Ongelma on nyt että meillä on kissa ja kaksi vaikeahkoa koiraa, ja kissasta luopuminen on käynyt mielessä. En välttämättä pysty pitämään kaikkia ja kaikkea silmällä, varsinkin silloin kun lapsemme syntyy. Minulle ei ole ongelma luopua kissasta, mutta mieheni sen sijaan pistää vastaan, ja on murheenmurtama. Koirat hyppivät paljon, ja muutenkin hieman huonoja tottelemaan, mutta mahdollisuus mielestäni niiden kanssa löytyy. Kissa kuitenkin livahtelee paljon paikkoihin, ilman että edes heti huomaa, ja olen kuullut että kissat tykkäävät nukkua vauvojen päällä ja vaunuissa sunmuissa.
Eli mielipiteet on toivottuja, ylireagoinko vai ajattelenko realistisesti?
Eli mielipiteet on toivottuja, ylireagoinko vai ajattelenko realistisesti?
Vastaukset 24
Vanhimmat
saat hyvällä johdonmukaisella koulutuksella hyvään kuosiin. Kissaa ei niin vain voi kouluttaa yhtä helposti. Täällä sama tilanne tuon koiran kanssa ja yritän saada lopullisesti selville kuka täällä määrää. Aika hyvin parissa viikossa on koira muuttunut. Toki vielä on kaikki remmirähinät ja hihnassa vedot kouluttamatta... mutta mies vie lenkille kun en itse pian enää oikein talven liukkailla pysty. Hyvä sanoa kun itsekin luistan, mutta tiukka asenne ja koulutus koirille niin ovat vauvan syntymään mennessä kelpoja kavereita :)
kissat nukkuvat missä vaan korkealla, eli juu, kyllä ne helposti vaunuihin tai pinnasänkyynkin kiipeävät. Kissat sen sijaan ovat hyvin mukavuudenhaluisia, eivätkä todellakaan nuku suoraan päällä (poikkeuksia tottakai on, omasta kissastasihan sinä tiedät paremmin). Omalla kissallani on tapana kyllä juosta ylitseni öisin, mikä ei tietenkään suju sitten lapsen yli esim. pinnasängyssä, mutta sujuu kyllä jos lapsen laittaa vaikka lattialle.
Pinnasänkyjä ja rattaita ym. varten on olemassa erityisiä "häkkilakanoita", jotka pitävät kotieläimet poissa vauvan kimpusta. Nekin toivovat vain, jos kissa ei tunne tarvetta repiä niitä (tai koira). Ovat vähän hyttysverkon kaltaisia.
Minusta tuntuu järjettömältä, että olet hylkäämässä kissaa ja pitämässä _kahta VAIKEAHKOA_ koiraa. Kissa on kissa, se on luonteeltaan rauhallinen, se ei hyökkäile kimppuun leikkiessään, kuten koira, se tulee toimeen omillaan toisin kuin koira. Kissa ei tarvitse huomiota tai ihmistä ylipäätään samalla tapaa kuin koira, kun teidänkin kissa on ilmeisesti itsenäinen.
Näin ollen siis minä pistäisin _VAIKEAHKOT_ koirat pihalle ja pitäisin kissan.
Sanoit jo itse käytännössä ratkaisun ongelmaasi. Koirat ovat vaikeita, ne hyppivät ja ovat muutenkin huonoja tottelemaan. Näitä minä pitäisin isompana riskinä lapselleni, kuin hölmöä kissaa, joka nyt vain sattuu tulemaan toimeen omillaankin ja joka nyt vain tykkää livahtaa omaan rauhaan.
Lemmikin kun ottaa, niin silloin sitoutuu huolehtimaan siitä jopa sen 20-vuotisen elämän ajan. Vauvan tulo ei mielestäni ole pätevä syy luopua toisesta perheenjäsenestä. Silloin kyllä tekisitte väärin.
Vauvan sänkyihin, kärryihin ja muihin saa verkkoja. Niiden avulla kissa kyllä pysyy poissa vauvan sängystä. Kissalle voi laittaa myös porttikiellon siihen huoneeseen, jossa vauvaa nukutetaan.
