Minua on usein mietityttänyt uskontunnustuksen loppuosan kielioppi tai oikeammin mitä ihmettä siinä oikein ihmiset tunnustavat.
Kysymys on kohdasta: "pyhän yhteisen seurakunnan,"
Käsittääkseni sanoja "minä uskon" ei ole laitettu käytännön syistä joka rivin eteeen, mutta se alussa sanottu uskomiskohta tavallaan kuuluu joka riville.
Silloin kyseinen kohta kuuluu: "Minä uskon pyhän yhteisen seurakunnan,". Mitä sillä oikeasti tarkoitetaan?
Ne loput neljä kohtaa taas ovat ymmärrettäviä, joskin kömpelösti sanottuja.
Kysymys on kohdasta: "pyhän yhteisen seurakunnan,"
Käsittääkseni sanoja "minä uskon" ei ole laitettu käytännön syistä joka rivin eteeen, mutta se alussa sanottu uskomiskohta tavallaan kuuluu joka riville.
Silloin kyseinen kohta kuuluu: "Minä uskon pyhän yhteisen seurakunnan,". Mitä sillä oikeasti tarkoitetaan?
Ne loput neljä kohtaa taas ovat ymmärrettäviä, joskin kömpelösti sanottuja.
Vastaukset 16
Vanhimmat
"Seurakunta" tässä tarkoittaa "kirkkoa". "Minä uskon pyhän yhteisen seurakunnan" viittaa siihen, että kristityt tunnustavat toisten kristittyjen uskon uskoksi samaan Jumalaan kuin omansa on. Eri kirkkokunnat, kuten katolinen, ortodoksinen, luterilainen jne. ovat maallisia hallinto-organisaatioita, mutta kaikki kristityt kuuluvat yhteen kirkkoon, Kristuksen kirkkoon. Juuri siksi uskontunnustus on niin tärkeä. Se määrittelee sen, mikä yhdistää kaikkia kristittyjä.
Jarkko Siekkinen
pappi
Ei se vielä sillä aukea jos sanotaan: Minä uskon kirkon.
Eikö olisi luontevampaa sanoa vaikka: Minä uskon pyhään yhteiseen seurakuntaan, eikä pyhän yhteisen seurakunnan?
Tietämäni mukaan piispat ovat tänä vuonna todenneet uskontunnustuksen eräänlaiseksi rukoukseksi kirkon piirissä. Sitä ei pidä sanan mukaisesti ollenkaan tulkita. Teksti " sieltä tuleva tuomitsenaan eläviä " ei ole oikein. Muutenhan Jeesus olisi erittäin tarmokkaasti hoitanut homman tuomitsemaalla satoja miljoonia ihmisiä ennenaikaiseen kuolemaan pikkulapsista alkaen. Siis ei sana sanalta, lause lauseelta. Hyvä kysymys on, miksi sitä ei sitten poisteta ihmisten harhauttamisessa ?
...sanamuodosta enemmän se käsitys että se viittaisi siihen että uskon pyhän yhteisen seurakunnan sanomisiin... tuo uskontunnustuksessa oleva lause mielestäni tarkoitaa sitä että uskon että on olemassa yksi seurakunta joka muodostuu kaikista maailman kristityistä ja joka on olemukseltaan pyhä. Eli kysymys on seurakunnan olemuksesta.
Jukka Karlsson
Kirkon nuorisotyönohjaaja
...niin että nämä elävät ovat niitä jotka ovat elossa silloin kuin Jeesus tulee takaisin ja seuraa viimeinen tuomio. Lauseessahan on "on sieltä tuleva tuomitsemaan eläviä ja kuolleita" eli osa on siinä vaiheessa kuolleita ja osa eläviä... mutta että kaikki silloin tulevat yhtäaikaa tuomiolle.
Jukka Karlsson
Kirkon nuorisotyönohjaaja
Näin on, kiinnität huomiota tärkeään asiaan. Uskontunnustuksessa lausutaan todeksi kirkon yhteinen tunnustus uskon sisällöstä. Muodon takana on mielestäni ihan ajatusta: ajattelepa uskontunnustuksen kohtaa, joka alkaa "Minä uskon Jumalaan..." Sitten toinen kappale "Ja Jeesukseen Kristukseen, Jumalan ainoaan poikaan..." Sitten kolmas "Ja Pyhään Henkeen, pyhäin yhteisen SEURAKUNNAN...".
