Moi!
Olisi kiva kuulla kokemuksia sijaisperheenä olemista jo "vanhemmalle" lapselle. Mieluiten sellaisia, että lapsi on saanut kohtuullisen hyvää hoitoa "alkutaipaleen" (eikä siis laitos-kotikierrettä). Lähinnä mietin sitä, miten jo noin vanha kotiutuu, miten sijaisperhe kiintyy lapseen jne. (vrt jos kyseessä on vauva kiintymys tulee yleensä ihan siinä perushoidon ohella).
Toista vanhempaa lapsella ei enää ole ja toinen ei vastusta lapsen sijaisperheeseen menoa. Yhteyttä sukuun on tietysti tarkoitus tukea, vaikka melko todennäköisesti sijoitus kestää kauan.
Vinkkejä myös otetaan mielellään vastaan.
Olisi kiva kuulla kokemuksia sijaisperheenä olemista jo "vanhemmalle" lapselle. Mieluiten sellaisia, että lapsi on saanut kohtuullisen hyvää hoitoa "alkutaipaleen" (eikä siis laitos-kotikierrettä). Lähinnä mietin sitä, miten jo noin vanha kotiutuu, miten sijaisperhe kiintyy lapseen jne. (vrt jos kyseessä on vauva kiintymys tulee yleensä ihan siinä perushoidon ohella).
Toista vanhempaa lapsella ei enää ole ja toinen ei vastusta lapsen sijaisperheeseen menoa. Yhteyttä sukuun on tietysti tarkoitus tukea, vaikka melko todennäköisesti sijoitus kestää kauan.
Vinkkejä myös otetaan mielellään vastaan.
Vastaukset 7
Vanhimmat
laadulla on ratkaiseva merkitys lapsen sopeutumiseen ja kotiutumiseen. Nykyisellään se on liiaksi arpapeliä, millaista hoitoa ja huolenpitoa / kasvatusta lapsi saa ja miten häntä ja hänen verkostoaan kohdellaan. Sijaishuolto ei ole "tabula rasa" sen kummemmin, kuin lapsikaan. Onko esimerkiksi lapselle varattu riittävästi aikaa ja erityishuomiota sopeutua, vai sijoitetaanko hänen kanssaan samaan aikaa 3 toisen perheen lasta.
Aivan kuin aloittajan viestissä kuultaisi, että yhteyttä sukuun nyt ei ole niin tarpeellista pitää, jos sijoitus kestää kauan. Ja mistä sen ylipäätänsä tiedät. Siitäkö, että Suomessa ei yleensä pureta huostaanottoja?
Kyllä sijaisvanhempien asenteet tulevat rivienkin välistä esiin. Pyydän, älkää alkako sijaisvanhemmiksi. Siitä näyttää tulevan käksimystä lukuisille ihmisille. Pyydän.
Hei!
Ymmärsit väärin kirjoittamani. Sehän on itsestäänselvyys että yhteys sukuun on nyt ihan tärkein juttu, etten nyt ajatellut että sitä pitää erikseen korostella. Tämän ikäisen kanssa hyväpuoli onkin se, että hän tietää ja tunnistaa hänelle tärkeät ihmiset ja suhteita on helppo jatkaa. Meillä tarkoitus on, että lapsi on halujensa mukaan paljon tekemisissä sukunsta kanssa, TIETYSTI. (sen parempi meillekin, että lapsella on monta ihmistä jotka hänestä välittävät ja rakastavat, sitähän kaikki lapset ja aikuiset tarvitsevat)
Tuolla lauseella tarkoitin sitä, että VALITETTAVASTI lapsella ei ole muita vaihtoehtoja kuin laitos tai sijaisperhe. Kuten kirjoitin niin toinen vanhempi on kuollut ja toisella niin paljon ongelmia ettei pysty (eikä edes halua) lasta luokseen. Jos hänen tilanteensa muuttuu, niin tottakai lapsi menisi elossa olevalle biovanhemmalle, tarvetta ei ole lasta omia, vaan pitää hänestä hyvää huolta kunnes pääsee takaisin kotiinsa (joko biovanhempien tai sitten opiskelemaan jne). Kaikilla lapsilla ei ole mahdollisia sukulaisperheitä, johon pääsisi ja myös lapsen toiveet pitää huomioida.
ENSIMMÄISEN VIESTIN KIRJOITTAJALLE:
Hyviä mietteitä ja näihin on varauduttukin, meille ei ole tarkoitus tulla muita lapsia hänen lisäkseen. Toinen perheen aikuisista on myös varautunut olemaan vuoden vapaalla töistä, joten lapsi sopeutuisi meihin ja olisi yhteistä aikaa. Jatkossakin on mahdollisuus tehdä lyhyempää viikkoa jne.
meille tuli lapsi 11v ja nyt on kolmas vuosi menossa. Esimurkun kanssa kannattaa olla avoin ja jutella ihan alusta asti sijoitukseen johtaneista syistä (toki lapsen/nuoren ymmärryksen mukaan) ja kuunnella mikä on lapsen oma käsitys sijoitukseen johtaneista syistä. Ne voivat olla kovastikin erilaiset kuin "virallinen" versio sosiaalipuolelta ja vanhemmilta. Lapsi kertoo omaa kokemustaan.
Kyllä isoonkin kiintyy, sitä vain enemmän miettii ehtiikö vaikuttaa käyttäytymiseen yhtä vahvasti kuin nuorempina sijoitettujen kohdalla kykenee. Mutta ainakin voi tarjota mallin toisenlaiseen elämään ja erilaiseen tapaan kohdata elämän ongelmat ja vaikeudet.
