Elikkäs moi. 17v (normaali) lukiossakäyvä normaali jätkä. Opiskelin psykologiaa koulussa ja meillä oli juuri aiheena itserakkaus, narsismi ym tommosta. Luin minkälaiset piirteet narsisti omistaa, ja muutenkin minkälaisia he ovat.. Äkkiä huomasin että melkein täytin kaikki kriteerit, mutta uskon vaan että tämä kuuluu nuoruuteen. Tunnen kovaa halua ohjata muita ihmisä ja puhua / saada huomiota tavalla tai toisella.. Tämä johtuu siitä ylipäätänsä että saatan masentua ja muutenki tulee paska mieli jos oon yksin. Jos haen huomiota ja jos en sitä saa, tai jos esim sanon jollekkin jotain ja saan vastauksen mitä en odottanut, raivostun ..
Suutun myös aika pienistä asioista, esim jos joku sanoo jonkun vitsin minusta, tai jonkun naurettavan jutun joka viittaa minuun, saatan suuttua siitä tosi paljon ja haluan kaikin tavoin kostaa kyseiselle ihmislle joka tämän teki.. Pidän kaveri suhteet yllä sentakia, etten joutuisi olla yksin, että saisin huomiota ja oman hyödyn vuoksi. Koitan Pitää mahdollisimman hyvin kaikki kaveri suhteet yllä, mutta valitettavasti se ei aina onnistu just sentakia koska suutun välillä niin pienistä asioista..
Osaan myös mielestäni manipuloida ihmisiä, saada heidät tekemään mitä haluan jne.. Koitan aina antaa mahdollisimman hyvän kuvan itestäni joka tilanteessa, mutta kaikki tämä on vain teeskentelyä suurimmaksi osaksi.. Tunnen että minulla ei juurikaan olisi personallisuutta ja tunnen myös tyhjyyttä sekä joskus masennusta.. Mutta kaikesta huolimatta tunnen itseni kyllä aika mahtavaksi ja ylivertaiseksi jos vertaan itseäni muihin ihmisiin, olen myös itseni mielestä komea, ja muittenkin. Jos joku ihmettelee minkälaisissa olosuhteissa kasvoin niin: Lapsena en juurikaan koskaan saanut huomiota vanhemmilta, he eivät välittäneet minusta juurikaan, tai tunsin ettei ne välitä.. Isäni oli alkoholisti ja äiti jotenki aina ollu outo. Joten tein pienestä pitäen aina kaikki jutut ihan ite, ja oon jotenki vaa ylpee siitä. Oon ylpee siitä mikä oon ja että olen juuri minä. Kaikesta huolimatta uskon että olen ihan normaali ihminen.
Ja yksi juttu vielä, jos teillä ei ole mitään järkevää sanottavaa, nii älkää sanoko vaan mitää. Vituttavaa kattoo jos joku tulee vittuilee tänne ilman syytä.
Suutun myös aika pienistä asioista, esim jos joku sanoo jonkun vitsin minusta, tai jonkun naurettavan jutun joka viittaa minuun, saatan suuttua siitä tosi paljon ja haluan kaikin tavoin kostaa kyseiselle ihmislle joka tämän teki.. Pidän kaveri suhteet yllä sentakia, etten joutuisi olla yksin, että saisin huomiota ja oman hyödyn vuoksi. Koitan Pitää mahdollisimman hyvin kaikki kaveri suhteet yllä, mutta valitettavasti se ei aina onnistu just sentakia koska suutun välillä niin pienistä asioista..
Osaan myös mielestäni manipuloida ihmisiä, saada heidät tekemään mitä haluan jne.. Koitan aina antaa mahdollisimman hyvän kuvan itestäni joka tilanteessa, mutta kaikki tämä on vain teeskentelyä suurimmaksi osaksi.. Tunnen että minulla ei juurikaan olisi personallisuutta ja tunnen myös tyhjyyttä sekä joskus masennusta.. Mutta kaikesta huolimatta tunnen itseni kyllä aika mahtavaksi ja ylivertaiseksi jos vertaan itseäni muihin ihmisiin, olen myös itseni mielestä komea, ja muittenkin. Jos joku ihmettelee minkälaisissa olosuhteissa kasvoin niin: Lapsena en juurikaan koskaan saanut huomiota vanhemmilta, he eivät välittäneet minusta juurikaan, tai tunsin ettei ne välitä.. Isäni oli alkoholisti ja äiti jotenki aina ollu outo. Joten tein pienestä pitäen aina kaikki jutut ihan ite, ja oon jotenki vaa ylpee siitä. Oon ylpee siitä mikä oon ja että olen juuri minä. Kaikesta huolimatta uskon että olen ihan normaali ihminen.
