Kertoisitko, mikä eilen tapahtunut ilahdutti tai vihastutti sinua?
Jouduin kohtaamaan virallisissa asioissa yhden erikoisen ihmisen, joka esitti keksimiään totuuden vastaisia väitteitä, suhtautui kaikkeen negatiivisesti, herjasi julkisesti paria ihmistä, käyttäytyi aivan uskomattomasti, eikä ollut pienintäkään yksityiskohtaa, johon hän ei olisi heittänyt negatiivista kommenttiaan. Kun asiat saatiin vihdoin hoidetuksi, lähdin kotimatkalle ja mielessä heräsi monenlaisia ajatuksia. Tyytyväisyys siitä, ettei tarvitse elää ko. henkilön lähipiirissä ja harmistus, että oli pakko hoitaa asia hänen kanssaan. Hetken päästä alkoi naurattaa. Totesin kokeneeni elämyksen, jollaista en olisi osannut kuvitella. Opin jotain uutta. Se on ylellistä tässä iässä.
Jouduin kohtaamaan virallisissa asioissa yhden erikoisen ihmisen, joka esitti keksimiään totuuden vastaisia väitteitä, suhtautui kaikkeen negatiivisesti, herjasi julkisesti paria ihmistä, käyttäytyi aivan uskomattomasti, eikä ollut pienintäkään yksityiskohtaa, johon hän ei olisi heittänyt negatiivista kommenttiaan. Kun asiat saatiin vihdoin hoidetuksi, lähdin kotimatkalle ja mielessä heräsi monenlaisia ajatuksia. Tyytyväisyys siitä, ettei tarvitse elää ko. henkilön lähipiirissä ja harmistus, että oli pakko hoitaa asia hänen kanssaan. Hetken päästä alkoi naurattaa. Totesin kokeneeni elämyksen, jollaista en olisi osannut kuvitella. Opin jotain uutta. Se on ylellistä tässä iässä.
Vastaukset 65
Vanhimmat
se kun sain jakaa rakkaan ystäväni ilon ja onnen kun hän oli vastaanottanut lähettämäni rahat arfikassa ensitöikseen oli ostanut itselleen ja äidilleen isot säkit riisiä ja öljyä =))))
muistan, en pistänyt nokkaani ulos, oli tumituisku.
Ilahdutti kuin sai olla lämpimässä sisällä.
Tänään olikin eri jutut, auton katsatus jne...
Opit todennäköisesti ymmärtämään, että olemme kaikki erilaisia. Jokaisella on oma itseisarvonsa ja tapansa toteuttaa itseään.
Henkilö ei osannut tehdä eikä sanoa mitään positiivista siis huom...sinun mielestäsi. Henkilö oli kuten mainitsit erikoinen, jolla oli omia totuuksiaan, joita hän laukoi, eikä käyttäytynyt hienotunteisesti ja häveliäästi kuten ihmisen tulisi käyttäytyä niin...vaikka hän taisi osua oikeaan herjoissaan ; ) Oivalsit henkilön erilaisuuden ja ihanuuden jälkeenpäin.
Tälläisiä mietin ; )
avoimin silmin kuljettuani ehtinyt nähdä ja kuulla yhtä sun toista, olen saanut kurkistaa monenlaisiin maailmoihin, elämäntapohin ja arvomaailmoihin. Osaan myös halutessani tarkastella asioita melko objektiivisesti. Luulen oppineeni esittämäsi johtopäätökset ihmisenä elämisen opinto-ohjelman alkeiskurssin aikana.
Ko. ihminen kertoi asioista ja ihmisistä täysin paikkansa pitämättömiä omia "totuuksiaan", jotka tiesin valheiksi samoin kuin ainakin yksi toinen paikalla olijoista. Hän parjasi myös kolmea jo kuollutta, ikänsä rehellisenä elänyttä, monien arvostamaa ihmistä kertomalla omia valheitaan. Myös muutamista sellaisista tapahtumista, jotka olin omin silmin nähnyt, useimmista muista olin kuullut toisten kertomina tai nähnyt dokumentteja. Koska niitä kommentteja vyöryi jatkuvasti, me muut huomasimme pitää omat suumme kiinni ja olla oikaisematta asioita, jotta ne varsinaiset asiat saatiin hoidettuiksi. Kertoja kuvitteli, etteivät paikalla olijat tienneet asioiden oikeaa laitaa ja kertoi siksi rohkeasti omia satujaan.
Opin, että joku voi puhua ja keksiä ihan millaisia tarinoita tahansa, jos kuvittelee siitä koituvan itselleen murusenkaan vertaa hyvää. Hänen suunsa sulkeutui vain hetkeksi, kun joku totesi, että halutessaaan joku voisi haastaa hänet käräjille todistajien kuullen esitetyistä herjauksista. Pysähdyksen jälkeen hän siirtyi pian seuraavaan satuunsa. Yhtä typerää ja ilkeää tarinointia en ole elävässä elämässä ennen kuullut.
Aloin tuntea entistä suurempaa myötätuntoa läheisyydessään elämään joutuneita kohtaan.
Samaa matkaa kulkeneen paikalla olleen ihmisen kanssa totesimme tilaisuuden jälkeen, että kuulemamme älyttömyydet on paras jättää ihan omaan arvoonsa ja unohtaa. Tapahtumaa enkä siihen liittyviä ajatuksiani en kommentoi enää lisää täälläkään.
Iloisena asiana voisin sitä vastoin kertoa, että illalla ihan tavallisten ihmisten kanssa pidetty kokous tuntui kokemuksen jälkeen melkein juhlalta ja tärkeän asian saattaminen yksimieliseen positiiviseen päätökseen viritti mielessäni riemukkaan olon.
Täällä en enää hämmästele yhtään ihmisten kirjoituksia. Moni esim. ryhtyy usein mieluummin repostelemaan kirjoittajille kuvittelemiaan ominaisuuksia käsittelemättä millään tapaa aloituksessa tarjottua aihetta tai edes ko. kirjoittajan tekstin varsinaista sisältöä.
sanonta "Puhuminen on hopeaa, vaikeneminen kultaa" on paikallaan. Mutta esim. kokouksissa useampi voisi käyttää asiallisia puheenvuoroja sen sijaan, että kokouksen jälkeen arvostelisi.
