Kristinuskon mukaan pitää uskoa Jeesukseen/Jumalaan päästäkseen kuoleman jälkeen Taivaaseen. Elämän aikana tehdyillä teoilla ei ole siis väliä, koska Jumala antaa ne anteeksi jos uskoo Häneen, koska Hän on itse rakkaus?
Mitä käy ihmisille, jotka eivät usko Jeesukseen/Jumalaan, koska eivät ole kuulleet Hänestä? Menevätkö he suoraan Helvettiin ilman omaa syytään? Onko noin käynyt myös ihmisille, jotka ovat eläneet ennen Jeesusta ja/tai niin kaukana Lähi-idästä, etteivät ole voineet tietää juutalaisten kautta Jumalasta?
Miksi usko merkitsee kaikkea ja teot elämässä eivät mitään? Miten rakastava Jumala voi tuomita ikuiseen kärsimykseen esimerkiksi buddhalaisen, joka ei ole elämässään tehnyt pahaa kenellekkään ja on vain auttanut toisia parhaan kykynsä mukaan? Mutta kuitenkin esimerkiksi lapsenraiskaajat ja murhaajat pääsevät Taivaaseen, vaikka ovat alkaneet uskoa Jumalaan vain koska pelkäävät Hänen tuomiotaan?
Miksi Saharan eteläpuolinen Afrikka on maailman kurjin paikka, jonka asukkaat kärsivät hirvittävistä taudeista, nälästä, kuivuudesta ja sodasta, vaikka siellä suurin osa väestöstä on hartaita kristittyjä, jotka rukoilevat pelastusta elämäänsä? Miksi Jumala on kuuro näille pyynnöille?
Samaan aikaan täällä länsimaissa suurin osa väestöstä ei piittaa Jumalasta ja elää moraalittomasti, mutta silti Jumala siunaa meitä yltäkylläisyydellä ja pitkällä elämällä.
Miten tuollaisia asioita tekevä Jumala voi olla itse rakkaus tai oikeudenmukaisuus?
Onko Jumala armollinen?
62
564
Vastaukset
- samaa miettivä
Kyllä teot merkitsevät.
Usko ristiinnaulittuun Kristukseen kyllä pelastaa iankaikkisesti näin uskon.
Mutta meidät on pelastettu, että kulkisimme Hänen teoissaan.
Teoistamme meille myös kerran maksetaan palkka. Näin uskon. Ja tässä ajassa ainakin myös niitämme kylvön huonoista teoistamme.
Ev.lut kirkko mm. vain on suoristanut tämän kaiken kattavaksi liirum.laarum armoteologiaksi, josta ei kukaan enää ymmärrä yhtään mitään.
Mutta antaa kirkon vastata.- Jumala on rakkaus
Eikö Jeesus sanonut:" menkää ja tehkää kaikki kansat minun opetuslapsikseni kastamalla heitä minun nimeeni"? Annatko varojasi esim. lähetustyöhön, sillä "kuinka kukaan voi uskoa, ellei ole kuullut ja kuinka kukaan voi kuulla, jos ei kukaan kerro"?!Meidän tekomme ovat Raamatun mukaan kuin "likainen vaate"(alkutekstin mukaan vielä pahempaa,kuin naisen kuukautisrätti!) Usko saa meissä aikaan sen oikeanlaatuisen halun tehdä hyvää, Jumalan aikaansaamaa hyvyyttä. Silloin teot ovat uskontekoja, eivät meidän "omaa vanhurskauttamme".Lopuksi:"Eloa on paljon, mutta korjaajia vähän. Rukoilkaa siis elon Herraa, että hän lähettäisi työmiehiä viljan korjuuseen"! Sanoi Jeesus.Me ihmiset syytämme Jumalaa kaikesta mahdollisesta kurjuudesta maailmassa, mutta kun hän sitten sanoo, mitä tehdä, kuin eleä, on vastaus no thank you! Ei Jeesus meille luvannutkaan ruusuja ja vihreitä niittyjä( tässä elämässä), vaan hän sanoi:"Ei palvelija ole herraansa parempi". Hänet tuomittiin rikollisena! Siis: meillä on vastuu siitä, että maailma kuulee Ilosanoman. Otammeko me sen vastuun?Ts. uskommeko me?
Jumala on rakkaus kirjoitti:
Eikö Jeesus sanonut:" menkää ja tehkää kaikki kansat minun opetuslapsikseni kastamalla heitä minun nimeeni"? Annatko varojasi esim. lähetustyöhön, sillä "kuinka kukaan voi uskoa, ellei ole kuullut ja kuinka kukaan voi kuulla, jos ei kukaan kerro"?!Meidän tekomme ovat Raamatun mukaan kuin "likainen vaate"(alkutekstin mukaan vielä pahempaa,kuin naisen kuukautisrätti!) Usko saa meissä aikaan sen oikeanlaatuisen halun tehdä hyvää, Jumalan aikaansaamaa hyvyyttä. Silloin teot ovat uskontekoja, eivät meidän "omaa vanhurskauttamme".Lopuksi:"Eloa on paljon, mutta korjaajia vähän. Rukoilkaa siis elon Herraa, että hän lähettäisi työmiehiä viljan korjuuseen"! Sanoi Jeesus.Me ihmiset syytämme Jumalaa kaikesta mahdollisesta kurjuudesta maailmassa, mutta kun hän sitten sanoo, mitä tehdä, kuin eleä, on vastaus no thank you! Ei Jeesus meille luvannutkaan ruusuja ja vihreitä niittyjä( tässä elämässä), vaan hän sanoi:"Ei palvelija ole herraansa parempi". Hänet tuomittiin rikollisena! Siis: meillä on vastuu siitä, että maailma kuulee Ilosanoman. Otammeko me sen vastuun?Ts. uskommeko me?
"!Meidän tekomme ovat Raamatun mukaan kuin "likainen vaate"(alkutekstin mukaan vielä pahempaa,kuin naisen kuukautisrätti!) Usko saa meissä aikaan sen oikeanlaatuisen halun tehdä hyvää, Jumalan aikaansaamaa hyvyyttä. Silloin teot ovat uskontekoja, eivät meidän "omaa vanhurskauttamme""
Eli siis jos teen hyvää jollekin toiselle, mutta en usko Jumalaan, se ei ole "oikeanlaista hyvyyttä"? Tarkottaako tuo sitten sitä, ettei toisin uskova/ateisti voi olla hyvä ihminen, ihan vain, koska hän ei usko juuri kristinuskon Jumalaan?
- vaivaa päätä
Jotta yksikään, joka häneen uskoo ei hukkuisi vaan hänellä olisi iankaikkinen elämä... (menikö oikein?) Miten tämä täyttyi jouluna 2004? Kenen synneistä ihmiset saivat rangaistuksen? Olivatko kaikki, jotka tsunamissa kuolivat tai muuten kärsivät, henkilöitä, jotka eivät Jumalaan uskoneet?
Miksi Jumala, joka on kaiken luonut ja kaikesta päättää, jakaa niin epäoikeudenmukaisesti lahjojaan? Ihmettelen.- valintansa tehnyt
Tätä samaa kysytiin Jeesukseltakin. Eivät ne hukkuneet olleet sen syntisempiä kuin muutkaan. Jos luonnonkatastrofeja sattuu, kuolevat niin uskovat kuin uskomattomatkin. Uskovan kuolema on vain tie iankaikkiseen elämään Taivaanmaassa, uskomattoman osa on kadotus. Tämä elämä on siis valinnan paikka, pallo on sinulla ja Jumala ei ketään pakota suuntaan tai toiseen. Meille on annettu suurin lahja, minkä voi saada: valinnan vapaus! Eikö se ole rakkautta jos mikä?Jumalan rakkaus on niin käsittämätön, sen toisessa päässä on taivaan ilo toisessa kadotuksen kauheus, hän odottaa yhä vain, että valitsisimme taivaan tien, mutta ei nosta pikkusormeaankaan pakottaakseen sen tekemään. Ja sitten me tietysti sanomme ( vielä Sekin),ettei Jumalaa ole, sekin hänen vielä täytyy kestää!
- vaivaa päätä
valintansa tehnyt kirjoitti:
Tätä samaa kysytiin Jeesukseltakin. Eivät ne hukkuneet olleet sen syntisempiä kuin muutkaan. Jos luonnonkatastrofeja sattuu, kuolevat niin uskovat kuin uskomattomatkin. Uskovan kuolema on vain tie iankaikkiseen elämään Taivaanmaassa, uskomattoman osa on kadotus. Tämä elämä on siis valinnan paikka, pallo on sinulla ja Jumala ei ketään pakota suuntaan tai toiseen. Meille on annettu suurin lahja, minkä voi saada: valinnan vapaus! Eikö se ole rakkautta jos mikä?Jumalan rakkaus on niin käsittämätön, sen toisessa päässä on taivaan ilo toisessa kadotuksen kauheus, hän odottaa yhä vain, että valitsisimme taivaan tien, mutta ei nosta pikkusormeaankaan pakottaakseen sen tekemään. Ja sitten me tietysti sanomme ( vielä Sekin),ettei Jumalaa ole, sekin hänen vielä täytyy kestää!
Onko se oikeudenmukaista, että luonnonkatastrofiin joutuvat myös he, jotka uskovat?
Jos ainoa syy uskoa on "pelastus ja iankaikkinen elämä", niin onko se riittävä? Miksi joku haluaa elää ikuisesti?
Miksi Jumala on antanut sitten käskyn, älä pidä muista jumalia, jos hän ei pakota ketään eikä nosta pikkusormeaankaan pakottaakseen sen tekemään? - liian yksinkertaista
Tiedätkö, miksi ihmiset erehtyvät pitämään Jumalaa syypäänä kaikkiin maailman kärsimyksiin? Monesti he syyttävät Kaikkivaltiasta Jumalaa siksi, että he uskovat hänen olevan tämän maailman todellinen hallitsija. He eivät tunne sitä yksinkertaista mutta tärkeää totuutta, jonka Raamattu opettaa: tämän maailman todellinen hallitsija on Saatana Panettelija.
Raamatussa sanotaan selvästi: ”Koko maailma on paholaisen vallassa.” (1. Johanneksen kirje 5:19.) Eikö tämä tunnukin järkevältä ajatukselta? Tässä on yksi syy siihen, miksi kärsimystä on niin paljon.
Toinen syy on se, että ihmiset ovat olleet epätäydellisiä ja syntisiä aina Eedenin puutarhassa nousseesta kapinasta lähtien. Syntisillä ihmisillä on taipumus taistella vallasta, ja siitä seuraa sotia, sortoa ja kärsimystä (Saarnaaja 4:1; 8:9).
Kolmas syy kärsimykseen on ”aika ja sattuma” (Saarnaaja 9:11). Maailmassa, jossa Jumala ei ole suojelevana Hallitsijana, ihmiset saattavat joutua kärsimään siksi, että he sattuvat olemaan väärässä paikassa väärään aikaan. - vaivaa päätä
liian yksinkertaista kirjoitti:
Tiedätkö, miksi ihmiset erehtyvät pitämään Jumalaa syypäänä kaikkiin maailman kärsimyksiin? Monesti he syyttävät Kaikkivaltiasta Jumalaa siksi, että he uskovat hänen olevan tämän maailman todellinen hallitsija. He eivät tunne sitä yksinkertaista mutta tärkeää totuutta, jonka Raamattu opettaa: tämän maailman todellinen hallitsija on Saatana Panettelija.
Raamatussa sanotaan selvästi: ”Koko maailma on paholaisen vallassa.” (1. Johanneksen kirje 5:19.) Eikö tämä tunnukin järkevältä ajatukselta? Tässä on yksi syy siihen, miksi kärsimystä on niin paljon.
Toinen syy on se, että ihmiset ovat olleet epätäydellisiä ja syntisiä aina Eedenin puutarhassa nousseesta kapinasta lähtien. Syntisillä ihmisillä on taipumus taistella vallasta, ja siitä seuraa sotia, sortoa ja kärsimystä (Saarnaaja 4:1; 8:9).
Kolmas syy kärsimykseen on ”aika ja sattuma” (Saarnaaja 9:11). Maailmassa, jossa Jumala ei ole suojelevana Hallitsijana, ihmiset saattavat joutua kärsimään siksi, että he sattuvat olemaan väärässä paikassa väärään aikaan.Nyt olisi vaihdettava näkökulma Jumalan palvonnasta Saatanan palvontaan ja lepyttämiseen. Koska 2000 vuotta on palvottu, ja kärsimykset jatkuvat, olisi aika käyttää ratkaisukeskeisyyttä. Tee toisin. Se mikä ei toimi, älä jatka.
Jos se on noin, niin paljon yksinkertaisempaa, mutta kyllä joku löytää toisen kohdan, jolla taas vedellä. - ei mene perille!
vaivaa päätä kirjoitti:
Onko se oikeudenmukaista, että luonnonkatastrofiin joutuvat myös he, jotka uskovat?
Jos ainoa syy uskoa on "pelastus ja iankaikkinen elämä", niin onko se riittävä? Miksi joku haluaa elää ikuisesti?
Miksi Jumala on antanut sitten käskyn, älä pidä muista jumalia, jos hän ei pakota ketään eikä nosta pikkusormeaankaan pakottaakseen sen tekemään?Jos matkustat Thaimaaseen ja tulee tsunami, kuolet mukana. Jumala antaa myös aurinkonsa paistaa hyville ja pahoille. Tässä elämässä ei erotella, kaikki saavat saman kohtelun Jumalan puolelta. Ihmisessä on Jumalan henki, joka on ikuinen, koska Jumala on ikuinen (Vaikka Jumalan kuva ihmisessä meni pilalle syntiinlankeemuksessa).Ikusesti me elämme, joko taivaan ihanuudessa tai kadotuksessa, nämä ovat valinnanmahdollisuudet! Saat sinä pitää muita jumalia, jos tahdot, mutta se johtaa siihen samaan mihin muukin synti!" Synnin palkka on kuolema, mutta Jumalan armolahja on iankaikkinen elämä". Hän on myös saanonut: Älä tapa Älä varasta jne., mutta silti sellaista tehdään! On edelleenkin kysymys SINUN valinnoistasi! Ei jumalan pakottamisesta.
ei mene perille! kirjoitti:
Jos matkustat Thaimaaseen ja tulee tsunami, kuolet mukana. Jumala antaa myös aurinkonsa paistaa hyville ja pahoille. Tässä elämässä ei erotella, kaikki saavat saman kohtelun Jumalan puolelta. Ihmisessä on Jumalan henki, joka on ikuinen, koska Jumala on ikuinen (Vaikka Jumalan kuva ihmisessä meni pilalle syntiinlankeemuksessa).Ikusesti me elämme, joko taivaan ihanuudessa tai kadotuksessa, nämä ovat valinnanmahdollisuudet! Saat sinä pitää muita jumalia, jos tahdot, mutta se johtaa siihen samaan mihin muukin synti!" Synnin palkka on kuolema, mutta Jumalan armolahja on iankaikkinen elämä". Hän on myös saanonut: Älä tapa Älä varasta jne., mutta silti sellaista tehdään! On edelleenkin kysymys SINUN valinnoistasi! Ei jumalan pakottamisesta.
