaa tehdä meistä alaisiaan, käytännössä orjia ilman oikeutta esimerkiksi pohtia itse mikä on oikein ja mikä väärin. Ihmisillä ei ole oikeutta haastaa Jumalan valtaa, ihmiset eivät voi valita Jumalan tilalle parempaa johtajaa jos se on tarpeen.

Perisynti on pohjimmiltaan irrationaalisuutta. Jumala voisi meidät korjata helposti tekemällä meistä täydellisen rationaalisia olentoja ja synnin tekeminen loppuisi kuin seinään. Valitettavasti Raamatun Jumalan nimenomaan ilmeisesti suosii irrationaalisuutta. Jumala jättää selvästi Raamatussa monia meidän kannalta äärimmäisen tärkeitä asioita kertomatta joka tekee Raamatusta sisäisesti hyvin ristiriitaisen. Ja vain irrationaaliset ihmiset jotka näitä ristiriitoja huomaa, myös voivat Raamattua uskoa. Ja nämä irrationaaliset ihmiset on täydellisia orjia Jumalalle, olentoja joilla ei ole muuta arvoa kuin palvoa Jumalaa.

Jumala muuten itsekin sanoo Raamatussa sanoo että Hän suosii irrationaalisia ihmisiä. Kai se sitten pitää ottaa niin että sitä se Jumala edustaa. Saatanan pitää siinä tapauksessa edustaa rationaalisuutta tässä maailmassa ja hän myös varmasti haluaa jakaa kaiken tietonsa meidän kanssamme. Minä ainakin seuraan mieluummin johtajaa joka suosii rationaalisuutta kuin johtajaa joka odottaa meiltä irrationaalisuutta ja pimittää meiltä ties vaikka mitä tärkeää tietoa.

"Jumalan näkökulmasta perisynti tai mitä hyvänsä nimitystä siitä käytetäänkään, on ratkaistu sillä, että koska kukaan yksittäinen ihminen ei voi olla vastuussa isiensä ja menneiden sukupolvien pahoista teoista, taipumus pahuuteen ja pahat teot on sovitettu, ja mahdollisuus kaikenlaisista syyllisyyksistä vapautumiseen on olemassa. "

Ongelma on siinä että vastuun ei pitäisi koskaan olla luodulla vaan nimenomaan luojalla. Sen pitäisi olla täysin Jumalan kykyjen sisällä että tämän olisi suunnitellut ihmisen ja maailman siten että syntiä ei olisi ollut olemassakaan, ja jos tarkkoja ollaan, Jumala voisi edelleenkin estään synnin olemassaolon kaikessa ajassa. Mutta koska Jumala ei niin tee, vastuu ja syyllisyys kaikesta synnistä on Jumalalla, ei yhdelläkään luodulla olennolla.

Luojan todellisen vastuun laajuudeen näkee vain jos tarkastelee asiaa oikeasti pintaa syvemmältä. Kuten sanottu, jos saviruukussa on särö, ei se ole saviruukun vika eikä saviruukkua voi siitä syyttää. Sen sijaan kristinuskon Jumala on kova syyttelemään tekemiään saviruukkuja näiden vioista vaikka Jumalan pitäisi syyttää täysin itseään koska Hän se nuo vialliset saviruukut teki.

Jumala käytännössä kristinuskossa tarjoaa pelastusta niille saviruukuille jotka ottavat niskoilleen syyllisyyden omasta viallisuudestaan vaikka oikeasti tuo vastuu kuuluisi Jumalalle. Ne saviruukut jotka tuota ansaitsematonta syyllisyyttä ota niskoilleen Jumala rikkookin sitten armotta, eihän se vika voi olla koskaan Jumalassa vaan aina jossain muualla. Jumala kauhea narsisti jos tarkkoja ollaan, todennäköisesti loi meidät vain palvomaan Häntä ja Hänen suurta egoaan.

Lue lisää

"Kristinuskon kannalta kuitenkin ongelmallista on Jumalan haluttomuus antaa meille tietoja jotka estäisivät meitä tekemästä väärin. Sen sijaan Jumala tahtoo pitää kaiken tuon tiedon itsellään ja alistaa meitä ihmisiä sillä, tehdä meistä täysin riippuvaisia Hänestä. Jumala ei halua ihmistä rinnalleen, sen sijaan Hän haluaa tehdä meistä alaisiaan, käytännössä orjia ilman oikeutta esimerkiksi pohtia itse mikä on oikein ja mikä väärin. Ihmisillä ei ole oikeutta haastaa Jumalan valtaa, ihmiset eivät voi valita Jumalan tilalle parempaa johtajaa jos se on tarpeen.

Perisynti on pohjimmiltaan irrationaalisuutta. Jumala voisi meidät korjata helposti tekemällä meistä täydellisen rationaalisia olentoja ja synnin tekeminen loppuisi kuin seinään. Valitettavasti Raamatun Jumalan nimenomaan ilmeisesti suosii irrationaalisuutta. Jumala jättää selvästi Raamatussa monia meidän kannalta äärimmäisen tärkeitä asioita kertomatta joka tekee Raamatusta sisäisesti hyvin ristiriitaisen. Ja vain irrationaaliset ihmiset jotka näitä ristiriitoja huomaa, myös voivat Raamattua uskoa. Ja nämä irrationaaliset ihmiset on täydellisia orjia Jumalalle, olentoja joilla ei ole muuta arvoa kuin palvoa Jumalaa. "


Toisaalta eikö kuitenkin kristinuskonkin mukaan Jumalan tarkoitus ole ollut tehdä meistä mainitsemiasi rationaalisia olentoja jotka tekevät valintoja ja kantavat niistä myös vastuun? Näin minä aikankin sen ymmärrän. Meille on annettu ohjeistus siihen mikä on oikean ja väärän mittapuu ja yleinen käsky rakastaa toisia ihmisiä. Rakastaminen ei ole annettujen ohjeiden sokeaa toistamista vaan sen etsimistä mikä on toiselle ihmiselle oikeasti hyvää. Siinä asiassa tarvitaan juuri päättelykykyä ja toisen ihmisen asemaan asettumista, ei jonkin asian orjallista tekemistä. MInusta kristillisiin perushyveisiin nimen omaan kuuluu järjen käyttäminen ja eiköhän sitä Jumalakin meiltä edellytä kun sellaisen on päähämme laittanut :)

Markus
pappi

kristinuskoa.

ettet tunne kirjoitti:

kristinuskoa.

Ja tunnen myös elämää sekä ihmisiä.

Phoebus kirjoitti:

Ja tunnen myös elämää sekä ihmisiä.

perusteella et tunne.

tuon kirjoituksesi kirjoitti:

perusteella et tunne.

Usko edellyttää uskomista, ei analyysiä. Silloin uskonkappaleet hyväksytään sellaisinaan, kiinnittämättä huomiota niiden sisältöön. Jos osaa tarkastella asioita ilman uskon tuomia silmälappuja, asiat näkee toisin, usein tarkemmin ja terävämmin.

Phoebus kirjoitti:

Usko edellyttää uskomista, ei analyysiä. Silloin uskonkappaleet hyväksytään sellaisinaan, kiinnittämättä huomiota niiden sisältöön. Jos osaa tarkastella asioita ilman uskon tuomia silmälappuja, asiat näkee toisin, usein tarkemmin ja terävämmin.

Lue lisää

uskonkappaleisiin sellaisinaan uskomista, kiinnittämättä huomiota sisältöön. Kristinusko edellyttää uudestisyntymistä, mielenmuutosta. Anteeksiantoautomaatin kanssa sillä ei ole mitään tekemistä.
Tämä on jäänyt sinulta ilmeisesti ymmärtämättä.

ei ole kirjoitti:

uskonkappaleisiin sellaisinaan uskomista, kiinnittämättä huomiota sisältöön. Kristinusko edellyttää uudestisyntymistä, mielenmuutosta. Anteeksiantoautomaatin kanssa sillä ei ole mitään tekemistä.
Tämä on jäänyt sinulta ilmeisesti ymmärtämättä.

Lue lisää

Kristinuskoja on niin monenlaisia ja niin on myös tapoja uskoa.

Sinulla on oma käsityksesi asiasta. Raamatussakin on monia erilaisia vaatimuksia pelastukselle/anteeksiannolle.

>>Kristinusko ei ole uskonkappaleisiin sellaisinaan uskomista, kiinnittämättä huomiota sisältöön.

Phoebus kirjoitti:

Kristinuskoja on niin monenlaisia ja niin on myös tapoja uskoa.

Sinulla on oma käsityksesi asiasta. Raamatussakin on monia erilaisia vaatimuksia pelastukselle/anteeksiannolle.

>>Kristinusko ei ole uskonkappaleisiin sellaisinaan uskomista, kiinnittämättä huomiota sisältöön.

Lue lisää

versiot edellyttävät uudestisyntymistä eli uskomista Kristuksen vapahtajakseen. Se on se ydinasia. Ilman sitä muiden uskonkappaleiden noudattaminen on turhaa. Tämä on siis se asia, mikä yhdistää kaikkia kristittyjä.

"Sinulta on puolestaan jäänyt ymmärtämättä, että tuolla ylempänä pointtini oli se, että lähtemällä ihmisen pahuudesta ei yritetä houkutella ihmisessä olevaa hyvää esiin, vaan lieventää pahojen tekojen aiheuttamaa syyllisyydentunnetta. Pitäisi ennemmin lähteä ihmisten hyvyydestä ja korostaa hyvän tekemisen merkitystä sekä sitä, että me itse kannamme erehdystemme seuraukset, ei joku henkiolento."

Tuosta juuri päättelin, ettet tunne kristinuskoa. Et tiedä, millä tavalla se vaikuttaa. Se, että ihmisen ei tarvitse kärsiä syyllisyydentunteesta, vapauttaa hänet tekemään parhaansa vapain mielin. Siinä ei ole kireää omaa yritystä ja pakon tunnetta eikä pelkoa, niinkuin on maallistuneella ihmisellä on, kun hän tietää joutuvansa kantamaan tekojensa seuraukset sellaisinaan (ihmiselle mahdoton tehtävä, ja siksi niitä tekojen seurauksia vähätellään tai väitetään muita todellisiksi syyllisiksi; tämä syyllisten jahtaaminen onkin maallistumisen väistämätön seuralainen).
Kun kristitty ihminen tuntee itsensä armahdetuksi, hänessä syntyy kiitollisuus ja halu hyvään. Hänessä on kuitenkin ihmisluontonsa, joka vetää häntä pois hyvästä, ja usein se saa hänessä voiton. Armo auttaa jaloilleen ja korjaamaan rumia jälkiään, jos sellaisia on tullut jätetyksi.

kristinuskon kirjoitti:

versiot edellyttävät uudestisyntymistä eli uskomista Kristuksen vapahtajakseen. Se on se ydinasia. Ilman sitä muiden uskonkappaleiden noudattaminen on turhaa. Tämä on siis se asia, mikä yhdistää kaikkia kristittyjä.