Aloituksesta poimittua "Totesin kokeneeni elämyksen, jollaista en olisi osannut kuvitella. Opin jotain uutta."
Kommentistasi pohdintaani poimittua "Opin, että joku voi puhua ja keksiä ihan millaisia tarinoita tahansa, jos kuvittelee siitä koituvan itselleen murusenkaan vertaa hyvää."
Näin on....Itse olen oppinut tuon jo kauan sitten ihmisenä elämisen opinto-ohjelman alkeiskurssin aikana." Jokainen oppii ja oivaltaa aikanaan .... kuten sinä yöllä, ja minä eilen päivällä.
Kommenttisi perusteella pysyn omassa kannanotossani, muokkaan loppulausettani seuraavasti "Oivalsit oman erinomaisuutesi"
On tosi, että kun heittää ilmaan aloituksen ja ajatuksen, se herättää erilaisissa ihmisissä erilaisia ajtuksia.
Minussa aloituksesi herätti kommenttini mukaisia ajatuksia.
Paras hetkeni eilen oli intiimi illallinen kihlattuni kanssa. Pahat hetkeni ovat unohtunut ; )
Esim. asunto-yhtiöiden kokouksissa ihmiset antavat toisten päättää, mitä tehdään ja miten asiat hoidetaan. Vaikka kyseessä on omaan asumiseen ja viihtymiseen liittyvät asiat sekä rahallisesti suurin omaisuus, monet eivät edes osallitu kokouksiin tai eivät ainakaan käytä siellä puheenvuoroja. Joskus syntyy enemmistön mielipiteen vastaisia päätöksiä, joita pieni aktiivinen osallistuva vähemmistö haluaa toteuttaa.
Toivon, että pojasta (tai tytöstä) polvi paranee, eikä enää kauan pätisi sanonta, suomalainen osaa vaieta monella kielellä. Luulen nykynuorten saavan jo koulussa paremmat valmiudet kuin suuret ikäluokat aikoinaan.
oli, kun sain ajan kampaajalle. Luppoaikaa jäi se verran, että lorvailin kaupungilla. Toinen hyvä hetki oli, kun sain laajahkon työn tulostettua. Ja kolmas saunominen. Ja ehkä paras kuitenkin oli puhelu, joka koski isänpäivän lounasta. Sai kutsun isän daamina.
Esa Ruuttunen, Jorma Hynninen - niin ja Juha Pihakalan puhe oli kyllä hieno. Tänään taas - jos saa tästä päivästä kertoa Timo Koivusalon elokuva "Täällä Pohjan tähden alla 2" oli kyllä vastoin odotuksia loistava, vaikuttava - ja kyllä itketti...
Mikähän olisi vihastuttanut - ei mikään, mutta harmitti kyllä taas muuan julkisten varojen tuhlaus: kun terve mamutyttö kulkee puolen kilometrin koulumatkan taksilla... No, kai pitäs ajatella, ettei ole
"kaksista, kun nousee taksista" kuten puoliso letkautti Juicen Norjalaista villapaitaa mukaillen...
Osuin näkemään elokuvan ensiesityksen. Kieltämättä elokuva oli parempi kuin Koivusalon Pekko-höpinöistä olisi voinut kuvitella. Jos jostakin filmiä moittisin, niin siitä, että Koivusalo seurasi turhankin tarkoin romaanin kulkua, otti mukaan pätkän liian monista kirjan kohtauksista, jolloin kuvasta tuli silppuinen. Ei oikein elokuvamainen.
Laine - oman poliittisen kantansa mukaan - ei halunnut tuoda kirjan yhteiskunnallista puolta kovin vahvasti esiin. Koivusalo taasen korosti yllättävästi teoksen traagista puolta ja jätti huumorin vähemmälle. Loistavan kirjan hyvä kuvitus oli mukavaa katsottavaa, ja liikuttava tarina tosiaankin oli.
Akseli ja Elina olivat mielestäni jopa parempia kuin vanhassa versiossa, mutta muut roolihenkilöt jäivät keveiksi. Ruustinna Salpakari oli ohut ja lähes neuroottinen rehevän Rose-Marie Brechtin rinnalla, Almaa ei ottanut vakavasti ollenkaan, Kivivuoret olivat aneemisia ja Siukola - ei mennyt läpi.
Sulevi Peltola sentään teki Leppäsen Preetistä oikean oloisen.
Kokonaisuus toimi kuitenkin hyvin noillakin voimin ja piirsi minusta selkeän ja todenoloisen kuvan suomalaisesta "raivaajasukupolvesta" sisällissodan jälkeiseltä ajalta.
Koivusalo tosiaan "otti kantaa" enemmän kuin Laine - uhreja (Akselin pojat) oli enemmän kuin sankareita. Siitä kai koskettavuus tulikin. Ja suuri kunnioitus ennen eläneitä kohtaan.
Tunnustan, että omien ennakkoluulojeni vuoksi meinasin jöttää elokuvan katsomatta. Nyt pitänee harkita asia uudelleen.
Monet henkilöhahmot jäivät latteiksi juuri siksi, että elokuvaan oli otettu niin paljon pieniä kohtauksia. Peltola oli hyvä Preeti, mutta kaikenkaikikiaan Preetin osuus jäi hieman varjoon. Linna käytti piruuttaan yksinkertaisen Preetin jaanauksia omien ajatustensa tulkkina jotenkin siihen tapaan että: "Voi vähävoimasempikin tän isänmaan eteen näin sota-aikana. Rauhan aikana on toi työnteko päällimmäisenä." (Tämä kohta oli kyllä Koivusalonkin ohjauksessa, mutta silti Preeti jäi vähän varjoon, kuten moni muukin.)
