sinä hajosit
sadoiksi
atomeiksi
vetäen jälleen
minut mukanasi
olet vankina
vuoroin valolla
vuoroin mustalla
piirretyssä taulussa
taudinkuvaa esittävässä
kuitenkin
tuulien tyynyttyä
sinä muistutat
vielä rakkautta
minussa elävää
sadoiksi
atomeiksi
vetäen jälleen
minut mukanasi
olet vankina
vuoroin valolla
vuoroin mustalla
piirretyssä taulussa
taudinkuvaa esittävässä
kuitenkin
tuulien tyynyttyä
sinä muistutat
vielä rakkautta
minussa elävää
Vastaukset 4
Vanhimmat
notkahtaneesta, lopulta murretusta?
mun makuuni. Erilainen aihe, hieno koostumus ja
tuo taulusäe toi mieleeni raakkauden vankina olemista.
Tai sitten olen aivan väärässä mutta hieno oli
taideteoksesi.
Hyvä hyvä!!
jäätä on sydämeni
jäätä se avanto
joka on täynnä mustaa
kerran vuodessa päiviä
niitä kutsutaan
sanalla hyviä
vallitsevan olomuodon
mustan mielen avannossa
ui vain evättömiä kaloja
rakkautesiko niitä
kuitenkin liikuttaa ?