"Sinulta on puolestaan jäänyt ymmärtämättä, että tuolla ylempänä pointtini oli se, että lähtemällä ihmisen pahuudesta ei yritetä houkutella ihmisessä olevaa hyvää esiin, vaan lieventää pahojen tekojen aiheuttamaa syyllisyydentunnetta. Pitäisi ennemmin lähteä ihmisten hyvyydestä ja korostaa hyvän tekemisen merkitystä sekä sitä, että me itse kannamme erehdystemme seuraukset, ei joku henkiolento."

Tuosta juuri päättelin, ettet tunne kristinuskoa. Et tiedä, millä tavalla se vaikuttaa. Se, että ihmisen ei tarvitse kärsiä syyllisyydentunteesta, vapauttaa hänet tekemään parhaansa vapain mielin. Siinä ei ole kireää omaa yritystä ja pakon tunnetta eikä pelkoa, niinkuin on maallistuneella ihmisellä on, kun hän tietää joutuvansa kantamaan tekojensa seuraukset sellaisinaan (ihmiselle mahdoton tehtävä, ja siksi niitä tekojen seurauksia vähätellään tai väitetään muita todellisiksi syyllisiksi; tämä syyllisten jahtaaminen onkin maallistumisen väistämätön seuralainen).
Kun kristitty ihminen tuntee itsensä armahdetuksi, hänessä syntyy kiitollisuus ja halu hyvään. Hänessä on kuitenkin ihmisluontonsa, joka vetää häntä pois hyvästä, ja usein se saa hänessä voiton. Armo auttaa jaloilleen ja korjaamaan rumia jälkiään, jos sellaisia on tullut jätetyksi.

Lue lisää

Voi olla, että sinä koet luontosi vetävän sinua pahaan. Ehkä se johtuu vain siitä, että sinulle on uskoteltu niin. En jaksa uskoa, että oikeasti olisit paha.

Minä taas olen huomannut, että minun luontoni saa minut pyrkimään hyvään. Erehdyksenikin saavat minut oppimaan virheistä ja huomaamaan, että sopu ja ymmärrys on paljon parempi kuin riita ja epäsopu. Kaikki hyvä elämässäni tulee ymmärryksestä, ihmisten luontaisesta yhteisöllisyydestä, omasta ja lähimmäisteni sisimmästä. Ei miltään henkiolennolta.

Tekojemme seuraukset me joudumme itse kantamaan. Ei ole olemassa mitään taikakeinoa vapautua siitä. Siksi onkin parempi, että ei uskottele selaisen olemassaoloa, vaan pikemminkin yrittää välttää erehdyksiä.

Kristinuskoisten halu hyvään on kauniisti sanottu, mutta mielummin kuin kuuntelen kauniita sanoja katselisin hyviä tekoja. Valitettavasti juuri uskon varjolla lähimmäisiämme sorretaan ja halveksitaan. Ehkä juuri siksi pidän pyrkimystä suoraan hyviin tekoihin parempana kuin jo tehtyjen vääryyksien katumista ja anteeksiantoa.

Phoebus kirjoitti:

Voi olla, että sinä koet luontosi vetävän sinua pahaan. Ehkä se johtuu vain siitä, että sinulle on uskoteltu niin. En jaksa uskoa, että oikeasti olisit paha.

Minä taas olen huomannut, että minun luontoni saa minut pyrkimään hyvään. Erehdyksenikin saavat minut oppimaan virheistä ja huomaamaan, että sopu ja ymmärrys on paljon parempi kuin riita ja epäsopu. Kaikki hyvä elämässäni tulee ymmärryksestä, ihmisten luontaisesta yhteisöllisyydestä, omasta ja lähimmäisteni sisimmästä. Ei miltään henkiolennolta.

Tekojemme seuraukset me joudumme itse kantamaan. Ei ole olemassa mitään taikakeinoa vapautua siitä. Siksi onkin parempi, että ei uskottele selaisen olemassaoloa, vaan pikemminkin yrittää välttää erehdyksiä.

Kristinuskoisten halu hyvään on kauniisti sanottu, mutta mielummin kuin kuuntelen kauniita sanoja katselisin hyviä tekoja. Valitettavasti juuri uskon varjolla lähimmäisiämme sorretaan ja halveksitaan. Ehkä juuri siksi pidän pyrkimystä suoraan hyviin tekoihin parempana kuin jo tehtyjen vääryyksien katumista ja anteeksiantoa.

Lue lisää

on illusorinen.
Markus-pappi sanoi tuolla ylempänä jotenkin niin, että ideassa perisynnistä on takana se ajatus, että tunnustetaan tosiasiat. Ihmiskunta on tehnyt historiansa aikana niin paljon pahaa, että taipumuksen pahaan täytyy olla ihmisluonnossa.

En usko tuollaiseen kuvailemaasi "hyvään ihmisyyteen". Olen nähnyt, että sillä on musta ja paha puolensa, ja kun se musta puoli ei sovi hyvään käsitykseen omasta itsestä, se projisoidaan itsen ulkopuolelle. "Hyvä ihminen" tarvitsee syyllisiä ja pahoja.

ihmiskäsityksesi kirjoitti:

on illusorinen.
Markus-pappi sanoi tuolla ylempänä jotenkin niin, että ideassa perisynnistä on takana se ajatus, että tunnustetaan tosiasiat. Ihmiskunta on tehnyt historiansa aikana niin paljon pahaa, että taipumuksen pahaan täytyy olla ihmisluonnossa.

En usko tuollaiseen kuvailemaasi "hyvään ihmisyyteen". Olen nähnyt, että sillä on musta ja paha puolensa, ja kun se musta puoli ei sovi hyvään käsitykseen omasta itsestä, se projisoidaan itsen ulkopuolelle. "Hyvä ihminen" tarvitsee syyllisiä ja pahoja.

Lue lisää

Mistä kaikki hyvä tulee?

Miksi me ihmiset rakastamme toisiamme, autamme lähimmäisiämme, tuemme heikkoja, ruokimme nälkäisiä.

Hyvänteko ei ole jotain joka tulee kristinuskoista. Kaikkien muidenkin uskontojen edustajat ja uskonnottomat ovat kykeneviä hyvään! Eikö hyvyydessä olisi jotakin, johon tulisi pyrkiä? Mielestäni ehdottomasti pitäisi!

Paha maailmassa tulee ajattelemattomuudesta, itsekkyydestä, välinpitämättömyydestä, epäoikeudenmukaisuudestas ja tietysti huonosta tuurista.

Pitääkö meidän nostaa kädet ylös ja tyytyä johonkin perisyntikertomukseen. Ei! Kaikki täällä riippuu meidän omista teoistamme. Se antaa meille myös toivoa siitä, että me voimme luoda paremman elämän lähimmäisillemme ja itsellemme, ihan oikeasti.

Tietysti jos me vain teemme asialle jotakin, emme vain lohduta itseämme kauniilla toivekuvilla.

Phoebus kirjoitti:

Mistä kaikki hyvä tulee?

Miksi me ihmiset rakastamme toisiamme, autamme lähimmäisiämme, tuemme heikkoja, ruokimme nälkäisiä.

Hyvänteko ei ole jotain joka tulee kristinuskoista. Kaikkien muidenkin uskontojen edustajat ja uskonnottomat ovat kykeneviä hyvään! Eikö hyvyydessä olisi jotakin, johon tulisi pyrkiä? Mielestäni ehdottomasti pitäisi!

Paha maailmassa tulee ajattelemattomuudesta, itsekkyydestä, välinpitämättömyydestä, epäoikeudenmukaisuudestas ja tietysti huonosta tuurista.

Pitääkö meidän nostaa kädet ylös ja tyytyä johonkin perisyntikertomukseen. Ei! Kaikki täällä riippuu meidän omista teoistamme. Se antaa meille myös toivoa siitä, että me voimme luoda paremman elämän lähimmäisillemme ja itsellemme, ihan oikeasti.

Tietysti jos me vain teemme asialle jotakin, emme vain lohduta itseämme kauniilla toivekuvilla.

Lue lisää

joka tekee hyvää oman etunsa takia. Hän esimerkiksi huolehtii läheisistään, jotta nämä voisivat hyvin ja olisivat turvana hänen ympärillään. Samasta syystä hän huolehtii yhteisöstään, myös yhteiskunnastaan. Hän auttaa muita, jotta nämä auttaisivat tarpeen tullen häntä. Tai hän tekee hyvää saadakseen kiitosta ja mainetta eli tavoittelee pohjimmiltaan sitä omaa turvaa.
Tätä ihminen ei yleensä myönnä itselleen, koska se on liian raadollista. Hän näkee mieluummin siihen kauniimmat motiivit.

Ihminen ei pysty tekemään hyvää, jos hän olisi siinä vain menettävä osapuolena. Hänen ihmisluontonsa estää sen. Häneltä kuluisivat omat voimat (tai varat) loppuun, eikä hän saisi mistään uusia tilalle. Hän ei siis pysty pyyteettömään epäitsekkyyteen eli hyvyyteen.

Tuo kaikki siis silloin, kun ihminen on vain ihmisyytensä varassa.

Kristinusko antaa turvan ja voimavaran, joka ei ole ihmisestä itsestään eikä ympäröivästä maailmasta. Vaikka ihminen kuluttaisi loppuun voimansa ja varansa muiden hyväksi, hän ei putoaisi tyhjän päälle. Maallisesti hänelle kyllä voisi käydä huonosti.
Hän ei ole pelkkä lihallisen ihmisyytensä vanki, niinkuin maallistunut ihminen on.

Jotain tuollaista ideaa.

olento, kirjoitti:

joka tekee hyvää oman etunsa takia. Hän esimerkiksi huolehtii läheisistään, jotta nämä voisivat hyvin ja olisivat turvana hänen ympärillään. Samasta syystä hän huolehtii yhteisöstään, myös yhteiskunnastaan. Hän auttaa muita, jotta nämä auttaisivat tarpeen tullen häntä. Tai hän tekee hyvää saadakseen kiitosta ja mainetta eli tavoittelee pohjimmiltaan sitä omaa turvaa.
Tätä ihminen ei yleensä myönnä itselleen, koska se on liian raadollista. Hän näkee mieluummin siihen kauniimmat motiivit.

