Olen miettinyt, että mariseminen omasta yksinäisyydestä on toisaalta turhaa, jos ei tee asian muuttamiseksi mitään. Tämä koskee myös itseäni. Olen tajunnut ettei kukaan tule kotoa hakemaan, joten on itse toimittava.
Ja onhan täällä palstalla meitä lauma, joten jokin kokoontuminen ei ole mahdoton ajatus. Ei tietenkään yksinäisistäkään tule parhaita ystäviä noin vain, mutta isommasta joukosta voi löytää hengenheimolaisia. Ja ajan kanssa ja kärsivällisesti myös.
Itse olen etsinyt kavereita netin kautta netti-ilmoituksilla jne. Kun vaan tahtoo ja on rehellinen niin ihmisiä löytyy.
Tällaisia ajatuksia minulla.
Kaikkia muita ja ympäristöä voi syyttää, mutta itsestä on aloitettava kuitenkin. Ok, yksinäisyys ja miksi siihen on tultu, ei ole niin yksinkertainen yhtälö, mutta tässä tuli kuitenkin ajateltavaa.
Kevättä vaan kaikille.
Ja onhan täällä palstalla meitä lauma, joten jokin kokoontuminen ei ole mahdoton ajatus. Ei tietenkään yksinäisistäkään tule parhaita ystäviä noin vain, mutta isommasta joukosta voi löytää hengenheimolaisia. Ja ajan kanssa ja kärsivällisesti myös.
Itse olen etsinyt kavereita netin kautta netti-ilmoituksilla jne. Kun vaan tahtoo ja on rehellinen niin ihmisiä löytyy.
Tällaisia ajatuksia minulla.
Kaikkia muita ja ympäristöä voi syyttää, mutta itsestä on aloitettava kuitenkin. Ok, yksinäisyys ja miksi siihen on tultu, ei ole niin yksinkertainen yhtälö, mutta tässä tuli kuitenkin ajateltavaa.
Kevättä vaan kaikille.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Minä olin myös yksinäinen,vaikka minulla on aviomies,ja ei ollut muita kavereita ja tunsin itseni yksinäiseksi. Mutta lähdin sitten liikkeelle ja lähdin erilaisiin harrastuspiireihin ja löysin myös seurakunnan,jossa käyn nykyisin ja olen siellä tutustunut muihin ihmisiin. Kukaan ei tule kotoa hakemaan,sitä on lähdettävä itse muiden joukkoon ja siten tutustuu muihin ihmisiin.
Hyvää kevättä kaikille ja kivaa kesän odotusta.
no mitä vois tehä jotta asia muuttuis??
ettei enää tarvis olla yksin..
mä oon sellanen joka ei kestä olla pissiste kaa 5 minaa kauempaa(sori ny vaa pissikset), mut haluisin kyl ees yhe tai pari kamuu lisää mut e tiiä miten ku tääl o kaikki sellasii pissiksii, kyl mul o yks kamu mut menee joskus hermot se kaa, e voi sille mitää mut se o joskus liia filosofinen ku se o jo 18w ja mä vasta 15w.
eli mitä voisin tehä se etee et löytyis kivoja ja mukavia kamuja?
Entäs sitten jos on vaan niin ujo että ei pysty menemään juttelemaan vieraille ihmisille? Tai ei keksi mitään puhuttavaa jonkun tuntemattoman kanssa. Minusta vois saada hyvän luotettavan ystävän mutta menee tääkin kesä yksin kotona istuessa kun ihmisiin tutustuminen on niin vaikeaa...
Mitään netti-ilmoituksia ei edes viitsi laittaa, kun yleensä pitää olla sosiaalinen, korkeasti koulutettu tai kaunis ym. että kelpaa...
Mene harrastamaan jotain jossa on paljon muitakin ihmisiä. Ilmoittaudu jollekin kurssille tai aloita jokin uusi harrastus. Esimerkiksi itse harrastan karatea ja siinä joutuu joka kerta tekemisiin ja puhumaan toisten kanssa. Sieltä löytää mukavaa seuraa. Tekeminen yhdistää...
mä oon niin ujo, etten vaan voi mennä mihinkään harrastukseen, kun koko paikka on täynnä vieraita ihmisiä!
tueksi ja turvaksi. Ja vaikka aluksi olosi onkin kamala (itsekin tiedän miltä se tuntuu) niin rentoudut vähitellen. Itse aloitin yksin taideharrastuksen pari vuotta sitten. Aluksi olin tosi ujo siellä mutta taitojenikin kautta muut tulivat tutuiksi ( siellä maalausryhmässä on tapana, että kaikki kommentoivat mahdollisimman positiivisesti kaikkien töitä, mikä nostaa ujonkin itsetuntoa ja rohkaisee keskustelemaan teoksista). Mutta kyllä se siitä sitten alkoi sujua, aloin rentoutua ja nykyään vitsejäkin kerron siellä. Aluksi sekin tuntui vähän oudolta, kun kaikki olivat minua n. 30 vuotta vanhempia, ja yritin olla huomaamaton, mutta he luulivat minua oikeasti tosi hiljaiseksi ihmiseksi. :D
Nykyään nautin harrastuksestani, jota aiemmin harrastin yksin.