Ja yksi juttu vielä, jos teillä ei ole mitään järkevää sanottavaa, nii älkää sanoko vaan mitää. Vituttavaa kattoo jos joku tulee vittuilee tänne ilman syytä.
Vastaukset 5
Vanhimmat
"Vituttavaa kattoo jos joku tulee vittuilee tänne ilman syytä."
Hmm...haaste. ;)
Mutta asiaan...
En usko, että olet narsisti...Narsku kun ei käytä ihmisiä tarkoituksella hyväkseen. Eikä todellakaan alkaisi sinun ikäisenä miettimään onko narsisti. ( jos koskaan. )
Sellaista henkilöä kutsutaan hieman eri nimellä...
Mutta en nähnyt tekstissäsi viittauksia siihenkään suuntaan. Jonkunlaista epävarmuutta vain...
NPH:n tärkein kriteeri on empatianpuute ja muutenkin yleinen "tunteettomuus."
Onko läheisiä kuollut, tai vastaavaa? Mitä olet tuntenut, vai oletko tuntenut mitään?
Noiden seikkojen perusteella, en lähtisi vielä arvuuttelemaan, ja olet muutenkin sen verran nuori, että sinuna alkaisin murehtimaan noita asioita vasta vanhempana, kun teini-ikä on jäänyt taakse...
Muutenkin nuo narsistiset ominaisuudet tulevat parhaiten esiin vasta esim. pitkässä parisuhteessa, työpaikalla jne. Ylipäänsä aikuisuudessa...Toki muut saattavat huomata merkkejä jo paljon aiemmin.
Kavereita nyt voi kuka tahansa kohdella tunnekylmästi toisinaan.
Jotkut ystävät saattavat olla melkoisia hyväksikäyttäjiä ja selkäänpuukottajia, eikä sekään vielä tee heistä narsisteja. ( muuten heitä olisi pilvin pimein... )
Näihin ystäviin kun ei tarvitse välttämättä muodostaa mitään "tunnesidettä", toisin kuin esim. perheenjäseniin, tyttöystävään, avo/aviovaimoon...NPH ei piittaa edes heistä, ainakaan niin, että se estäisi häntä kohtelemasta heitä huonosti. ( tahtomattaan/tietämättään ehkä, mutta silti. )
Hyvä saada palstalle nuoria aikuisia raikkaine ajatuksineen! Psykologiaa lukeneena ymmärrät ettei kyseessä ole täsmätiede, vaan ihmismieli on edelleen arvoitus. Jos oletat saavasi avun psykologilta/terapeutilta, oletat että vain heillä on pätevyys ronkkia sun mieltäsi, niin luettuasi itsesi terapeutin ammattiin huomaat että sulla on vain muodollinen pätevyys, lupa harjoittaa ammattia, auktoriteettia potilaisiin...ihmismieli on edelleen arvoitus.
On paradoksi; miten vallasta syntyy vapaus. Sun opettaja toteuttaa sitä. Käyttää valtaansa saadakseen susta vapaasti ajattelevan ja tuntevan kansalaisen. Terveisiä maikalle! :-P Pidä mieli avoinna. Haluan osallistua opetukseesi, ja tuputan sulle Jiddun sanat: 'we are everything'
Kysymykseesi narsismisi voimakkuudesta ja asteesta en osaa vastata. Musta olet normaalia enemmän omaa tietoisuuttasi analysoiva ihminen. Ja näen sen pelkästään positiivisena asiana.
Onko koulussasi koulupsykologia? Kannaattaa käydä juttelemassa. Meidän koulu sai koulupsykologin, joka on tällähetkellä täystyöllistetty. Nuorilla on hurjan paljon kaikenlaisia ongelmia, mutta suurimpana ongelmana tuntuu olevan yksinäisyys ja se ettei nuorella ole ketään kenen kanssa voisi puhua ja jakaa asioita.
Itseasias on meiä koulus koulupsykologi, mutta en usko että mulla mitään ongelmia on. En ole yksinäinen eikä oo myöskää sosiaalisia ongelmia. Paitsi ehkä se etten tunne empatiaa, mutta en usko että tole nii väliä on. Kaikesta huolimatta uskon et mul menee hyvin jne. Kiitos vastauksista.
We can close the folder. :)