Ihminen ei pysty tekemään hyvää, jos hän olisi siinä vain menettävä osapuolena. Hänen ihmisluontonsa estää sen. Häneltä kuluisivat omat voimat (tai varat) loppuun, eikä hän saisi mistään uusia tilalle. Hän ei siis pysty pyyteettömään epäitsekkyyteen eli hyvyyteen.

Tuo kaikki siis silloin, kun ihminen on vain ihmisyytensä varassa.

Kristinusko antaa turvan ja voimavaran, joka ei ole ihmisestä itsestään eikä ympäröivästä maailmasta. Vaikka ihminen kuluttaisi loppuun voimansa ja varansa muiden hyväksi, hän ei putoaisi tyhjän päälle. Maallisesti hänelle kyllä voisi käydä huonosti.
Hän ei ole pelkkä lihallisen ihmisyytensä vanki, niinkuin maallistunut ihminen on.

Jotain tuollaista ideaa.

Lue lisää

Itse olen kyllä huomannut, että monet ihmiset auttavat ihan pyyteettömästi.

Voi tietenkin olla, että sitäkin käyttäytymistä ohjaa evoluution mukana kehittynyt ominaisuus, joka lopulta tähtää juuri omien geenien säilymiseen.

Kuitenkin hyvyys ja auttaminen tuntuu hyvältä ja on paljon palkitsevampaa kuin itsekkyys ja omanvoitonpyynti. Vaikka sen perusta olisikin lajinkehityksessä, niin sitä kannattaa kuitenkin vaalia.

olento, kirjoitti:

joka tekee hyvää oman etunsa takia. Hän esimerkiksi huolehtii läheisistään, jotta nämä voisivat hyvin ja olisivat turvana hänen ympärillään. Samasta syystä hän huolehtii yhteisöstään, myös yhteiskunnastaan. Hän auttaa muita, jotta nämä auttaisivat tarpeen tullen häntä. Tai hän tekee hyvää saadakseen kiitosta ja mainetta eli tavoittelee pohjimmiltaan sitä omaa turvaa.
Tätä ihminen ei yleensä myönnä itselleen, koska se on liian raadollista. Hän näkee mieluummin siihen kauniimmat motiivit.

Ihminen ei pysty tekemään hyvää, jos hän olisi siinä vain menettävä osapuolena. Hänen ihmisluontonsa estää sen. Häneltä kuluisivat omat voimat (tai varat) loppuun, eikä hän saisi mistään uusia tilalle. Hän ei siis pysty pyyteettömään epäitsekkyyteen eli hyvyyteen.

Tuo kaikki siis silloin, kun ihminen on vain ihmisyytensä varassa.

Kristinusko antaa turvan ja voimavaran, joka ei ole ihmisestä itsestään eikä ympäröivästä maailmasta. Vaikka ihminen kuluttaisi loppuun voimansa ja varansa muiden hyväksi, hän ei putoaisi tyhjän päälle. Maallisesti hänelle kyllä voisi käydä huonosti.
Hän ei ole pelkkä lihallisen ihmisyytensä vanki, niinkuin maallistunut ihminen on.

Jotain tuollaista ideaa.

Lue lisää

"Ihminen ei pysty tekemään hyvää, jos hän olisi siinä vain menettävä osapuolena. Hänen ihmisluontonsa estää sen."

Olet väärässä. On olemassa ihmisiä jotka ovat valmiita tekemään hyvää täysin vaikka he itse eivät siitä oikeasti hyötyisi. He ovat valmiita jopa kuluttamaan itsensä täysin loppuun vain tehdäkseen oikein.

Ja minä olen yksi tuollainen ihminen ja voin sanoa että on aikamoinen kirous. Kaikista pahinta ei kuitenkaan ole se voimat tai varat loppuisivat, vaan yksinkertaisesti se että mikään ei yksinkertaisesti riitä sen toteuttamiseen minkä näkee olevan oikein vaan kokee tekevänsä kokoajan väärin vain siksi oikein tekeminen on fyysisesti mahdotonta.

Jos haluaisin oikeasti toteuttaa sen minkä koen olevan oikein, minun pitäisi kyetä oikeasti olemaan joka paikassa yhtäaikaa. Koska tämä ei ole mahdollista, tunnen suurta syyllisyyttä siitä että miljardit apuani tarvitsevat ihmiset jäävät vaille apuani koska voin olla vain yhdessä paikassa kerrallaan, ja se on minusta väärin noita kaikkia miljardeja ihmisiä kohtaan.

Jatkuva valtava syyllisyydentunto pakottaa ihmisen ennen pitkään eristäytymään muista ihmisistä koska ihminen kokee jo pelkän olemassaolonsa olevan väärin muuta maailmaa kohtaan. Ihminen huomaa pikkuhiljaa ajautuneensa ihmisten maailmaan ulkopuolelle, muuttuneensa toimijasta pelkäksi katsojaksi joka tarkkailee ihmisten maailmaan ulkopuolelta, kuin peilin takaa.

Tässä tilassa ihminen toki kokee edelleen syyllisyyttä kun ei voi tehdä kuten näkee olevan oikein, mutta toisaalta helpotusta tuo se että koska on vain passiivinen tarkkailija tässä maailmassa, ei ainakaan enää voi satuttaa ketään teoillaan jota yhdenkin ihmisen auttaminen väistämättä myös aiheuttaisi.

Kumpa vain voisi olla kaikkialla yhtäaikaa eikä tarvitsisi ravintoa eikä lepoa, mielelläni ratkaisin kaikki tämän maailman ongelmat. En kaipaa kunniaa enkä palkintoa, haluan vain tehdä oikein.

Phoebus kirjoitti:

Itse olen kyllä huomannut, että monet ihmiset auttavat ihan pyyteettömästi.

Voi tietenkin olla, että sitäkin käyttäytymistä ohjaa evoluution mukana kehittynyt ominaisuus, joka lopulta tähtää juuri omien geenien säilymiseen.

Kuitenkin hyvyys ja auttaminen tuntuu hyvältä ja on paljon palkitsevampaa kuin itsekkyys ja omanvoitonpyynti. Vaikka sen perusta olisikin lajinkehityksessä, niin sitä kannattaa kuitenkin vaalia.

Lue lisää

Tuo "pyyteetön" auttaminen perustuu siihen, että tietää saavansa tarpeeksi paljon tilalle vastaavasti muilta. "Hyvä pannaan kiertämään" ihmisten kesken, ja tälle ajatukselle yhteiskuntakin rakentuu. Se ei ole pyyteetöntä, koska pyyteetön olisi pelkkää menettämistä.

Hyvyys ja auttaminen on palkitsevaa. Siis siinäkin on itsekäs motiivi. Jos se ei palkitsisi ei henkisesti eikä sosiaalisesti(=saa tulla itse autetuksi), vaan olisi pelkkää kurjaa menetystä kaikin puolin, silloin se vasta olisi pyyteetöntä.

On välttämätöntä, että ihmiset auttavat toisiaan, mutta minusta sitä ei pitäisi idealisoida, koska siinä on musta puolensa.

shadowself kirjoitti:

"Ihminen ei pysty tekemään hyvää, jos hän olisi siinä vain menettävä osapuolena. Hänen ihmisluontonsa estää sen."

Olet väärässä. On olemassa ihmisiä jotka ovat valmiita tekemään hyvää täysin vaikka he itse eivät siitä oikeasti hyötyisi. He ovat valmiita jopa kuluttamaan itsensä täysin loppuun vain tehdäkseen oikein.

Ja minä olen yksi tuollainen ihminen ja voin sanoa että on aikamoinen kirous. Kaikista pahinta ei kuitenkaan ole se voimat tai varat loppuisivat, vaan yksinkertaisesti se että mikään ei yksinkertaisesti riitä sen toteuttamiseen minkä näkee olevan oikein vaan kokee tekevänsä kokoajan väärin vain siksi oikein tekeminen on fyysisesti mahdotonta.

Jos haluaisin oikeasti toteuttaa sen minkä koen olevan oikein, minun pitäisi kyetä oikeasti olemaan joka paikassa yhtäaikaa. Koska tämä ei ole mahdollista, tunnen suurta syyllisyyttä siitä että miljardit apuani tarvitsevat ihmiset jäävät vaille apuani koska voin olla vain yhdessä paikassa kerrallaan, ja se on minusta väärin noita kaikkia miljardeja ihmisiä kohtaan.

Jatkuva valtava syyllisyydentunto pakottaa ihmisen ennen pitkään eristäytymään muista ihmisistä koska ihminen kokee jo pelkän olemassaolonsa olevan väärin muuta maailmaa kohtaan. Ihminen huomaa pikkuhiljaa ajautuneensa ihmisten maailmaan ulkopuolelle, muuttuneensa toimijasta pelkäksi katsojaksi joka tarkkailee ihmisten maailmaan ulkopuolelta, kuin peilin takaa.

Tässä tilassa ihminen toki kokee edelleen syyllisyyttä kun ei voi tehdä kuten näkee olevan oikein, mutta toisaalta helpotusta tuo se että koska on vain passiivinen tarkkailija tässä maailmassa, ei ainakaan enää voi satuttaa ketään teoillaan jota yhdenkin ihmisen auttaminen väistämättä myös aiheuttaisi.

Kumpa vain voisi olla kaikkialla yhtäaikaa eikä tarvitsisi ravintoa eikä lepoa, mielelläni ratkaisin kaikki tämän maailman ongelmat. En kaipaa kunniaa enkä palkintoa, haluan vain tehdä oikein.

Lue lisää

että vaadit sitä itseltäsi, etkä pysty täyttämään niitä vaatimuksiasi. Puuttuu se armo. Armon varassa voi kuluttaa itsensä kuitiksi jos sydän käskee, mutta ei saa syyllisyyttä siitä, mitä ei pysty tekemään.
Jospa voisit uskoa, että sinut on jo armahdettu.

tuntuu, kirjoitti:

että vaadit sitä itseltäsi, etkä pysty täyttämään niitä vaatimuksiasi. Puuttuu se armo. Armon varassa voi kuluttaa itsensä kuitiksi jos sydän käskee, mutta ei saa syyllisyyttä siitä, mitä ei pysty tekemään.
Jospa voisit uskoa, että sinut on jo armahdettu.