Ehkä Koivusalon tarkoituksena olikin sivuuttaa persoonat ja keskittyä yhteiskunnallisen murroksen ja senjälkeisen konsensuksen syntymisen kuvaukseen.
ennenkuin liittyi viihdejoukkoihin ? Ehkä siitä syystä hän sai henkilöt elämään tunnetasolla ja osasi kuvata sitä muutosta, mikä ihmisessä tapahtuu suurien yhteiskunnallisten muutosten voimasta.
"Natsi" Rautalahtikin muuttui empaattiseksi, "pojistaan" huolta pitäväksi, kun yhteinen vihollinen oli vastassa.
Noista roolihahmoista vielä: Leppäsen Aunehan oli kuin varjo entisestään - "vanha Aune", Marja-Liisa Soinnehan oli unohtumaton ja taisi pysyä Aunena koko uransa ajan - kuten Aarno Sulkanenkin Akselina.
Ihan uusi tuttavuus tässä elokuvassa oli muuten Laurilan kehitysvammainen poika, joka oli otettu mukaan Preetin kakkukahveihin - en muista häntä aikaisemmasta versiosta, enkä kirjastakaan muutoin kuin Kivivuoren Oton sutkauttelun kohteena.
oli saamani Reiki hoito, kyllä on rentoutunut olo sen jäljiltä.....
Koivusalo on todella mielisairaanhoitaja, ja minulla on sellainen muistikuva, että hänen Kalteva torni -elokuvansa, jota en ole nähnyt, kertoo mielenterveyden pettämisestä.
Leppäsen Aunen esittäjää en muista enkä monen muunkaan. Kankaanpään Eljaskin jäi vähälle. Laineen Pohjantähdessä häiritsi se, että samat näyttelijät olivat ensimmäisessä ja toisessa osassa eri rooleissa, kuten Eljaksen esittäjät Franck ja Ahonen. Laineen kuvan henkilöt tulivat varmaan tutummiksi siksikin, että näyttelijät olivat muista rooleistaan tuttuja: Pohjola, Ranin, Herala, Kahra, Helakorpi, Hämäläinen jne. Laurilan vammainen poika taisi olla torpasta häätökohtauksessa. Ensimmäisessä Koivusalon Pohjantähdessä oli uutena nostettu esiin Koskelan Aukustin ja Laurilan Elman rakkaustarina.
Aina uuden version tekemisessä on se vaikeus, että sitä verrataan edelliseen.
ties miten monasti nähty, on mennyt selkäytimeen ja uusi versio tarvitsee erilaisen painotuksen ollakseen puhutteleva. Siinä Koivusalo onnistui hyvin, toisin kuin Mollberg, joka teki uuden Tuntemattoman sotilaan, joka ei kyllä tainnut jäädä elokuvahistoriaan.
Minäkin jätin Kaltevan tornin väliin, vaikka Martti Suosalon ansiosta se olisi voinut olla hyväkin. Arto Halosen Prinsessa, joka on saanut valtavan etukäteismainonnan, ei kyllä tehnyt suurtakaan vaikutusta - arvostaa täytyy tietenkin kaikkea etukäteistyötä ja kuvauksellisia ansioita, mutta hulluuden ja hoitokoneiston kuvauksena se ei kyllä vakuuttanut. Niiden kohdalla ei ole kyllä "Yksi lensi yli käenpesän" voittanutta. "Kaunis mieli" pääsee kyllä lähelle sairaskertomuksena, mutta siinähän hoitokoneisto tekee voitavansa ja yhteiskuntakritiikki puuttuu siitä täysin.
Yksi lensi yli käenpesän on niitä maailman arvostetuimpia elokuvia, ja sen ylittäminen on vaikeaa. Jack Nicholson, lempinäyttelijäni, on yleensä vähintään originellin roolissa. Käenpesässä hän joutuu mielisairaalaan erilaisuutensa ja rikollisen taustansa, ei mielenhäiriön vuoksi, ja siksi hänellä on kykyä ja voimia protestoida Isoa hoitajaa vastaan ja johtaa potilaita seikkailuun. Se on mielestäni kuvaus yhteiskunnan mielivallasta ja tavasta pakottaa yksilöt yhteen muottiin, enemmän vallankäytön kritiikkiä kuin kuvaus mielisairaudesta. Ajankohtainen se on taasen homokeskustelun vuoksi: homojahan oltaisiin murjomassa uskonnon avulla - ja varmaan lobotomiankin, jos se auttaisi! - heteroiksi.
Kaunista mieltä en ole nähnyt, mutta Prinsessan varmaan pääsen katsomaan.
huippu kerrassaan, hänen ei tarvitse edes sanoa mitään, ilme kertoo "enemmän kuin tuhat sanaa". Viimeksi taidettiin katsoa "About Smith", kevyt, nauruhermoja kutkuttava
juttu - Nicholsonilta ei huonoa jälkeä jää.
Homokeskustelua en osaa oikein ottaa tosissani, koska katson, että se on taas samanlainen kestoaihe kuin sukupuolten välinen tasa-arvo. Homofobikot voisi minusta mieluummin ohjata elokuviin katsomaan Brokeback Mountainia ja miksei muutkin, siinä mielessä, että voitaisiin nähdä asenteiden sentään muuttuneen 50 vuodessa.
Mielestäni elokuva kuvasi 60-lukua ja asenteita silloin.
Aihe ei olisi vakava, jos siihen ei liittyisi väärän tiedon levittämista tieteellisten tosiasioiden sijaan, uskonnollista fanatismia ja suoranaista vihanlietsontaa. En osaa ottaa tuontyyppistä kirjoittelua kevyesti, olipa aihe mikä hyvänsä.
Homoparien siunaaminen tai siunaamatta jättäminen ei sinänsä liikuta minua pätkääkään, mutta epäihmismäinen kohtelu, eläimiin rinnastaminen jne. eivät kuulu sivistysvaltioon, eikä ihmisiä pidä lain edessä lokeroida sukupuoli-identiteetin perusteella.
