Löysin tämän haulla lastensuojelu kritiikki. Tämä nainen oli lukenut palstan Loikalan kartano- keskusteluketjun ja tehnyt gradunsa siitä. Lastensuojelumyönteisen ( eli mukamas neutraalin ja puolueettoman) eli virallisen propagandadiskurssin hän oli nimennyt vastarintadiskurssiksi. Kannattaa lukea gradu koska siitä saa osviittaa sosiaalityöntekijänä toimivan aivoituksiin. Mielestäni vaatimatonta , oivalluksetonta muka- analyysia, nippanappa tieteen kriteerit täyttävää. Tästä kaiken tärkeän; rehellisen positio, mielikuvituksen,tunteet, unet, alitajunnan ,intuition demppaavasta muka älykkäästä puolueettoman tarkkailijan vallankäytöllisestä pläjäyksestä mm. Turkalla tai Jercy Lecillä olisi sanasensa sanottavana. Lukekaa silti. Hänenkaltaistensa on tulevaisuuden sosiaaalityö, valitettavasti.
http://tutkielmat.uta.fi/tutkielma.php?id=19998
http://tutkielmat.uta.fi/tutkielma.php?id=19998
Vastaukset 12
Vanhimmat
Miksi koin tämän väkivaltakoneistossa toimivan ja väkivallan orwellilaista kieltä puhuvan suojellun curling- baben tekstin loukkaavaksi?Tämä tyyppi katsoo oikeudekseen dissata keskiluokkaisesta näennäisen hillitystä kielenkäytöstä poikkeavat biovanhemmat- joilla ei ole sen paremmin valtaa, lainsuojaa kuin mitään muita itseilmaisekanavia- pelkästään tunteet sisällyttävän byrokraattisesta kielenkäytöstä poikkeavan ilmaisun vuoksi !
Koin vähän aika sitten vastaavan ahaa elämyksen kun sosiaalityöntekijä dissasi halveksivasti ehdotukseni sanoin " siinähän on aina tunteet mukana" huomaamatta lainkaan, että myös halveksunta, ylenkatse, välinpitämättömyys ja tarve kätkeytyä auttajuuden tai neutraaliuden taa piiloon on täynnä suoraan vihasta johdettavia tunteita!
Halleluja- joku kerää akateemisen typeryyden meriittinsä tätäkin palstaa " analysoimalla".
Jonkun pitäisi tehdä akateeminen tutkielma sossujen asiakaspaperikirjausten diskursseista ja retorisista tehokeinoista.
Sieltä, jos mistä niitä reaalitodellisuuteen palautumattomia tehokeinoja löytyy.
Ai niin, mutta mitään reaalitodellisuutta ei sossujen mielestä ole olemassakaan. On vain heidän konstruktivistiset kirjauksensa , jotka ovat Jumalan sanaa= Lapsen etua.
Kun toinen ihminen kohtaa toisen oikeasti, mukana on aina jokin pyhä, suorastaan hengellinen ulottuvuus. Tätä tervehdyttävää tapahtumaa ei voi korvata millään huijauksella eikä siihen pätevöitä mikään koulutus, ainoastaan nöyryys ja rohkeus.
Huijaus, olkoonkin akateemisen hyvää tarkoittavan huijarin hamuilua haisee. Eikä toimi.
Mitä enemmän vieraantuu ja mitä enemmän valtaa haalii itselleen sitä vaikeampaa on suostua taas ihmisen kokoiseksi.
Lastensuojelu on poteronsa pönkittänyt eikä sieltä poistu. Mikään dialogi ei ole mahdollista tahon kanssa, joka katsoo olevansa erehtymätön ja voivansa oikeuttaa minkä hyvänsä laittomuuden "lapsen edun" nimissä. Dialogi ei muutenkaan kuulu lastensuojelun toimintakulttuuriin eikä työkalupakkiin. Moniammatilliset työryhmät ja palaverit ovat pelkkää monologia, joiden tarjoitus on tuottaa suoritteita eli palkkaa yksinpuhujille ja oikeuttaa täten oma hyödytön olemassaolo.
No jopas on löytö! Kiitos, että toit sen tänne!
Loikalan kartanon ketju on muuten huono keskustelu ryhtyä tutkimaan meidän lastensuojelun kriitikoiden tapaa puhua lastensuojelusta eli dirskurssia. Siinä ketjussa on poikkeuksellisen paljon satunnaisia kirjoittajia, joiden ainoa julkinen esiintyminen on juuri tuossa ketjussa.
Mutta pitkä ja värikäs ketjuhan sen on. Aineistoa siis riittää. Eikä se ole huono tutkimuskohteenakaan; keskusteluhan pysyy hyvin kuosissa eli kirjoittavat enimmäkseen Loikalasta.
Olin eilen illalla myöhään (kello 20:30:een saakka) hallintotieteellisellä luennolla vallasta. Se liittyy laajempaan Yhteiskunta ja valta -kurssiin. Hallintotieteen opiskelijoita oli ymmärtääkseni paljon paikalla. Olin ihmeissäni niin opiskelijoiden kommenteista kuin itse proffan puheistakin.
Suomalaiset kun näyttävät suhtautuvan hyvin myötäsukaisesti hallinnon selviin virheisiin, eli siihen, että rakenteet tuottavat epäoikeudenmukaisuutta, vaikka niiden pitäisi nimenomaan poistaa sitä. Opiskelijoissa oli tyyppejä, jotka huokailivat, että kuinka ihanaa on kun meillä on niiiiin hyvä ja "neutraali" hallinto.
Sosiaalityön luennotkin lienevät moisia hengennostatustilaisuuksia. Luodaan ryhmäidenteettiä ja kuuliaisuutta... niin, mille? - Eliitille, joka on päättänyt joskus sosiaalityön toimintatavoista ja varsinkin lainsäädännöstä.