Lue lisää

Minut on kasvatettu pyrkimään täydellisyyteen, olemaan täydellinen ihminen. Kaikista pahinta on olla tietoinen mitä siihen vaaditaan ja olla tietoinen siitä se on yksinkertaisesti fyysisesti mahdotonta.

Mutta kaikista pahin on että tiedän että jokainen hyväkin teko jonka teen tulee johtamaan niin paljoon pahaan joten moraalisesti on parempi olla tekemättä yhtään mitään, olla vain ulkopuolinen tarkkailija.

Tuntuu kuin koko maailman paino olisi harteillani, mutta armo itseäni kohtaan olisi vain laiskuutta. Maailma on pahasti rikki ja ihmiset eksyneet pahasti eikä kukaan muu oikeasti tunnu haluavan tekevän asialle mitään, ei edes.

Jos Jumala ei tätä maailmaa korjaa, vastuu lankeaa minun harteilleni. Joko Jumala tehostaa kunnolla toimintaansa tai antaa minulle resurssit jotta voin tehdä Hänen työnsä Hänen puolestaan. Jumala on amatööri joka ei osaa tehdä edes töitään oikein ja minun kaltaisen pienen ihmisen on pakko pyrkiä korjaamaan Jumalan itsensä aikaan saamat sotkut.

Armon hyväksyminen on itsessään väärin niitä kohtaan jotka eivät armoa saa joten en voisi koskaan hyväksyä olevani armahdettu. Teknisesti se onkin ihmisten suurin ongelma että annamme liian monen asian itsellemme anteeksi ja itsemme rankaisemisen sijaan armahdamme itsemme.

shadowself kirjoitti:

Minut on kasvatettu pyrkimään täydellisyyteen, olemaan täydellinen ihminen. Kaikista pahinta on olla tietoinen mitä siihen vaaditaan ja olla tietoinen siitä se on yksinkertaisesti fyysisesti mahdotonta.

Mutta kaikista pahin on että tiedän että jokainen hyväkin teko jonka teen tulee johtamaan niin paljoon pahaan joten moraalisesti on parempi olla tekemättä yhtään mitään, olla vain ulkopuolinen tarkkailija.

Tuntuu kuin koko maailman paino olisi harteillani, mutta armo itseäni kohtaan olisi vain laiskuutta. Maailma on pahasti rikki ja ihmiset eksyneet pahasti eikä kukaan muu oikeasti tunnu haluavan tekevän asialle mitään, ei edes.

Jos Jumala ei tätä maailmaa korjaa, vastuu lankeaa minun harteilleni. Joko Jumala tehostaa kunnolla toimintaansa tai antaa minulle resurssit jotta voin tehdä Hänen työnsä Hänen puolestaan. Jumala on amatööri joka ei osaa tehdä edes töitään oikein ja minun kaltaisen pienen ihmisen on pakko pyrkiä korjaamaan Jumalan itsensä aikaan saamat sotkut.

Armon hyväksyminen on itsessään väärin niitä kohtaan jotka eivät armoa saa joten en voisi koskaan hyväksyä olevani armahdettu. Teknisesti se onkin ihmisten suurin ongelma että annamme liian monen asian itsellemme anteeksi ja itsemme rankaisemisen sijaan armahdamme itsemme.

Lue lisää

muutama vuosi sitten, että on minun syytäni että maailman luontoa tuhotaan, ja että minun pitäisi pystyä estämään se. Minun harteillani oli vastuu koko maapallon tulevaisuudesta, kun muut eivät näyttäneet välittävän mitään eikä tekevän mitään kunnollista asian estämiseksi.
Olin vihainen ihmisille, kun he vain lisäsivät saastutuksen ja kulutuksen määrää, vaikka heidän olisi pitänyt lopettaa se kaikki heti paikalla.
Minäkin olisin halunnut elää, mutta miten siinä voi, kun muut ovat sörssineet kaiken, niin että tavallinen eläminenkin oli pahantekoa ja maailman tuhoamista.
Olin ahdistunut enkä sallinut itselleni aineellista hyvää. Enhän voinut olla pahanteossa, kun minun pitäisi päinvastoin pelastaa koko maailma!
Toinen ei varmasti käsitä, kuinka todellisia nuo tuntemukset olivat. Uskoin ihan tosissani, että minun pitäisi estää maailman tuho.

Tiedän kyllä, mistä nuo tuntemukset tulivat. Ne olivat perua varhaisesta lapsuudestani, kun menetin kotini traagisella tavalla ja jouduin elämään kauas toiselle paikkakunnalle ankeisiin oloihin. Perhettäni en menettänyt, vaan menetimme vain ihanan kotimme. Se oli koko perheelle raskas asia, ja minä otin siitä jostain syystä syyn niskoilleni. Minä oli heittänyt kotimme ja koko maailman menemään! Erään kirjan kannessa oli kuva Atlas-jättiläisestä, joka kannatteli harteillaan maapalloa. Tunsin olevani tuo jättiläinen.
Noin minäkin olin kannatelut maailmaa ja sitten paiskannut sen tiehensä.
Nuo tuntemukset tulivat uudestan, kun maailma oli taas vaarassa tuhoutua. Taas se oli minun vastuullani, ja tällä kertaa minun pitäisi pystyä pelastamaan se. Olin synkkä syyllinen, kun en silloin lapsena pystynyt.
Sitten tuli viha vanhempiani kohtaan. Miksi he söhlivät asiat niin ajattelemattomasti, että menetin fyysisen ympäristöni, johon olin niin kiintynyt ja joka solullani kiinnikasvanut, ja tulin paiskatuksi kauas johonkin synkkään luolaan, mistä en päässyt enää koskaan takaisin kotiin! Sitä pienen lapsen pelkoa ja kauhua ja koti-ikävää ei aikuinen osaa kuvitella.

Kirjoitin tämän, koska kertomassasi tuntui olevan jotakin analogista oman stoorini kanssa.

tunsin kirjoitti:

muutama vuosi sitten, että on minun syytäni että maailman luontoa tuhotaan, ja että minun pitäisi pystyä estämään se. Minun harteillani oli vastuu koko maapallon tulevaisuudesta, kun muut eivät näyttäneet välittävän mitään eikä tekevän mitään kunnollista asian estämiseksi.
Olin vihainen ihmisille, kun he vain lisäsivät saastutuksen ja kulutuksen määrää, vaikka heidän olisi pitänyt lopettaa se kaikki heti paikalla.
Minäkin olisin halunnut elää, mutta miten siinä voi, kun muut ovat sörssineet kaiken, niin että tavallinen eläminenkin oli pahantekoa ja maailman tuhoamista.
Olin ahdistunut enkä sallinut itselleni aineellista hyvää. Enhän voinut olla pahanteossa, kun minun pitäisi päinvastoin pelastaa koko maailma!
Toinen ei varmasti käsitä, kuinka todellisia nuo tuntemukset olivat. Uskoin ihan tosissani, että minun pitäisi estää maailman tuho.

Tiedän kyllä, mistä nuo tuntemukset tulivat. Ne olivat perua varhaisesta lapsuudestani, kun menetin kotini traagisella tavalla ja jouduin elämään kauas toiselle paikkakunnalle ankeisiin oloihin. Perhettäni en menettänyt, vaan menetimme vain ihanan kotimme. Se oli koko perheelle raskas asia, ja minä otin siitä jostain syystä syyn niskoilleni. Minä oli heittänyt kotimme ja koko maailman menemään! Erään kirjan kannessa oli kuva Atlas-jättiläisestä, joka kannatteli harteillaan maapalloa. Tunsin olevani tuo jättiläinen.
Noin minäkin olin kannatelut maailmaa ja sitten paiskannut sen tiehensä.
Nuo tuntemukset tulivat uudestan, kun maailma oli taas vaarassa tuhoutua. Taas se oli minun vastuullani, ja tällä kertaa minun pitäisi pystyä pelastamaan se. Olin synkkä syyllinen, kun en silloin lapsena pystynyt.
Sitten tuli viha vanhempiani kohtaan. Miksi he söhlivät asiat niin ajattelemattomasti, että menetin fyysisen ympäristöni, johon olin niin kiintynyt ja joka solullani kiinnikasvanut, ja tulin paiskatuksi kauas johonkin synkkään luolaan, mistä en päässyt enää koskaan takaisin kotiin! Sitä pienen lapsen pelkoa ja kauhua ja koti-ikävää ei aikuinen osaa kuvitella.

Kirjoitin tämän, koska kertomassasi tuntui olevan jotakin analogista oman stoorini kanssa.

Lue lisää

Paras lääke tuohon suureen syyllisyydentunteeseen on se että alkaa vaatia muilta samaa kuin itseltään mutta tietysti muistaa siihen päälle on turha kokea syyllisyyttä näistä asioista jos kerta muutkaan eivät niin tee. Suuremmat asiat ovat täysin yksittäisen ihmisen vaikutuspiirin ulkopuolella ja jos ihmiset haluavat omassa typeryydessään vaikka koko maailman tuhota, se on aivan sama minulle.

Olen pitkälti omaksunut tarkkailijan aseman ja nautin nykyään siitä että laitan jonkun tietyn ketjureaktion liikkeelle ja katson mihin se johtaa, tästä meidän ihmisten maailmasta on tullut lähinnä vain leikkikenttä minulle.

Jos tekojemme syy-seuraus suhteita katsotaan tarpeeksi pitkälle, tulee aina jossain vaiheessa piste jonka jälkeen koko alkuperäisen tekomme oikeus tai vääryys muuttuu täysin merkityksettömäksi. Maailma toimii pitkälti siten teit tänään sitten mitä tahansa oikeaa tai väärää, teon todellinen laatu näkyy vasta huomenna koska ihmiset ja todellisuus on hyvin arvaamatonta.

Aloitamme päivittäin miljoonia ketjureaktioita joista monet päätyvät miljoonille ihmisille hyväksi, mutta myös monet noista tulevat johtamaan miljoonien ihmisten tuhoon tavalla tai toisella.

Muistakaa ihmiset olla onnellisia myös negatiivisista asioista maailmassa, tarpeeksi pitkällä tähtäimellä niistä seuraa varmasti myös paljon positiivisia asioita.