Homofobiset viestit eivät tietenkään sano mitään homoista, mutta kertovat kyllä, mitä kirjoittajien päässä liikkuu. Viesteistä saa sen kuvan, että homot ovat päätoimisesti homoja ja keskittyvät elämässään paritteluun. Heistä puhutaan epäihmisinä.
En edes väitä, että olisin täysin vapaa homofobioista, mutta tässä suhteessa yritän kasvattaa itseäni. Näillä sivuilla leimautuu heti, jos on jotakin mieltä. En ymmärrä enkä arvosta islamia senkään vertaa kuin kristinuskoa, mutta väärän tiedon levittäminen inhottaa ja vihaviestit ovat tympeitä. Romanikulttuuri on outo ja somalikulttuuri monilta osin vastenmielinen, mutta olemme historiassa nähneet, mihin johtaa kiihottaminen ihmisryhmää vastaan.
Sellaista "keskustelua" käydään täällä.
vuosikymmeniä ahtaalla ja kun he nyt tulevat kaapista ulos "sankoin joukoin" vaatimaan oikeuksiaan, se herättää meissä väkisinkin hämmennystä. Silloin turvaudutaan näihin alkeellisiin puolustuskeinoihin: torjuntaan, tuomitsemiseen, leimaamiseen - ja jos niin tahdot nähdä: myös vihan lietsontaan. Tämmöisiä me nyt vaan ollaan.
Mitä tuohon vihaan tulee, sen ilmaisustahan nyt ollaan vähintäinkin kahta mieltä: jotkut katsovat, että parempi ilmaista se kuin painaan pinnan alle - toiset taas näkevät, että viha tarttuu, voi johtaa joukkohysteriaan ja ties mihin.
Itse olen tainnut juuttua siihen koulukuntaan, joka vannoi "kohtaamisen" nimiin: katsoi, että jos on itsessään kohdannut vihan (ja muitakin kielteisiä tunteita) osaa suhtautua niihin tyynemmin muualla. Voi olla, että suhtaudun tuon tyyppiseen liikehdintään "tyyneesti" myös pelkkää vanhuuttani: onhan noita nähty, joukkoliikkeitä, kiivailua eri asioitten puolesta eikä niistä nyt kummenpaa ole seurannut. Tahtoisin jopa nähdä, että niistä on alkuvastustuksen jälkeen seurannut asenteiden korjaantumista, uusi alku, mutta saatan tietysti olla väärässäkin.
Eihän ahdasmielinen vihakirjoittelu nyt tietenkään kivaa ole, etenkään sille, joka on etsimässä, pohtimassa ja kysymässä, mutta tämmöisiä me taas vaan ollaan, ei kovin hyviä, mutta ei vallan huonojakaan.
lähde keskustelemaan.
Johonkin ihmisryhmään kohdistettu vihakirjoittelu niin alhaista, raukkamaista ja tuomittavaa, että voin vain ihmetellä tuota ilmaisuasi "eihän se nyt tietenkään kivaa ole". Pidän kyllä "vallan huonona" ihmistä, joka tieten tahtoen, vakain tuumin ja harkiten, totuutta venytellen tai jopa valehdellen syyllistyy vihakirjoitteluun. Vihakirjoittelu on hyytävän tunteetonta ja vastenmielistä luettavaa.
jos vihastun ja tuomitsen sen ?
Moi, minusta paras tapa on olla vastaamatta niihin, ja lukematta, kuin kerran vain aloitus, ja todeta, ai tää on taas tätä ;d
Aloittaja vastailee aikansa itselleen, ja jos saa samanmielisen kaveriksi, niin hyvä, purkakoot sappeaan,
Vastaamalla, saavat vain lisää polttovoimaa inttämiselleen, eikä se asia muutu miksikään. En tosiaankaan viitsi vaivautua lukemaan sellaista soopaa. Niitä on jo tarpeeksi mielestäni palstalla ollut.
ei ole pakko lukea, eikä pakko kirjoittaa...
Voithan kokeilla?
tykkään taas lukea pohdiskelujasi, asioita joihin voin vilpittömästi yhtyä. Olen livessäkin omituinen taatelintallaaja, tyyppi joka rauhoittuu kun muut ympärillä hermostuvat. Kaaoksen keskellä usein miten olen joutunut ottamaan ohjat käsiini.
Opetin poikani itkemään jos itkettää, en ikinä kuvitellut, että mies ei itke. Jotkut sulkevat tunteet sisäänsä ja jotkut räiskivät ne ulos. Mielestäni tuuletus silloin tällöin puhdistaa aivolohkoihin kerääntyneen töhnän ; )
Vihakirjoittelu no jaa.. mielestäni aika outo ilmaus. En ole lukenut yhtään vihakirjoitusta vain kiivaita mielipiteitä. Lainaan tähän tuntematonta; Yleensä on vaikeampaa estää ihmistä uskomasta kuin saada heidät uskomaan.
Kun kirjoitetaan maahanmuuttajista ihmissaastana, syöpäläisinä, loisina, niin se ON vihakirjoittelua.
Ei ole aina mahdollista välttää vihakirjoituksia, eikä tarpeenkaan. On hyvä tietää, mitä kaikkea sairasta normaaleina itseään pitävien ihmisten päässä voi liikkua.
Ei ole sattunut silmiini, no enpä luekaan kaikkea, usein pikasilmäys riittää. Yleensä keskityn omiin aloituksiin tai jonkin ketjun haaroihin, enkä ota asioita vakavasti siten, että innostuisin vihaamaan keskusteltavan aiheen ihmisryhmää.
olen samaa mieltä, - mitä muuta se voisi olla, ei ainakaan lähimmäisen rakkautta!?
vai..muuten vaan et (halua) tajua mitä (viha)kirjoittelu(si) ovat?
Tuo on juuri noin, vaan ehdoin tahdoin en halua lukea. Joudun lehtiäkin lukiessa, pitämään taukoa, jonkun sellaisen asian kohdalla, josta verenpaine alkaa nousta. Kun syke taas on rauhoittunut, jatkan ;D
Siinä myös osasyy, miksi luovuin TVstä, en halunnut olohuoneeseeni kaikkia kamaluuksia, no, en sitä juurikaan katsellut, ei ollut silloin edes aikaa.
