Tämä ei nyt varsinaisesti tälle palstalle kuulu, mutta on pakko päästä purkamaan ajatuksiaan jonnekin. Ihan ensi alkuun haluan sanoa, että matkustelu on ihan ok juttu ja itsekin sitä jossakin määrin harrastan. Matkailustaan saa toki olla myös ylpeä. Seuraava teksti onkin kirjoitettu puolivitsinä, eikä siitä tarvitse vetää palkokasvia nenään:) Itseäni ovat siis alkaneet korpeamaan sellaiset keskiluokkaiset pulliaiset, jotka päästyään matkustelun makuun alkavat pitää matkustelun määrää sivistyksen ja syvällisyyden sekä avarakatseisuuden mittareina ja tekopyhänä kohottavat itseään muiden yläpuolelle jonkinnäköiseen ideologiseen norsunluutorniin matkailujensa perusteella. Tässä usein kuultuja kaikuja tornin huipulta:
”Minä en ole asunto- ja autovelallinen materialisti, vaan ymmärrän, mikä elämässä on oikeasti tärkeintä ja käytän rahani matkusteluun ja uusien kokemusten etsimiseen. Minä janoan seikkailuja, enkä ymmärrä varsinkaan nuoria ihmisiä, jotka haluavat kököttää yhdessä paikassa”
Mukavaa, että sinä uskallat toteuttaa omia unelmiasi elämässäsi. Oletko kuitenkaan ajatellut, että ihmisillä on erilaisia unelmia? Se, että sinä asetat matkustelun tärkeimmäksi prioriteetiksi elämässäsi, ei tarkoita sitä, että se olisi muidenkin ykkösunelma. Ymmärrän kyllä, että koko ikänsä samassa paikassa samoissa turvallisissa keskiluokkaisissa kuvioissa elänyt ihminen janoaa uusia seikkailuja. Joidenkin ihmisten (äärimmäisenä esimerkkinä pakolaiset) elämään on mahtunut jo aivan tarpeeksi seikkailuja (sanan negatiivisessa merkityksessä) ja heille seesteinen ja turvattu elämä läheisten parissa saattaa olla uudenlainen ja tavoiteltava kokemus. Ihmisiä on muutenkin eriluonteisia, joku kaipaa toimintaa ja joku arvostaa rauhallisempaa menoa. Toisin ajattelevat eivät välttämättä ole henkisesti tylsempiä tai pinnallisempia materialisteja, kuin sinäkään.
”Matkustellessa oppii itsestään ja elämänarvoistaan hyvin paljon. Matkustellessa varsinkin hieman köyhemmillä seuduilla oppii ymmärtämään elämän todellisuutta/raadollisuutta ja arvostamaan kotimaataan aivan eri tavalla. Ihmiset, jotka eivät matkustele, pitävät hirveän monia asioita itsestäänselvänä.”
On totta, että me suomalaiset tuppaamme pitämään monia asioita itsestäänselvänä. Kaikki meistä eivät kuitenkaan alun alkaenkaan ole olleet niitä keskiluokkaisia pumpulissa kasvaneita pulliaisia, jotka valittivat, kun eivät saaneet uusinta kännykkää tai pleikkaria ja joiden ensimmäinen kokemus elämän julmemmasta puolesta näyttäytyi vasta matkalla. Osa meistä on oppinut arvostamaan esimerkiksi sosiaalihuoltoa jo täällä kotimaassa ja ymmärtämään, että suomalainenkin köyhyys on loppujenlopuksi aivan eri kaliiberia esimerkiksi kehitysmaiden köyhyyteen nähden. Osa meistä oli kiinnostunut hankkimaan tietoa maailman (raadollisestakin) menosta jo ennen ensimmäistäkään matkaa.
(Liittyen osittain äskeiseen): ”Matkailu avartaa. Kyllä ihminen saa olla aikamoinen sivistymätön juntti, jos ei ole matkustanut paljon.”
On totta, ettei pelkästään uutisia ja lehtiä lukemalla saa kokonaista kuvaa maailmasta. Afrikassa saatetaan laittaa kokonainen kylä tuusannnuuskaksi ilman että yksikään virallinen taho saa tietää asiasta saati että asiasta kailotettaisiin pitkin maailmaa. Monipuolista tietoa _on_ kuitenkin saatavilla, jos on maailmanmenosta kiinnostunut. Jos itse olet niin passiivinen, että kiinnostut muusta maailmasta vasta kun se näyttäytyy sinulle konkreettisesti nokan edessä, niin voivoi. Toki matkustellessa oppii paljon sikäläisestä kulttuurista, mutta reppureissaajankin käsitys sikäläisten ihmisten todellisesta arjesta ja ajatuksista saattaa jäädä pinnalliseksi.