En pidä paljoakaan ihmisistä koska suurin osa ihmisistä ei näe asioita yhtä selvästi kuin minä näen eivätkä he vaadi itseltään yhtä paljon kuin minä vaadin itseltäni. Täydellinen ihminen on fyysisesti niin kauan mahdoton asia kuin valtaosa ihmisistä on epätäydellisiä. Mielenkiintoista on muuten kuinka olemme yleisesti alkaneet nimenomaan ihannoimaan epätäydellisyyttä mm. kristinuskon ja yleisen tunteiden ihannoimisen muodossa.

Ne asiat mitä vaadin itseltäni tekisivät minusta periaatteessa täydellisen kristityn, ihmisen joka tuntee pilkuntarkasti koko syntisyytensä. Valitettavasti odotan Jumalan tasoiselta olennolta paljon enemmän kuin mitä kristinuskon Jumala kykenee tarjoamaan joten en voi olla kristitty. Näen nimittäin vähän turhankin selvästi miten Jumala itse on syntinen, paljon syntisempi kuin kaikki koskaan eläneet ihmiset yhteensä.

ideaa. kirjoitti:

Tuo "pyyteetön" auttaminen perustuu siihen, että tietää saavansa tarpeeksi paljon tilalle vastaavasti muilta. "Hyvä pannaan kiertämään" ihmisten kesken, ja tälle ajatukselle yhteiskuntakin rakentuu. Se ei ole pyyteetöntä, koska pyyteetön olisi pelkkää menettämistä.

Hyvyys ja auttaminen on palkitsevaa. Siis siinäkin on itsekäs motiivi. Jos se ei palkitsisi ei henkisesti eikä sosiaalisesti(=saa tulla itse autetuksi), vaan olisi pelkkää kurjaa menetystä kaikin puolin, silloin se vasta olisi pyyteetöntä.

On välttämätöntä, että ihmiset auttavat toisiaan, mutta minusta sitä ei pitäisi idealisoida, koska siinä on musta puolensa.

Lue lisää

Tarkoitan nimenomaan pyyteetöntä hyvää, missä hyväntekijä ei edellytä saavansa itselleen muuta kuin hyvän mielen. Hyvän mielenkään saaminen ei ole toiminnan tavoitteena, se on aivan ylimääräinen bonus.

Pyyteetön on todellakin pelkkää menettämistä.

Jätä sinäkin perisynnissä kieriskely ja tule hyvien ihmisten joukkoon. Hyvyydellä saa hyvän ja onnellisen elämän.

shadowself kirjoitti:

Paras lääke tuohon suureen syyllisyydentunteeseen on se että alkaa vaatia muilta samaa kuin itseltään mutta tietysti muistaa siihen päälle on turha kokea syyllisyyttä näistä asioista jos kerta muutkaan eivät niin tee. Suuremmat asiat ovat täysin yksittäisen ihmisen vaikutuspiirin ulkopuolella ja jos ihmiset haluavat omassa typeryydessään vaikka koko maailman tuhota, se on aivan sama minulle.

Olen pitkälti omaksunut tarkkailijan aseman ja nautin nykyään siitä että laitan jonkun tietyn ketjureaktion liikkeelle ja katson mihin se johtaa, tästä meidän ihmisten maailmasta on tullut lähinnä vain leikkikenttä minulle.

Jos tekojemme syy-seuraus suhteita katsotaan tarpeeksi pitkälle, tulee aina jossain vaiheessa piste jonka jälkeen koko alkuperäisen tekomme oikeus tai vääryys muuttuu täysin merkityksettömäksi. Maailma toimii pitkälti siten teit tänään sitten mitä tahansa oikeaa tai väärää, teon todellinen laatu näkyy vasta huomenna koska ihmiset ja todellisuus on hyvin arvaamatonta.

Aloitamme päivittäin miljoonia ketjureaktioita joista monet päätyvät miljoonille ihmisille hyväksi, mutta myös monet noista tulevat johtamaan miljoonien ihmisten tuhoon tavalla tai toisella.

Muistakaa ihmiset olla onnellisia myös negatiivisista asioista maailmassa, tarpeeksi pitkällä tähtäimellä niistä seuraa varmasti myös paljon positiivisia asioita.

En pidä paljoakaan ihmisistä koska suurin osa ihmisistä ei näe asioita yhtä selvästi kuin minä näen eivätkä he vaadi itseltään yhtä paljon kuin minä vaadin itseltäni. Täydellinen ihminen on fyysisesti niin kauan mahdoton asia kuin valtaosa ihmisistä on epätäydellisiä. Mielenkiintoista on muuten kuinka olemme yleisesti alkaneet nimenomaan ihannoimaan epätäydellisyyttä mm. kristinuskon ja yleisen tunteiden ihannoimisen muodossa.

Ne asiat mitä vaadin itseltäni tekisivät minusta periaatteessa täydellisen kristityn, ihmisen joka tuntee pilkuntarkasti koko syntisyytensä. Valitettavasti odotan Jumalan tasoiselta olennolta paljon enemmän kuin mitä kristinuskon Jumala kykenee tarjoamaan joten en voi olla kristitty. Näen nimittäin vähän turhankin selvästi miten Jumala itse on syntinen, paljon syntisempi kuin kaikki koskaan eläneet ihmiset yhteensä.

Lue lisää

kyyniseltä. Itse en usko kyynisyyteen enkä pidä siitä. Uskon kristinuskon sanomaan. Ongelmani vain on, miten tuo sanoma ulottuisi sillekin maallisen elämän alueelle, jolla olen lapsena vahingoittunut suuruudenhulluksi ja luulen, että minun pitäisi olla siinä täydellinen tai muuten en saa elää.

Phoebus kirjoitti:

Tarkoitan nimenomaan pyyteetöntä hyvää, missä hyväntekijä ei edellytä saavansa itselleen muuta kuin hyvän mielen. Hyvän mielenkään saaminen ei ole toiminnan tavoitteena, se on aivan ylimääräinen bonus.

Pyyteetön on todellakin pelkkää menettämistä.

Jätä sinäkin perisynnissä kieriskely ja tule hyvien ihmisten joukkoon. Hyvyydellä saa hyvän ja onnellisen elämän.

Lue lisää

miksi en usko mainostamaasi hyvyyteen. Olen nähnyt, mitä se todellisuudessa on. Minussa ei herätä luottamusta, jos joku sanoo olevansa hyvyyden asialla.

kertonut, kirjoitti:

miksi en usko mainostamaasi hyvyyteen. Olen nähnyt, mitä se todellisuudessa on. Minussa ei herätä luottamusta, jos joku sanoo olevansa hyvyyden asialla.

Kiistämätön tosiasia kuitenkin on, että maailmassa on hyvyyttä.

Koska jumalia ei puolestaan ole, hyvyys tulee meistä ihmisistä.

Rypeköön perisynnissään ken haluaa. Minä jätän sen väliin. Kiitos vaan.

kuulostaa kirjoitti:

kyyniseltä. Itse en usko kyynisyyteen enkä pidä siitä. Uskon kristinuskon sanomaan. Ongelmani vain on, miten tuo sanoma ulottuisi sillekin maallisen elämän alueelle, jolla olen lapsena vahingoittunut suuruudenhulluksi ja luulen, että minun pitäisi olla siinä täydellinen tai muuten en saa elää.

Lue lisää

En ole kyyninen, kaukana siitä, lähestyn asioita vain hyvin realistisesti ja rationaalisesti. Näkökantani on enemmänkin nihilistinen.

Ajatus siitä että jos ei ole itse täydellinen, ansaitse myöskään elää on irrationaalinen jo pelkästään senkin takia että kukaan muukaan ei ole täydellinen silti he tuntevat olevansa oikeutettuja elämään.

Kaikilla ihmisillä on aina yhtä suuri ja yhtä pieni oikeus elää. Tehkäämme muille kuten haluisimme itsellemme tehtävän ja tehkäämme itsellemme kuten haluaisimme muille tehtävän.

Buddhalainen filosofia on monella tavalla hyvin tehokasta tässä suhteessa sillä se muistuttaa ihmistä siitä että se on pääasiassa ihminen itse joka tuottaa itselleen jatkuvasti kärsimystä ja nimenomaan täysin turhaan. Buddhalaista filosofiaa noudattamalla ihminen ikäänkuin neutralisoi kärsimyksen itsensä sisältä käsin.

Siihen päälle hieman Nietzschemäistä "se mikä ei tapa, vahvistaa" -filosofiaa niin ihmisellä on jo aika hyvät selviytymisvälineet.

Tärkeintä on kuitenkin se ettei asioihin kiinny liikaa tunnetasolla, ei tähän maailmaan, ei muihin ihmisiin, ei edes omaan itseensä. Tämä kiintymys asioihin johtaa aina myös riippuvaisuuteen näistä asioista ja tämän johtaa myös ihmisen todellisuustajun vääristymiseen.

Olemme äärimmäisen puutteellisia, heikkoja ja suorastaan typeriä olentoja, mutta ei se mitään, ei mikään muukaan olento tai muu elävä asia ole yhtään sen parempi. Olemme kaikki, eläimet, ihmiset, kasvit..täysin samanarvoisia, olemme vain erilaisia elämänmuotoja, kaikki samalla viivalla ja niin myös asia aina tulee pysymään.

Ihmiskunta muutenkin tulee tuhoutumaan aikanaan, se on todennäköisesti vain armollista että annamme ihmiskunnan tuhota itsensä mahdollisimman nopeasti. EI maapallo eikä universumi meitä kaipaa pitkällä tähtäimellä.

Täydellisyys on hyvä tavoite mutta pitää muistaa että kyseessä on vain subjektiivinen konsepti. Täydellinen ihminen voi yhtä hyvin tarkoittaa kuollutta ihmistä kuin myös ihmistä joka tekee koko elämänsä asioita joita ihmiset luokittelemme yleisesti hyviksi.

shadowself kirjoitti:

En ole kyyninen, kaukana siitä, lähestyn asioita vain hyvin realistisesti ja rationaalisesti. Näkökantani on enemmänkin nihilistinen.

Ajatus siitä että jos ei ole itse täydellinen, ansaitse myöskään elää on irrationaalinen jo pelkästään senkin takia että kukaan muukaan ei ole täydellinen silti he tuntevat olevansa oikeutettuja elämään.

Kaikilla ihmisillä on aina yhtä suuri ja yhtä pieni oikeus elää. Tehkäämme muille kuten haluisimme itsellemme tehtävän ja tehkäämme itsellemme kuten haluaisimme muille tehtävän.