"Ikusesti me elämme, joko taivaan ihanuudessa tai kadotuksessa, nämä ovat valinnanmahdollisuudet! Saat sinä pitää muita jumalia, jos tahdot, mutta se johtaa siihen samaan mihin muukin synti!" Synnin palkka on kuolema"
Ja tämä oppi muka edustaa "suurinta mahdollista rakkautta". :D Täydellisen moraaliton oppi. Uskiksilla on meemiloinen, jota he väittävät täydelliseksi rakkaudeksi, mutta jolle ei vedä vertoja edes stalinit ja hitlerit. Onneksi se on vain satua.- O santa simplicitas
vaivaa päätä kirjoitti:
Nyt olisi vaihdettava näkökulma Jumalan palvonnasta Saatanan palvontaan ja lepyttämiseen. Koska 2000 vuotta on palvottu, ja kärsimykset jatkuvat, olisi aika käyttää ratkaisukeskeisyyttä. Tee toisin. Se mikä ei toimi, älä jatka.
Jos se on noin, niin paljon yksinkertaisempaa, mutta kyllä joku löytää toisen kohdan, jolla taas vedellä.Luuletko tosissasi Saatanan palvonnalla ja lepyttelyllä pääseväsi rauhaan!? Hänkö muuttuisi hyväksi?! Kaiken kauheuden alku ja juuri. Ainut, joka häntä estääpääsemästä valtaan on Jumalan seurakunta maanpäällä, kun se otetaan ylös, "pääsee Helvetti irti" sanan mukaisesti.
- vastausta odottava
Aatami9 kirjoitti:
"Ikusesti me elämme, joko taivaan ihanuudessa tai kadotuksessa, nämä ovat valinnanmahdollisuudet! Saat sinä pitää muita jumalia, jos tahdot, mutta se johtaa siihen samaan mihin muukin synti!" Synnin palkka on kuolema"
Ja tämä oppi muka edustaa "suurinta mahdollista rakkautta". :D Täydellisen moraaliton oppi. Uskiksilla on meemiloinen, jota he väittävät täydelliseksi rakkaudeksi, mutta jolle ei vedä vertoja edes stalinit ja hitlerit. Onneksi se on vain satua.Mikä sinun mielestäsi olisi se 3:s ja oikea ratkaisu?Mikä on suurempaa rakkautta kuin valinnan vapaus?. Miksi haluta palvella patsaita? Sinä kenties haluat vain elää ja sitten kuolla= lakata olemasta missään? Siinä tapauksessa ei olisi millään mitään väliä, murhaa, kiduta, raiskaa, ole pedofiili, osta ja myy ihmisiä ,valehtele, jne , jne, millään ei ole mitään väliä!Ts. Olisimmeko me ihmisiä lainkaan?Eikö se ole juuri iankaikkisen Jumalan Henki meissä, joka tekee meistä inhimillisiä, me erotamme hyvän ja pahan(ainaki suurin piirtein). Ilman tätä ominaisuutta me olisimme sieluttomia eläimiä.R¤akkaus ei tee lähimmäiselleen mitään pahaa,Jumala on Rakkaus.Jumalan viha ei ensisijaisesti kohdistu ihmiseen vaan syntiin, hän on pyhä eikä voi sulkea silmiään vääryydeltä. Hän antoi meille Jeesuksen,jotta välttäisimme ,niin halutessamme, rangaistuksen. Mitä sinä rakkaudella käsität? Rankaisemattomuuttako?
vastausta odottava kirjoitti:
Mikä sinun mielestäsi olisi se 3:s ja oikea ratkaisu?Mikä on suurempaa rakkautta kuin valinnan vapaus?. Miksi haluta palvella patsaita? Sinä kenties haluat vain elää ja sitten kuolla= lakata olemasta missään? Siinä tapauksessa ei olisi millään mitään väliä, murhaa, kiduta, raiskaa, ole pedofiili, osta ja myy ihmisiä ,valehtele, jne , jne, millään ei ole mitään väliä!Ts. Olisimmeko me ihmisiä lainkaan?Eikö se ole juuri iankaikkisen Jumalan Henki meissä, joka tekee meistä inhimillisiä, me erotamme hyvän ja pahan(ainaki suurin piirtein). Ilman tätä ominaisuutta me olisimme sieluttomia eläimiä.R¤akkaus ei tee lähimmäiselleen mitään pahaa,Jumala on Rakkaus.Jumalan viha ei ensisijaisesti kohdistu ihmiseen vaan syntiin, hän on pyhä eikä voi sulkea silmiään vääryydeltä. Hän antoi meille Jeesuksen,jotta välttäisimme ,niin halutessamme, rangaistuksen. Mitä sinä rakkaudella käsität? Rankaisemattomuuttako?
"Mikä on suurempaa rakkautta kuin valinnan vapaus?"
Valinnan vapaus tässä yhteydessä: usko olemassaolooni ilman mitään todisteita tai vastoin sitä mitä sinut on saatettu uskomaan, suostu kohtuuttomiin uhkavaatimuksiini tai kärsi hirveästi. Saat itse valita.
Samanlainen valinnanvapaus kai oli alkukristityillä, jotka saivat valita viedäänkö heidät areenalle villipetojen riepoteltaviksi vai kieltävätkö he uskomuksensa. Oliko Rooman vallanpitäjien antama valinnanvapaus siis "suurinta mahdollista rakkautta"?
"Miksi haluta palvella patsaita?"
??? Kukas nyt patsaita haluaa palvella?
"Sinä kenties haluat vain elää ja sitten kuolla= lakata olemasta missään?"
Minun haluillani ei ole sen asian kanssa mitään tekemistä. Se nyt sattuu olemaan tosiasia, että niin tulee käymään.
"Siinä tapauksessa ei olisi millään mitään väliä, murhaa, kiduta, raiskaa, ole pedofiili, osta ja myy ihmisiä ,valehtele, jne , jne, millään ei ole mitään väliä!Ts. Olisimmeko me ihmisiä lainkaan?"
Heh. Taas uskis paljastaa todellisen karvansa. Täytyypä sanoa, että olemattoman luojan kiitos siitä meemiloisestasi, jos usko sen olemassaoloon on todellakin ainoa asia, joka sinut saa käyttäytymään inhimillisesti.
"Eikö se ole juuri iankaikkisen Jumalan Henki meissä, joka tekee meistä inhimillisiä, me erotamme hyvän ja pahan(ainaki suurin piirtein)."
Ei ole. Meidän aikuiseksi kasvaneiden maailmassa mitään jumalaa sen enempää kuin henkeäkään ei ole olemassa. Erotamme ne toisistamme, kosva evoluutio on muovannut meille sosiaalisille laumaeläimille yhteiset pelisäännöt, jotka hyödyttävät selviämistä.
"Ilman tätä ominaisuutta me olisimme sieluttomia eläimiä."
Kerrankin osuit oikeaan. Olemme sieluttomia ja olemme eläimiä. Niin sinä kuin minäkin.
"R¤akkaus ei tee lähimmäiselleen mitään pahaa,Jumala on Rakkaus."
Tässä nyt on pieni ristiriita, kun se jumalasi tekee ihmisille pahaa mielikuvitususkomuksiesi mukaan.
"Jumalan viha ei ensisijaisesti kohdistu ihmiseen vaan syntiin, hän on pyhä eikä voi sulkea silmiään vääryydeltä."
Taas tuli esille tämä metafyysinen kaikkivaltiaan yläpuolella oleva oikea ja väärä, johon se ei muka pysty vaikuttamaan. :D Semmoinen "kaikkivaltias".
"Hän antoi meille Jeesuksen,jotta välttäisimme ,niin halutessamme, rangaistuksen."
Perusteetonta hölynpölyä.
"Mitä sinä rakkaudella käsität? Rankaisemattomuuttako?"
No olisi se ainakin oikeudenmukaisempaa ja moraalisempaa kuin ikuinen kiduttaminen. Mitä moraaliin tulee, niin minäkin olisin oikeudenmukaisempi kuin tuo olematon meemiloisesi.
Etpä ihan pieniä kyselekään!
Tällaisia kysymyksiä on kuvattu termillä teodikean ongelma. Jos Jumala on kaikkivaltias, niin miten hän voi sallia kaiken pahan, joka maailmassa on?
Voiko joutua kadotukseen jos ei ole koskaan kuullutkaan Kristuksesta?
Miten voi saada anteeksi kaikki synnit ja päästä iankaikkiseen iloon?
Heti ensiksi haluan vastata, että en tiedä. Järkeni, logiikkani ja ymmärrykseni eivät pysty muotoilemaan riittävää vastausta. Se logiikka, jonka avulla olen oppinut ratkaisenaan trigonometriset funktiot tai lauseopillinen logiikka, jolla oikeista lähtökohdista johdetaan loogisesti pätevät, oikeat lopputulokset - sillä ei nyt pärjätä.
Tietoni sanoo sen verran, että meidän länsimaisen hyvinvointimme taustalla on sellaista vuosisatoja kestänyttä riistoa, että jos meidät pistetään siitä vastuuseen, kukaan ei selviä autuaitten puolelle. On siis todellakin syytä toivoa, että Jumala on armollinen.
Oikeudenmukaisuus on se arvo, joka varassa meidän on tässä ajassa ja tässä maailmassa tehtävä valintamme ja ratkaisumme. Siitä olemme tilivelvollisia itsellemme ja tuleville sukupolville.
Jumalan maailma on toisenlainen. Armo sekä kumoaa, että täydentää oikeudenmukaisuuden. Rakkaus, joka ylittää kaiken ymmärryksen, on sen perusta.
Onneksi kirkollamme ei ole sellaista loogista oppirakennelmaa, josta annettaisiin vakiovastaus tekemiisi kysymyksiin. Kysymykset ovat tärkeämpiä kuin vastaukset. Luottamus on täkseämpi kuin järki tai tieto.
Reijo Liimatainen
hiippakuntadekaaniNiinkuin Reijo tuossa hyvin vastasi niin nämä ovat niitä elämän vaikeita kysymyksiä. Ja niitä pohtiessa on monta kertaa vain syvään kumarrettava ja hyväksyttävä että vastausta ei aina ole. Yksi tässä vietiketjussa taustalla oleva ajatus sai myös minut vastaamaan. Ajatus siitä, että ihminen kykenisi olemaan tekemättä pahaa ja että ihminen pystyisi tekemään aina hyvää. Ihmisen osa ajatellaan luterilaisessa uskossa olevan aina se, että vaikka ihminen kuinka päättäisi tehdä hyvää ja pyrkisi näin tekemään, niin hän on aina syntinen ja ei pysty tekemään täydellisen hyvää. Siksi me tarvitsemme armoa, sitä että Jeesus sovitti syntimme. Se että pyrkisimme tekemään hyvää on tärkeää ja vaikka hyvän tekemisessä olemme rajallisia, niin noita hyviä töitä ja oikeita arvovalintoja meidän on pyrittävä tekemään toistemme ja luonnon tähden, että elämämme voisi olla niin inhimillistä kuin mahdollista. Niillä emme ansaitse kuitenkaan pelastusta. Usko Jeesukseen ei tee meistä parempia ja kykenevämpiä tekemään vain hyvää. Me voimme vedota vain Jeesukseen pelastuskysymyksessä.
Merja Lampila, pappi- Uneton Seinäjoella
kuunteleva_kirkko kirjoitti:
Niinkuin Reijo tuossa hyvin vastasi niin nämä ovat niitä elämän vaikeita kysymyksiä. Ja niitä pohtiessa on monta kertaa vain syvään kumarrettava ja hyväksyttävä että vastausta ei aina ole. Yksi tässä vietiketjussa taustalla oleva ajatus sai myös minut vastaamaan. Ajatus siitä, että ihminen kykenisi olemaan tekemättä pahaa ja että ihminen pystyisi tekemään aina hyvää. Ihmisen osa ajatellaan luterilaisessa uskossa olevan aina se, että vaikka ihminen kuinka päättäisi tehdä hyvää ja pyrkisi näin tekemään, niin hän on aina syntinen ja ei pysty tekemään täydellisen hyvää. Siksi me tarvitsemme armoa, sitä että Jeesus sovitti syntimme. Se että pyrkisimme tekemään hyvää on tärkeää ja vaikka hyvän tekemisessä olemme rajallisia, niin noita hyviä töitä ja oikeita arvovalintoja meidän on pyrittävä tekemään toistemme ja luonnon tähden, että elämämme voisi olla niin inhimillistä kuin mahdollista. Niillä emme ansaitse kuitenkaan pelastusta. Usko Jeesukseen ei tee meistä parempia ja kykenevämpiä tekemään vain hyvää. Me voimme vedota vain Jeesukseen pelastuskysymyksessä.
Merja Lampila, pappiDiakonin ja papin vastauksissa yllä tulee esille kaksi kristinuskon ja kirkon ongelmaa joista en ole päässyt eroon. Olen itse uskonnollinen ja minut on kasvatettu uskomaan Jumalaan mutta kirkon opit aina vain tuntuvat hankalilta.
Reijo tuo hyvin esiin kuinka vaikea oppeihin on soveltaa loogisesti ajattelua. Tämä toisaalta tarkoittaa että loogisesti ajattelevan ihmisen on vaikea sisäistää kristinusko. Luen mielenkiinnolla ateistisia kannaottoja ja näen niissä juuri tuskan joka tähän ristiriitaan liittyy. Rationaalisilla ihmisillä voi käydä, niin että kun usko ei tarjoa järkeviä vastuksia niin sitä aletaan jopa vihata. Ehkä monet Suomessa uskontoa vailla olevat olisivat hartaita uskovaisia toisenlaisessa uskontoympäristössä.
Merjan kirjoitus esittelee sen toisen ongelman että hyvät teot eivät riittäisi ihmisen pelastukselle. Tämä on minulle ja varmaan monelle muulekkin kamala ajatus ja voimakkaasti ristiriidassa sydämen äänen kanssa. Tahtoisin niin kovin ajatella että hyvyys riittää eikä usko ole edes tarpeen mutta kuitenkin kirkko opettaa että usko on pakollista ja voi olla pahakin ja silti pelastua.