Ensin tunnustetaan usko Jumalaan, kolminaisuuteen, joka ilmee ihmisille Isänä Luojana, poikana sovittajana ja Pyhänä henkenä, pyhittäjänä. Uskon kohde on Jumala kolminaisuudessaan. Sitten tulee kohta "seurakunnan", ja sijamuoto muuttuu. Sijamuodon muutos muuttaa lauseen merkitystä niin, että Jumalaan uskomisen jälkeen tunnustetaan, että uskon pyhän yhteisen seurakunnan olevan olemassa, enkä niinkään usko seurakuntaan. Tämä on tietynlainen arvojärjestys myös: ensin Jumala, sitten hänen tekonsa ja vaikutuksensa, jota yhteinen seurakuntakin on. Usko seurakuntaan Jumalauskon sijasta on ongelmallinen uskontunnustuksen kannalta.
Meri-Anna H.
teologi
Luulen ymmärtäväni mitä tarkoitat.
Eihän asia minulle kuulu, mutta asian voisi ilmaista selvemminkin. Toisaalta se ei ole helppoa, sillä pitkät selitykset lyhyessä tekstissä eivät taida olla mahdollisia.
niin varmaan
Älä sulje mieltäsi. - Pidä mielesi avoinna uusille asioille ja ajatuksille.
Noin minäkin sen olen tulkinnut (vaikken teologi olekaan).Tai tarkemmin ottaen kuvittelin asian olevan sanajärjestyskysymys: Pyhän yhteisen seurakunnan, pyhäin yhteyden, syntien anteeksiantamisen, ruumiin ylösnousemisen ja iankaikkisen elämän Pyhään Henkeen. Eli se olisi se Pyhä Henki, johon myöhemmin luetellut ominaisuudet viittaavat.
Uskontunnustus on niin tavallinen ja usein toistettu, että sen sisältöä ei ehkä tule juuri miettineeksi. Itselläni tökki jo ala-asteella tuo "ruumiin ylösnouseminen", kun koulussa lausuttiin uskontunnustus harva se päivä uskovaisen opettajan johdolla (80-luku). Kysyä en uskaltanut, koska muutenkin noottia tuli jumalanpilkasta ja kunnioituksen puutteesta. Enkä edes ollut varsinainen nonkonformisti.
Onko sinulla joku ongelma?
Saksankielinen vastaava uskontunnustuksen kohta menee näin:
"Ich glaube an den Heiligen Geist,
die heilige christliche Kirche,
Gemeinschaft der Heiligen,
Vergebung der Sünden,
Auferstehung der Toten
und das ewige Leben."
Siinä "ich glaube an" eli "minä uskon" määrittää kaikkea sen perässä lueteltua:
...eli mielestäni kyseisen kohdan pitäisi kuulua "pyhien yhteisöön".
Eglanninkielisessä versiossa tuo "Heiligen" on "Saints" eli sillä tarkoitetaan pyhiä ihmisiä tai pyhimyksiä.
Ruotsinkielistä versiota en tähän hätään löytänyt.
"...och på den heliga Anden,
en helig, allmännelig kyrka,
de heligas gemenskap,
syndernas förlåtelse,
kroppens uppståndelse
och det eviga livet."
ruotsinkielisessä uskontunnustus kuuluu tällä viisii. Siinäkin on ihan johdonmukainen luettelo erilaisista asioista joihin uskotaan - tämä "pyhien yhteisö" tms. yhtenä muiden joukossa.
Tainnut suomalaisen kääntäjän ajatukset olla vähän muualla, kun on tätä kohtaa aikanaan raapustanut. Myöhemmin moka on varmaan huomattu, mutta eihän pyhiä tekstejä voi muuttaa...
Ei näissä käännösvirheistä ole kyse, vaan ihan harkitusta ratkaisusta. Eri kielissä ei pystytä aina ilmaisemaan kaikkea samoilla rakenteilla.
Se idea on nimenomaan siinä, kuten täällä jossain ketjussa joku sanoi, että minä uskon Jumalaan, Jeesukseen, Pyhään Henkeen - niissä puhutaan uskon kohteesta. Sen sijaan nuo muut osat (yhteys, kaste jne) eivät ole uskon kohteita samalla tavalla. Ne enemmänkin tunnustetaan, ja siihen tuo sanojen muoto sopisikin.
on ventattu sitä Jesseä takaisin, jonka piti tulla jo silloin 2000v takaisin.
Jukka, miten sinä selität uskovaisen ihmisen ihmeellisen kyvyn itsepetokseen?
...jos nämä sanamuodot ovat tarkoituksellisia, niin aika epämääräisesti asia on ilmaistu.
Ainakin se sotii normaalin suomalaisen kielikorvaa vastaan, eikä viestin sisältökään ilmeisesti avaudu kuin teologiaa opiskelleille.
Ja kuitenkin tätä lausutaan yhteen ääneen joka jumalanpalveluksessa.
Uskon sen, mitä sanot.