”Matkailu kasvattaa paineen- ja epävarmuudensietokykyä. Voi niitä ihmisiä jotka eivät ole päässeet matkustelemaan, mitenkähän mahtavat pärjätä työelämässäkään”
Periaatteessa on ihan mukava kuulla Suomella menevän sen verran hyvin, että keskiluokkaisen pulliaisen rankin juttu elämässä on ulkomaanmatka. Kantani tähän on kuitenkin luultavasti jo selvinnyt edellisissä vastauksissa.
Summa summarum, jos sinä mukavassa keskiluokkaisessa kuplassa ikäsi elänyt keskivertokeijo tai –kaija saat mielesi avartumaan tai epävarmuudensietokykysi kehittymään tai ymmärryksesi elämän raadollisuutta kohtaan kasvamaan vasta ulkomaanmatkailun ansiosta, niin hyvä homma. Mutta otathan huomioon, että naapurin Haaparanta-Tallinnan räkälät-Levin hiitokeskus –akselilla reissannut naapurin Jarno saattaa olla aivan yhtä sivistynyt ja syvällinen ihminen kuin sinäkin:) Matkailu ei tee kenestäkään automaattisesti syvällistä elämän suurta ymmärtäjää, umpimielisyys tai avarakatseisuus eivät mielestäni riipu ihmisen elinpiiristä.
”Minä en ole asunto- ja autovelallinen materialisti, vaan ymmärrän, mikä elämässä on oikeasti tärkeintä ja käytän rahani matkusteluun ja uusien kokemusten etsimiseen. Minä janoan seikkailuja, enkä ymmärrä varsinkaan nuoria ihmisiä, jotka haluavat kököttää yhdessä paikassa”
Mukavaa, että sinä uskallat toteuttaa omia unelmiasi elämässäsi. Oletko kuitenkaan ajatellut, että ihmisillä on erilaisia unelmia? Se, että sinä asetat matkustelun tärkeimmäksi prioriteetiksi elämässäsi, ei tarkoita sitä, että se olisi muidenkin ykkösunelma. Ymmärrän kyllä, että koko ikänsä samassa paikassa samoissa turvallisissa keskiluokkaisissa kuvioissa elänyt ihminen janoaa uusia seikkailuja. Joidenkin ihmisten (äärimmäisenä esimerkkinä pakolaiset) elämään on mahtunut jo aivan tarpeeksi seikkailuja (sanan negatiivisessa merkityksessä) ja heille seesteinen ja turvattu elämä läheisten parissa saattaa olla uudenlainen ja tavoiteltava kokemus. Ihmisiä on muutenkin eriluonteisia, joku kaipaa toimintaa ja joku arvostaa rauhallisempaa menoa. Toisin ajattelevat eivät välttämättä ole henkisesti tylsempiä tai pinnallisempia materialisteja, kuin sinäkään.
”Matkustellessa oppii itsestään ja elämänarvoistaan hyvin paljon. Matkustellessa varsinkin hieman köyhemmillä seuduilla oppii ymmärtämään elämän todellisuutta/raadollisuutta ja arvostamaan kotimaataan aivan eri tavalla. Ihmiset, jotka eivät matkustele, pitävät hirveän monia asioita itsestäänselvänä.”
On totta, että me suomalaiset tuppaamme pitämään monia asioita itsestäänselvänä. Kaikki meistä eivät kuitenkaan alun alkaenkaan ole olleet niitä keskiluokkaisia pumpulissa kasvaneita pulliaisia, jotka valittivat, kun eivät saaneet uusinta kännykkää tai pleikkaria ja joiden ensimmäinen kokemus elämän julmemmasta puolesta näyttäytyi vasta matkalla. Osa meistä on oppinut arvostamaan esimerkiksi sosiaalihuoltoa jo täällä kotimaassa ja ymmärtämään, että suomalainenkin köyhyys on loppujenlopuksi aivan eri kaliiberia esimerkiksi kehitysmaiden köyhyyteen nähden. Osa meistä oli kiinnostunut hankkimaan tietoa maailman (raadollisestakin) menosta jo ennen ensimmäistäkään matkaa.