Kissaa ei käytännössä voi kouluttaa, tai ainakin se on älyttömän vaikeaa. Meillä kissa saa älyttömät juoksu kohtaukset paskalla käymisen jälkeen, juuri yksi päivä juoksi käteni yli jättäen kauheat raapimisjäljet käteeni! Muuten kissa on rauhallinen, mutta tuon vauhkon saadessaan ei mitään järkeä päässä! Tämä kissa myös nukkuu jalkojeni päällä, sinne se aina hakeutuu!
Tyhmää päättää pitääkö eläimen sen perusteella onko se helppo vai ei. Koulutuksessa koirissa on kyse. Itse pitäisin sen eläimen mikä on rakkain jos jostain luopua täytyy. Jos on koira ihminen, luonnollisesti koira taitaa jäädä.
Pidä koirallesi vaikka pieni huomioimattomuus kausi, ehkäpä se tehoaa! On paljon helpompaa opettaa koira olemaan ravaamatta kuin kissa, haloo! Koira voi myös oppia elämään pienten lasten kanssa. Jos ei, meidän koira lähtee pois jos lapselle se on vaaraksi eikä aikaa kouluttamiseen vauvan syntymän jälkeen ole niin, että lapsi ei koe vaaraa!
että niitä lemmikkejä hankitaan ja sitten surutta lempataan pihalle, kun mukula ilmottaa tulostaan. Oiskohan kannattanut miettiä sitä lastentekoa pidemmälle?!
elämä vain menee niin, että lemmikistä pitää luopua. Jos vaikka vauva on allerginen tai joku eläin ei vain käytöksen takia sovi lapsiperheeseen. Suurin osa ihmisistä tarjoaa hyvä kodin esim koiralle, mutta eivät osaa sitä niin kouluttaa, että lapsen tultua se aiheuttaa sitten ongelmia tai sitten ei vain ole siihen enää aikaa!!! Tai ei ole nähnyt tarpeelliseksi sitä niin kouluttaa jos on vaikka aiemmin ollut sitä mieltä, että ei lapsia tule meille! Pitääkös sitä nyt ihmisiä tuon takia mollata. On varmaan muutenkin raskasta luopua kotieläimestä!
Ihmiset voisivat olla hiukan avarakatseisempia ja enemmän mukana asioissa oikealla mielellä niin ei teitä kusipäitä olisi olemassakaan!
Meillä on kaksi kissaa eikä ole tullut mieleenkään luopua niistä vauvan tulon myötä. Laskettu aika on noin viikon kuluttua, pinnasänky on valmiina ja siihen kissaverkko hommattuna. Koskaan ei etukäteen tiedä miten kissat uuteen tulokkaaseen suhtautuvat, yleensä pysyvät kaukana pienistä lapsista, mutta olemme varautuneet siihen, että kolmikkoa vaan pitää pitää silmällä tavallista huolellisemmin.
Olisi kannattanut todellakin miettiä jo ennen lemmikkien hankkimista, että pystyykö niistä huolehtimaan kun elämäntilanteet muuttuvat. Harmi, että lemmikkejä otetaan niin kepein perustein.
Mistä niitä kissaverkkoja saa?? En ole aikasemmin kuullutkaan. Meiltäkin noita katteja pari lyötyy.
Mistä niitä kissaverkkoja saa?? En ole aikasemmin kuullutkaan. Meiltäkin noita katteja pari lyötyy.
Mistä niitä kissaverkkoja saa?? En ole aikasemmin kuullutkaan. Meiltäkin noita katteja pari lyötyy.
Laita Googleen hakusanoiksi "kissaverkko pinnasänkyyn" niin alkaa löytymään. Itse löysin kaksi vaihtoehtoa, toinen on sellainen kova kansi pinnasängyn päälle ja toinen sellainen verkko, joka suojaa myös sivut. Meillä pienempi kissa mahtuu pujahtamaan myös niiden pinnojen välistä sänkyyn, joten meille ostettiin se verkko malli (Clippasafe merkkinen). Kannattaa tarkistaa pinnasängyn koko ja se verkon koko ennen ostoa. Meidän pinnasänky ei ollut ihan standardin mukainen, joten jouduin itse pienentämään sitä verkkoa noin 15 cm kun sopivaa ei markkinoilta löytynyt.