Buddhalainen filosofia on monella tavalla hyvin tehokasta tässä suhteessa sillä se muistuttaa ihmistä siitä että se on pääasiassa ihminen itse joka tuottaa itselleen jatkuvasti kärsimystä ja nimenomaan täysin turhaan. Buddhalaista filosofiaa noudattamalla ihminen ikäänkuin neutralisoi kärsimyksen itsensä sisältä käsin.

Siihen päälle hieman Nietzschemäistä "se mikä ei tapa, vahvistaa" -filosofiaa niin ihmisellä on jo aika hyvät selviytymisvälineet.

Tärkeintä on kuitenkin se ettei asioihin kiinny liikaa tunnetasolla, ei tähän maailmaan, ei muihin ihmisiin, ei edes omaan itseensä. Tämä kiintymys asioihin johtaa aina myös riippuvaisuuteen näistä asioista ja tämän johtaa myös ihmisen todellisuustajun vääristymiseen.

Olemme äärimmäisen puutteellisia, heikkoja ja suorastaan typeriä olentoja, mutta ei se mitään, ei mikään muukaan olento tai muu elävä asia ole yhtään sen parempi. Olemme kaikki, eläimet, ihmiset, kasvit..täysin samanarvoisia, olemme vain erilaisia elämänmuotoja, kaikki samalla viivalla ja niin myös asia aina tulee pysymään.

Ihmiskunta muutenkin tulee tuhoutumaan aikanaan, se on todennäköisesti vain armollista että annamme ihmiskunnan tuhota itsensä mahdollisimman nopeasti. EI maapallo eikä universumi meitä kaipaa pitkällä tähtäimellä.

Täydellisyys on hyvä tavoite mutta pitää muistaa että kyseessä on vain subjektiivinen konsepti. Täydellinen ihminen voi yhtä hyvin tarkoittaa kuollutta ihmistä kuin myös ihmistä joka tekee koko elämänsä asioita joita ihmiset luokittelemme yleisesti hyviksi.

Lue lisää

yhdellä kertaa yhtä ja toisella kertaa päinvastaista.

Minulle ei sano mitään rationalismit, buddhalaisuudet, nietzscheläisyydet tai muutkaan vastaavat. Ne eivät tavoita sitä, mistä on kysymys. Kysymys on syyllisyydentunteesta. Siihen ei auta muu kuin tieto siitä, että se velka on jo maksettu.

Phoebus kirjoitti:

Kiistämätön tosiasia kuitenkin on, että maailmassa on hyvyyttä.

Koska jumalia ei puolestaan ole, hyvyys tulee meistä ihmisistä.

Rypeköön perisynnissään ken haluaa. Minä jätän sen väliin. Kiitos vaan.

Lue lisää

ei liene kukaan puhunut. Miksi siinä pitäisi rypeä? Sehän on vain itsestäänselvyys, joka on, eikä siitä tarvitse sen enempää välittää. Huolta aiheuttavat kyllä ne teot, jotka siitä nousevat.

että puhut kirjoitti:

yhdellä kertaa yhtä ja toisella kertaa päinvastaista.

Minulle ei sano mitään rationalismit, buddhalaisuudet, nietzscheläisyydet tai muutkaan vastaavat. Ne eivät tavoita sitä, mistä on kysymys. Kysymys on syyllisyydentunteesta. Siihen ei auta muu kuin tieto siitä, että se velka on jo maksettu.

Lue lisää

"Siihen ei auta muu kuin tieto siitä, että se velka on jo maksettu."

Mikä velka? Jos tarkkoja ollaan niin ihmiset eivät ole mitään velkaa kenellekään. Tämä on se perimmäinen totuus ja se mikä vapauttaa ihmisen.

Laitetaanko asia vaikka niin että pahan tekeminen on aina se automaattinen oletustila, hyvän tekeminen on vain extraa jota ihminen voi tehdä halutessaan. Se ei tee kyseisestä ihmisestä muita yhtään parempaa vaikka ihminen kuinka paljon tekisi hyvää,

Mitään velkaa ei ole mitä meidän pitäisi maksaa, mutta voimme halutessamme lahjoittaa tälle maailmalle niin paljon hyvää kuin haluamme.

shadowself kirjoitti:

"Siihen ei auta muu kuin tieto siitä, että se velka on jo maksettu."

Mikä velka? Jos tarkkoja ollaan niin ihmiset eivät ole mitään velkaa kenellekään. Tämä on se perimmäinen totuus ja se mikä vapauttaa ihmisen.

Laitetaanko asia vaikka niin että pahan tekeminen on aina se automaattinen oletustila, hyvän tekeminen on vain extraa jota ihminen voi tehdä halutessaan. Se ei tee kyseisestä ihmisestä muita yhtään parempaa vaikka ihminen kuinka paljon tekisi hyvää,

Mitään velkaa ei ole mitä meidän pitäisi maksaa, mutta voimme halutessamme lahjoittaa tälle maailmalle niin paljon hyvää kuin haluamme.

Lue lisää

ihmiset eivät ole mitään velkaa kenellekään. Ei vaikka olisi ottanut velkaa suuren summan ihan puhdasta rahaa? Kyllä minusta voi olla velkaa sekä konkreettisesti että henkisesti. Tuo puheesi on mielestäni moraalitonta.

Järkeilyt eivät auta, koska sydän ei niitä usko. Sillä on oma totuutensa. Jos ei halua pettää itseään, on viisainta kuunnella sitä.

Sydämeni sanoo, että kristinuskolla on se oikea vastaus ihmisen syyllisyyden ongelmaan, mitä ei muilla ainakaan minun tuntemillani opeilla ja ajattelutavoilla ole.

vai mielestäsi kirjoitti:

ihmiset eivät ole mitään velkaa kenellekään. Ei vaikka olisi ottanut velkaa suuren summan ihan puhdasta rahaa? Kyllä minusta voi olla velkaa sekä konkreettisesti että henkisesti. Tuo puheesi on mielestäni moraalitonta.

Järkeilyt eivät auta, koska sydän ei niitä usko. Sillä on oma totuutensa. Jos ei halua pettää itseään, on viisainta kuunnella sitä.

Sydämeni sanoo, että kristinuskolla on se oikea vastaus ihmisen syyllisyyden ongelmaan, mitä ei muilla ainakaan minun tuntemillani opeilla ja ajattelutavoilla ole.

Lue lisää

"Ei vaikka olisi ottanut velkaa suuren summan ihan puhdasta rahaa?"

Raha onkin täysin erillinen asia koska kyseessä on vain ihmisten luoma keinotekoinen konsepti. Täydellisessä maailmassa raha olisi täysin tarpeeton asia ja siten myöskään siihen liittyvää velkaa ei myöskään tarvittaisi.

"Kyllä minusta voi olla velkaa sekä konkreettisesti että henkisesti."

Sanotaanko vaikka näin että en ole velkaa ympärillä oleville ihmisille olla satuttamatta heitä, ainoa syy miksi en heitä satuta on se että minusta toisten satuttaminen väärin.

Meidän pitäisi osata tehdä oikein koska se yksinkertaisesti on itsestäänselvyys, ei siksi että olisimme sen velkaa jollekin tai että sitä muuten meiltä vaadittaisiin. Todelliset hyvät teot vaativat pyyteetöntä hyväntahtoisuutta, hyvän tekemistä pelkästä hyvän tekemisen ilosta.

"Tuo puheesi on mielestäni moraalitonta. "

Miten se on moraalitonta? En satuttaisi edes kärpästä muuten kuin jos olisi ihan pakko. En ole kärpäselle velkaa olla satuttamatta tätä, yksinkertaisesti jätän mieluummin kärpäsen eloon koska se on minusta oikein. Moraalissani ei ole mitään vikaa.

"Järkeilyt eivät auta, koska sydän ei niitä usko."

Sydän on itsessään vain lihas joka pumppaa verta, sillä ole ajatuksia eikä tunteita eikä se voi myöskään mitään uskoa. Tarkoittanet enemmän asiaa jota kutsumme omatunnoksi.

"Sydämeni sanoo, että kristinuskolla on se oikea vastaus ihmisen syyllisyyden ongelmaan, mitä ei muilla ainakaan minun tuntemillani opeilla ja ajattelutavoilla ole."

Omatunto ja tunne "oikeasta" syntyy pitkälti ihmisen tietoisen tajunnan ja alitajunnan yhteistyönä. Pohjimmiltaan on asioita joita ihminen haluaa uskoa ja luonnollisesti ihmisen alitajunta kykenee kyseistä uskomista vahvistamaan.

Kristinuskoon kuuluu hyvin paljon aivopesumaisia piirteitä jolla ihminen opetetaan tämän huomaamatta näkemään maailma vain tietyllä tavalla joka muuten on kaiken lisäksi monin tavoin hyvin epärealistinen ja jopa vaarallinen tapa nähdä maailma.

Kun ihmiselle toistetaan samaa valhetta tarpeeksi monta kertaa, pian hän näkee asian ainoana totuutena ja on valmis puolustamaan kyseistä valhetta täysin irrationaalisesti koska on tunnetasolla riippuvainen kyseisestä valheesta.

Koko ajatus että ihminen olisi automaattisesti pelkällä olemassaolollaan syyllinen johonkin on naurettava, ei ihmisiltä kysytä että haluammeko syntyä tähän maailmaan joten meitä ei voi myöskään syyttää kuin korkeintaan oikeasti elämämme aikana tekemistämme teoista.

Kerropas ystäväni, mihin sinä koet olevasi syyllinen, mistä asiasta koet tarvetta tulla armahdetuksi?

shadowself kirjoitti:

"Ei vaikka olisi ottanut velkaa suuren summan ihan puhdasta rahaa?"

Raha onkin täysin erillinen asia koska kyseessä on vain ihmisten luoma keinotekoinen konsepti. Täydellisessä maailmassa raha olisi täysin tarpeeton asia ja siten myöskään siihen liittyvää velkaa ei myöskään tarvittaisi.

"Kyllä minusta voi olla velkaa sekä konkreettisesti että henkisesti."

Sanotaanko vaikka näin että en ole velkaa ympärillä oleville ihmisille olla satuttamatta heitä, ainoa syy miksi en heitä satuta on se että minusta toisten satuttaminen väärin.

Meidän pitäisi osata tehdä oikein koska se yksinkertaisesti on itsestäänselvyys, ei siksi että olisimme sen velkaa jollekin tai että sitä muuten meiltä vaadittaisiin. Todelliset hyvät teot vaativat pyyteetöntä hyväntahtoisuutta, hyvän tekemistä pelkästä hyvän tekemisen ilosta.