Suurella mielenkiinnolla luin alkuviikolla toisena unettomana yönäni nimimerkki A10??:n kirjoituksen kristinuson koukutuksesta. Siinä tosiaan näkyi miten joku ateisti (tai en ole varma onko A10- edes sellainen) ajattelee uskoa. Eli monet varmasti ovat uskossa kiinni juuri helpon pelastuksen ansiosta. Samalla tuo helppo pelastus kuitenkin on toisille kuten minulle kamala ajatus ja aiheuttaa ristiriidan joka työntää irti kirkosta.
Nyt väsyttää enkä tiedä miten suhtautua kirkkoon. Sainpahan kuitenkin sanallisen arkkuni auki kun olin lukenut näitä monta pitkää yötä. Ehkä lisään toisella kertaa. Uskoni on vahva mutta se ei ole kirkon mukianen. Onkohan muita samanlaisia kirkkokansassa? - Kristinuskon kirja.
Uneton Seinäjoella kirjoitti:
Diakonin ja papin vastauksissa yllä tulee esille kaksi kristinuskon ja kirkon ongelmaa joista en ole päässyt eroon. Olen itse uskonnollinen ja minut on kasvatettu uskomaan Jumalaan mutta kirkon opit aina vain tuntuvat hankalilta.
Reijo tuo hyvin esiin kuinka vaikea oppeihin on soveltaa loogisesti ajattelua. Tämä toisaalta tarkoittaa että loogisesti ajattelevan ihmisen on vaikea sisäistää kristinusko. Luen mielenkiinnolla ateistisia kannaottoja ja näen niissä juuri tuskan joka tähän ristiriitaan liittyy. Rationaalisilla ihmisillä voi käydä, niin että kun usko ei tarjoa järkeviä vastuksia niin sitä aletaan jopa vihata. Ehkä monet Suomessa uskontoa vailla olevat olisivat hartaita uskovaisia toisenlaisessa uskontoympäristössä.
Merjan kirjoitus esittelee sen toisen ongelman että hyvät teot eivät riittäisi ihmisen pelastukselle. Tämä on minulle ja varmaan monelle muulekkin kamala ajatus ja voimakkaasti ristiriidassa sydämen äänen kanssa. Tahtoisin niin kovin ajatella että hyvyys riittää eikä usko ole edes tarpeen mutta kuitenkin kirkko opettaa että usko on pakollista ja voi olla pahakin ja silti pelastua.
Suurella mielenkiinnolla luin alkuviikolla toisena unettomana yönäni nimimerkki A10??:n kirjoituksen kristinuson koukutuksesta. Siinä tosiaan näkyi miten joku ateisti (tai en ole varma onko A10- edes sellainen) ajattelee uskoa. Eli monet varmasti ovat uskossa kiinni juuri helpon pelastuksen ansiosta. Samalla tuo helppo pelastus kuitenkin on toisille kuten minulle kamala ajatus ja aiheuttaa ristiriidan joka työntää irti kirkosta.
Nyt väsyttää enkä tiedä miten suhtautua kirkkoon. Sainpahan kuitenkin sanallisen arkkuni auki kun olin lukenut näitä monta pitkää yötä. Ehkä lisään toisella kertaa. Uskoni on vahva mutta se ei ole kirkon mukianen. Onkohan muita samanlaisia kirkkokansassa?Uskon Korkeimman olemassaoloon, mutte en alkuunkaan kirkon oppiin.
Jeesus ei tuonut armoa eikä pelastusta, ne ovat olleet jo ensimmäisellä ihmisellä muutama satatuhatta vuotta sitten.
Jeesuksen merkitys ja koko toiminta perustui lähimmäisen rakkauden korostamiseen, johon kuuluu Korkeimpaan uskovilla rakkaus Häneen. Se on " kaikki laki ja profeetat ".
Eletään tämän elämän perustarkoituksen, elämän rikkauden antajan, lähimmäisen rakkauden kanssa sovussa. Korkein aikanaan antaa meille siitä palkkion, jos on antaakseen.
Käytän sanaa " Korkein ", koska uskon, että on ainoastaan yksi Korkein kaikille ihmissille. uskontokunnille. ( Kristityille sana on Jumala ) - acimlai nen
"Miten voi saada anteeksi kaikki synnit ja päästä iankaikkiseen iloon? "
"Heti ensiksi haluan vastata, että en tiedä."
Ottaisit sitten selvää! ;)
Minäpä tiedän.
JEESUS opettaa Raamatussa aivan yksiselitteisesti, ja vieläpä useassa kohdassa, että se joka antaa lähimmäiselleen anteeksi saa itsekin anteeksi. Ja vieläpä samalla mitalla. Eli jos annat KAIKKI synnit KAIKILLE anteeksi, niin saat itsekin KAIKKI anteeksi. Uneton Seinäjoella kirjoitti:
Diakonin ja papin vastauksissa yllä tulee esille kaksi kristinuskon ja kirkon ongelmaa joista en ole päässyt eroon. Olen itse uskonnollinen ja minut on kasvatettu uskomaan Jumalaan mutta kirkon opit aina vain tuntuvat hankalilta.
Reijo tuo hyvin esiin kuinka vaikea oppeihin on soveltaa loogisesti ajattelua. Tämä toisaalta tarkoittaa että loogisesti ajattelevan ihmisen on vaikea sisäistää kristinusko. Luen mielenkiinnolla ateistisia kannaottoja ja näen niissä juuri tuskan joka tähän ristiriitaan liittyy. Rationaalisilla ihmisillä voi käydä, niin että kun usko ei tarjoa järkeviä vastuksia niin sitä aletaan jopa vihata. Ehkä monet Suomessa uskontoa vailla olevat olisivat hartaita uskovaisia toisenlaisessa uskontoympäristössä.
Merjan kirjoitus esittelee sen toisen ongelman että hyvät teot eivät riittäisi ihmisen pelastukselle. Tämä on minulle ja varmaan monelle muulekkin kamala ajatus ja voimakkaasti ristiriidassa sydämen äänen kanssa. Tahtoisin niin kovin ajatella että hyvyys riittää eikä usko ole edes tarpeen mutta kuitenkin kirkko opettaa että usko on pakollista ja voi olla pahakin ja silti pelastua.
Suurella mielenkiinnolla luin alkuviikolla toisena unettomana yönäni nimimerkki A10??:n kirjoituksen kristinuson koukutuksesta. Siinä tosiaan näkyi miten joku ateisti (tai en ole varma onko A10- edes sellainen) ajattelee uskoa. Eli monet varmasti ovat uskossa kiinni juuri helpon pelastuksen ansiosta. Samalla tuo helppo pelastus kuitenkin on toisille kuten minulle kamala ajatus ja aiheuttaa ristiriidan joka työntää irti kirkosta.
Nyt väsyttää enkä tiedä miten suhtautua kirkkoon. Sainpahan kuitenkin sanallisen arkkuni auki kun olin lukenut näitä monta pitkää yötä. Ehkä lisään toisella kertaa. Uskoni on vahva mutta se ei ole kirkon mukianen. Onkohan muita samanlaisia kirkkokansassa?>>Luen mielenkiinnolla ateistisia kannaottoja ja näen niissä juuri tuskan joka tähän ristiriitaan liittyy. Rationaalisilla ihmisillä voi käydä, niin että kun usko ei tarjoa järkeviä vastuksia niin sitä aletaan jopa vihata. Ehkä monet Suomessa uskontoa vailla olevat olisivat hartaita uskovaisia toisenlaisessa uskontoympäristössä.
Phoebus kirjoitti:
>>Luen mielenkiinnolla ateistisia kannaottoja ja näen niissä juuri tuskan joka tähän ristiriitaan liittyy. Rationaalisilla ihmisillä voi käydä, niin että kun usko ei tarjoa järkeviä vastuksia niin sitä aletaan jopa vihata. Ehkä monet Suomessa uskontoa vailla olevat olisivat hartaita uskovaisia toisenlaisessa uskontoympäristössä.
Allekirjoitan täysin Phoebuksen kirjoituksen. Joidenkin uskovaisten huoli ateistien uskonkaipuusta on toki mieltä lämmittävää, mutta voin vakuuttaa, että se on yleensä täysin tarpeetonta. Minullakaan ei ole tarvetta uskonnoille, enkä ole täällä mielenkiinnosta uskontoja tai jumalia kohtaan, vaan mielenkiinnosta uskovaisten ajattelua kohtaan.
Haluaisin samalla kommentoida Reijon ajatusta sitä, että uskontojen peruskysymyksiä mietittäessä logiikalla ei pärjätä. Olen eri mieltä. Logiikka yhdessä tieteellisen tutkimuksen - lähinnä psykologisen sellaisen - kanssa näyttäisi antavan hyvinkin selviä ja johdonmukaisia viitteitä siihen, mistä uskonnoissa on kysymys. Mutta en ehkä mene siihen nyt sen tarkemmin, ettei minua taas pidettäisi pilkkaajana...- teologi turuust
Schlechterwisser kirjoitti:
Allekirjoitan täysin Phoebuksen kirjoituksen. Joidenkin uskovaisten huoli ateistien uskonkaipuusta on toki mieltä lämmittävää, mutta voin vakuuttaa, että se on yleensä täysin tarpeetonta. Minullakaan ei ole tarvetta uskonnoille, enkä ole täällä mielenkiinnosta uskontoja tai jumalia kohtaan, vaan mielenkiinnosta uskovaisten ajattelua kohtaan.
Haluaisin samalla kommentoida Reijon ajatusta sitä, että uskontojen peruskysymyksiä mietittäessä logiikalla ei pärjätä. Olen eri mieltä. Logiikka yhdessä tieteellisen tutkimuksen - lähinnä psykologisen sellaisen - kanssa näyttäisi antavan hyvinkin selviä ja johdonmukaisia viitteitä siihen, mistä uskonnoissa on kysymys. Mutta en ehkä mene siihen nyt sen tarkemmin, ettei minua taas pidettäisi pilkkaajana...Jos ajatellaan että uskonnon voisi ymmärtää parhaiten sen ulkopuolelta käsin, ei ole ymmärretty mistä uskonnossa on kysymys - näin varsinkin, jos kaikki uskonnot niputetaan jollain tavalla yhteen.
Kun me kristityt selitämme uskoamme uskon sisäisestä logiikasta käsin, ulkopuolisesta se voi kuullostaa ylimieliseltä ja naiivilta, mutta uskon "sumea logiikka" ei avaudu kuin uskosta itsestään käsin. Jos tätä ei hyväksy ja väittää ymmärtävänsä uskoa ulkopuolisena paremmin, SE pikemminkin on minusta ylimielistä ja naiivia.
Muista uskonnoista ei uskalla sanoa mitään, ja kristittyjäkin on moneen junaan. Toisilla on tarve yhdistää usko ja logiikka, toisilla tarve pitää ne erillään. Kirkkoisä Aaugustinus oli keskitien kulkija ajatellessaan, että usko on kyllä syvimmältään loogista, mutta kyseinen logiikka on ymmärrettävissä vain uskon kautta valaistuneen järjen valossa. Itse olen taipuvainen ajattelemaan vähän samoin; tosin väitän että uskoon jää silti epäloogisuuksia, jotka uskovankaan järjelle eivät avaudu, mutta jotka eivät myöskään horjuta uskoa, joka sinällään ei perustu järkiargumentteihin. - vaatii tarkennuksen.
acimlai nen kirjoitti:
"Miten voi saada anteeksi kaikki synnit ja päästä iankaikkiseen iloon? "
"Heti ensiksi haluan vastata, että en tiedä."
Ottaisit sitten selvää! ;)
Minäpä tiedän.
JEESUS opettaa Raamatussa aivan yksiselitteisesti, ja vieläpä useassa kohdassa, että se joka antaa lähimmäiselleen anteeksi saa itsekin anteeksi. Ja vieläpä samalla mitalla. Eli jos annat KAIKKI synnit KAIKILLE anteeksi, niin saat itsekin KAIKKI anteeksi.Olet oikeassa, Jeesuksen mukaan, jos annamme lähimmäisillemme anteeksi, Jumala antaa meille anteeksi. Tällöin on kuitenkin kyse sen anteeksiantamisesta, mitä lähimmäiset ovat meitä vastaan rikkoneet.
Lähimmäistemme synnit Jumalaa vastaan ovat eri juttu. Niiden julistaminen anteeksi on Jumalan asia. Jumala on tosin käsittämättömässä viisaudessaan delegoinut tämänkin tehtävän meille kristityille: voimme julistaa synninpäästön. Tämän jumalallisen anteeksiannon voimme kuitenkin julistaa vain silloin kun ihminen haluaa ottaa sen vastaan Jumalalta, emme omissa nimissämme tai omilla ehdoillamme.
Tästä seuraa: Jos joku siis elää synnillistä elämää ylipäätään, mutta ei riko minua vastaan henkilökohtaisesti, silloin se, että paheksun hänen elämäntapaansa ja kehotan häntä muuttamaan sitä, ei ole anteeksiantamattomuutta, joka epäisi minulta pelastuksen - näin riippumatta siitä, onko arvioni lähimmäiseni elämän synnillisyydestä oikea vai väärä. teologi turuust kirjoitti:
Jos ajatellaan että uskonnon voisi ymmärtää parhaiten sen ulkopuolelta käsin, ei ole ymmärretty mistä uskonnossa on kysymys - näin varsinkin, jos kaikki uskonnot niputetaan jollain tavalla yhteen.
Kun me kristityt selitämme uskoamme uskon sisäisestä logiikasta käsin, ulkopuolisesta se voi kuullostaa ylimieliseltä ja naiivilta, mutta uskon "sumea logiikka" ei avaudu kuin uskosta itsestään käsin. Jos tätä ei hyväksy ja väittää ymmärtävänsä uskoa ulkopuolisena paremmin, SE pikemminkin on minusta ylimielistä ja naiivia.
Muista uskonnoista ei uskalla sanoa mitään, ja kristittyjäkin on moneen junaan. Toisilla on tarve yhdistää usko ja logiikka, toisilla tarve pitää ne erillään. Kirkkoisä Aaugustinus oli keskitien kulkija ajatellessaan, että usko on kyllä syvimmältään loogista, mutta kyseinen logiikka on ymmärrettävissä vain uskon kautta valaistuneen järjen valossa. Itse olen taipuvainen ajattelemaan vähän samoin; tosin väitän että uskoon jää silti epäloogisuuksia, jotka uskovankaan järjelle eivät avaudu, mutta jotka eivät myöskään horjuta uskoa, joka sinällään ei perustu järkiargumentteihin.Jos kaikkea ihmisen ajattelua saa yrittää ymmärtää ainoastaan "sisäpuolelta" käsin, se tekee esimerkiksi mielisairauksien hoidosta aika paljon haastavampaa. Jos kysytään vaikka maanisessa vaiheessa olevalta bipolaarista mielialahäiriötä potevalta, mitä hän itse ajattelee tilastaan, ei hän todennäköisesti näkisi hoidolle mitään tarvetta, vaikka ulkopuolelta katsottuna näin voisikin arvioida. Diagnoosin tekeminen mielisairauksista olisi siis logiikkasi mukaan "ylimielistä ja naiivia".