Myös vaunuihin löytyy verkkoja, jos vauvaa nukutetaan ulkona ja pihassa pyörii kissoja tai oravia niin kannattaa harkita sellaisen hankkimista myös.
Valmiit kissaverkot on aika kalliita, meillä mies teki itse puulistoista ja metalliverkosta ja hintaa tuli max. 30,- Eikä siinä kovin kauan aikaa mennyt vaikkei mies mikään puuseppä ole:)
No, noin 30€ toi meidän kissaverkkomme maksoi... Helppohan se tosiaan on itsekin väsätä, mutta kun olisi saanut ostaa työkaluista asti kaikki niin kalliiksi se olisi tullut.
Kissojen ja vauvan kanssa elämisestä haluan kommentoida. Meillä on kolme kissaa, kaksi vanhaa ja yksi nuori, mitään ongelmia ei ole tullut. Pinnasängyn päällä on moskiittoverkko, joka on ajanut asiansa. Villille pennulle se tosin olisi houkuttava kiipeilyyn, mutta meillä ei enää sellaisista välitetä. Vaunuihin kyllä menivät jos vain kerkesivät, mutta vain silloin kun siellä ei ollut vauvaa. Meidän pieni on nukkunut myös aika paljon vanhempien vieressä, eivätkä kissat ole häntä pyrkineet tukahduttamaan. Pikemminkin kissat välttelevät vauvaa, varsinkin pienenä. Nyt 1v osaa jo hienosti silittää eikä revi, joten alkavat kaveeraamaan enemmän.
Aina täytyy tietenkin olla varovainen, ettei mitään pääse tapahtumaan ja katsoa miten kissa käyttäytyy vauvan kanssa. Uhkaavampana minä kyllä pidän koiria. Mutta en niitä niin hyvin tunnekaan kuin kissoja. Perussääntö kuitenkin on, että lemmikeistään täytyy huolehtia vastuullisesti loppuun asti. Vähintäänkin etsiä uusi hyvä koti.
Kaksi vaikeahkoa koiraa mitkä meilläon, on todellakin vaikeaHKOJA, ei vaikeita. Ainut on hyppiminen kun tulee ovesta sisään (tietenkin, onhan ne iloisia kun meidät näkee). Ja olen katsonut että ne on helpompi kouluttaa kuin kissa.
Ja täytyy sanoa, että onpa täällä tuomitsevaisia ihmisiä. Ensinnäkin, päätöstä ei ole tehty kissasta vielä. Halusin kysyä ihmisiltä MIELIPITEITÄ, että ylireagoinko, vai olenko vain realistinen (en odottanut kuulevani aikuisilta ihmisiltä heti haukkumista että olen vastuuntunnoton, tosin näytätte tietäväni elämästäni paljonkin, niin kertokaa nyt sitten lisääkin?)
Toiseksi, rakastan kissaamme, mikä on ihme, koska en ole kissaihmisiä luonnostani, ja kissan "menettäminen" sattuu minuun yhtälailla, kuin muihinkin. Kissa on kuitenkin vajaa vuoden (tarkkaan en tiedä, "pelastettiin" se narkkareilta), se on vieroitettu liian aikaisin, ja tykkää kiehnätä ja hyristellä jaloissa koko ajan, mikä pelottaa sitten ajatuksena ainakin jos olisi lapsi kuvioissa.
Kolmanneksi, kissaa ei olla viemässä vain pahvilaatikossa katuojaan, vaan menee mieheni aikuiselle veljelle, joka rakastaa sitä kissaa kuin omaa lastaan, ja haluaa aina nähdä siitä valokuvia sun muita kun näemme. Eli paikka on, ja hyvä paikka onkin. Ja saisimme vielä nähdä kissaa.