(Liittyen osittain äskeiseen): ”Matkailu avartaa. Kyllä ihminen saa olla aikamoinen sivistymätön juntti, jos ei ole matkustanut paljon.”
On totta, ettei pelkästään uutisia ja lehtiä lukemalla saa kokonaista kuvaa maailmasta. Afrikassa saatetaan laittaa kokonainen kylä tuusannnuuskaksi ilman että yksikään virallinen taho saa tietää asiasta saati että asiasta kailotettaisiin pitkin maailmaa. Monipuolista tietoa _on_ kuitenkin saatavilla, jos on maailmanmenosta kiinnostunut. Jos itse olet niin passiivinen, että kiinnostut muusta maailmasta vasta kun se näyttäytyy sinulle konkreettisesti nokan edessä, niin voivoi. Toki matkustellessa oppii paljon sikäläisestä kulttuurista, mutta reppureissaajankin käsitys sikäläisten ihmisten todellisesta arjesta ja ajatuksista saattaa jäädä pinnalliseksi.
”Matkailu kasvattaa paineen- ja epävarmuudensietokykyä. Voi niitä ihmisiä jotka eivät ole päässeet matkustelemaan, mitenkähän mahtavat pärjätä työelämässäkään”
Periaatteessa on ihan mukava kuulla Suomella menevän sen verran hyvin, että keskiluokkaisen pulliaisen rankin juttu elämässä on ulkomaanmatka. Kantani tähän on kuitenkin luultavasti jo selvinnyt edellisissä vastauksissa.
Summa summarum, jos sinä mukavassa keskiluokkaisessa kuplassa ikäsi elänyt keskivertokeijo tai –kaija saat mielesi avartumaan tai epävarmuudensietokykysi kehittymään tai ymmärryksesi elämän raadollisuutta kohtaan kasvamaan vasta ulkomaanmatkailun ansiosta, niin hyvä homma. Mutta otathan huomioon, että naapurin Haaparanta-Tallinnan räkälät-Levin hiitokeskus –akselilla reissannut naapurin Jarno saattaa olla aivan yhtä sivistynyt ja syvällinen ihminen kuin sinäkin:) Matkailu ei tee kenestäkään automaattisesti syvällistä elämän suurta ymmärtäjää, umpimielisyys tai avarakatseisuus eivät mielestäni riipu ihmisen elinpiiristä.
Vastaukset 11
Vanhimmat
Tuosta voi lyhyesti todeta, että ei kannata karehtia naapurin ressaamista. Ei kannata sortua siihen, se syö ihmistä.Vaikka paljonmatkustava ei tarkoita välttämättä rehennellä matkoillaan, sen voi kateuksissaan vääntää mielessään siten.
Meillä matkaustelellaan monta kertaa vuodessa "etelänmatkoille", mutta en uskalla kertoa monellekaan etukäteen - enkä jälkikäteenkään, koska lähes aina saa kateellista vinoilua osakseen; Että miten teillä on varaa..ym. Säästämme tulot siten, että ne riittää matkusteluun, emme elä leveästi - edes lomallakaan. Toiset vain käyttää rahansa matkusteluun ja toiset voi säästää tai kuluttaa jonnekin muualle. Todella sääli ettei voi jakaa matkakokemuksia ilman, että siitä aletaan spekuloida.
Onhan niitäkin, jotka leuhkivat matkoillaan ja se on ärsyttävää. Mutta kun niin helposti käännetään kaikki negatiiviseksi. Matkailu avartaa - ei sille mitään voi.
Kuten kirjoitin, niin matkustelu on ok. Mielestäni on hienoa, että ihmisillä on mahdollisuuksia nähdä maailmaa. Itsekin laittaisin rahani mieluummin matkaan kuin vaikkapa baarireissuihin tai hienoon autoon...Ihmisellä on oikeus tehdä rahoillaan aivan mitä lystää (kunhan ei loukkaa ketään muuta). Ja totta kai matkustelusta saa kertoa ihmisille, vaikka vähän hehkuttaakin, en oikein ymmärrä sellaista perisuomalaista "seinästä ei saa missään nimessä erottua"-mentaliteettiakaan.