Varmaan jää jokin ihan hauskakin ketju lukematta, aloituksen sävyn, aiheen takia, mutta se ei haittaa. Vihaa on maailmassa liiaksi, surullista kyllä, en sitä voi poistaa, mutta voin säästää itseäni olemalla lukematta sellaisia kirjoituksia.
Mukavaa alkanutta viikkoa, huomena, 16/11 on kansainvälinen suvaitsevuuden päivä, hyvä että muistutetaan, mutta eipä sekään taida auttaa ;D
...ylitsevuotavaista suvaitsevuutta, enkä ymmärrä kaikkea ympärilläni tapahtuvaa. Tapani on ottaa selvää jos en ymmärrä. Kirjoitan asioista mielipiteeni luen muiden kommentteja, joskus ihailen kirjallisesti lahjakkaita, pohdiskelevia kommentteja, joskus en ymmärrä lainkaan huonosti ajatuksiaan esiin tuovia perustelemattomia syytöksiä kuten tämä sinun ilmaisemasi oma totuutesi.
En vihaa ketään, en sinua enkä etnisiä ryhmiä tai homoseksuaaleja tai palstalaisia ; ) niin ja miksi vihaisin?
Viha on kuluttavaa, raskasta ja pitkään ahdistavaa. Viha syntyy suurista väärinkäytöksistä kuten etnisten ryhmien toinen toistensa teurastuksista. Suomessakin kansalaissodan jälkeen punaiset vihasivat valkoisia ja päin vastoin. Viha periytyi pitkälle jälkipolville, mutta onneksi kotonani ei ollut vihan kylväjää vaan elin hyvän ja turvallisen lapsuuden.
Viha on aivan muuta kuin mielipiteiden vaihtoa.
Mielipiteiden vaihto opettaa ymmärtämään ja jopa muuttamaan omia sitkeitä pinttymiä sisällämme. Olen oppivainen enkä allekirjoita kaikkea mitä olen vuosien mittaan kirjoitellut, olen kehityskelpoinen opin muiden mielipiteistä. En kanna vihaa enkä ylenkatso erilaisuutta.
Jos "vihaat" minua ja kirjoituksiani oletko tutkinut sisintäsi? Oletko itse vihan lietsoja?
Etkö hyväksy minua mielipiteinäni erilaisena kuin itse olet? Oletko parenpi ihminen kuin minä?
ovat eriasia kuin tällä palstalla henkilöön kohdistuva viha, en vihaa enkä ketään.
Mielestäni halventava ja yleistävä tyyli kirjoittaa jostakin etnisestä ryhmästä, on jo vihakirjoittelua, tyyliin mamut sitä ja mamut tätä...eikö muka?
Ja kyllä seksuaalivähemmistöjen ja eläinten rinnastuskin on jo vihakirjoittelua, - vai onko se mielestäsi lähimmäisen rakkautta..?
...perustele syytöksesi nythän vastauksessasi yleistät suorat syytöksesi.....
Ei vastauksessasi mainitsemat asiat ole vihakirjoittelua ne ovat ihmisten mielipiteitä maahanmuuton aiheuttamista ongelmista sekä tasa-arvon kehityksen mukanaan tuomista väistämättömistä yhteentörmäyksitä.
Elän mamu rinnallani ja rakastan mamuani.
Luin tuolta kommentin kuinka eläinkunnassa homoseksuaalisuus on hyvin yleistä. Onko se vihakirjoittelua vaikka henkilö kommentissaan puolsi kyseistä poikkeavien ryhmää?
Vaikka totta puhuen kanssasi "keskustelu" on kuin tyhjyyteen huutaisi ; )
Rakastan lähimmäisiäni enemmän kuin itseäni. Tosin rakkauteni on rajoitettua eikä ylety kaikkialle maailmanääriin
noin on käynyt mullekin: vaikka aktiivielämässä olin melkein aina oppositiossa, tiukan paikan tullen pystyin solmimaan katkenneet langanpäät ja saamaan aikaan ainakin jossain määrin kestävän kudoksen. Ja vaikka olen pessimisti, osasin kuulemma rohkaista muita silloin, kun heidän optimisminsa petti. Eli jotenkin nuo vastakohdat tuntuvat kietoutuvan meissä yhteen, senkään vuoksi en osaa asetella asioita, ihmisiä tai ilmiöitä hyvä/paha-akselille.
Tuo mainittu vihakirjoittelu ei tosiaan saa minua tolaltani, en osaa antaa sille kovin suurta painoa ensinnäkään siitä syystä, etten pidä näitä meidän tekstejä niin kuolettomina, että joku viitsisi niitä mieleensä painaa tai suuntautua niiden mukaan. Epäilen myös, etteivät päättäjät tule meidän tekstejä lukemaan - heillä on muita kanavia kansalaismielipiteen kuulemiseksi.
ole koskaan syytä suhtautua kevyesti. Niidenkään, jotka siihen pystyvät. Tämä on Suomen suurin keskustelufoorumi ja ainakin periaatteessa pienistä puroista voi tulla suuri virta. Toisaalta vihakirjoitusten kohteet voivat luulla pientä puroa valtavirraksi.
Et kai tosissasi kuvittele, etteivätkö eri tahot tätäkin foorumia seuraisi, huolimatta siitä, että suomi24 keskustelua yleisesti pidetään synonyymina sivistymättömyydelle, tyhmyydelle ja rasismille.
en tunne tämänpäivän päättäjiä tarpeeksi tietääkseni heidän lukuharrastuksistaaan. Luulisi niiden monistepinojenkin riittävän...
Tuosta olen kyllä samaa mieltä, että valtavirran (jos mamu-vastaiset nyt valtavirtaa ovat) imuun on helppo mennä ja alatyylisessä kirjoittelussa on yllättävästi voimaa.
että vihanlietsojat edustavat valtavirtaa... .
