Tapana on ollut kaverien kanssa antaa pieniä, joskus isompiakin joululahjoja, synttärilahjoja. Joskus on jäänyt väliin joltakulta, mutta siitä ei ole sen kummemmin loukkaannuttu, jos on ollut kiireinen elämäntilanne. Nyt kaverit on alkaneet saamaan pikkuisia. Kivoja lapsosia.
En kuitenkaan tunne, että minun pitäisi heille mitään joululahjoja ostaa. Tai synttärilahjoja, koska ei ole kertaakaan kutsuttu synttäreillekään. Jouluna kuitenkin tunnen lahjojen antamattomuudestani vähän huonoa omatuntoa, koska en tiedä, odottaako äiti, että annan lahjan myös lapsille. Toisaalta, en kyllä anna lasten i sillekään. Jos rahaa olisi pilvin pimein, tilanne toki olisi toinen. Mutta kun tili joka kuun lopulla yleensä on nipin napin plussalla, ei kiinnostaisi ylimääräinen satasenkin (kaikki lapset siis yhteensä) kustannus.
Mitä mieltä te äidit olette linjastani, entä muut?
En kuitenkaan tunne, että minun pitäisi heille mitään joululahjoja ostaa. Tai synttärilahjoja, koska ei ole kertaakaan kutsuttu synttäreillekään. Jouluna kuitenkin tunnen lahjojen antamattomuudestani vähän huonoa omatuntoa, koska en tiedä, odottaako äiti, että annan lahjan myös lapsille. Toisaalta, en kyllä anna lasten i sillekään. Jos rahaa olisi pilvin pimein, tilanne toki olisi toinen. Mutta kun tili joka kuun lopulla yleensä on nipin napin plussalla, ei kiinnostaisi ylimääräinen satasenkin (kaikki lapset siis yhteensä) kustannus.
Mitä mieltä te äidit olette linjastani, entä muut?
Vastaukset 1
Vanhimmat
Itselläni on kaksi lasta. Kummeilta heille tulee joululahjoja ja mummolta. Muilta ei. Eikä tarvitsekaan. En loukkaantuisi, vaikka kummitkaan eivät ostaisi. Itsehän olen lapseni hommannut, niin itse myöskin lahjat kustannan. Joka toisin ajattelee on aika itsekäs.
Saahan niitä lahjoja antaa, jos siitä tykkää. Mutta ei ole mikään pakko.