"Tuo puheesi on mielestäni moraalitonta. "

Miten se on moraalitonta? En satuttaisi edes kärpästä muuten kuin jos olisi ihan pakko. En ole kärpäselle velkaa olla satuttamatta tätä, yksinkertaisesti jätän mieluummin kärpäsen eloon koska se on minusta oikein. Moraalissani ei ole mitään vikaa.

"Järkeilyt eivät auta, koska sydän ei niitä usko."

Sydän on itsessään vain lihas joka pumppaa verta, sillä ole ajatuksia eikä tunteita eikä se voi myöskään mitään uskoa. Tarkoittanet enemmän asiaa jota kutsumme omatunnoksi.

"Sydämeni sanoo, että kristinuskolla on se oikea vastaus ihmisen syyllisyyden ongelmaan, mitä ei muilla ainakaan minun tuntemillani opeilla ja ajattelutavoilla ole."

Omatunto ja tunne "oikeasta" syntyy pitkälti ihmisen tietoisen tajunnan ja alitajunnan yhteistyönä. Pohjimmiltaan on asioita joita ihminen haluaa uskoa ja luonnollisesti ihmisen alitajunta kykenee kyseistä uskomista vahvistamaan.

Kristinuskoon kuuluu hyvin paljon aivopesumaisia piirteitä jolla ihminen opetetaan tämän huomaamatta näkemään maailma vain tietyllä tavalla joka muuten on kaiken lisäksi monin tavoin hyvin epärealistinen ja jopa vaarallinen tapa nähdä maailma.

Kun ihmiselle toistetaan samaa valhetta tarpeeksi monta kertaa, pian hän näkee asian ainoana totuutena ja on valmis puolustamaan kyseistä valhetta täysin irrationaalisesti koska on tunnetasolla riippuvainen kyseisestä valheesta.

Koko ajatus että ihminen olisi automaattisesti pelkällä olemassaolollaan syyllinen johonkin on naurettava, ei ihmisiltä kysytä että haluammeko syntyä tähän maailmaan joten meitä ei voi myöskään syyttää kuin korkeintaan oikeasti elämämme aikana tekemistämme teoista.

Kerropas ystäväni, mihin sinä koet olevasi syyllinen, mistä asiasta koet tarvetta tulla armahdetuksi?

Lue lisää

Sanot, että toisen vahingoittaminen on väärin, mutta et sano, mistä syystä se on väärin. Siitä syystä tietysti, että siinä astuu väkivalloin toisen alueelle ja vie siitä jotakin. Esimerkiksi vie kärpäseltä terveyttä tai jopa elämän. Sen vahingoittamansa tai varastamansa on velkaa.

Sydän on eri asia kuin omatunto. Sydän on ihmisen tunne-elämä. Omatunto on käsitys oikeasta ja väärästä. Usein sydän ja omatunto ovat yhtä mieltä. Syyllisyydentunteessa on siitä kysymys, ja jo tuo sana pitää sisällään molemmat: syyllisyys(väärät teot) tunne(tunne-elämä).

Olet ilmeisesti niitä ateisteja, joilla ei ole henkilökohtaista kokemusta uskosta (onko muunlaisia ateisteja olemassakaan?). Niinpä luulet, että usko on ulkopuolelta työnnettyjä uskomuksia. Niin luuleville on yleensä turha yrittää selittää, mistä uskossa on kyse, koska he eivät ainakaan minun kokemukseni mukaan kykene sitä käsittämään.

Miksi muuten puhut niin toisin kuin tuolla parissa ensimmäisessä viestisässi tässä keskustelussa? Siellä valitit, että syyllisyydentunteesi on niin voimakas, että se estää sinua elämästä normaalisti. Muistatko itsekään, mitä olet tullut puhuneeksi?

"Koko ajatus että ihminen olisi automaattisesti pelkällä olemassaolollaan syyllinen johonkin on naurettava, ei ihmisiltä kysytä että haluammeko syntyä tähän maailmaan joten meitä ei voi myöskään syyttää kuin korkeintaan oikeasti elämämme aikana tekemistämme teoista."
Ei ole kyse siitä, syyttävätkö ihmiset vai eivät. Kyse on siitä, että oma sydän syyttää, ja sille on turha yrittää puhua järkeä. Se ei sitä kuuntele, koska sen todellisuus on toisella tasolla kuin järjen todellisuus.

"Kerropas ystäväni, mihin sinä koet olevasi syyllinen, mistä asiasta koet tarvetta tulla armahdetuksi?"
Senhän olen kertonut. Siihen tunnen olevani syyllinen, etten kykene huolehtimaan fyysisestä ympäristöstämme niinkuin pitäisi, vaan olen sitä tuhoamassa. (Et ehkä tiedä, että olen sama ihminen, joka on keskustellut tässä kanssasi koko ajan, kun en ole käyttänyt samaa nimimerkkiä. Luulin, että se kävi ilmi muuten.)

pussiin kirjoitti:

Sanot, että toisen vahingoittaminen on väärin, mutta et sano, mistä syystä se on väärin. Siitä syystä tietysti, että siinä astuu väkivalloin toisen alueelle ja vie siitä jotakin. Esimerkiksi vie kärpäseltä terveyttä tai jopa elämän. Sen vahingoittamansa tai varastamansa on velkaa.

Sydän on eri asia kuin omatunto. Sydän on ihmisen tunne-elämä. Omatunto on käsitys oikeasta ja väärästä. Usein sydän ja omatunto ovat yhtä mieltä. Syyllisyydentunteessa on siitä kysymys, ja jo tuo sana pitää sisällään molemmat: syyllisyys(väärät teot) tunne(tunne-elämä).

Olet ilmeisesti niitä ateisteja, joilla ei ole henkilökohtaista kokemusta uskosta (onko muunlaisia ateisteja olemassakaan?). Niinpä luulet, että usko on ulkopuolelta työnnettyjä uskomuksia. Niin luuleville on yleensä turha yrittää selittää, mistä uskossa on kyse, koska he eivät ainakaan minun kokemukseni mukaan kykene sitä käsittämään.

Miksi muuten puhut niin toisin kuin tuolla parissa ensimmäisessä viestisässi tässä keskustelussa? Siellä valitit, että syyllisyydentunteesi on niin voimakas, että se estää sinua elämästä normaalisti. Muistatko itsekään, mitä olet tullut puhuneeksi?

"Koko ajatus että ihminen olisi automaattisesti pelkällä olemassaolollaan syyllinen johonkin on naurettava, ei ihmisiltä kysytä että haluammeko syntyä tähän maailmaan joten meitä ei voi myöskään syyttää kuin korkeintaan oikeasti elämämme aikana tekemistämme teoista."
Ei ole kyse siitä, syyttävätkö ihmiset vai eivät. Kyse on siitä, että oma sydän syyttää, ja sille on turha yrittää puhua järkeä. Se ei sitä kuuntele, koska sen todellisuus on toisella tasolla kuin järjen todellisuus.

"Kerropas ystäväni, mihin sinä koet olevasi syyllinen, mistä asiasta koet tarvetta tulla armahdetuksi?"
Senhän olen kertonut. Siihen tunnen olevani syyllinen, etten kykene huolehtimaan fyysisestä ympäristöstämme niinkuin pitäisi, vaan olen sitä tuhoamassa. (Et ehkä tiedä, että olen sama ihminen, joka on keskustellut tässä kanssasi koko ajan, kun en ole käyttänyt samaa nimimerkkiä. Luulin, että se kävi ilmi muuten.)

Lue lisää

"Sanot, että toisen vahingoittaminen on väärin, mutta et sano, mistä syystä se on väärin. Siitä syystä tietysti, että siinä astuu väkivalloin toisen alueelle ja vie siitä jotakin."

Toisen vahingoittaminen on pääasiassa väärin vain siksi että se on useimmiten tarpeetonta. Meillä ihmisillä on sisällämme kyky olla hyvin sivistyneitä ja siihen kuuluu myös se että osaisimme käyttää väkivaltaa sivistyneesti oikein.

Tarpeeton muiden ihmisten vahingoittaminen on väärin, mutta joissakin tilanteissa muiden vahingoittaminen on täysin oikein.

"Sydän on eri asia kuin omatunto. Sydän on ihmisen tunne-elämä."

Aivan sama sinänsä, se on joka tapauksessa osa ihmisen psykologista rakennetta joka on ihmisen aivojen toiminnan tulosta.

"Niin luuleville on yleensä turha yrittää selittää, mistä uskossa on kyse, koska he eivät ainakaan minun kokemukseni mukaan kykene sitä käsittämään."

Tiedän tasan tarkkaan mistä uskossa on kyse ja siinä se ongelma onkin, tiedän paremmin kyseisen asian kuin uskovat itse. Usko on pohjimmiltaan vain itselleen valehtelua joka voi olla ulkopuolelta tulleen painostuksen tulosta tai sitten ei. Mutta voin ainakin sen vannoa että jos olisit esim. intiassa syntynyt, olisit äärimmäisen todennäköisesti nyt hindulainen.

"Miksi muuten puhut niin toisin kuin tuolla parissa ensimmäisessä viestisässi tässä keskustelussa? Siellä valitit, että syyllisyydentunteesi on niin voimakas, että se estää sinua elämästä normaalisti."

Nuo pari ensimmäistä viestiä edustaa minua sellaisena kuin olen aiemmin ollut ja sen jälkeen olen alkanut tuoda viesteissäni esille myös sitä miten kyseisiä ongelmia käsittelen nykyään ja miten olen oppinut selviämään niistä.

"Ei ole kyse siitä, syyttävätkö ihmiset vai eivät. Kyse on siitä, että oma sydän syyttää, ja sille on turha yrittää puhua järkeä. Se ei sitä kuuntele, koska sen todellisuus on toisella tasolla kuin järjen todellisuus. "

Se on vain mielen heikkoutta jos ei pysty järjellään pitämään tunteitaan hallinnassa. Tosin suurin osa ihmisistä ei tunnekaan alitajuntaansa tarpeeksi hyvin että voisi sen tuottamaa tunnetta "sydämen" tuntemuksista kontrolloida.

"Siihen tunnen olevani syyllinen, etten kykene huolehtimaan fyysisestä ympäristöstämme niinkuin pitäisi, vaan olen sitä tuhoamassa."