Yliopisto kauhistuttaa minua aina tällaisessa luokkatarkkailussa. Kovin keskiluokkainen paikka. Sellainen, jossa pitää osata pitää mölyt mahassaan. Ainakin se on lähtöoletus.
Strander kirjoittaa pro gradu -tutkielmansa
"Kritiikin repertuaarit - internetkeskustelun diskursseja lastenkotibisneksestä"
tiivistelmässä:
"Tutkimusaineistonani on yksi Ylen verkkosivuilla käyty keskusteluketju ns. lastenkotibisneksestä. Keskustelu perustuu erään lastenkodin epäkohtia käsitelleeseen tv-ohjelmaan."
Ylen keskustelu on siis ollut aineistona. Jaa. Vedän sen verran sanojani takaisin, että hän ei siis käsitellyt suomi24:n Loikala-keskustelua, vaan Yleisradion nettisivuilla olevaa.
Eli siis nähtävästi tätä:
http://atuubi.yle.fi/keskustelu/id-200711
Ja itse Stranderin gradu - sehän vaikuttaa kiinnnostavalta... Meidän kandee kyllä lukea sitä, olemmehan jonkinlaisia kritiikin diskurssin asiantuntijoita. Gradu osuu meidän kiinnostuksemme kenttään.
Oletteko saaneet ladattua ja avattua Stranderin gradun? Minulla on ollut ongelmia.
"Johtopäätöksissä sivuan ensin sitä, mikä saa ihmisen kirjoittamaan internetiin hyvinkin henkilökohtaisia asioita. Toiseksi tuon esille aineiston kommenteista ja sosiaalialan kriittisestä kirjallisuudesta löytynyttä yhteistä resonanssipintaa. Kolmanneksi käyn läpi lyhyesti niitä monia retorisia keinoja, joita aineiston kirjoittajat käyttävät mielipiteidensä perustelemiseen. Neljänneksi nostan esille mahdollisuuden vastapuheeseen ja sen piirteisiin aineiston valossa.
Asiasanat:
kritiikki, lastenkoti, diskurssi, lastensuojelu, internet"
Miten herranpieksut voi oksentamatta tollaista termientoistomasturbaatiota lukea? -Toisaalta kiinnostaa katsoa mitä ne hänen johtopäätökset sitten on...täytynee pitää vaikka nenästä kiinni.
-Vai on meillä neutraali hallinto? Kukakohan se luennoitsija oli kun ei kritisoi tämän hetken Suomen johtamistapaa mikä nimenomaan on kova ja hyvinkin väkivaltainen. Onkohan nyt menossa sellanen käytäntö, että hämärretään tarkotuksella ihmisiltä väkivaltaisia ilmiöitä jotka siis jyräävät täysillä??? Ja kritisointi ko tyylistä villiinnyttää vallankäyttäjän huutamaan brutaalisti. (vrt Katainen).
Kyllä minä tunnistan ja myönnän, että meillä tälläkin palstalla kirjottavilla on retorisia keinoja. Me myös rakennamme hyvin tietoisesti aivan tietynlaista diskurssia. Mutta ne ovat ok, hyviä asioita, tällainen kirjoittamiseen kuuluva aktiivisuus on ihan normaalia. Sitä esiintyy kaikessa puheessa.
Olen sitä mieltä, että oman sanomansa pukemiseksi pitää ja kannattaa nähdä vaivaa. On tärkeää, että sanoma vaikuttaa kiinnostavalta ja että se menee perille.
Tuo on totta; Stranderin gradu ei avaudu netistä. Tampereen yliopisto hoi! Onko siellä päässä jokin vialla? Latautuminen ei edes käynnisty kunnolla, kerran kyllä jo yritti siten että ehkä muutama prosentti oli dokumentista jo avautumassa.
Haluamme ajankohtaista tietoa! Haluan päästä lukemaan Katarina Stranderin pro gradua! Haluan tietää, miten tämä maa makaa.
Jos jotakin on jäännyt pois, niin tuolta löytyy http://www.perusopetus.fi/?p=802
Sain vihdoinkin avattua Stranderin gradun. Tarvittiin toinen kone ja toinen nettiliittymä.
Mielestäni lopputyö on mielenkiintoista kamaa.
Hän kirjoittaa:
"Valmistun itse sosiaalityöntekijäksi ja on ollut vaikeaa ja hämmentävää lukea näitä internettekstejä, joissa ihmiset kertovat pääsääntöisesti lannistavista kohtaamisista sosiaalityön kentällä. Kokemukset konstruoituvat niin, että kysymyksessä luulisi olevan sotatilan ennemmin kuin sosiaalipalvelun. [...] Tämä paradoksaalinen asetelma on mielenkiintoinen ja herätti tutkimushaluni." (ss. 6-7)
Kritiikkiä sosiaalityötä ja lastensuojelua vastaan netistä todella löytyy. Strander toteaa gradussaan, että vastarinnalla on internetissä hegemoninen asema, sillä on yliote virallisesta liturgiasta ja virkamiesten kuorolaulusta. Ehkä niin on, mutta silti se ei takaa vielä itse vastarinnalle mitään erityistä ja hyvää asemaa julkisessa keskustelussa. Virkakoneistossa kun on byrokraattien helppo elää ja onnistua. Byrokraatin ei tarvitse osallistua mihinkään (hänen ei tarvitse siis selitellä ja perustella), kun hän on jo oikeassa ja kansalainen väärässä. On kyse siis suuresta valtaerosta. Suomi on tsaristinen maa ja kansalaiset tyytyvät ihan kaikkeen.