Äläkä nyt suivaannu vertauksesta mielisairauteen, se ei ole tämän analogian pointti. Vaan se, että kyllä "ulkopuoleltakin" pystyy monin tavoin määrittämään erilaisia ihmismielen ilmiöitä - ja jos halutaan yrittää arvioida niitä objektiivisesti, se ei edes onnistu muuten kuin ulkopuolelta.
Ja kun uskonnot perustuvat pohjimmiltaan aina väitteeseen jonkun tietynlaisen jumalolennon olemassaolosta (muutenhan niiltä putoaa koko pohja pois), on tuollaisen väitteen tutkiminen nimenomaan luonnontieteen tehtävä, ja se pitää suorittaa objektiivisin menetelmin. Jos uskovaiset suoraan myöntävät, että tällaista jumalolentoa ei todennäköisesti ole olemassakaan, ja uskonnon ohjeet, määräykset ja moraali kumpuavat ainoastaan Raamatun kirjoittajien (ihmisten), sekä uskovaisten omasta mielikuvituksesta, muuttuu sinun "sumea logiikkasi" paikkansapitävämmäksi. Silloin olemme tekemisissä selkeästi vain pään sisäisten ilmiöiden kanssa, jonka tutkimiseen psykologiallakin on vain suhteellisen rajalliset keinot. (Ja tämähän on tietysti myös se objektiivisesti katsoen todennäköisin vaihtoehto.)
Uskonnot eivät voi paeta tutkimusta tai kritiikkiä sanomalla, ettei niiden harjoittaminen ole mahdollista muille kuin uskovaisille itselleen. Se olisi ylimielistä ja naiivia.
- taviss
En ole kirkon työntekijä, mutta ajattelen näin:
Jumala asetti meidät niin monimutkaiseen maailmaan, että väistämättä kohtaamme ristiriitoja ja erehdymme niiden keskellä. Elämme maailmassa, jossa meillä lopulta on vain mahdollisuus hyväksyä ja tunnustaa oma vajavaisuutemme. Elämme maailmassa, joka lopulta osoittaa rajamme, ja ihmisen on hyvä tietää rajansa ja paikkansa. Kun siinä maailmassa saamme kohdata ehdotonta rakkautta, niin silloin heräämme armosta eloon. Olemme siis täällä vain kasvamassa eläviksi. Elämme keskellä luomistamme.
Uskon, että syntiin lankeaminen ja sitä kautta hyvästä ja pahasta tietoiseksi tuleminen oli osa Jumalan suunnitelmaa.
Siksi Jumala loi ihmisen, joka lankesi, ja siksi Jumala myös kantoi vastuun langenneesta ihmisestä, vei ihmistä halki maailman ja kulki kärsivien rinnalla, tuli kärsimyksessään aivan lähelle, että me jaksaisimme elää, että me jaksaisimme lyötyinäkin uskoa ja antaa anteeksi, antaa toistenkin kulkea vuorollaan läpi erehdystensä ja rajojensa kohti armoa, kulkea halki sen maailman, jonka kautta meistä lopulta kasvaa se, joksi meidät on luotu.
Jumala ei siis koskaan ole jättänyt ihmistä yksin kasvamaan, sillä hän itse tuli ihmisen rinnalle, jumalalliseksi vertaistueksi. Ihmisenä Jeesus todellakin kulki kovimman häpeän ja kärsimyksen tien, jonka kukaan täällä joutuu kulkemaan. Syytön tuomittiin syylliseksi, häväistiin ja rangaistiin kuolemalla. Jumala salli tämän itselleen ollakseen lohtuna kärsiville ja armona katuville ja johdattaakseen eteenpäin anteeksiannon tielle. Jumala meni niin alas, kuin ihmisen syvimmät synnit ulottuvat. Jumala meni maahan lyötyjen ja lyöjien luokse saattaakseen viimeisenkin ihmisen kärsimyksestä lohdutukseen ja pimeydestä valoon.
Kun Jumala loi lankeavan maailman ja lankeavan ihmisen, Jumala tiesi, millaiseen maailmaan hän ihmisen asetti ja miksi. Eikä hän jättänyt ihmistä tänne yksinään, vaan kulki rinnalla ja kantoi vastuun luomistyöstään loppuun asti. Uhri ja sovitus ovat siinä.- vaivaa päätä
Jumala olisi voinut päästä vähemmällä, ja koska hän vaatii häntä palvottavan, niin olisi voinut ajatella, millaisilla teoilla saa palvontaa. Kuten täällä, häntä arvostellaan ja vain osa ihmisistä pitää hänen hirmutekoaan (oman pojan uhraamista) suurena hyvyytenä.
Minulle on syntynyt paljon ajatuksia tämän palstan myötä, ja sinun tekstistäsi heräsi uusi kysymys. Ihmiset vetoavat siihen miten Jeesus synnittömänä tuomittiin kuolemaan.
Ihmiset ovat kirjoittaneet Raamatun, vai onko sekin Pyhän Hengen tuote? Ajatellen, että Jeesus oli olemassa, ja sai syyttömänä tuomion, niin jälkeenpäin kun asia on selvinnyt ihmisille, sille on keksitty selitys. Eikös Raamatun se osa, jossa Jeesus ristiinnaulitaan ole kirjoitettu jälkeenpäin eikä ennen Jeesuksen syntymää?
Jos olet vakaumuksellin kristitty, joka ei missään nimessä halua ajatellakkaan muuttavansa maailmankuvaansa niin älä lue seuraavaa tekstiä! Siitä tulee vain paha mieli.
Käsittääkseni raamatusta löytyy jokseenkin selvät ohjeet itsensä jumalan karitsan antamina siitä, miten pelastuu ja saa iankaikkisen elämän. Tosin asioita joutuu yhdistelemään ja logiikkaan jää väkisinkin aukkoja, koska esimerkiksi yhtäällä sanotaan, että pelkkä usko riittää ja muualla taas onkin toisenlaisia ohjeita.
Jos haluat pelata varman päälle tee seuraavat asiat:
- Usko jumalaan
- Hanki kaste
- Kadu pahoja tekojasi
- Tee jumalan mielen mukaisia tekoja
- Anna kaikki omaisuutesi pois (ja seuraa.....)
Kuten huomaat, pelastuminen ei ole raamatu mukaan helppoa eikä mukavaa. Siksi ihmiset ovatkin käyttäneet huomattavan paljon teologista pohdintaa siihen, että eihän jumalat voi vaatia keneltäkään noin vaikeita asioita, eihän.- Päänvaivaa
Kiitos hyvistä yrityksistä, vaikka selkeitä vastauksia ei tullutkaan. Eikö Raamatussa anneta selkeää vastausta noihin kysymyksiin? Teodikeaan ovat kyllä monet filosofit miettineet vastauksia, mutta kuinka ihmisen erehtyväiseen logiikkaan voi luottaa noin suurissa kysymyksissä?
Nyt lisää kysymyksiä: Miten nykyaikaiseen Raamattuun voi edes luottaa? Sehän on muuttunut radikaalisti vuosisatojen saatossa jo pelkästään käännösvirheiden takia. (Vrt. Vanha Kirkkoraamattu 1.Moos. 5. jae: "Ja Jumala kutsui valkeuden päiväksi, ja pimeyden hän kutsui yöksi. Ja tuli ehtoo, ja tuli aamu, ENSIMMÄINEN PÄIVÄ." vs. Uusi Kirkkoraamattu: "...ja hän nimitti valon päiväksi, ja pimeyden hän nimitti yöksi. Tuli ilta ja tuli aamu, NÄIN MENI ENSIMMÄINEN PÄIVÄ.") Mikä on täysin alkuperäinen, virheetön Raamattu?
Miten tulee suhtautua Raamatusta pois jätettyihin ns. apokryfisiin kirjoihin (esim. Juudaksen evankeliumi)? Esim. Uuden testamentin kaanonin, sellaisena kuin se nykyisin tunnetaan, luetteli ensimmäisenä Pyhä Athanasios, Aleksandrian piispa, kirkolleen osoitetussa kirjeessä vuonna 367. Siis ihmiset ovat päättäneet mitä hyväksytään Raamattuun. Miten heidän arvostelukykyynsä voi luottaa?
Ja lopuksi pari tyhmää kysymystä: Keiden kanssa Aatamin ja Eevan pojat lisääntyivät? Raamatussa mainitaan vain, että Kainilla oli vaimo, mutta ei kerrota kuka hän oli tai mistä oli tullut, kun Aatami ja Eeva olivat saaneet tuohon mennessä vain 2 poikaa. Yhtyikö Kain äitiinsä vai keneen?
Miksi Raamatussa ei puhuta mitään dinosauruksista tai muista fossiloituneista muinaiseläimistä? Jos ne kuolivat vedenpaisumuksessa, niin miksi niitä ei huolittu Nooan arkkiin?- vaivaa päätä
Tähän voisi "kirkko" vastata. Olen yrittänyt saada selkoa siitä, onko luomiskertomus Aatamista ja Eevasta oikeasti osa kristinuskoa vai pidetäänkö sitä vain "johdantona ja mielenkiinnon herättäjänä"? Joku on täällä maininnut, että ev.lut kirkko pitää sitä osaa Raamatusta "satuna".
Mutta jos ja kun oli kaksi poikaa, niin äidin kanssa on täytynyt lisääntyä. En tiedä, mutta miksi noita miehiä sikisi enemmän alussa? Niin taitaa olla myös nykyisin.
Sikisi = miten se taipuu kaikissa sijamuodoissa ja persoonissa. Mikä on perusmuoto? "sietä" vai "sikistä" vai joku muu?
Jumala on kyllä armollinen.... me ihmiset usein emme ole. Tämä näkyy hyvin siinä että annamme hätää kärsivien kärsiä. Jumalahan tahtoo että autamme heitä. Itse uskon että usko ja teot ovat tietynlaisessa seuraussuhteessa. Tarkoitan sitä että teot eivät itsessään pelasta meitä mutta ne ovat seurausta siitä että saamme armon (eli rikkomuksemme anteeksi). Se että saamme kokea tälläisen rakkauden (mitä syvemmin ymmärtää oman sydämensä pahuuden ja kylmyyden sitä suuremmalta rakkaudelta se tuntuu) johtaa väistämättä siihen että sydämessämme syttyy rakkaus toista kohtaan. Jos taas kuvittelemme olevamme täydellisiä emme sitä rakkautta tarvitse ja tämä jatkumo tyssää jo heti alkuunsa. Tälläinen ajatus mielestäni selittää erittäin monet vaikeatkin kohdat tekojen vaikutuksesta pelastukseen. Myös sen viimeisestä tuomiosta puhuvan Matt 25 kohdan. Vuohet eivät olleet koskaan todella ymmärtäneet omaa pahuuttaan eivätkä siksi olleet vastaanottaneet anteeksiantoa eivätkä siksi todella alkaneet rakastaa. Lampaat olivat ymmärtäneet pahuutensa ja nöyrtyneet pyytämään anteeksi... vastaanottaneet anteeksiannon rakkauden ja siksi heränneet rakastamaan... ja ihan vielä itse sitä huomaamatta. Siksi vuohet joutivat kovempaan tuomioon... he kuvittelivat kelpaavansa Jumalalle ja siksi heidän olisi pitänyt täyttää koko laki... eli heille riitti tuomioksi se että he eivät olleet auttaneet kaikkia... sillä niihän se 10 käskyn noudattamisen mukaan menee... toteuta kaikki tai olet syyllinen. Lampaille taas riitti yksikin autettu todistukseksi siitä että heissä oli herännyt rakkaus ja myötätunto armon kautta. Eli siis Jumala kyllä tekee asioita kärsivien eteen jos vain meidän sydämemme ei ole liian kylmä vaan otamme tämän anteeksiannon vastaan... sillä voima tulee sen kautta. Eli tässä kohtaa on kyse enemmänkin meidän rakkaudettomuudestamme kuin Jumalan rakkaudettomuudesta. Olenpa sellaistakin pohtinut että voisiko kärsimystä olla täällä siksi että meidän sydämemme avautuisi rakastamaan... ja kun se ei aukene niin kärsimystä tarvitaan enemmän kunnes se aukeaa... tämä ei mikään virallinen eikä ongelmaton ajatus mutta ajatus kuitenkin :)
Ja niin se taitaa olla myös tämän toisen asian kohdalla. Jos me rakastaisimme (olisimme saaneet sen rakkauden kokea josta edellä puhuin) niin emmekö haluisi silloin kertoa kaikille tästä rakkaudesta? Eli se että joku ei ole kuullut tarkoittaa sitä että me emme rakasta (ja että Jumala kyllä rakastaa). Mitä tulee ihmisiin jotka eivät ole elinaikanaa kuulleet Jeesuksesta niin tässä kohtaa mulla on yksi aika villi teoria... Ei mitään viralista vaan ihan oma ajatukseni. Pietarin kirjeissä puhutaan että Jeesus kertoi evankeliumin myös kuolleille. Ajattelen niin että kun ihminen kuolee hän siirtyy pois ajasta... niinsanotusti iäisyyteen. Siellä ei siis ole aikaa vaan kaikki kuolleet ovat siellä yhtä"aikaa". Uskon että Jeesus tässä kohtaa kertoo evankeliumin myös niille jotka eivät sitä elämänsä aikana ole kuulleet. Tähän ei kuitenkaan mielestäni saa tuudittautua vaan kyllä tämän rakkauden levittäminen on meidän tehtävämme... ihan jo pelkästään itsemme kannaltakin.
Niin ja kai se kymmenen käskyn vaihtoehto on kuitenkin voimassa eli että jos jostain löytyy ihminen joka ei ole ikinä mitään pahaa tehnyt vaan ainoastaan hyvää ja puhtain sydämmin niin eikö hän silloin tämän ensimmäisen liiton (10 käskyä) mukaan pelastu... itse en kylläkään usko että kukaan pystyisi koko elämäänsä näin elämään joten tämä on nyt aika hypoteettista :)
Jukka Karlsson
Kirkon nuorisotyönohjaaja>>Jumala on kyllä armollinen.... me ihmiset usein emme ole. Tämä näkyy hyvin siinä että annamme hätää kärsivien kärsiä.
- joku täällä
Puit hyvin sanoiksi tuon oman sydämensä pahuuden ymmärtämisen, armon saamisen ja rakkauden heräämisen. Kiitos!
joku täällä kirjoitti:
Puit hyvin sanoiksi tuon oman sydämensä pahuuden ymmärtämisen, armon saamisen ja rakkauden heräämisen. Kiitos!