Maahanmuuttovastaisista tai asiallista maahanmuuttokritiikkiä esittävistä en hisahtanutkaan.
En myöskään usko kenenkään lukuharrastustaan täällä harjoittavan. Uskon tahon jos toisenkin seuraavan missä mennään, eli myös tätä foorumia.
Alatyylisestä kirjoittelustakaan en mielestäni nyt kirjoittanut.
Tarkoititko ehkä, että esim. tämän palstan vihakirjoittelussa on yllättävästi voimaa? Ainakin se on vastenmielistä luettavaa ja sitäpaitsi köyhdyttää palstaa. Eikö olisi kaikkien etu, jos sen lopettaisi?
jos noin lyhyestä kirjoituksesta syntyy noin paljon väärinkäsityksiä, keskustelua ei varmasti kannata jatkaa...
Eikös juuri keskustelemalla saa väärinkäsityksiä oikaistua? Hyvässä lykyssä. Itselläni tässä palkkakin vielä juoksee, ja melkein huomisenkin työt jo tehty, jos vaikka ajankuluksi? Toki ymmärrän hyvin jos et halua, eiköhän molempien kanta tullut jo tämän ketjun aikana selväksi. :)
tarvitaan myös hyvää tahtoa ja sitä että ymmärryksen halu on suurempi kuin oikeassa olemisen tarve.
ensin keskustelulla yrittää mahdollisia väärinkäsityksiä korjata? Onko nytkään varmaa, että hyvää tahtoa ja ymmärryksen halua puuttuu? Ja jos puuttuu, niin kummalta, vai molemmiltako? Entä kummalla on oikeassa olemisen tarve (ja onko tässä yleensä jotain, missä voi olla joko oikeassa tai väärässä?) Suhtaudumme eri tavalla vihakirjoitteluun, en edes nyt muista, oliko jostain muusta puhetta.
Jos kirjoitukseni ymmärretään mielestäni väärin ja kerron mitä tarkoitin ja mitä en, niin sehän tietenkin on asia, jonka vain minä tiedän ja jossa vain minä voin olla oikeassa.
Toivottavasti kuitenkin ymmärsin taas vuorostani väärin, etkä siis tarkoittanut sanoa toisen palstakirjoittelijan kirjoittelun motiiviksi oikeassa olemisen tarvetta?
Pääsin vihdoin koneelle menoa on ollut koko päivän sinne sun tänne. Sain muuten tulokset verikokeista ja polveni kunnosta. Olen terve kuin pukki ; ) ihanaa...pitää alkaa treenaamaan lässähtänyttä kuntoa, joten huomenna menen mökille harjoittelemaan lumitöitä. Lumitöiden harjoittelu on aloitettava vähällä lumilla.
Posliininmaalausiltakin takana ja kolme lautasta valmiina ja viisi odottaa vielä viimeistä polttoa. Tuli niin somia, jotta taidan laittaa rakkailleni joulupaketteihin.
Lukaisin ohimennen yhtä ketjua ja täytyy sanoa siellä on meno päällä ihan samanlainen eipäs, juupas jutska kuin meikäläisellä syksyllä 2007 kun aloitin opiskelemaan nettikeskustelua. Nyt "vihakirjoitukset" ja päälle päsmennykset ja jonninjoutavat riidat lähinnä huvittavat. Kokemuksesta tiedän tasan tarkkaan kuinka söhäistä kusiaispesää, jotta se alkaa elämään, vaan en kehtaa, paitsi joskus ; )
Sinä kuitenkin olet huomattavasti maltillisempi kuin minä, mutta olen minäkin oppinut lopettamaan kun keskustelu menee junnaamiseksi.
Pötkähdän kohta maate. Hyvää yötä tai jos aamulla lukaiset niin leppoisaa alkanutta päivää ; )
ja onneksi olkoon "terveen papereista". Sulla tuota virtaa riittää... Ai teillä on lunta lapioitavaksi saakka ja meillä piti pitää sadetta koko eilinen päivä.
Osaiskin tehdä jotakin käsillään niin lahjaongelmat olisi sillä ratkaistu. Mä joudun turvautumaan kirjoihin ja levyihin.
Tiedä häntä, olenko maltillinen. Saatan vain yksinkertaisesti olla vanha ja laiska...
Tulin juuri mökiltä eikä siellä lunta luotavaksi asti ollut, mutta muuta ihanaa. Niemi ja viereinen lahti oli sula, mutta jäätäkin oli jo järven pinnalla.
Viereiseen lahden poukamaan oli pysähtynyt levähtämään ja ruokailemaan toistakymmentä joutsenta.
Valkoisten joukossa oli useita tämän kesän poikueita. Voi sitä ääntä ja kailotusta kun astelin rantaan niitä ihastelemaan. Ilmeisesti varoittivat huudoillaan ihmisen läheisyydestä ; )
Niin tänään (suvaitsevaisuudenn) päivänä pullotin omatekemäni roseviinierän. Tänä vuonna onnistuin tosi hyvin. Joulupussukoihin menee suurin osa, mutta jää itsellekin ihan riittämiin.
Illalla testaan kuinka se tehoaa, mittarin mukaan siinä on 10,5 % joten ei ihan olematonta ; ))
Eilen jakelin eka "joululahjat" kolmelle vanhemmalle ja kahdelle nuoremmalle yksinasuvalle tyttöselle, nimittäin joulukuuset. Siinähän päivä menikin rattoisasti jutellessa ja kahvikiintiökin tuli ylitettyä... Lupailinpa laittaa nuo joulun juhlistajat jalkaan joulun lähellä ja ilmeisesti taas tuo kahvikiintiö kai tulee ylitettyä... :)
Avomies hääti tyttäreni kodistaan. Suremaan jäivät 4 ja 6-v lapset. Sitä ennen mies oli varmistanut, että tulisin lapsia katsomaan, kun hänellä on treeni-illat tai ylitöitä!?? Ja niitähän riittää. Toki toivoi/halusi, että tulisin koskavain ja se merkitsisi sitä, että mummi huolehtisin pyykit ruuat ja lasten viihdyttämisen.