Tuossako tosiaan kaikki? Odotin nimittäin paljon enemmän. Jos ajatellaan asiaa rationaalisesti niin kukaan, et sinä eikä kukaan muukaan ole fyysistä ympäristöämme tuhoamassa, meillä ihmisillä on yksinkertaisesti valta vain olla mukana sen normaalissa muuttumisprosessissa joka tulee paljon aiemmin johtamaan ihmisten tuhoon kuin ympäristömme tuhoon.

Kyllä se vaan niin on että tunnet enemmänkin syyllisyyttä siitä että olet monien muiden ihmisten tavoin tuhoamassa meitä itseämme, ihmiskuntaa tuhoamassa. Ja se on täysin ansaittua syyllisyydentuntoa mutta sen kanssa yksinkertaisesti on opittava elämään.

rypemisestä kirjoitti:

ei liene kukaan puhunut. Miksi siinä pitäisi rypeä? Sehän on vain itsestäänselvyys, joka on, eikä siitä tarvitse sen enempää välittää. Huolta aiheuttavat kyllä ne teot, jotka siitä nousevat.

Lue lisää

Perisyntiä ei ole olemassa muualla kuin joidenkin ihmisten mielikuvituksessa.

Joillekkin se tuntuu kuitenkin olevan elämän keskeisimpiä asioita. Käsittämätöntä.

Tämä maailma on sellainen millaisen me itse siitä teemme.

shadowself kirjoitti:

"Sanot, että toisen vahingoittaminen on väärin, mutta et sano, mistä syystä se on väärin. Siitä syystä tietysti, että siinä astuu väkivalloin toisen alueelle ja vie siitä jotakin."

Toisen vahingoittaminen on pääasiassa väärin vain siksi että se on useimmiten tarpeetonta. Meillä ihmisillä on sisällämme kyky olla hyvin sivistyneitä ja siihen kuuluu myös se että osaisimme käyttää väkivaltaa sivistyneesti oikein.

Tarpeeton muiden ihmisten vahingoittaminen on väärin, mutta joissakin tilanteissa muiden vahingoittaminen on täysin oikein.

"Sydän on eri asia kuin omatunto. Sydän on ihmisen tunne-elämä."

Aivan sama sinänsä, se on joka tapauksessa osa ihmisen psykologista rakennetta joka on ihmisen aivojen toiminnan tulosta.

"Niin luuleville on yleensä turha yrittää selittää, mistä uskossa on kyse, koska he eivät ainakaan minun kokemukseni mukaan kykene sitä käsittämään."

Tiedän tasan tarkkaan mistä uskossa on kyse ja siinä se ongelma onkin, tiedän paremmin kyseisen asian kuin uskovat itse. Usko on pohjimmiltaan vain itselleen valehtelua joka voi olla ulkopuolelta tulleen painostuksen tulosta tai sitten ei. Mutta voin ainakin sen vannoa että jos olisit esim. intiassa syntynyt, olisit äärimmäisen todennäköisesti nyt hindulainen.

"Miksi muuten puhut niin toisin kuin tuolla parissa ensimmäisessä viestisässi tässä keskustelussa? Siellä valitit, että syyllisyydentunteesi on niin voimakas, että se estää sinua elämästä normaalisti."

Nuo pari ensimmäistä viestiä edustaa minua sellaisena kuin olen aiemmin ollut ja sen jälkeen olen alkanut tuoda viesteissäni esille myös sitä miten kyseisiä ongelmia käsittelen nykyään ja miten olen oppinut selviämään niistä.

"Ei ole kyse siitä, syyttävätkö ihmiset vai eivät. Kyse on siitä, että oma sydän syyttää, ja sille on turha yrittää puhua järkeä. Se ei sitä kuuntele, koska sen todellisuus on toisella tasolla kuin järjen todellisuus. "

Se on vain mielen heikkoutta jos ei pysty järjellään pitämään tunteitaan hallinnassa. Tosin suurin osa ihmisistä ei tunnekaan alitajuntaansa tarpeeksi hyvin että voisi sen tuottamaa tunnetta "sydämen" tuntemuksista kontrolloida.

"Siihen tunnen olevani syyllinen, etten kykene huolehtimaan fyysisestä ympäristöstämme niinkuin pitäisi, vaan olen sitä tuhoamassa."

Tuossako tosiaan kaikki? Odotin nimittäin paljon enemmän. Jos ajatellaan asiaa rationaalisesti niin kukaan, et sinä eikä kukaan muukaan ole fyysistä ympäristöämme tuhoamassa, meillä ihmisillä on yksinkertaisesti valta vain olla mukana sen normaalissa muuttumisprosessissa joka tulee paljon aiemmin johtamaan ihmisten tuhoon kuin ympäristömme tuhoon.

Kyllä se vaan niin on että tunnet enemmänkin syyllisyyttä siitä että olet monien muiden ihmisten tavoin tuhoamassa meitä itseämme, ihmiskuntaa tuhoamassa. Ja se on täysin ansaittua syyllisyydentuntoa mutta sen kanssa yksinkertaisesti on opittava elämään.

Lue lisää

"Toisen vahingoittaminen on pääasiassa väärin vain siksi että se on useimmiten tarpeetonta. Meillä ihmisillä on sisällämme kyky olla hyvin sivistyneitä ja siihen kuuluu myös se että osaisimme käyttää väkivaltaa sivistyneesti oikein.
Tarpeeton muiden ihmisten vahingoittaminen on väärin, mutta joissakin tilanteissa muiden vahingoittaminen on täysin oikein."
En haluaisi elää tuolla tavalla ajattelevien ihmisten hallitsemassa yhteiskunnassa. Siitä puuttuisi se sydän.

""Sydän on eri asia kuin omatunto. Sydän on ihmisen tunne-elämä."
Aivan sama sinänsä, se on joka tapauksessa osa ihmisen psykologista rakennetta joka on ihmisen aivojen toiminnan tulosta."
Tottakai se on. Mitähän haluat sanoa?

"Tiedän tasan tarkkaan mistä uskossa on kyse ja siinä se ongelma onkin, tiedän paremmin kyseisen asian kuin uskovat itse. Usko on pohjimmiltaan vain itselleen valehtelua joka voi olla ulkopuolelta tulleen painostuksen tulosta tai sitten ei."
Entä jos valehtelet itsellesi, kun uskot tietäväsi?;)

"Mutta voin ainakin sen vannoa että jos olisit esim. intiassa syntynyt, olisit äärimmäisen todennäköisesti nyt hindulainen."
Ilmeisesti olisin. Mitä vikaa siinä olisi?

"Nuo pari ensimmäistä viestiä edustaa minua sellaisena kuin olen aiemmin ollut ja sen jälkeen olen alkanut tuoda viesteissäni esille myös sitä miten kyseisiä ongelmia käsittelen nykyään ja miten olen oppinut selviämään niistä."
Puhuit noissa viesteissäsi preesensissä.

"Se on vain mielen heikkoutta jos ei pysty järjellään pitämään tunteitaan hallinnassa. Tosin suurin osa ihmisistä ei tunnekaan alitajuntaansa tarpeeksi hyvin että voisi sen tuottamaa tunnetta "sydämen" tuntemuksista kontrolloida."
Järkeni sanoo, että jos tukahduttaa sydämensä viestit järkeilyn avulla, muuttuu elottomaksi puu-ukoksi. Tässä asiassa uskon järkeäni.

"Tuossako tosiaan kaikki? Odotin nimittäin paljon enemmän. Jos ajatellaan asiaa rationaalisesti niin kukaan, et sinä eikä kukaan muukaan ole fyysistä ympäristöämme tuhoamassa, meillä ihmisillä on yksinkertaisesti valta vain olla mukana sen normaalissa muuttumisprosessissa joka tulee paljon aiemmin johtamaan ihmisten tuhoon kuin ympäristömme tuhoon.
Kyllä se vaan niin on että tunnet enemmänkin syyllisyyttä siitä että olet monien muiden ihmisten tavoin tuhoamassa meitä itseämme, ihmiskuntaa tuhoamassa. Ja se on täysin ansaittua syyllisyydentuntoa mutta sen kanssa yksinkertaisesti on opittava elämään."
Jos olet niin rajoittunut, että kykenet ymmärtämään syyllisyydentunteen vain niistä asioista, joista itse tunnet syyllisyyttä, niin sitten olet.

Suuri arvostus sinulle oivallisista kirjoituksistasi, käsityksistäsi. Tosiaan, jos raadollisesti ajatellaan, niin jos Jumala on luonut meihin perisynti ominaisuuden, niin silloinhan hän hyväksyy kaikki tekomme. Sen selän taakse voitausiin silloin aina paneutua.

Nas.se, " keinotekoinen ongelma " On perisynti. Synti on meilla ihmisillä lähimmäisen rakkauden puutetta. Muuten, olemmeko olleet yhteydessä Suomi24 treffisivustoilla parisen vuotta sitten, jossa en ole enää. Ei tarvitse vastata.

Kristinuskon kirja. kirjoitti:

Suuri arvostus sinulle oivallisista kirjoituksistasi, käsityksistäsi. Tosiaan, jos raadollisesti ajatellaan, niin jos Jumala on luonut meihin perisynti ominaisuuden, niin silloinhan hän hyväksyy kaikki tekomme. Sen selän taakse voitausiin silloin aina paneutua.

Nas.se, " keinotekoinen ongelma " On perisynti. Synti on meilla ihmisillä lähimmäisen rakkauden puutetta. Muuten, olemmeko olleet yhteydessä Suomi24 treffisivustoilla parisen vuotta sitten, jossa en ole enää. Ei tarvitse vastata.

Lue lisää

"Muuten, olemmeko olleet yhteydessä Suomi24 treffisivustoilla parisen vuotta sitten, jossa en ole enää. Ei tarvitse vastata. "

No emme ainkaan tuolla nimimerkilläsi. Tuskimpa olemme edes rakkauttamme livenä testanneet :)

Nas.se kirjoitti:

"Muuten, olemmeko olleet yhteydessä Suomi24 treffisivustoilla parisen vuotta sitten, jossa en ole enää. Ei tarvitse vastata. "

No emme ainkaan tuolla nimimerkilläsi. Tuskimpa olemme edes rakkauttamme livenä testanneet :)

Lue lisää

Olin oikeassa. Rakkautta elämääsi noin kolmekymppinen todella tavoiteltava tyttö.

Kristinuskon kirja kirjoitti:

Olin oikeassa. Rakkautta elämääsi noin kolmekymppinen todella tavoiteltava tyttö.

" rakkauttamme livenä testanneet " Emme ole. Käsityksesi uskosta aivan ok, vaikka joskus ammut yli maalin.