Aivan uusi näkökulma mulle tuo, että hyvien tekojen tekiminen olisikin helpompaa kuin uskominen. Niin voihan se tosiaan olla vaikeaa. jossakin laulussa on santa ...usko alkaa siitä käsiisi kun jää. Minulle on taas hyvät teot edustaa oomaa ansiota, jilla ihminen yrittää käydä Jumalan kanssa kauppa, vähän niinkuin joskus lapsi tekee vanhemmalleen, että kun mä olen tehnyt näin hyvin niin rakastathan sinä mua ja hyväksyt mut. Ajatuksesi siitä, että tunttu pahalta ajatella, että sellainen pelastuu, joka on tehnyt pahoja tekoja. Sehän on meille ihmisille kauhistus. Kuka voi määritellä toisen pahuuden. Mikä mittapuu laitetaan? Mulla ainakin mitat loppuvat vaikka kauhistuttavat teot saavat minussa kauhistuksen ja samanlaisen hämmästyksen mielen kuin kenellä tahansa. Jumala pelastaa, armahtaa pahantekijän armosta eli ansioton rakkaus osaksemme tullut opetettiin pyhäkoulussa. Me olemme kaikki syntisiä, Jumala ei rakasta syntiä, mutta hän rakastaa meitä luomiaan ihmisiä ja Jeesuksen tähden antaa anteeksi. Se ei ole jotenkin helppo juttu ottaa armo vastaan. Että mun ei tarvitsekkaan tehdä mitään. Usko ei ole vaatimus. Uskohan on luottamusta. saan siis luottaa Jumalan rakkauteen ja anteeksiantoon. Ja uskon syntyminen ja uskon säilyminen ei ole sekään itseni varassa tai voimassa vaan sekin on Jumalan varassa lopulta. Saan vapautuksen itseni tehostamisesta ja teoilla pätemisestä. ja saan palvella lähimmäisiäni niin hyvin kuin osaan erehtyvänä ja epätäydellisenä. Ja saan ajatella, että Jumalan rakkaus välittyy minun inhimillisissä teoissani, joita teen lähimmäisteni hyväksi. Ja niin kuin sanoit, että monelle "loogisesti ajattelevalle on vaikea sisäistää kristinusko", tämä on aivan totta. Kristinuskossa on asioita, joita pitää ja voi ajatella logiigan sääntöjen mukaan, tieteen valossa ja järkeään käyttäen, mutta kristinuskossa on myös sellainen alue, jota täytyy lähestyä uskon käsitteiden kautta. Kaikkea ei voi loogisesti selittää tyhjäksi, vaan on jätettävä tilaa asioille, joita ei voi selittää. Olen joskus käyttänyt esimerkkinä uskomiselle rakastumista. Jos rakastuneelta ihmiseltä kysytään miksi rakastat sitä teittyä ihmistä, niin usein ei voi tyhjentävästi tuota rakastamista selittää. Tai saati sitä mitä rakkaus on. Voimia sinulle näissä elämän tärkeiden asioiden pohdiskelussa. Vaikka pohdiskelu on usein raskasta työtä, silti se on myös mitä mielenkiintoisinta.
Merja Lampila, pappi- Uneton Seinäjoella
kuunteleva_kirkko kirjoitti:
Aivan uusi näkökulma mulle tuo, että hyvien tekojen tekiminen olisikin helpompaa kuin uskominen. Niin voihan se tosiaan olla vaikeaa. jossakin laulussa on santa ...usko alkaa siitä käsiisi kun jää. Minulle on taas hyvät teot edustaa oomaa ansiota, jilla ihminen yrittää käydä Jumalan kanssa kauppa, vähän niinkuin joskus lapsi tekee vanhemmalleen, että kun mä olen tehnyt näin hyvin niin rakastathan sinä mua ja hyväksyt mut. Ajatuksesi siitä, että tunttu pahalta ajatella, että sellainen pelastuu, joka on tehnyt pahoja tekoja. Sehän on meille ihmisille kauhistus. Kuka voi määritellä toisen pahuuden. Mikä mittapuu laitetaan? Mulla ainakin mitat loppuvat vaikka kauhistuttavat teot saavat minussa kauhistuksen ja samanlaisen hämmästyksen mielen kuin kenellä tahansa. Jumala pelastaa, armahtaa pahantekijän armosta eli ansioton rakkaus osaksemme tullut opetettiin pyhäkoulussa. Me olemme kaikki syntisiä, Jumala ei rakasta syntiä, mutta hän rakastaa meitä luomiaan ihmisiä ja Jeesuksen tähden antaa anteeksi. Se ei ole jotenkin helppo juttu ottaa armo vastaan. Että mun ei tarvitsekkaan tehdä mitään. Usko ei ole vaatimus. Uskohan on luottamusta. saan siis luottaa Jumalan rakkauteen ja anteeksiantoon. Ja uskon syntyminen ja uskon säilyminen ei ole sekään itseni varassa tai voimassa vaan sekin on Jumalan varassa lopulta. Saan vapautuksen itseni tehostamisesta ja teoilla pätemisestä. ja saan palvella lähimmäisiäni niin hyvin kuin osaan erehtyvänä ja epätäydellisenä. Ja saan ajatella, että Jumalan rakkaus välittyy minun inhimillisissä teoissani, joita teen lähimmäisteni hyväksi. Ja niin kuin sanoit, että monelle "loogisesti ajattelevalle on vaikea sisäistää kristinusko", tämä on aivan totta. Kristinuskossa on asioita, joita pitää ja voi ajatella logiigan sääntöjen mukaan, tieteen valossa ja järkeään käyttäen, mutta kristinuskossa on myös sellainen alue, jota täytyy lähestyä uskon käsitteiden kautta. Kaikkea ei voi loogisesti selittää tyhjäksi, vaan on jätettävä tilaa asioille, joita ei voi selittää. Olen joskus käyttänyt esimerkkinä uskomiselle rakastumista. Jos rakastuneelta ihmiseltä kysytään miksi rakastat sitä teittyä ihmistä, niin usein ei voi tyhjentävästi tuota rakastamista selittää. Tai saati sitä mitä rakkaus on. Voimia sinulle näissä elämän tärkeiden asioiden pohdiskelussa. Vaikka pohdiskelu on usein raskasta työtä, silti se on myös mitä mielenkiintoisinta.
Merja Lampila, pappi" Aivan uusi näkökulma mulle tuo, että hyvien tekojen tekiminen olisikin helpompaa kuin uskominen."
Eihän kyse ollut siitä mikä on helppoa vaan siitä että uskominen on vaatimus eikä teoilla ja ajatuksilla ole merkitystä. Luulisi että uskossaan horjuva tai jopa vääräuskoinen olisi Jumalan silmien edessä viimeisen päälle kelvollinen pelatukseen jos olisi hyvien tekojen tekijä ja pahojen välttäjä. Minusta siis on sairasta että tuo helppo tie on se riittävä tie.
" Minulle on taas hyvät teot edustaa oomaa ansiota, jilla ihminen yrittää käydä Jumalan kanssa kauppa, vähän niinkuin joskus lapsi tekee vanhemmalleen, että kun mä olen tehnyt näin hyvin niin rakastathan sinä mua ja hyväksyt mut."
Ohhoh. Että aikuinen ihminen ihminen tekisi valinnan hyvän ja pahan välillä käyden kauppaa Jumalan kanssa. Jestas sentään! Koeta nyt hyvä pappisihminen hieman laajentaa perspektiiviäsi, jookos? Kyllä ihmisellä ihan oikeasti on moraalinormisto päässään ja sen varassa toimitaan oltiin uskossa tai ei. Juttuasi lukiessa alkaa tuntua kirkon opit entistä vieraammilta.
" Ajatuksesi siitä, että tunttu pahalta ajatella, että sellainen pelastuu, joka on tehnyt pahoja tekoja. Sehän on meille ihmisille kauhistus. Kuka voi määritellä toisen pahuuden. Mikä mittapuu laitetaan? Mulla ainakin mitat loppuvat vaikka kauhistuttavat teot saavat minussa kauhistuksen ja samanlaisen hämmästyksen mielen kuin kenellä tahansa."
No mikä saa sinut pitämään jotain tekoa kauhistuttavana jos ei ole mittapuita?
" Jumala pelastaa, armahtaa pahantekijän armosta eli ansioton rakkaus osaksemme tullut opetettiin pyhäkoulussa. Me olemme kaikki syntisiä, Jumala ei rakasta syntiä, mutta hän rakastaa meitä luomiaan ihmisiä ja Jeesuksen tähden antaa anteeksi. Se ei ole jotenkin helppo juttu ottaa armo vastaan. Että mun ei tarvitsekkaan tehdä mitään. Usko ei ole vaatimus. Uskohan on luottamusta. saan siis luottaa Jumalan rakkauteen ja anteeksiantoon. Ja uskon syntyminen ja uskon säilyminen ei ole sekään itseni varassa tai voimassa vaan sekin on Jumalan varassa lopulta. Saan vapautuksen itseni tehostamisesta ja teoilla pätemisestä. ja saan palvella lähimmäisiäni niin hyvin kuin osaan erehtyvänä ja epätäydellisenä. Ja saan ajatella, että Jumalan rakkaus välittyy minun inhimillisissä teoissani, joita teen lähimmäisteni hyväksi. "
Täh? No tottakai usko on vaatimus kun se on ehto pelastukselle!!! - vain tuota:
Uneton Seinäjoella kirjoitti:
" Aivan uusi näkökulma mulle tuo, että hyvien tekojen tekiminen olisikin helpompaa kuin uskominen."
Eihän kyse ollut siitä mikä on helppoa vaan siitä että uskominen on vaatimus eikä teoilla ja ajatuksilla ole merkitystä. Luulisi että uskossaan horjuva tai jopa vääräuskoinen olisi Jumalan silmien edessä viimeisen päälle kelvollinen pelatukseen jos olisi hyvien tekojen tekijä ja pahojen välttäjä. Minusta siis on sairasta että tuo helppo tie on se riittävä tie.
" Minulle on taas hyvät teot edustaa oomaa ansiota, jilla ihminen yrittää käydä Jumalan kanssa kauppa, vähän niinkuin joskus lapsi tekee vanhemmalleen, että kun mä olen tehnyt näin hyvin niin rakastathan sinä mua ja hyväksyt mut."
Ohhoh. Että aikuinen ihminen ihminen tekisi valinnan hyvän ja pahan välillä käyden kauppaa Jumalan kanssa. Jestas sentään! Koeta nyt hyvä pappisihminen hieman laajentaa perspektiiviäsi, jookos? Kyllä ihmisellä ihan oikeasti on moraalinormisto päässään ja sen varassa toimitaan oltiin uskossa tai ei. Juttuasi lukiessa alkaa tuntua kirkon opit entistä vieraammilta.
" Ajatuksesi siitä, että tunttu pahalta ajatella, että sellainen pelastuu, joka on tehnyt pahoja tekoja. Sehän on meille ihmisille kauhistus. Kuka voi määritellä toisen pahuuden. Mikä mittapuu laitetaan? Mulla ainakin mitat loppuvat vaikka kauhistuttavat teot saavat minussa kauhistuksen ja samanlaisen hämmästyksen mielen kuin kenellä tahansa."
No mikä saa sinut pitämään jotain tekoa kauhistuttavana jos ei ole mittapuita?
" Jumala pelastaa, armahtaa pahantekijän armosta eli ansioton rakkaus osaksemme tullut opetettiin pyhäkoulussa. Me olemme kaikki syntisiä, Jumala ei rakasta syntiä, mutta hän rakastaa meitä luomiaan ihmisiä ja Jeesuksen tähden antaa anteeksi. Se ei ole jotenkin helppo juttu ottaa armo vastaan. Että mun ei tarvitsekkaan tehdä mitään. Usko ei ole vaatimus. Uskohan on luottamusta. saan siis luottaa Jumalan rakkauteen ja anteeksiantoon. Ja uskon syntyminen ja uskon säilyminen ei ole sekään itseni varassa tai voimassa vaan sekin on Jumalan varassa lopulta. Saan vapautuksen itseni tehostamisesta ja teoilla pätemisestä. ja saan palvella lähimmäisiäni niin hyvin kuin osaan erehtyvänä ja epätäydellisenä. Ja saan ajatella, että Jumalan rakkaus välittyy minun inhimillisissä teoissani, joita teen lähimmäisteni hyväksi. "
Täh? No tottakai usko on vaatimus kun se on ehto pelastukselle!!!"Eihän kyse ollut siitä mikä on helppoa vaan siitä että uskominen on vaatimus eikä teoilla ja ajatuksilla ole merkitystä. Luulisi että uskossaan horjuva tai jopa vääräuskoinen olisi Jumalan silmien edessä viimeisen päälle kelvollinen pelatukseen jos olisi hyvien tekojen tekijä ja pahojen välttäjä. Minusta siis on sairasta että tuo helppo tie on se riittävä tie."
Ihminen ei pysty täydelliseen hyvään, vaan hän on aina vajavainen. Jumala vaatii ihmiseltä täydellisyyttä, johon tämä ei kykene. Siksi ihminen ei voi pelastua muuten kuin Jumalan armon ansiosta.
Yritys pelastaa itsensä hyvillä teoillaan on se helpompi tie, koska siinä ihmisen ei tarvitse luopua oman ihmisyytensä rakastamisesta. Hän niin sanotusti yrittää luikahtaa taivaaseen ahtaan portin ohi.
- God of Horror
Jumalahan on tosiaan pahimman luokan itserakas sadisti, joka on luonut Saatanan meitä kiusaamaan toinen toistaan karmeammilla kärsimyksillä. Siitä huolimatta Jumala vaatii meiltä ehdotonta kuuliaisuutta ja rakkautta Häntä kohtaan, tai Hän kiduttaa meitä ikuisesti mitä karmeimmilla tavoilla. Ja vaikka rakastaisit Jumalaa yli kaiken ja yrittäisit parhaasi mukaan noudattaa Hänen mahdottomia ja järjettömiä sääntöjään, Hän syytää niskaasi kärsimyksiä ja antaa pahuuden tuhota elämäsi. Mikään ei tuota Jumalalle suurempaa nautintoa kuin viedä köyhiltä kehitysmaalaisilta perhe, ruoka, turvallisuus ja terveys ja sitten tuoda tekopyhiä lähetyssaarnaajia rikkaista länsimaista kertomaan kuinka he ovat pahoja ja syntisiä ja että kaikki kärsimykset ovat heidän omaa syytään. Jos he eivät heti muuta pakanallisia tapojaan ja luovu syntisestä kulttuuristaan, niin Jumala tuomitsee heidät ikuiseen kärsimykseen etteivät he saisi rauhaa edes kuolemasta. Kaikki muut uskonnot ovat lähtöisin Saatanasta (=Jumalasta) ja niiden seuraajat tulee käännyttää hetimiten Ainoaan Oikeaan uskoon vaikka väkivalloin jos tarve vaatii. Toisaalta Jumalan valittu kansa ovat israelilaiset, jotka ovat saaneet maksaa kyseisestä kunniasta hirveän hinnan ja nyt kostavat kokemiaan vääryyksiä Lähi-idän vääräuskoisille kristillisen lännen lahjoittamilla aseilla.