Meillä suku pitää lasta luonaan mielellään, kun lapsi soittaa ja kysyy saako tulla. Sen sijaan suku harvoin pyytää tulemaan ja jos pyytää tahtoo vierailut omin ehdoin, siinä saa lapsi joustaa omista kavereistaan ja suunnitelmistaan suvun hyväksi.
Murrosikä tuo sitten omat haasteensa, niitä kannattaa ennakoida jo alusta asti jutellen eri tempausten vaihtoehdoista ja siten pyrkiä vesittämään pahimpia ylilyöntejä. ( mutta tätä vesitystähän se on joka murkun kohdalla, ei sijoitettu siinä ole mitenkään erityinen pahis).
Moi!
Tälläisiä neuvoja ja vinkkejä juuri kaipailinkin, KIITOS NIISTÄ!! Tuollaisia asioita juuri mietitty, että miten saada kiintymys ja tykästyminen pitkälle, ennen sitä alkavaa murrosikää, joka koettelee ydinperheitäkin. Tärkeää olisi tietää ja tuntea lapsen tavat toimia, käsitellä pettymyksiä, käsitellä tunteita jne. Jotta osaisi sopivasti tukea ja olla lähellä ja ymmärtää käytöstä.
Meille tulevalla lapsella pitäisi olla myös suvussa tärkeitä ihmisiä jotka haluavat olla lapsen elämässä sjatkossakin. Näitä suhteita yritetään tietysti ylläpitää ja kannustaa lasta siihen itsenäisetikin.
Meillä puhutaan paljon tunteista ja niitä näytetään, toivotaan että lapsi luottaa meihin ja uskaltaa ajatuksiaan ja tunteitaan meille myös jakaa.
Tuo sijoituksesta lapselle rehellisesti jutteleminen, kertominen on hyvä ottaa varmasti huomioon, jotenkin tuntuu tällä hetkellä että aika vähän itsekin tiedämme siitä. En tiedä miten paljon sos.tt saa tarkkaa tietoa, kaikkihan ei meille kuulu, mutta juuri tuon lapsen kannalta olisi hyvä asioista tietää. Tokihan hän voi sossujen kanssa niistä jutella, mutta ehkä helpompi (ainkin jossain vaiheessa) se juttele olisi meidän kanssamme.
Tuota nuorten sijoitettujen toimintaa ollaan myös netistä selvitetty, voisi olla hyvä, jos hän voisi löytää "kaltaisiaan", kaikesta ei kuitenkaan ole helppo välttämättä jutella meille tai sukulaisille. Meillä on kuitenkin ennestään (bio) lapsia, ja muita sijoitettuja ei ole tulossa, joten välttämättä ei sellaista "hengenheimolaista" ole meidän perheessä, koska samantapaisiakaan asioita ei ole muut käyneet läpi.
Tosiaan viestisi oli mukavaa ja myös kannustavaa luettavaa, täytyy vielä ottaa asioista selvää. Hyvää tässä on se, että pystyn jäämään vuodeksi vuorotteluvapaalle, joten on aikaa tutustua puolin ja toisin ja viettää aikaa yhdessä.
näin sijoitetun lapsen sukulaisen näkökulmasta. Nuo vertaisryhmät yms. jättäisin kuitenkin vielä mielestäni, kunnes lapsi on asettunut uuteen paikkaan. Jatkot, eli ryhmät ym. tulevat sitten aikanaan.
Sijoitetut lapset eivät ole mitään suorittajia. Olen nimittäin havainnut, että joidenkin tulee lunastaa paikkansa jatkuvalla suoriutumisella ja suorittamisella. Kuljetetaan joka ilta harrastuksissa - päästään näin ilmeisesti itse helpommalla, kuin viettämällä aikaa lapsen kanssa.
Hei!
Kiitos viestistä, tosiaan olet varmasti oikeassa siinä, ettei kannata hoppuilla vertaisryhmien/ihmisten kanssa. Varmasti lapsi osaa sitten itsekin tuoda esiin sen, jos/kun vertaistukea kaipaa ja ehkä nuo ryhmät ovatkin enemmän tarkoittettu muutaman vuoden vanhemmille. Kiva oli silti lukea, että heillä oli aktiivista tuo toiminta, ja siihen pääsee mukaan jos haluaa.
Tuota suorittamisajatusta en ihan ymmärtänyt, tarkoitatko sillä sitä, että ovat helposti niin "tunnollisia" ja joutuvat ns. pinnistelemään jotta tuntisivat että "kelpaavat"? Missään nimessä tosiaan ei tarkoitus ole toimia näin harrastustenkaan suhteet.
Harrastuksiahan on sen takia, että lapsi/aikuinen saisi tehdä jotain mistä nauttii, vaihtelua arkeen, olla ihmisten kanssa joiden kanssa viihtyy ja asia missä voi kokea onnistumisia ja saada itseluottamusta jne. Mukavaahan on jos sellainen harrastus löytyy mutta ylipäätään harrastuksen pitää olla kiva juttu, eikä mikään pakollinen. Mutta varmasti tosiaan alkuun on hyvä kotiutua ja saada täältä niitä onnistumisen kokemuksia ja turvaa ja yhdessäoloa. Sen verran tiedämme lapsesta että hänellä on useita kiinnostuksen kohteita, joten kun hän haluaa niin eiköhän jokin mukava harrastuskin sitten löydy. (kotoa tai kodin ulkopuolelta)