Itsellään kun aika kuluu niissä "treeneissä" ja kotona ollessa, joko telkkarista tai tietsikalta pelejä katsoen ja lehtiä lukien.
Nyt on mummi ilkeä, vaikka lapsia tuleekin ikävä. Pyykit ei peseydy, eikä sility, kuten tähän saakka. Lapsia käyn hoitamassa "tasantarkkaan" hänen peli-iltoina, mutta saa luvan tulla HETI kotiin "treenien" jälkeen ja "kalja" porukka ei keräänny saunasviittiin juomaan, joten lastenhoito on t o d e l l a k i n hänen vastuullaan, kuten oli aina tyttärellänikin, joka oli todella uupunut tähän kaikkeen.
Tunnen itse hyvin ilmiön "loppuunpalaminen", jonka koin vasta työelämässä. Lapseni sain niin nuorena ja "kotikasvatus" pelasti uupumuksen.
Nyt vain tuntuu ihan voimattomalta ja surulliselta lastenlasteni vuoksi.
mutta ei kai ketään voi häätää kodistaan noin vain. Täytyyhän siihen vankat perusteet ja häätäjällä näyttöä siitä, että pystyy huolehtimaan lapsista paremmin kuin häädetty puoliso.
Oletteko olleet yhteydessä lastensuojeluun ?
Sitä minäkin toivon häneltä, mieheltä, kun tähän saakka se on ollut kaikki tyttäreni vastuulla, johon hän on todellakin yliväsynyt, siis brunaut, loppuunpalanut.
Se minua harmittaakin, että hän tietää minut ns. "vanhanajan" huolehtijaksi, joita lapsiaan hänen äitinsä ei ole koska joutunut hoitamaan, koska heidän lähellään on ollut aina näitä mummeja ja sukulaisia.
Minua surettaakin myös se, että lapsenlapseni kokevat tämän toisen mummin olevan tyly ja vieras, koska hänellä on hieno koti ja siellä ei saa lapset "mellastaa".
Vaikka minulla onkin nykyisin vain pieni yksiö, niin lapsilla on omat leikkilaatikot sänkyni alla ja sitten kaapissa omat lokerot, joissa on "yllätyksiä", kun he tulevat tänne.
Ehdotuksesi, ottamalla yhteyttä lastensuojeluun, on vihonviimeinen vaihtoehto. Olen työskennellyt sossulan työntekijänä ja tiedän, mihin se pahimmillaan johtaa. Lapset otetaan pois johonkin lastenkotiin ja kumpikaan vanhempi ei saa heitä tavata, kuin valvotuissa olosuhteissa.
Kumpikaan isovanhemmista ei ole kelvollinen heitä hoitamaan millään todistuksilla, vaikka tuo nuorempikin kutsui minua äidikseen pitkään, koska olin hoitanut häntä silloin vauvana.
tosiaan kauhutarinoita ja sanotaanhan, että vähän "huonompikin" koti on parempi kuin laitos tai se tilanne, että perhe joutuu"asiantuntijoitten" käsiin. Ei voi kuin toivoa, että voimasi riittävät ja tyttäresikin toipuu uupumuksestaan. Ja voihan olla, että mieskin oppii arvostamaan tyttäresi työtaakkaa, kun joutuu tekemään sen itse. Tsemppiä.
Olen varma, että itse lipsun tuohon "ylimääräiseen" auttamiseen. Toisaalta tyttäreni haluaa tulla usein katsomaan lapsiaan, niin siellähän on pyykit, silitykset. Ei hänkään pysty siihen, että antaa olla, vaan hän taas stressaa ja hoitaa hommat kuntoon.
Toisaalta itse haluaisin, että mieskin ottaisi vastuun, kuinka 4-6 vuotiaat laitetaan sopuisasti nukkumaan.
Lasten ollessa pieniä ja itkeviä, hänellä oli saunasviitti, kuten on edelleenkin, johon hän pakeni nukkumaan, tai katselemaan telkkaria, mutta usein hänellä oli myös kaveriporukka saunomassa, jolloin valvominenkin meni aamutunteihin.
En kaunistele asiaa siltäkohdin, että tyttärenikin alkoi ottaa "pienet rentouttavat", mutta silti hän huolehti lapsista ja usein olinkin heillä noin "varmuudenvuoksi", jos aamu-unet venähtivät pitkäksi.
Voi olla, että keskustelumme siirretään johonkin "tunteita ja tuoksuja" palstalle, jossa kaikenlaiset teinit heittävät herjojaan, mutta itse kaipaan ikäisteni ihmisten mielipiteitä.
Ihanaa kirjoittaa juuri sinulle, koska mielipiteemme osuvat aikahyvin yhteen ja pidän kirjoituksistasi.
En uskalla edes avata saittia, missä Jumaluutta tulkitaan ja homot tuomitaan kadotukseen. Oma koulukaverini osoittautui aikuisiällä homoksi maaseudulla ja sehän oli s k a n d a a l i 60-luvullakin. Hän jopa peittääkseen mieltymyksensä meni siskoni kanssa kihloihin, joka huomatessaan, että mies viihtyy enemmän navetassa, erosi aika pian.
Jotenkin kai tämä kaveri uskalsi tulla sieltä "kaapistaa" ja asui yhdessä miehen kanssa. Huijareita riittää kaikkialla, joten tämä kaveri "järjesteli" asiat niin, että suuri maatila siirtyikin hänen hallintaansa. Surkeaa oli sekin nähdä, että oikea perillinen kuljeskeli polkupyörällä pitkin kylää, kerjäillen yösijaa ja elatustaan.
Minun tyttäreni ei joudu kerjuulle, vaikka onkin ravintola-alalla tutustunut melkein pääsemättömiin lesbo-naisiin, mutta ei niihinkään tarvitse turvautua. On vain minuakin valistanut, että niitä on.
Tuli vain mieleeni, että jos pojista tulee homoja, kun ne puetaan naisten vaatteisiin ja annetaan kasvaa ne ihanat enkelikiharat lapsena, niin kuinkas tytöt?