Turha sitä on yrittää kiistää: KAIKKI maailman pahuus on Jumalan luomaa ja Hänestä lähtöisin! Koska Hän ei halua poistaa sitä, se tarkoittaa että Hän nauttii siitä tai Hän ei välitä "lastensa" kärsimyksistä. Tärkeintä on että kaikki rakastavat vain Häntä ehdottomasti ja pakottavat muutkin rakastamaan keinoja kaihtamatta. Kaikki jotka Herraasa palvojat eivät vain halua tunnustaa tosiasioita: He rakastastavat Jumalaansa vain, koska pelkäävät Häntä yli kaiken ja uhraavat Hänelle vaikka lapsensa jos Hän niin vaatii.- vain_ihminen
"Tärkeintä on että kaikki rakastavat vain Häntä ehdottomasti ja pakottavat muutkin rakastamaan keinoja kaihtamatta. Kaikki jotka Herraasa palvojat eivät vain halua tunnustaa tosiasioita: He rakastastavat Jumalaansa vain, koska pelkäävät Häntä yli kaiken ja uhraavat Hänelle vaikka lapsensa jos Hän niin vaatii."
----
Ei nyt ehkä suoraan juuri tähän sovi, mutta osui silmään mielenkiintoinen tutkimus siitä, millaiseksi suomalaiset Jumalan kokevat (toki tuo on jo 6 vuotta vanha tutkimus):
"Suomalaisten kuva Jumalasta on elokuussa 1994 tehdyn tutkimuksen mukaan ennen muuta rakastava (62 % vastanneista), turvallinen (59 %) ja anteeksiantava (59 %). Vain hyvin pienellä osalla suomalaisista on vihaava (3 %), pelottava (5 %) tai rankaiseva (5 %) Jumala. Vähintään kerran kuukaudessa kirkossa käyvien keskuudessa tällainen jumalakuva on tuiki tuntematon. Erityisesti juuri heidän Jumalansa on anteeksiantava (94 %), turvallinen (94 %), rakastava (91 %) ja oikeudenmukainen (89 %).
Niistä, jotka eivät käy koskaan kirkossa, 20 % kokee Jumalan epäoikeudenmukaiseksi, ja 6 - 8 % vihaavaksi, pelottavaksi ja rankaisevaksi. Mielenkiintoista on, että kristinuskoa on vielä viime vuosinakin arvosteltu siitä, että se opettaisi pelottavaa ja rankaisevaa Jumalaa. Todellisuudessa tällainen jumalakuva on harvinainen ja rajoittuu lähinnä niihin piireihin, jotka syytöksiä ovat esittäneet."
..jotenkin tuohon ei oikein sovi se, että uskovat pelkäisivät Jumalaa yli kaiken... vain_ihminen kirjoitti:
"Tärkeintä on että kaikki rakastavat vain Häntä ehdottomasti ja pakottavat muutkin rakastamaan keinoja kaihtamatta. Kaikki jotka Herraasa palvojat eivät vain halua tunnustaa tosiasioita: He rakastastavat Jumalaansa vain, koska pelkäävät Häntä yli kaiken ja uhraavat Hänelle vaikka lapsensa jos Hän niin vaatii."
----
Ei nyt ehkä suoraan juuri tähän sovi, mutta osui silmään mielenkiintoinen tutkimus siitä, millaiseksi suomalaiset Jumalan kokevat (toki tuo on jo 6 vuotta vanha tutkimus):
"Suomalaisten kuva Jumalasta on elokuussa 1994 tehdyn tutkimuksen mukaan ennen muuta rakastava (62 % vastanneista), turvallinen (59 %) ja anteeksiantava (59 %). Vain hyvin pienellä osalla suomalaisista on vihaava (3 %), pelottava (5 %) tai rankaiseva (5 %) Jumala. Vähintään kerran kuukaudessa kirkossa käyvien keskuudessa tällainen jumalakuva on tuiki tuntematon. Erityisesti juuri heidän Jumalansa on anteeksiantava (94 %), turvallinen (94 %), rakastava (91 %) ja oikeudenmukainen (89 %).
Niistä, jotka eivät käy koskaan kirkossa, 20 % kokee Jumalan epäoikeudenmukaiseksi, ja 6 - 8 % vihaavaksi, pelottavaksi ja rankaisevaksi. Mielenkiintoista on, että kristinuskoa on vielä viime vuosinakin arvosteltu siitä, että se opettaisi pelottavaa ja rankaisevaa Jumalaa. Todellisuudessa tällainen jumalakuva on harvinainen ja rajoittuu lähinnä niihin piireihin, jotka syytöksiä ovat esittäneet."
..jotenkin tuohon ei oikein sovi se, että uskovat pelkäisivät Jumalaa yli kaiken...Eihän nyt olekaan kysymys siitä, millaisen kevytversion jumalasta kukin teisti on itselleen kyhännyt, vaan siitä millaiseksi se kristinuskon oponkohdissa kuvataan. Ja niissä se kuvataan juuri psykopaattiseksi sadistiksi. Uskon kyllä sen, ettette pelkää meemiloistanne, koska ette usko kristinuskon oppiin.
- vain_ihminen
Aatami9 kirjoitti:
Eihän nyt olekaan kysymys siitä, millaisen kevytversion jumalasta kukin teisti on itselleen kyhännyt, vaan siitä millaiseksi se kristinuskon oponkohdissa kuvataan. Ja niissä se kuvataan juuri psykopaattiseksi sadistiksi. Uskon kyllä sen, ettette pelkää meemiloistanne, koska ette usko kristinuskon oppiin.
Kristinuskon oppia saa kirkosta, siis kuulemalla ja kuuntelemalla opetusta/saarnaa/Jumalan sanaa.
Kirkossa kävijät saava Jumalasta rakastavan käsityksen.
Voidaanko laskea 1 1, vai onko sinulla joku suurempi oppi kristinuskosta kuin se mitä kirkko opettaa? vain_ihminen kirjoitti:
Kristinuskon oppia saa kirkosta, siis kuulemalla ja kuuntelemalla opetusta/saarnaa/Jumalan sanaa.
Kirkossa kävijät saava Jumalasta rakastavan käsityksen.
Voidaanko laskea 1 1, vai onko sinulla joku suurempi oppi kristinuskosta kuin se mitä kirkko opettaa?Kristinuskon mukaan Jeesukseen uskovat ja hänen opetuksiaan seuraavat saavat pelastuksen. Jeesus on kristinuskon mukaan ihmiseksi tullut Jumala, täydellisesti Isän Jumalan tahdon tehnyt ja julistanut Jumalan Sana, eli Jumala puhuu Jeesuksen kautta. Olennainen osa kristinuskoa on ajatus siitä, että usko Jeesukseen Kristukseen Pelastajana ja Herrana – hänen ristinkuolemaansa ihmiskunnan synnin tähden ja ylösnousemukseensa – on ainoa keino pelastua kadotuksesta fyysisen kuoleman jälkeiseen iankaikkiseen elämään Jumalan taivaassa.
Eli kammottavan moraaliton oppi, jolla on kuvaavasti tunnuksenaan muinainen kidutusväline. Vai eikös tuo pidäkään paikkaansa?- vain_ihminen
Aatami9 kirjoitti:
Kristinuskon mukaan Jeesukseen uskovat ja hänen opetuksiaan seuraavat saavat pelastuksen. Jeesus on kristinuskon mukaan ihmiseksi tullut Jumala, täydellisesti Isän Jumalan tahdon tehnyt ja julistanut Jumalan Sana, eli Jumala puhuu Jeesuksen kautta. Olennainen osa kristinuskoa on ajatus siitä, että usko Jeesukseen Kristukseen Pelastajana ja Herrana – hänen ristinkuolemaansa ihmiskunnan synnin tähden ja ylösnousemukseensa – on ainoa keino pelastua kadotuksesta fyysisen kuoleman jälkeiseen iankaikkiseen elämään Jumalan taivaassa.
Eli kammottavan moraaliton oppi, jolla on kuvaavasti tunnuksenaan muinainen kidutusväline. Vai eikös tuo pidäkään paikkaansa?Eli syntien anteeksi saaminen on moraalitonta ja pelottavaa, samoin Jeesuksen seuraaminen ja lähimmäisen rakastaminen? Vaiko se, että jos et usko pelastukseen (kristus kärsinyt rangaistuksen sinunkin synneistäsi), et myöskään sitä saa? Vai onko moraalitonta, että et voi ansaita "taivaspaikkaa" vaan se annetaan oikeastaan ilmaiseksi sitä haluavalle?
Tyhjä risti muuten kuvaa ylösnousemusta ja voittoa kuolemasta. vain_ihminen kirjoitti:
Eli syntien anteeksi saaminen on moraalitonta ja pelottavaa, samoin Jeesuksen seuraaminen ja lähimmäisen rakastaminen? Vaiko se, että jos et usko pelastukseen (kristus kärsinyt rangaistuksen sinunkin synneistäsi), et myöskään sitä saa? Vai onko moraalitonta, että et voi ansaita "taivaspaikkaa" vaan se annetaan oikeastaan ilmaiseksi sitä haluavalle?
Tyhjä risti muuten kuvaa ylösnousemusta ja voittoa kuolemasta.Sinne mielikuvitustaivaaseesi menemättömiä kidutetaan kristinopin mukaan ikuisesti ja suurimmalla osalla näistä ei ole minkäänlaista valinnanmahdollisuutta (joko he eivät ole kuulleet kyseistä satua tai sattuvat elämään eri kulttuuripiirissä, jossa siihen ei uskota - tämäkään ei ole mikään valintakysymys suurimmalle osalle ihmisistä, tutkipa joskus onko se mihin uskotaan kulttuurisidonnaista). Ja se ei muka ole moraalitonta? Ja jos tehdään se oletus (jota en välttämättä allekirjoita) että ikuinen elämä "taivaassa" olisi jotakin kaikille ihmisille tavoittelemisen arvoista, niin mikäpä estäisi kaikkivaltiasta järjestämästä asiaa niin, että kaikki sen myös saisivat? Onko olemassa jokin metafyysinen oikea ja väärä, joka on "kaikkivaltiaan" jumalan yläpuolella ja johon se ei pysty vaikuttamaan?
Henkilökohtaisesti voin vielä todeta, että vaikka *tietäisinkin* kristinuskon jumalan olevan olemassa (uskoa en siihen mitenkään voisi pilipalitoditeiden valossa) eli se siis jotenkin todistettavalla tavalla tekisi itsensä tiettäväksi, en rupeaisi sitä silti palvomaan minkään taivaspaikkojen toivossa. Sen verran moraalista selkärankaa täytyy ihmisellä sentään olla, ettei semmoisia lurjuksia ruveta palkkioiden toivossa myötäilemään.- vain_ihminen
Aatami9 kirjoitti:
Sinne mielikuvitustaivaaseesi menemättömiä kidutetaan kristinopin mukaan ikuisesti ja suurimmalla osalla näistä ei ole minkäänlaista valinnanmahdollisuutta (joko he eivät ole kuulleet kyseistä satua tai sattuvat elämään eri kulttuuripiirissä, jossa siihen ei uskota - tämäkään ei ole mikään valintakysymys suurimmalle osalle ihmisistä, tutkipa joskus onko se mihin uskotaan kulttuurisidonnaista). Ja se ei muka ole moraalitonta? Ja jos tehdään se oletus (jota en välttämättä allekirjoita) että ikuinen elämä "taivaassa" olisi jotakin kaikille ihmisille tavoittelemisen arvoista, niin mikäpä estäisi kaikkivaltiasta järjestämästä asiaa niin, että kaikki sen myös saisivat? Onko olemassa jokin metafyysinen oikea ja väärä, joka on "kaikkivaltiaan" jumalan yläpuolella ja johon se ei pysty vaikuttamaan?
Henkilökohtaisesti voin vielä todeta, että vaikka *tietäisinkin* kristinuskon jumalan olevan olemassa (uskoa en siihen mitenkään voisi pilipalitoditeiden valossa) eli se siis jotenkin todistettavalla tavalla tekisi itsensä tiettäväksi, en rupeaisi sitä silti palvomaan minkään taivaspaikkojen toivossa. Sen verran moraalista selkärankaa täytyy ihmisellä sentään olla, ettei semmoisia lurjuksia ruveta palkkioiden toivossa myötäilemään.Nyt pääsit sitten taas omiin oletuksiisi, tosin paljonhan siinä on samaa siihen nähden mitä opetetaan kirkoissakin.
"Ja jos tehdään se oletus (jota en välttämättä allekirjoita) että ikuinen elämä "taivaassa" olisi jotakin kaikille ihmisille tavoittelemisen arvoista, niin mikäpä estäisi kaikkivaltiasta järjestämästä asiaa niin, että kaikki sen myös saisivat?"
Näin juuri.
"...en rupeaisi sitä silti palvomaan minkään taivaspaikkojen toivossa. Sen verran moraalista selkärankaa täytyy ihmisellä sentään olla, ettei semmoisia lurjuksia ruveta palkkioiden toivossa myötäilemään."
Ei Jumala mitään palvomista tarvitsekaan. Usko ei tarkoita uskonnonharjoittamista tai "riittejä", mitä ymmärrän sinun tarkoittavan tuolla palvomisella.
Ja tuo kiduttaminen minkä otit heti alkuun esille, se esiintyy Raamatussa mm. sellaisissa kohdissa jossa kerrotaan siitä, miltä tuntuu kun huomaa mitä on menettänyt. Enkä minä ole kuullut kertaakaan kirkossa saarnattavan ja opetettavan tätä keskiajan pelotteluoppia. Enemmänkin sitä, miten valinnoilla on merkitystä tämän päivän elämässä. - pykälät
vain_ihminen kirjoitti:
Nyt pääsit sitten taas omiin oletuksiisi, tosin paljonhan siinä on samaa siihen nähden mitä opetetaan kirkoissakin.
"Ja jos tehdään se oletus (jota en välttämättä allekirjoita) että ikuinen elämä "taivaassa" olisi jotakin kaikille ihmisille tavoittelemisen arvoista, niin mikäpä estäisi kaikkivaltiasta järjestämästä asiaa niin, että kaikki sen myös saisivat?"
