Joka päivä yksin lukuunottamatta koulua/työharjoittelua. Ei minkäänlaista sosiaalista kanssakäymistä ihmisten kanssa jos ei lasketa kaupan kassaa tai vanhempia.
Tässä mitä päiväni ovat:
Herään, syön aamupalan ja hoida aamutoimet, kone päälle ja koneella kunnes lähden työharjotteluun(ei tarvitse käydä muulloin ulkona kun arkisin tulee pyöräiltyä 13 kilometriä 5 kert. viikossa töihin). Sieltä palattuani syön, sitten kone auki ja istun koneella loppuajan paitsi katon joskus telkkaria.
Eli arkipäivät ovat aina tuollaisia.
Viikonloppu:
Perjantaina kännit
Lauantaina istun koneella ja käyn saunassa ja katon telkkaa
Sunnuntaina istun koneella ja katon telkkaa.
Eli siis NYSVÄÄN kotona koska minulla ei ole kavereita.
Tässä mitä päiväni ovat:
Herään, syön aamupalan ja hoida aamutoimet, kone päälle ja koneella kunnes lähden työharjotteluun(ei tarvitse käydä muulloin ulkona kun arkisin tulee pyöräiltyä 13 kilometriä 5 kert. viikossa töihin). Sieltä palattuani syön, sitten kone auki ja istun koneella loppuajan paitsi katon joskus telkkaria.
Eli arkipäivät ovat aina tuollaisia.
Viikonloppu:
Perjantaina kännit
Lauantaina istun koneella ja käyn saunassa ja katon telkkaa
Sunnuntaina istun koneella ja katon telkkaa.
Eli siis NYSVÄÄN kotona koska minulla ei ole kavereita.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Tee sääntö, että saat käyttää konetta esim. vain iltaisin. Jos se on läppäri, niin laita se vaikka kirjahyllyyn aina kun ei ole lupa olla koneella. Ilmoittaudu keväällä kansalaisopiston kursseille, koska niissä olet väkisin kanssakäymisessä ihmisten kanssa. Olen kokenut yksinäisyyttä, ja kamalampaa tunnetta en heti osaa kuvitella. Kannattaa ottaa itseään niskasta kiinni ja tehdä asialle jotain vielä kun sinulla on "normaalit" sosiaaliset taidot. Myöhemmin voi olla vaikea saada kavereita ja ystäviä, jos erakoidut liiaksi.
Jos kuolisit huomenna ja mietit, että mitä teit viimeisen kahdeksan viikon aikana, haluaisitko muistaa vain tunnit koneen ääressä?! Eikö kuulostakin hukkaan heitetyltä elämältä? Tsemppiä!
Samaa paskaahan tää on päivä päivältä. Töitä, koulua ja salia. Koulussa ei ole tosin jaksanut pahemmin käydä enää, kun ne harvat muutamat naamatututkin ovat kadonneet. Olen 22-vuotias ja pelottaa ajatella, että elämä tulee olemaan tällaista kuraa vielä yli 30 vuotta. Sitten kun vihdoin kuolee lattialle voi viimeisillä voimillaan ajatella, kuinka jäi pelkäksi keskenkertaiseksi paskaksi ja sosiaalisessa mielessä täydeksi luuseriksi, jolla ei koskaan ollut kavereita ja joka ei koskaan seurustellut tai harrastanut seksiä.