Olen nyt nähnyt järkytyksekseni yliopisto-opiskelijoiden, erityisesti naispuolisten, alkaneen kärsiä selvästi ns. elintasosairauksien esiasteista. Poskien päät näyttävät monilla ylettyvän jo käytännössä silmien tasolle ja ylikin, mikä kielii alkavasta lihavuudesta. Tietysti monilla on selvä pelastusrengaskin nähtävissä vatsan alueella, mikä kielii "vääristä" ruokailutottumuksista, sekä liikunnan puutteesta. Lihavuus on merkittävä terveysriski, aiheuttaa sairauksia jotka tulevat johtamaan poissaoloihin tulevaisuuden työpaikoilla.
Nyt kun puhutaan ekologiasta ja vihreistä arvoista, niin eikö olisi vain kohtuullista, etteivät opiskelijat saisi enää opiskelija alennuksia mm. julkisista kulkuneuvoista? Näin he käyttäisivät aikansa paremmin, eivätkä kaiken maailman elintasosairauksia tukeviin harrastuksiisa(joita ovat mm. ryyppääminen toisissa yliopistokaupungeissa.) Myöskin hyötyliikuntaa he saattaisivat tällöin enemmän harrastaa, liikkumalla mm. yliopistolle jalan tai pyörällä.
Yksi vaihtoehto voisi tietysti olla kampuksien muuttaminen suljetuiksi alueiksi. Alueella huolehdittaisiin valvotusti , että opiskelijoille tarjottaisiin päivässä tietyn kalorimäärän mukaiset ateriat, eikä lainkaan ylimääräistä. Myöskin liikuntaa harrastettaisiin usein.
Näin tuottaisimme markkinoille tervettä ja aikaansaavaa työvoimaa, ei keskikaljan turvottamia, tai punaviinin pöhöttämiä sairastelijoita, jotka työelämäänsä siirryttyään tulisivat yhteiskunnalle kalliiksi jatkuvilla sairaspoissaoloillaan...
Nyt kun puhutaan ekologiasta ja vihreistä arvoista, niin eikö olisi vain kohtuullista, etteivät opiskelijat saisi enää opiskelija alennuksia mm. julkisista kulkuneuvoista? Näin he käyttäisivät aikansa paremmin, eivätkä kaiken maailman elintasosairauksia tukeviin harrastuksiisa(joita ovat mm. ryyppääminen toisissa yliopistokaupungeissa.) Myöskin hyötyliikuntaa he saattaisivat tällöin enemmän harrastaa, liikkumalla mm. yliopistolle jalan tai pyörällä.
Yksi vaihtoehto voisi tietysti olla kampuksien muuttaminen suljetuiksi alueiksi. Alueella huolehdittaisiin valvotusti , että opiskelijoille tarjottaisiin päivässä tietyn kalorimäärän mukaiset ateriat, eikä lainkaan ylimääräistä. Myöskin liikuntaa harrastettaisiin usein.
Näin tuottaisimme markkinoille tervettä ja aikaansaavaa työvoimaa, ei keskikaljan turvottamia, tai punaviinin pöhöttämiä sairastelijoita, jotka työelämäänsä siirryttyään tulisivat yhteiskunnalle kalliiksi jatkuvilla sairaspoissaoloillaan...
Vastaukset 2
Vanhimmat
Eiköhän tuo ongelma ole ihan joka ikäluokassa ja kummassakin sukupuolessa, eikä vain koske yliopistossa opiskelevia naisia.
Eikö se ole jokaisen oma asia, kokeeko huonon kunnon tai liikalihavuuden haittavaan omaa elämäänsä, miksi se sinua kiinnostaa? Huono trolli.