Ärsyyntymiseni kohdistuukin juuri niihin, jotka luulevat olevansa jollain tavalla syvällisempiä, tiedostavampia tai sivistuneempiä ihmisiä muihin verrattuna, koska ovat matkustelleet. Tämä ei siis koske kaikkia matkustavia, vaan juuri sellaisia, jotka päästelevät suustaan/näppikseltään ekassa viestissäni olleiden esimerkkien tapaisia ajatuksia. Saattaahan matkustellut ihminen entiseen minäänsä verrattuna olla syvällisempi tai tiedostavampi, muttei välttämättä verrattuna vähän matkustelevaan kaveriinsa. Totta kai matkustellessa oppii aina uutta ja jännää. Ja varsinkin jos arki on sitä, että ollaan töissä, jonka jälkeen töllötetään amerikkalaisia sarjoja jonka jälkeen syödään jonka jälkeen nukutaan, niin matkustelu voi olla ainoa tapa avartaa maailmankuvaansa. Mutta ihmisen ei välttämättä tarvitse liikahtaa suomesta mihinkään ollakseen kiinnostunut maailmasta, ollakseen avarakatseinen tai ollakseen tiedostava tai muuten vaan "elämänkoulima".
Esimerkki: "Pysyn terveenä koska syön vitamiinipillereitä. Ihminen joka ei syö vitamiinipillereitä ei voi olla terve."
Samaan sarjaan menevät "Opiskelen yliopistossa, eli olen fiksu. Ihminen, joka ei opiskele yliopistossa ei voi olla fiksu." tai "Olen äiti eli olen empaattinen, kypsä ja vastuullinen. Lapsettomat naiset sen sijaan ovat itsekkäitä epäkypsiä himobailaajia".
Itse inhoan tämänkaltaisia luokitteluja. Jos siis sinä olit itsekäs epäkypsä himobailaaja ennen äitiyttäsi, se ei tarkoita, että jokainen lapseton nainen on samanlainen. Tai jos sinä itse et olisi puoliksikaan noin avarakatseinen ilman matkustelua, niin se ei tarkoita sitä, että vähän matkusteleva on epäsivistynyt ja umpimielinen juntti :D Tätä siis yritän sanoa...
"Mä olen jo tämän ikäiseksi matkustellut aika paljon. En nyt halua lähteä."
Suunnittelimme perheen yhteistä matkaa ystävien luo Eurooppaan viikolla, joka ei ollut koululaisten syyslomaviikko. Ylläolevan sain vastaukseksi. Tytär on tehnyt ulkomaille 1 automatkan, 2 laivamatkaa ja 7 lentomatkaa, näistä kahteen kohteeseen useampi matka (kolme matkaa näiden samojen ystävien luo). Ikää hänellä on kohta 14 v. Hän on tykännyt kovasti matkustelusta, mutta viihtyy hyvin myös kotona. Itse matkustelisin enemmänkin jos olisi joutorahaa ja lomaa. Kyläpaikkoja on Euroopassa ollut välillä muutama, ja seuraava kyläpaikka voi olla Thaimaassa. Paikallisten kanssa näkee enemmän (en esim. puhu ranskaa) ja tulee tehtyä asioita, joista ei mainita matkaoppaissa.
Suomessa matkustelu on myös avartavaa, ainakin oppii asioita itsestään ja suhtautumisestaan uusiin asioihin.
Katsoppas. Palstakauhu on ruvennut vakavamietteiseksi. Tuo "paljon matkustava" nimmari
saattoi olla -70 luvulla todellisuutta, nyt vain monimerkin yksi sadoista.
Heitä vaan paljon juttua,ettei kupla poksahda kuin pa-palsta.
Kyllä se on ihan tätä päivää. Suomalainen perussairaus on karteus, joka poikii liudan lisäsairauksia.
Eräs sairauden ilmentymä on olettamus,että muut on samanlaisia.
Lisäsairaus saattaa olla tuo surkea kirjoitus,mikä vilisee niitä "lyöntivirheitä"
Auttaako oloa kun useilla palstoilla käyt heittämässä noita tekaistuja matkaan lähtöjä ja
hirveitä suunitelmiasi.
Tässä on oiva esimerkki kateudesta!!
Sokeantyperä usko pitää hullun elämässä. Jos joku kadehtii ihmistä kirjoitusvirheistä tai
tavasta taivastella,niin ihmettelen. Ei myöskään herätä kateutta joku akka,joka vuorokaudet
ympäri latoo typerää kirjoitusta palstoille ollakseen suomen suurin. Tässä tosin perhe avustaa.
Eipä noussut AM matkojen myynti vaikka maailman parhaat suosittelijat hehkutti 40 tarinaa.
hullu muija
http://keskustelu.suomi24.fi/node/9298826
Hullu mainostaa itseään. Juha N.S... on tuon löpinän takana,eli yksi palstahöperön peitenimistä