Näin juuri.
"...en rupeaisi sitä silti palvomaan minkään taivaspaikkojen toivossa. Sen verran moraalista selkärankaa täytyy ihmisellä sentään olla, ettei semmoisia lurjuksia ruveta palkkioiden toivossa myötäilemään."
Ei Jumala mitään palvomista tarvitsekaan. Usko ei tarkoita uskonnonharjoittamista tai "riittejä", mitä ymmärrän sinun tarkoittavan tuolla palvomisella.
Ja tuo kiduttaminen minkä otit heti alkuun esille, se esiintyy Raamatussa mm. sellaisissa kohdissa jossa kerrotaan siitä, miltä tuntuu kun huomaa mitä on menettänyt. Enkä minä ole kuullut kertaakaan kirkossa saarnattavan ja opetettavan tätä keskiajan pelotteluoppia. Enemmänkin sitä, miten valinnoilla on merkitystä tämän päivän elämässä.tulisessa paikassa kuuluu laissa määriteltyyn kirkon oikeaan oppiin.
vain_ihminen kirjoitti:
Nyt pääsit sitten taas omiin oletuksiisi, tosin paljonhan siinä on samaa siihen nähden mitä opetetaan kirkoissakin.
"Ja jos tehdään se oletus (jota en välttämättä allekirjoita) että ikuinen elämä "taivaassa" olisi jotakin kaikille ihmisille tavoittelemisen arvoista, niin mikäpä estäisi kaikkivaltiasta järjestämästä asiaa niin, että kaikki sen myös saisivat?"
Näin juuri.
"...en rupeaisi sitä silti palvomaan minkään taivaspaikkojen toivossa. Sen verran moraalista selkärankaa täytyy ihmisellä sentään olla, ettei semmoisia lurjuksia ruveta palkkioiden toivossa myötäilemään."
Ei Jumala mitään palvomista tarvitsekaan. Usko ei tarkoita uskonnonharjoittamista tai "riittejä", mitä ymmärrän sinun tarkoittavan tuolla palvomisella.
Ja tuo kiduttaminen minkä otit heti alkuun esille, se esiintyy Raamatussa mm. sellaisissa kohdissa jossa kerrotaan siitä, miltä tuntuu kun huomaa mitä on menettänyt. Enkä minä ole kuullut kertaakaan kirkossa saarnattavan ja opetettavan tätä keskiajan pelotteluoppia. Enemmänkin sitä, miten valinnoilla on merkitystä tämän päivän elämässä.Ei ne minun omia oletuksiani ole, kyllä minulle on ihan henkilö joka nykyisin on lääninrovasti kertoi kysyessäni, että helvetti on olemassa.
Taidettiinkin päästä nykykirkon "kevytuskoon", joka ei ole kristillisen teologian mukaista? Onhan se varmaan helpompi uskoa tuommoiseen light-versioon, jossa ikävät moraalittomuudet sivuutetaan. Siksi ne sivuutetaan jeesussatuja kerrottaessa, mutta kyllä ne silti kristinsuskon dogmeihin kuuluvat.
Ja en tarkoittanut palvomisella mitään taikauskoriittejä, vaikken toki niitäkään tekisi kristinuskon jumalan edessä, vaan lähinnä sitä että tuolle moraalittomalle olennolle ositettaisiin kunnioitusta ja pidettäisiin sitä jotenkin suurena hyväntekijänä.- vain_ihminen
Aatami9 kirjoitti:
Ei ne minun omia oletuksiani ole, kyllä minulle on ihan henkilö joka nykyisin on lääninrovasti kertoi kysyessäni, että helvetti on olemassa.
Taidettiinkin päästä nykykirkon "kevytuskoon", joka ei ole kristillisen teologian mukaista? Onhan se varmaan helpompi uskoa tuommoiseen light-versioon, jossa ikävät moraalittomuudet sivuutetaan. Siksi ne sivuutetaan jeesussatuja kerrottaessa, mutta kyllä ne silti kristinsuskon dogmeihin kuuluvat.
Ja en tarkoittanut palvomisella mitään taikauskoriittejä, vaikken toki niitäkään tekisi kristinuskon jumalan edessä, vaan lähinnä sitä että tuolle moraalittomalle olennolle ositettaisiin kunnioitusta ja pidettäisiin sitä jotenkin suurena hyväntekijänä.Enhän minäkään helvettiä kieltänyt, kuinka paljon keskustelit ystäväsi kanssa sen olemuksesta ja siitä ketkä sinne hänen mukaansa joutuvat, ja millä perusteilla? Oletko keskustellut asiasta muiden teologien kanssa?
Ei kristinuskon oppeihin kuulu muiden tuomitseminen helvettiin. Sehän nimenomaan Jeesuksen toimesta kielletään. Edes Jeesus ei tullut tuomitsemaan, eikä ihmisten pitäisi tuomita. Moraalitontako?
Miten määrittelet moraalittoman, ja mitä on moraali? En ihan saa kiinni ajatusmallistasi. vain_ihminen kirjoitti:
Enhän minäkään helvettiä kieltänyt, kuinka paljon keskustelit ystäväsi kanssa sen olemuksesta ja siitä ketkä sinne hänen mukaansa joutuvat, ja millä perusteilla? Oletko keskustellut asiasta muiden teologien kanssa?
Ei kristinuskon oppeihin kuulu muiden tuomitseminen helvettiin. Sehän nimenomaan Jeesuksen toimesta kielletään. Edes Jeesus ei tullut tuomitsemaan, eikä ihmisten pitäisi tuomita. Moraalitontako?
Miten määrittelet moraalittoman, ja mitä on moraali? En ihan saa kiinni ajatusmallistasi.Totta, ettei nykyihmiset helvettiin ole kanssauskoviaan kovin herkästi tuomitsemassa. Hienoa, että semmoinen ajattelu on yleistynyt. Siihenkin on päästy yhteiskunnan sekularisoitumisen seurauksena ja kirkon on vastahankaisesti ollut seurattava.
Ja siis se mielikuvitusjumala on moraaliton, sehän sinne helvettiin on tarujen mukaan pistämässä mijardeja ihmisiä. Ja niiden samojen tarinoiden mukaan juuri se Jeesus on se tuomitsija. Se (jos olisi totta) olisi todella moraalitonta.
Lue tuolta, mitä moraali tarkoittaa:
http://en.wikipedia.org/wiki/Morality- vain_ihminen
Aatami9 kirjoitti:
Totta, ettei nykyihmiset helvettiin ole kanssauskoviaan kovin herkästi tuomitsemassa. Hienoa, että semmoinen ajattelu on yleistynyt. Siihenkin on päästy yhteiskunnan sekularisoitumisen seurauksena ja kirkon on vastahankaisesti ollut seurattava.
Ja siis se mielikuvitusjumala on moraaliton, sehän sinne helvettiin on tarujen mukaan pistämässä mijardeja ihmisiä. Ja niiden samojen tarinoiden mukaan juuri se Jeesus on se tuomitsija. Se (jos olisi totta) olisi todella moraalitonta.
Lue tuolta, mitä moraali tarkoittaa:
http://en.wikipedia.org/wiki/MoralityHmm.. Jumalalla on huonot tavat eikä Hän mielestäsi toimi vallitsevien käsitysten mukaan oikein.
Jumala ei ole pistämässä helvettiin ketään, vaan pelastamassa ihmiset pois sieltä (siis jos vaivautuu syventymään hiukan enemmän kristinuskon sanomaan). Tuomitseminen tarkoittaa myös armahdusta. Tuomio voi aina olla myös vapauttava.
Ja kuten tuolla aikaisemmin oli puhetta, niin eihän kukaan tiedä miten Jumala toimii niiden kohdalla jotka eivät meidän ihmisten "julistuksia" kuule, eiköhän heilläkin joku haju Jumalasta ole (ainakin kaikilla eritäytyneilläkin kulttuureilla on jumaluskoja, en muista vielä lukeneeni ateistisista alkuperäiskansoista tms.)
Aika kulkee eteenpäin ja korostukset siitä, mikä on tärkeää muuttuvat vaikka sanoma on sama. vain_ihminen kirjoitti:
Hmm.. Jumalalla on huonot tavat eikä Hän mielestäsi toimi vallitsevien käsitysten mukaan oikein.
Jumala ei ole pistämässä helvettiin ketään, vaan pelastamassa ihmiset pois sieltä (siis jos vaivautuu syventymään hiukan enemmän kristinuskon sanomaan). Tuomitseminen tarkoittaa myös armahdusta. Tuomio voi aina olla myös vapauttava.
Ja kuten tuolla aikaisemmin oli puhetta, niin eihän kukaan tiedä miten Jumala toimii niiden kohdalla jotka eivät meidän ihmisten "julistuksia" kuule, eiköhän heilläkin joku haju Jumalasta ole (ainakin kaikilla eritäytyneilläkin kulttuureilla on jumaluskoja, en muista vielä lukeneeni ateistisista alkuperäiskansoista tms.)
Aika kulkee eteenpäin ja korostukset siitä, mikä on tärkeää muuttuvat vaikka sanoma on sama.Juu, minun moraalikäsitykseni mukaan *yhtään ketään* ei ole oikeutettua kiduttaa ikuisesti (tai edes vähän aikaa) millään perusteella. Ja kyllä, tämä koskee ihan ketä vain. EI YHTÄÄN KETÄÄN. Poikkeaako tämä jotenkin sinun moraalikäsityksestäsi? Kristinuskon jumala sen sijaan on heittämässä helvettiin ihmisiä (itsekin myönsit uskovasi sen olevan olemassa, joten kai sinne joku myös joutuu?) Tällä perusteella väitän, että minulla on korkeampi moraali kuin eräästä Lähi-Idän kansan monolatrisesta heimojumalasta muokatulla mielikuvitusolennolla, jota monet järjenvastaisesti palvovat. En minä nyt siitä kovin suurta mielihyvää saa, että kykenen etiikan alalla voittamaan erään fantasiakirjoitelmakokoelman supervoimaisen hahmon. Ei se ole kovin kummoinen suoritus.
Lainaanpa Eloshaa tässä:
"I'm not saying Baltar's done more good than harm in the universe. He hasn't. The thing is, the harder it is to recognize someone's right to draw breath, the more crucial it is. If humanity is going to prove itself worthy of surviving, IT CAN'T DO IT ON A CASE-BY-CASES. A bad man feels his death just as keenly as a good man."
Aika kuvaavaa, että TV-viihteen käsikirjoittajakin tuntuu tajuavan asian, joka ei "ääretöntä rakkautta edustavalle" maailmankaikkeuden muka-luojalle valkene.Aatami9 kirjoitti:
Juu, minun moraalikäsitykseni mukaan *yhtään ketään* ei ole oikeutettua kiduttaa ikuisesti (tai edes vähän aikaa) millään perusteella. Ja kyllä, tämä koskee ihan ketä vain. EI YHTÄÄN KETÄÄN. Poikkeaako tämä jotenkin sinun moraalikäsityksestäsi? Kristinuskon jumala sen sijaan on heittämässä helvettiin ihmisiä (itsekin myönsit uskovasi sen olevan olemassa, joten kai sinne joku myös joutuu?) Tällä perusteella väitän, että minulla on korkeampi moraali kuin eräästä Lähi-Idän kansan monolatrisesta heimojumalasta muokatulla mielikuvitusolennolla, jota monet järjenvastaisesti palvovat. En minä nyt siitä kovin suurta mielihyvää saa, että kykenen etiikan alalla voittamaan erään fantasiakirjoitelmakokoelman supervoimaisen hahmon. Ei se ole kovin kummoinen suoritus.
Lainaanpa Eloshaa tässä:
"I'm not saying Baltar's done more good than harm in the universe. He hasn't. The thing is, the harder it is to recognize someone's right to draw breath, the more crucial it is. If humanity is going to prove itself worthy of surviving, IT CAN'T DO IT ON A CASE-BY-CASES. A bad man feels his death just as keenly as a good man."
Aika kuvaavaa, että TV-viihteen käsikirjoittajakin tuntuu tajuavan asian, joka ei "ääretöntä rakkautta edustavalle" maailmankaikkeuden muka-luojalle valkene.Piti tietysti olla "case-by-case basis".
- matemaatikko n
vain_ihminen kirjoitti:
Hmm.. Jumalalla on huonot tavat eikä Hän mielestäsi toimi vallitsevien käsitysten mukaan oikein.
Jumala ei ole pistämässä helvettiin ketään, vaan pelastamassa ihmiset pois sieltä (siis jos vaivautuu syventymään hiukan enemmän kristinuskon sanomaan). Tuomitseminen tarkoittaa myös armahdusta. Tuomio voi aina olla myös vapauttava.
Ja kuten tuolla aikaisemmin oli puhetta, niin eihän kukaan tiedä miten Jumala toimii niiden kohdalla jotka eivät meidän ihmisten "julistuksia" kuule, eiköhän heilläkin joku haju Jumalasta ole (ainakin kaikilla eritäytyneilläkin kulttuureilla on jumaluskoja, en muista vielä lukeneeni ateistisista alkuperäiskansoista tms.)
Aika kulkee eteenpäin ja korostukset siitä, mikä on tärkeää muuttuvat vaikka sanoma on sama.Joku sellainenko, joka ei haluaisi kenenkään joutuvan sinne?
No hyvä, mutta miksi sitten hän loi sen? - acimlai nen
Aatami9 kirjoitti:
Kristinuskon mukaan Jeesukseen uskovat ja hänen opetuksiaan seuraavat saavat pelastuksen. Jeesus on kristinuskon mukaan ihmiseksi tullut Jumala, täydellisesti Isän Jumalan tahdon tehnyt ja julistanut Jumalan Sana, eli Jumala puhuu Jeesuksen kautta. Olennainen osa kristinuskoa on ajatus siitä, että usko Jeesukseen Kristukseen Pelastajana ja Herrana – hänen ristinkuolemaansa ihmiskunnan synnin tähden ja ylösnousemukseensa – on ainoa keino pelastua kadotuksesta fyysisen kuoleman jälkeiseen iankaikkiseen elämään Jumalan taivaassa.
Eli kammottavan moraaliton oppi, jolla on kuvaavasti tunnuksenaan muinainen kidutusväline. Vai eikös tuo pidäkään paikkaansa?"Kristinuskon mukaan Jeesukseen uskovat ja hänen opetuksiaan seuraavat saavat pelastuksen."
Kristinuskon mukaan pelastuksen saavat ne jotka uskovat että Jeesus olisi uhrattu sijaiskärsijänä ihmiskunnan puolesta.
Jeesus opetti sen sijaan että ANTEEKSIANTAMINEN tuo pelastuksen.