Tuntuu vaikealta olla kahden KILTIN mutta hyppivän koiran kanssa, ja nuoren kissan kanssa, mikä on vieroitettu liian aikaisin. Ja se tosiaan livahtelee paikkoihin, ja tykkää tehdä tuhojaan. Lastani minä tässä tilanteessa ajattelen eniten, enkä kissaa, varsinkin kun sille on hyvä koti tiedossa.
Joten KIITOS kaikille ihanille ihmisille haukkumisista, ja tuomitsemisesta. Sitä tässä tarvittiinkin, tilanne ei tunnukkaan tarpeeksi vaikealta näin.
(kiitos oikeasti avartavista ja hyvistä vastauksista :))
Meillä on kaksi lasta ja 3 kissaa. Meillä ei kissat ole ikinä ole olleet vauvoista kiinnostuneita. Laitokselta tullessa ovat kerran käyneet haistamassa ja sen jälkeen pysyneet kaukana. Pinnasänkyyn eivät ole tunkeneet, tosin vauvan nukkuessa sängyssä huoneen ovi on luonnollisestikin kiinni. Vaunuissa saattavat joskus öisin käydä. Eli eikö nyt kuitenkin kannattaisi antaa kisulle mahdollisuus ja jos sitten vauvan tultua tuntuu hankalalta, etsii sitten kisulle uuden kodin?
olet raskaana?
ja lapsi tulossa. Ei ole tullut mieleenkään luopua näistä rakkaista. Ei edes ajatuksissa.
Pinnasänkyyn on hankittu kissaverkko ja vaunuissa lapsi on ulkona. Lapsia kylässä ollut ja nämä murut ovat vaan sopivan matkan päästä seurailleet touhuja. Vanhin vihaa kaikkea kilinää ja kolinaa ja meneekin omaan rauhaan jos tälläisiä ääniä alkaa kuulua.
Ikinä ei eläimistä tiedä miten mihkäkin asiaan suhtautuvat. Sen näkee sitten lapsen tultua.
ja ensimmäinen vauva on tulossa. Kyllä mullaki jännittää se että meneekö kissa pinnasänkyyn tai hoitopöydälle, mutta ajateltiin ajoissa tuoda pinnasänky ja hoitopöytä kotiin että voidaan totuttaa kissa siihen että niihin ei mennä. On se oppinut senkin että ruokapöydälllä ei saa olla. Mutta olen kuullut että jos esim. pahvista leikkaa aaltomaista tai sahamaista laitaa ja laittaa sen pinnasängyn reunaan niin kissat ei halua sinne hypätä, en tiedä toimiiko kun en ole vielä testannut. Niin ja meillä kissa nukkuu jalkopäässä sankyä, ei saa tulla 'ylemmäs' nukkumaan ku en tykkää että karvoja on tyynyssä, kun niitäkin näyttää aina vaaan irtoavan.
Sitten tuosta koirien hyppimisestä haluaisin sanoa että meillä on kaksi vuotias TOSI innokas tervehtijä. Nykyisin tervehtii vain vieraita hyppimällä jos vieraat huomioi heti koiraa kun tulee sisälle. Yleensä koira on joko käskyllä toisessa huoneessa josta se näkee tapahtumat tai sitten koiraportin takana että rauhottuu ja vieras ehtii asettua aloilleen. Ja sitten päästetään koira tervehtimään vieraita. No pienempänä tervehti myös meitä omistajia hyppimällä (tämä meidän rotu on kuulemma erityisesti hyppivää sorttia ja on myös isokokoinen). Se hyppiminen saatiin pois siltä sillä, että kun me tullaan kotiin niin koiraa ei katsota eikä sille puhuta ennenkuin istuu rauhassa jossain. Tämä on enemmän itselle hankalaa kuin koiralle kunhan se tajuaa asian ytimen, että jaksaa odottaa ne ensimmäiset kerrat että koira hoksaa että se palkitaan huomiolla vaan ja ainoastaan sitten ku sen on rauhallinen ja istuu. Jos koira hyppii, me käännettiin selkä ja jatkettiin omia hommia eli riisuttiin takit jne. Tai sitten kun näkee että koira aikoo hypätä vasten, nostaa toisen polven ylös, niin koira ei pääse vartaloa vasten hyppäämään. Ja edelleenkään koiraa ei saisi katsoa (kaikki kontakti koiraan on palkintoa, myös toruminen).
