Minäpä olin 17 vuotias alkaessa seurustella ihanan hieman vanhemman miehen alun kanssa. Tämäpä yksi ilta sitten kertoi mitä Hän elämältään halusi, nimittäin sen "perinteisen". Lapsen, valmiin ruuan ja jonkun joka häntä työpäivän jälkeen odottaa kotona, vaimon. Nainen hoitaa kodin ja lapset, mies käy töissä. Nyt. Lähtisinkö tähän hänen kanssaan? No mitäpä umpirakastunut teini tähän vastaakaan, mynteisesti...
Sanoista tekoihin. Yrittämään lasta 17 vuotiaana. (!?!)
No mutta hei sittenhän sitä ollaankin jo 18vuotta ja maha pystyssä, elämä ei tästä voi paremmaksi muuttua, olenhan sentään jo Aikuinen...! Joo...
Oli minullakin oma suunitelmani elämälleni. Käydä kouluni loppuun, keskittyä koiriini ja hankkia oma asuntokin.
Nyt 19 vuotiaana, pienen vauvan äitinä mietin, "mieheni" sai sen kaiken mitä ikinä halusikaan, kotihuoran ym.
Minä? Opiseklun keskeytin, koiristani luovuin, olen melkein oman kotini vanki "miehen" viihtyessä paremmin töissä kuin kotona. En minä tätä halunnut.
Tilannehan olisin idyllisen hyvä jollekkin... Varmaan minullekkin olisi jos vain sitä ikää olisi muutamia vuosia enemmän, en ollutkaan valmis. Lapseni hoidan ja rakastan, mutta onnellinen en ole. Ainakaan nyt.
Karu herätys todellisuuteen. Naimisiin tuo haluaisi, mutta minä en Vittu enään suostu elämään kenellekkään muulle kuin itselleni (ja nyt lapselleni)!!
Vielä joku kaunis päivä aijon nousta tästä pskasta!!.....tai sitten opin elämään siinä.....
Todellisuudessa ei mitään hajua mitä minä nyt? Olisinkohan onnellinen ilman tuota miestä? Jaa-a... En tiedä, taloudellisesti olen ainakin kahlittu häneen....
Minusta lapsia ei (näin jälkeen päin) pitäisi hankkia liian nuorena, vasta kun on omalla elämällä kunnon pohja mikä ei ole sidoksissa toiseen/siin ihmiseen/siin. Pienet teinitytöt, ei kylläkään varmaan kaikki, ovat niin vietävissä...
Ja se menohalu.... Järkyttävä omantilan menetys.
Toiset sanovat että pahin tunne voi olla vihan ja pelon yhdistelmä. Minä sanoisin että katumus mutta rakastaa kahta kauheammin! Miksei tämä kaikki voinu tapahtua vasta muutaman vuoden päästä!!?!!
Sanoista tekoihin. Yrittämään lasta 17 vuotiaana. (!?!)
No mutta hei sittenhän sitä ollaankin jo 18vuotta ja maha pystyssä, elämä ei tästä voi paremmaksi muuttua, olenhan sentään jo Aikuinen...! Joo...
Oli minullakin oma suunitelmani elämälleni. Käydä kouluni loppuun, keskittyä koiriini ja hankkia oma asuntokin.
Nyt 19 vuotiaana, pienen vauvan äitinä mietin, "mieheni" sai sen kaiken mitä ikinä halusikaan, kotihuoran ym.
Minä? Opiseklun keskeytin, koiristani luovuin, olen melkein oman kotini vanki "miehen" viihtyessä paremmin töissä kuin kotona. En minä tätä halunnut.
Tilannehan olisin idyllisen hyvä jollekkin... Varmaan minullekkin olisi jos vain sitä ikää olisi muutamia vuosia enemmän, en ollutkaan valmis. Lapseni hoidan ja rakastan, mutta onnellinen en ole. Ainakaan nyt.
Karu herätys todellisuuteen. Naimisiin tuo haluaisi, mutta minä en Vittu enään suostu elämään kenellekkään muulle kuin itselleni (ja nyt lapselleni)!!
Vielä joku kaunis päivä aijon nousta tästä pskasta!!.....tai sitten opin elämään siinä.....
Todellisuudessa ei mitään hajua mitä minä nyt? Olisinkohan onnellinen ilman tuota miestä? Jaa-a... En tiedä, taloudellisesti olen ainakin kahlittu häneen....
Minusta lapsia ei (näin jälkeen päin) pitäisi hankkia liian nuorena, vasta kun on omalla elämällä kunnon pohja mikä ei ole sidoksissa toiseen/siin ihmiseen/siin. Pienet teinitytöt, ei kylläkään varmaan kaikki, ovat niin vietävissä...
Ja se menohalu.... Järkyttävä omantilan menetys.
Toiset sanovat että pahin tunne voi olla vihan ja pelon yhdistelmä. Minä sanoisin että katumus mutta rakastaa kahta kauheammin! Miksei tämä kaikki voinu tapahtua vasta muutaman vuoden päästä!!?!!
Vastaukset 7
Vanhimmat
Eihän se nyt noin voi olla.
KAIKKI teinivanhemmat onnistuvat ERINOMAISESTI. KENELLÄKÄÄN ei ole ongelmia IKINÄ! Teini jaksaa AINA paremmin kuin vanhempi ja teini-ikäinen TIETÄÄ muita paremmin kKAIKEN.
xDDD Vittu sinä IkiTeinix olet PELLE!!! Anteeks mutta oikeesti TYHMÄ ihminen!! xDDDD XDDDD
Eheheee
Nii ja ihan vaan tällai ohimennen tiedoks että ei mulla oikeesti mitää lasta ole, toi on vaan yks mun fiktiivisitä tarinoista mitä päässäni kehittelen ja nyt ihan sattumalta läpällä kirjotin sen tänne! :DD
Mut kelaappa jos toi oiski tositarina nii saattasit ehk noilla sun kommenteillas loukata ihmisii jotka saattaa jos valmiiks olla surullisii.... Et mieti sitä, kaikki kostautuu joskus! Sullekkin!!
Teinit TIETÄÄ, teinit EI LUULE! Osoitit juuri sen todeksi.
Sen lisäksi se sun fiktiivinen jttusi oli tosi typerä. Se olis voinu loukata jotakin paljon enemmän kuin meikäläisen julistus.
Tota XDtä muuten jauhaa meikäläisen 11-vuotias sukulaistyttö. Menikö kohdilleen?
Miksi sinä vihaat teinejä noin paljon? Olet itesekkin sellanen tai joskus ainakin ollut
miksei voida asiallisesti keskustella äitiyden huonoista puolista, vaan pitää sepustaa keksittyjä tarinoita?
Ei kenenkään omakohtainenkokemus ketään loukkaa, paitsi tietysti kertojaa itseään kun alkaa satamaan kuraa niskaan.
juu u... :D
nämä teinin touhut.
Kasvakaa ensin ja puhukaa sitten.
Teidän kirjoituksesta Lollineen XXX DDD ei saa mitään selvää.
Pyrkimyksiä vaan pönkittämään huonoa itsetuntoa kun kaveri kiusaa koulussa.