Kristinusko on missannut Jeesuksen olennaisimman pointin. - ++++++++++++
vain_ihminen kirjoitti:
Kristinuskon oppia saa kirkosta, siis kuulemalla ja kuuntelemalla opetusta/saarnaa/Jumalan sanaa.
Kirkossa kävijät saava Jumalasta rakastavan käsityksen.
Voidaanko laskea 1 1, vai onko sinulla joku suurempi oppi kristinuskosta kuin se mitä kirkko opettaa?"Kristinuskon oppia saa kirkosta, siis kuulemalla ja kuuntelemalla opetusta/saarnaa/Jumalan sanaa. "
Millä tavalla kirkon tulkinta on yhtään sen parempi kuin jonkin toisen tulkinta? Tulkintojahan on monia josta suuri määrä eri krsitinuskon suuntia osoittaa, vaikka nämä suunnat jakautuvat lähinnä siten että uskon mukaan pelastuu, pitää olla valittu että pelastuu tai kaikki pelastuu. Vika on myös raamatun tukema mutta en tiedä yhtäkään suuntaa joka kannattaa sitä.
2. Pietari 3:9 "Ei Herra vitkastele täyttäessään lupaustaan, vaikka hän joidenkin mielestä on myöhässä. Päinvastoin: hän on kärsivällinen teitä kohtaan, koska ei halua kenenkään tuhoutuvan vaan tahtoo, että kaikki kääntyisivät."
1. Timoteus 2:3-4 "Sillä se on hyvää ja otollista Jumalalle, meidän vapahtajallemme, joka tahtoo, että kaikki ihmiset pelastuisivat ja tulisivat tuntemaan totuuden."
Eli koska jumala haluaa pelastaa kaikki ihmiset, kaikki ihminen pelastuvat. Pelastus ei ole koskaan liian myöhäistä.
Ei edes silloinkan jos olet tehnyt pahimman mahdollisen rikoksen: Kiduttanut ja tappanut monia viattomia ihmisi... ai anteeksi tarkoitin siis, että et usko tähän jumalaan. - vain_ihminen
++++++++++++ kirjoitti:
"Kristinuskon oppia saa kirkosta, siis kuulemalla ja kuuntelemalla opetusta/saarnaa/Jumalan sanaa. "
Millä tavalla kirkon tulkinta on yhtään sen parempi kuin jonkin toisen tulkinta? Tulkintojahan on monia josta suuri määrä eri krsitinuskon suuntia osoittaa, vaikka nämä suunnat jakautuvat lähinnä siten että uskon mukaan pelastuu, pitää olla valittu että pelastuu tai kaikki pelastuu. Vika on myös raamatun tukema mutta en tiedä yhtäkään suuntaa joka kannattaa sitä.
2. Pietari 3:9 "Ei Herra vitkastele täyttäessään lupaustaan, vaikka hän joidenkin mielestä on myöhässä. Päinvastoin: hän on kärsivällinen teitä kohtaan, koska ei halua kenenkään tuhoutuvan vaan tahtoo, että kaikki kääntyisivät."
1. Timoteus 2:3-4 "Sillä se on hyvää ja otollista Jumalalle, meidän vapahtajallemme, joka tahtoo, että kaikki ihmiset pelastuisivat ja tulisivat tuntemaan totuuden."
Eli koska jumala haluaa pelastaa kaikki ihmiset, kaikki ihminen pelastuvat. Pelastus ei ole koskaan liian myöhäistä.
Ei edes silloinkan jos olet tehnyt pahimman mahdollisen rikoksen: Kiduttanut ja tappanut monia viattomia ihmisi... ai anteeksi tarkoitin siis, että et usko tähän jumalaan.Käsittääkseni kuitenkin kaikissa kristinuskon suunnissa korostetaan sitä rakastavaa Jumalaa, saa korjata jos olen väärässä.
Kirkoissa/seurakunnissa "opettavat" ihmiset toinen toistaan ja kaikki näkökannat ja tulkinnat ovat esillä. Papit, jotka ovat perehtyneet niin Raamattuun, Raamatun historiaan, kirkkohistoriaan, oppihistoriaan jne. ovat siellä niitä saarnoja pitämässä ja pohtimassa miten eri Raamatuntekstit tänäpäivänä ovat ajankohtaisia. Mielestäni on hyvä kuunnella erilaisia tulkintoja ja muodostaa sitä kautta myös se omansa.
Ps. Tuo lainaamasi lause oli vastaus sitä edeltävään keskusteluun, kannattaa myös lukea mihin vastaus liittyy...
Hauskaa miten aloituksen keulapurje pullistuu seuranneen kommentoinnin kautta ja kuljettaa kirkkolaivaa ulapalle.
Keskustelun aloittaja 'Päänvaivaa' tuo esille sen ristiriidan, että länsimaissa porukat luottavat pelastukseen vaikka elävät moraalittomasti.
Hiippakuntadekaani Reijo kertoo Jumalan maailman olevan toisenlainen, millä hän ilmeisesti viittaa siihen, ettei ihmisen pohdinta pelastuksen kriteereistä ole relevanttia. Hänen mukaansa kirkolla ei ole vastausta.
Pappi Merja kertoo ihmisen olevan paha ja syntinen, mutta saavan pelastuksen vetoamalla Jeesukseen. Täten hän vahvistaa aloituksen ristiriitaisuuden.
Ilmeisesti tavallinen riviuskovainen 'Uneton Seinäjoella' toteaa kirkon oppien olevan hankalia rationaalisesti ajatteleville ihmisille ja haluaisi ilmeisesti itsekin mieluummin ajatella, että hyvyys pelastaa. Hän on näköjään hoksannut kirjoitukseni, jonka mukaan uskon kautta tapahtuva pelastus voisi olla protestanttisen suuntauksen koukutusmekanismi. (Jos jotakuta se ketju kiinnostaa, niin http://keskustelu.suomi24.fi/node/9448251 ).
Kuitenkin moniin uskovaisiin on iskostettu ajatus perisynnistä ja ihmisen pahuudesta. Nimimerkki 'vain tuota:' tietää Jumalan vaativan ihmiseltä täydellisyyttä, johon tämä ei kykene. Tällainen ajattelu saa laajan kannatuksen kirkkomme piirissä. Kun hyvyydestä puhutaan, niin hyväksi kelpuutetaan vain jokin epärealistinen absoluuttinen hyvyys. Normaali hyvään pyrkivä ja siihen hyvin kykenevä ihminen ei olekaan hyvä.
Nuorisotyönohjaaja Jukkakin kertoo mystisen rakkautta käsittelevän alustuksensa jälkeen, että täysin kymmenen käskyn mukaan elävät ihmiset - jos sellaisia on - saavat pelastuksen. Tämä takaportti ei tietenkään ole tarjolla uskonnottomalle tai vääräuskoiselle, koska ensimmäiset he ovat vastahankaan kahden ensimmäisen käskyn kanssa. Tässä valossa kristillinen ajattelu siis tuomitsee paljon hyviä ihmisiä kadotukseen.
Tätä soppaa katsoessa minua ainakin ihmetyttää aivan valtavasti se, ettei kristinuskon pelastusopissa näytä olevan sijaa normaalille ihmiselle. Normaali ihminenhän rakastaa lähimmäistään, himoitsee toisinaan naapurin puolisoa, kunnioittaa joissakin seikoissa vanhempiaan ja pitää Jeesuksen jumalallisuutta myyttinä. Tällaiselle ihan hyvälle tavikselle ei kansan kirkon oppien mukaan pelastusta heru.
Mitä ihmeen tarkoitusperiä ajaa vaatimus absoluuttisesta virheettömyydestä? Itse ajattelen tuollaisen ajattelun kehitetyn, jotta saadaan ihminen tuntemaan itsensä huonoksi ja luontaisesti pelastukseen kelpaamattomaksi. Kun tässä asetelmassa on tarjolla pelastus, jonka kriteereiksi riittää usko Jumalan armoon ja Jeesuksen tarjoamaan sovitukseen, on ihmisille tarjolla hyvin voimakkaasti koukuttava motiivi hyväksyä kirkon opit kaikessa omituisuudessaan ja työntää nimimerkin 'Uneton Seinäjoella' harjoittama ajattelu syrjään.
Ovatkohan kaikki evankelisluterilaisen kirkon sielunpaimenet ja nuorisotyöntekijät sillä raadollisella kannalla, että Jumalan armoa ja pelastusta ei voi saada ilman juuri oikeanlaista uskoa?- simppeliä
Tuota ikivanhaa laulua, jota ihmiset ovat laulaneet niin kauan kuin tiedän. "Olen elänyt hyvin ja moraalisesti enkä ole tehnyt kenellekään mitään merkittävää pahaa. Miksi minä muka en pelastuisi?"
Siksi, että kristinuskon mukaan ihmisen omat ansiot eivät häntä pelasta. Jos tämä usko ei miellytä, täytyy löytää itselleen sellainen usko, joka miellyttää. Nin yksinkertaista se on. simppeliä kirjoitti:
Tuota ikivanhaa laulua, jota ihmiset ovat laulaneet niin kauan kuin tiedän. "Olen elänyt hyvin ja moraalisesti enkä ole tehnyt kenellekään mitään merkittävää pahaa. Miksi minä muka en pelastuisi?"
Siksi, että kristinuskon mukaan ihmisen omat ansiot eivät häntä pelasta. Jos tämä usko ei miellytä, täytyy löytää itselleen sellainen usko, joka miellyttää. Nin yksinkertaista se on.Se on yksinkertaista.
Miksi minä siis en pelastuisi?
Siksi, että mitään pelastusta ei ole. Kukaan ei "pelastu".
Me elämme täällä maailmassa hetken ja sitten kuolemme pois.
Sen tähden kannattaa elää hyvä elämä. Ei siksi että se olisi pakko, vaan siksi että se on mukavaa. Tuonpuoleisesta ei kannata murehtia, sillä sitä ei ole muualla kuin ihmisten toiveissa ja mielikuvituksessa.
Niin yksinkertaista se on.simppeliä kirjoitti:
Tuota ikivanhaa laulua, jota ihmiset ovat laulaneet niin kauan kuin tiedän. "Olen elänyt hyvin ja moraalisesti enkä ole tehnyt kenellekään mitään merkittävää pahaa. Miksi minä muka en pelastuisi?"
Siksi, että kristinuskon mukaan ihmisen omat ansiot eivät häntä pelasta. Jos tämä usko ei miellytä, täytyy löytää itselleen sellainen usko, joka miellyttää. Nin yksinkertaista se on."Tuota ikivanhaa laulua, jota ihmiset ovat laulaneet niin kauan kuin tiedän. "
Laulussahan ei kuitenkaan ole kyse siitä miksi hyväkään ihminen ei pelastu. Kyse on siitä, miksi sellainen oppi on vallalla ja siitä, etteivät kaikki uskovat näe sitä oikeana.
Viestisi antaa vielä aihetta lisätä lauluun muutaman säkeen siitä kuinka tietyllä tavalla uskontonsa näkevät haluavat ajaa uskossaan horjuvat ulos porukasta.- simppeliä
A10097 kirjoitti:
"Tuota ikivanhaa laulua, jota ihmiset ovat laulaneet niin kauan kuin tiedän. "
Laulussahan ei kuitenkaan ole kyse siitä miksi hyväkään ihminen ei pelastu. Kyse on siitä, miksi sellainen oppi on vallalla ja siitä, etteivät kaikki uskovat näe sitä oikeana.
Viestisi antaa vielä aihetta lisätä lauluun muutaman säkeen siitä kuinka tietyllä tavalla uskontonsa näkevät haluavat ajaa uskossaan horjuvat ulos porukasta.Äh, tämä maailma on täynnä uskontoja ja muita maailmankatsomuksia. Luulisi jokaiselle löytyvän omansa, ja jos ei löydy, kehittää sellaisen sitten itselleen.
Miksi niin närästää se, että muilla on toisenlainen katsomus kuin itsellä? simppeliä kirjoitti:
Äh, tämä maailma on täynnä uskontoja ja muita maailmankatsomuksia. Luulisi jokaiselle löytyvän omansa, ja jos ei löydy, kehittää sellaisen sitten itselleen.
Miksi niin närästää se, että muilla on toisenlainen katsomus kuin itsellä?"Miksi niin närästää se, että muilla on toisenlainen katsomus kuin itsellä? "
Niinpä. Miksi joku ei suvaitse omastaan poikkeavaa raamatuntulkintaa? Miksi joku tuohtuu, kun hänen ihanan perheensä tuomitaan Helvettiin?- simppeliä
A10097 kirjoitti:
"Miksi niin närästää se, että muilla on toisenlainen katsomus kuin itsellä? "
Niinpä. Miksi joku ei suvaitse omastaan poikkeavaa raamatuntulkintaa? Miksi joku tuohtuu, kun hänen ihanan perheensä tuomitaan Helvettiin?Jaa-a. Sitä voit kysyä heiltä itseltään, minä kun en tiedä heidän syitään. Olisiko kyse sosiaalisen aseman tavoittelusta tai puolustamisesta?
simppeliä kirjoitti:
Jaa-a. Sitä voit kysyä heiltä itseltään, minä kun en tiedä heidän syitään. Olisiko kyse sosiaalisen aseman tavoittelusta tai puolustamisesta?
En usko että sosiaalinen asema murenee, jos joku tulkitsee raamattua eri tavalla kuin itse tai jos joku tuomitsee perheen helvettiin.
Tunnetko sinä solsiaalisen asemasi uhatuksi, jos jollakin on toisenlainen katsomus kuin sinulla?
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
- 891956
Ripeyttä asiointiin
Ottaa päähän yhden ja saman asiakkaan hitaus kassalla kun yhdellä kädellä nostelee ostoksia kärrystä ja välillä pitelee141671- 931598
Mitä ajattelit hänestä
Ensi kohtaamisesta alkaen? Itsellä pikkuhiljaa syventyi rakkaudeksi vaikka alusta asti ajattelin että hän on samallainen931316Mietitkö tosissasi..
..että olisin tullut sinne jonkun muun vuoksi kuin sinun? Ei näinä vuosina tapahtuneet, myös tapahtumatta jääneet, ole31126Marinin ahdistelija - "Lemmenkipeä huippuosaaja Lähi-idästä"
Olikin valtamedialle hankala paikka, kun kyseessä olikin "rikastaja" Vähän aikaa sitä voitiin piilotella, mutta pakko ol1681029- 64896
- 76880
- 52847
Kysyin kaikilta yhteisiltä tutuilta mielipidettä siitä, että kannattaako sinun kanssa alkaa!
Päätös oli lähestulkoon yksimielinen. Minunkin vaisto antoi vaaranmerkkejä, mutta järkytyin mitä sinusta kuulin. Aluksi123838