Minusta ei tullut lesbo, vaikka isäni singlasi hiukseni (piikkisuoran) aina poikamaiseksi, kun taas sisareni upean tumman luonnonkiharatukan sai aina säilyttää. En osaa ilmaisat suurta katkeruutta merkeillä, mutta tässä jokunen ##*#¤¤. Ällöttävä!
Ainakin osasin kiivetä puihin paremmin, pudottelemaan rastaanpesiä, ampua pienarilla tarkasti maaliin, jotka ei olleet ihmisiä. Onkiessa pujotin itse madon koukkuun, ....mutta, mutta.
Uskoin äidin oppeihin, että kaikki pelhtiminen poikien kanssa on s y n t i ä. Itse meni 17-vuotiaana naimisiin ja oli polttanut tupakkaa 13-vuotiaasta lähtien. Kuoli keuhkosyöpään. En minä sitä silloin tiennyt, kun menin naimisiin aivan liian nuorena. En pakosta, vaan "säädyllisesti" ja sain lapseni 22-vuotiaana
Todellisesta rakkaudesta minulla ei ollut harmainta aavistusta, mutta elinikäisen trauman olen saanut sieluuni, kun tutustuin myöhemmin ihmiseen, joka oli valmis kaikkeen puolestani. Harmi vain, että pidin silloin tärkeämpänä lasteni hyvinvointia, jotka tarvitsivat isän ja äidin, siis ainakin äidin ja isäkin oli jossain kuvioissa mukana, siis asui kotona, mutta matkusteli paljon.
Tämä toinen teki kyllä ratkaisunsa ja erosi. Sai lapsen toisen kanssa ja ilmeisesti heillä menee hyvin.
Niin vanhanaikainen olen, että vaikka tyttäreni on avoliitossa, niin lasten hyvinvointi on tärkeintä.
mutta hyvinhän tunnut selvinneen ja jaksat vielä kantaa tyttäresi taakkaa. Tuo on aika vaikea paikka monella: mihin vetää raja, kun aikuiset lapset kaipaavat apua ja tukea. Ja äidin sydän on tunnetusti avara, kun omat lapset tai lapsenlapset ovat kysymyksessä.
Jos tyttärelläsi on ongelmia alkoholin kanssa, siihen pitäisi mielestäni puuttua, eikö ? AA lienee tuloksekkain hoitomuoto tänäkin päivänä. Vertaistuki siellä voisi voimaannuttaa häntä monella tavalla. Vaikka tuolla aikaisemmin suhtauduin ammattiapuun vähän kriittisesti, en tarkoittanut sanoa, että se aina olisi "huonoa" tai turhaa. Mutta luottamusta ja oma halu muutokseen täytyy olla.
Sanoit tuolla lopussa, että todellisesta rakkaudesta sinulla ei ole "harmainta aavistusta" ja kuitenkin kerroit ihmisestä, joka oli valmis "kaikkeen puolestasi". Sehän on ihana muisto ja voi kantaa sinua tänäkin päivänä. Harva meistä saa sen, jota sydän todella halajaa ja jos saa, ei siitäkään yleensä seuraa pysyvää onnentilaa. Lapset ovat todellisia ja heistä meillä on vastuu silloin, kun he ovat pieniä ja tahdon edelleen uskoa. että perhe on se oikea kasvupaikka heille. Voimia Sinulle - asioilla on taipumus järjestyä.
saa nauraa.
Joskus mukaville joskus ikäville.
Tässä iässä ei mikään enää harmita, kun on kaiken kokenut.
Ja se nauru kyllä kiukuttaa asiaansa vihkiytyneitä ihmisiä.
EI, tietysti, pitäisi nauraa, kun toinen vasta opettelee elämään.
Ei toisille saa nauraa, häpeä.
ottaa asiat eritavalla kuin naisilla.
Se ei ole pahasta. Vaan hyvästä.
Tasa-arvoa ei ole, vaikka sitä kuinka jauhetaan.
asioita, naiset pohtivat monilta eri kanteilta pää pyörryksissä, eivätkä sittenkään
saa selvää mistä on kysymys. Ainakaan jotkut naiset, en tietenkään tarkoita itseäni. Minulle kaikki
on ihan selvää, yhtään ei tarvitse miettiä mitä teen.
rouva jollekin.
Riittää kun pääsi on pyörryksissä, kuten tippaleipäaivot.
Jossakin on putki sinullekin.
putkesta nyt on kysymys, no ehkä se selviää aikanaan.
Jos sä haluat niin voin olla pyörryksissäkin ja onnellinen rouva. :))
kiva saada tänne sanavalmis, iloinen ihminen... Nauratti tuo juttu, mutta en mä sulle naura, enkä naisille tietenkään.
kiva tuntea itsensä tervetulleeksi :))
Eihän me naisille naureta, miehille on joskus pakko vähän hihittää. :)
Mainoksessa oli kartta, mutta alueella ei ollut katukilpiä lainkaan. Yhdessäkään risteyksessä ei lukenut ´Urheilupuistotie´ ja kuitenkin löysin tyttäreni tyttären esiintymispaikan. Olin jo hetken huolissani.
Paras hetkeni tänään la 13.11.20010.
Eilisen paras hetki oli ehdottomasti kun eräs näkövammainen sai senioripuhelimen.
Hän oli niin alavireinen ollut jo jonkun aikaa, puhelimen saatuaan mieliala piristyi huomattavasti.
Heti käyttökuntoon laittamisen jälkeen piti soitella sukulaisille ja tuttaville.
tosihyvän orkun,ja ihan vanhalla konstilla.
Melko harvassa ovat nykyään,niin surullista kuin se onkin.Hyvistä yrityksistä huolimatta.
Vähästäkin kannattaa olla onnellinen. :-DDD
Siinä aluksi. Kaikkea muutakin mukavaa on tapahtunut.
Onneksi surun päiviä on ollut harvoin, eikä mikään oikeastaan juuri nyt vihastuta.