Miten

ja siitä jää niin hämmentynyt olo ettei oikein tiedä miten päästä eteenpäin. Onko vain hyväksyttävä se, että hän on aina mielessäni? Silloinkin kun olen sängyssä jonkun toisen kanssa? pimeää mutta totta.

ei jassais enää kirjoitti:

ja siitä jää niin hämmentynyt olo ettei oikein tiedä miten päästä eteenpäin. Onko vain hyväksyttävä se, että hän on aina mielessäni? Silloinkin kun olen sängyssä jonkun toisen kanssa? pimeää mutta totta.

pahasti vaikuttaa ainakin omassa tapauksessani.
Kukaan muu ei oikein tunnu sellaiselta "oikealta", jos nyt näin voi asian ilmaista.

once in a lifetime kirjoitti:

pahasti vaikuttaa ainakin omassa tapauksessani.
Kukaan muu ei oikein tunnu sellaiselta "oikealta", jos nyt näin voi asian ilmaista.

todella.

once in a lifetime kirjoitti:

pahasti vaikuttaa ainakin omassa tapauksessani.
Kukaan muu ei oikein tunnu sellaiselta "oikealta", jos nyt näin voi asian ilmaista.

Se on se tunne kun vaikka kaupungilla ollessa näkee jotain niin tietää heti mitä se toinen siitä ajattelisi, miten tuntisi. Se saa pienen hymyn aina kasvoilleni. Usein tuolloin pysähdyn miettimään häntä, en haluakaan unohtaa häntä.. vaikka luulin toisin. Toisen oppi tuntemaan niin hyvin että tiesi ilmeen häivähdyksestä jo millainen olo tällä oli tai mitä oli mistäkin mieltä. En pysty enää samaan uudestaan kenenkään kanssa, niin se vaan on. Sitä vaan itse oli joskus niin solmussa ettei osannut antaa toisen tuntea mitä itse tunsi häntä kohtaan.

Se tässä kaikessa on ollut hyvä puoli että tulipahan tehtyä typeriäkin virheitä jonkin verran, eipähän siis tarvitse niillä ketään enää rasittaa tulevaisuudessa kun on ehtinyt viimeinkin oppinut ymmärtämään itseään.

Vaikka en hänen kanssaan ole enää yhdessä, tunnen yhä ne positiiviset tunteet mitkä yhteiset hetkemme saivat aikaan, se on yksi voimavaroistani.

Oh, you.
From the darkness of me
from the sweetness of you
we once were the best.
Bond that only we could see.
Fairy tale that was true.
Always forgot the rest.

Miss you, always.

ja kun emme näe, ole tekemisissä..haluan elää todellista elämää jossa voi katsoa ja koskettaa. Siksi.

ei jassais enää kirjoitti:

ja kun emme näe, ole tekemisissä..haluan elää todellista elämää jossa voi katsoa ja koskettaa. Siksi.

Sieltä se taas tuli: luultavasti.
Etkö voisi ottaa selvää ja järjestää näkemisiä ja tekemisiä?
Sori tämä kyselyikä.

hämmentynyt myös kirjoitti:

Sieltä se taas tuli: luultavasti.
Etkö voisi ottaa selvää ja järjestää näkemisiä ja tekemisiä?
Sori tämä kyselyikä.

kyllä. :/

ei jassais enää kirjoitti:

kyllä. :/

onko siihen joku erityinen syy, vai etkö vain uskalla?

mikset? kirjoitti:

onko siihen joku erityinen syy, vai etkö vain uskalla?

hän ei halua, että olen yhteydessä. Taitaa jopa inhota minua.

ei jassais enää kirjoitti:

hän ei halua, että olen yhteydessä. Taitaa jopa inhota minua.

Siis hän on kieltänyt ottamasta yhteyttä? Käytit kuitenkin sanaa luultavasti.
Ikävää jos näin on. Pystyt kuitenkin olemaan toistenkin ihmisten kanssa, mikä on hyvä. Jotkut ei pysty siihenkään, hautautuvat vain ikäväänsä, kuten minä.
Sua pommitetaan nyt näköjään kysymyksillä muualtakin, tarinasi kiinnostaa.

ja en kyllä aio elää loppuikääni selibaatissa. :)

ei jassais enää kirjoitti:

ja en kyllä aio elää loppuikääni selibaatissa. :)

minä, mutta aion elää selibaatissa, koska jo ajatuskin muista miehistä inhottaa... :( Hyvä kuitenkin, jos sinä pystyt jatkamaan elämääsi edes jotenkin. :)

olen myös kirjoitti:

minä, mutta aion elää selibaatissa, koska jo ajatuskin muista miehistä inhottaa... :( Hyvä kuitenkin, jos sinä pystyt jatkamaan elämääsi edes jotenkin. :)

ensin pitäisi vain unohtaa kuten sanoinkin..tuntuu, että hän vie niin paljon tilaa ajatuksissani ettei sinne mahdu muuta. Se on se ongelma. Silloin ehkä näkisin muutkin mahdollisuudet.

ei jassais enää kirjoitti:

ensin pitäisi vain unohtaa kuten sanoinkin..tuntuu, että hän vie niin paljon tilaa ajatuksissani ettei sinne mahdu muuta. Se on se ongelma. Silloin ehkä näkisin muutkin mahdollisuudet.

Kauanko sitten olet ikävöinyt/ajatellut häntä?

, kirjoitti:

Kauanko sitten olet ikävöinyt/ajatellut häntä?

puhutaan.

ei jassais enää kirjoitti:

puhutaan.

Auts. Tuo on vaarallista myöntää täällä.
Itse kerroin ikävöineeni yli kaksi vuotta ja minut luokiteltiin sairaaksi. En vaan voi näille tunteille mitään.
Oletan että sinullakin on jotain konkreettista ikävöitävänä eikä vain kuvitelmia. Siis sellainen kenen kanssa olet ollut läheisestikin tekemisissä joskus?
Tekstisi olisi muutenkin voinut olla kuin omaani.