Eli ei noista elukoista kannata ongelmaa tehdä vauvan tullessa. Kyllä muaki jännittää että miten kaikki lähtee sujumaan vai joutuuko jotain ratkaisuja keksimään mutta sen näkee sitten. Jospa noista olisi teille jotain hyötyä, mitkä meillä on toiminu. Ja voin sanoa että koiralle pitäisi olla johdon mukainen ja aina vaatia samaa niin kyllä se joskus itselläkin lipsahtaa ku toinen on niin iloinen kun tulee kotiin.. Mutta sitten sitä koiraa on helpompi paijatakki ku on päälysvaatteet riisunu ja saa rauhassa sen koiran kanssa touhuta. :)
meillä on yksi reilun vuoden ikäinen kissa, joka nukkuu öisin vatsani/rinnan päällä!
sen verkon.....
"en ole hankkinut kissaverkkoa, enkä aiokkaan ellei kissa sitten nuku vauvan päällä, kuten minun! mun puolesta kissa voi nukkua vauvan kanssa jos se nukkuu esim jalkopäässä eikä vauvan päällä!! " Aiotko valvoa 24 tuntia vuorokaudessa? Et, eli et voi tietää joskos se kissa saisikin päähänsä nukkua vauvan päällä.....
päädyimme tulokseen että emme rupea kissasta luopumaan, ennenkuin näkee onko ongelmaa :) Hyvin voi nekin tulla toimeen, ilman että kukaan on hengenvaarassa. :) Kiitos!
Meillä kaksi TODELLA hellyydenkipeää kisua ja vähän pelotti kun vauva syntyi, että miten kisut häneen suhtautuu....
Pinnasängyn kokosimme jo yli kuukautta ennen lapsen syntymää ja opetimme sinä aikana kissoille ettei sänkyyn ole asiaa. Eivätkä ole siellä kertaakaan vauvan syntymän jälkeen käyneet.
Muutenkin kiersivät vauvan kaukaa pitkän aikaa. Ensimmäisen 8kk:n aikana kissat eivät päässeet kuitenkaan yöllä makuhuoneeseen. Siitä asti olemme kaikki nukkuneet samassa makuhuoneessa. Poika omassa sängyssään ja kissat meidän sängyssä.
TYHJIIN vaunuihin, kissat ovat joskus menneet, eivät KOSKAAN silloin kun vauva on ollut niissä.
Älkää ihmeessä luopuko kissasta, kyllä ne oppivat melko nopeasti mikä on sallittua ja mikä ei.
Katsokaa eedes jonkin aikaa miten homma lähtee sujumaan
Mun täytyy kyllä sanoa, että itse en raskinut kissasta luopua. Kissa oli ollut mulla 15 vuotta. Kuka niin vanhaa kissaa enää olisi huolinut ja piikillekään en halunnut viedä (jota mies ehdotti). Kyllä rakkaasta kissasta luopuminen voi olla todella vaikeaa. En ihmettele yhtään miestäsi.
Meillä kissa ei päässyt makkariin muutoinkaan ja ajattelin, että koitan olla silmäkovana, että ei onnistu livahtamaan sinne. Tai hommaan sängyn päälle kissaverkon. Kissa kyllä sitten kuolikin ennen kuin lapsi syntyi... Joten asiaa ei tarvinnut enää miettiä.
Tietysti jos vauvan tultua olisi ollut vielä kissa ja isompia ongelmia olisi ilmennyt niin olisin kissasta luopunut. Ystävälläni on kissa ja heillä ei ongelmia ole ollut ja lapsi on nyt yli vuoden. Heillä kissa enemmänkin on vältellyt vauvaa. Mutta ainahan on mahdollista, että jotain sattuu.