silloin Pattista pystyi kutsumaan poikamiesten paratiisiksi.
Nykyisinhän se on suosittu perhelomakohde ja Sika- Amalian suosikkipaikka.
Silloin ei siellä mokomia jokinorsuja nähty edes vessan siivoojina.
Hotelleja rantakadulla oli harvakseltaan, kooltaan pieniä sekä kodikkaita.
Lakanaveroja ei tunnettu kuin muistaakseni 5:n tähden hotelleissa joihin
minä en päätäni työntänyt.
Mitään tavarataloja eikä ostareita ollut, koko rantakatu oli täynnä
bamburakenteisia seinättömiä baareja joissa oppaat päivystivät 24/7.
Melkein joka baarissa toimi sisäänrepijänä joku apina; siis oikea...
Sekä tietysti pikkukauppiaitten koppeja iltaisin jotka myivät feikkikamaa;
aitoja Rolexeja, Cartiereja yms. sen ajan merkkikamaa.
Minulla on vieläkin puolen kilon pussi La Costen silitetttäviä kroko- merkkejä
paitoihin... Maksoivat muutaman euron.
Jompparin rannan alkupää oli pedoille varattu. Me aina kauemmaksi.
Jomppari oli hauska paikka. Aivan täyttä maaseutua. Päätietäkään ei oltu vielä
asfaltoitu. Rantapaikkoja tuoleineen oli n. 150 m:n välein.
Meno- ja tulomatka avolavan kyydissä aiheutti monet autsit kuoppien takia.
Mopoilu oli vaarallista mutta mukavaa ja kuolemaahalveksivaa hyvän viskikännin
takia.
Heinää sai jokaiselta jolta sitä sattui kysäisemään...
Hinta oli en muista...kolikoita per pussi. Oli helvetin hyvää nauruheinää,
toki ei nykyisessäkään ole moittimista. Ystäväni josta olen kertonutkin muissa höpöttelyissäni
oli 199 cm pitkä. Leppoisa ja tosi mukava kaveri. Menimme kimpassa kuselle tien yli jossa
aaltopellistä rakennettu näkösuoja. Matin lorotellessa sytytin paikallisen. Matti että mulle kaa...
Piilossa siinä vetelimme thaipellon antimia; kaverin pää tosin näkyi peltiseinän yli kokonaisuudessaan,
kattoa ei ollut. Savu nousi kuin wigvamista konsanaan. Sitten yskittiin perkeleesti ja tultiin rantsuun
takaisin nauraa räkättäen. Oikaistiin parin rähjäisen bambukopin läpi; huomasimme olevamme jonkun
olohuoneeen jatkeessa. Tyypit vain moikkailivat ja läskifemmoja lyötiin.
Kaverit rannalla sanoivat että onks noin hauskaa kusellakäynti?...
Käärin niillekin etteivät olisi kateellisiksi tulleet...
Sitten siihen työntökärryllänsä tuli kanankoipimyyjäukkeli. Meillähän tajuton nälkä niinkuin arvaatte.
Koipia haukattiin että rasva rinnuksille valui.. Oli helskutin hyviä. Me äijää kehumaan ja Meckhongia
tarjoamaan, sekös thaiukolle maistui. Muutaman ryypyn jälkeen oli niin pierussa että syötti meille
kaikki myynnissä olleet koipensa ja siivet päälle. Thaiheinähän aiheuttaa mielettömän ruokahalun
joten popsimme kärryn tyhjäksi... Maksua kysyessämme ukkeli vastasi kyynelsilmin ettei mitään
ystäville maksa...
Seuraavana päivänä ukko työnsi kärryjään jälleen ohitsemme. Huikkailimme huikalle. Kieltäytyi.
Oli varmaankin saanut akaltaan tupsu lupsu-raita, kanat syöty eikä rahaa ja ukko kännissä kuin apina.
Tytötkin olivat silloin kauniimpia ja huomattavasti nuorempia. Moralisoinnin
jätän lukijan harteille.... Henkilökortteja ei kyselty tyttösiltä missään, eivät
tosin sellaisia omanneetkaan.
Pieni seksijuttu rva Amalian kiusaksi; muutenhan sitä ei tarvittaisi, alan miehet kyllä tietävät;
siihen aikaan oli vakiopaikkani Shadow- bar, kuinkas muutenkaan. Asuin yleensä melkein vastapäätä.
Kävelykadulta merelle asti pöytiä. Pelejä ja tuttuja tyttösiä joita ei silloin vielä kutsuttu oppaiksi.
Siellä yleensä aamupalaa nautittiin, viskiä ja paikallista pellonantimeja päälle. Johan lähti päivä
käyntiin. Mamma joskus tiskilta huhuili että menkää sinne sinne merenrantaan vetämään jointtinne.
Kaikki savut tulevat ja menevät kävelykadulle josta ne muka pollarit haistavat. En muista nähneeni
siihen aikan yhtään poliisia Pattayalla, pari mopoa ehkä.
Ai niin se seksijuttu...
Shadow- baarimamman tuttuna oli parittajamamma. Ystävystyimme. Laiska kun olin sekä palvelu
lähellä päätin käyttää Hänen palvelujaan.
Joka ainoa iltapäivä klo 16.00 Mamma oli minua odottamassa uuden tyttösen kaa. Palautin vanhan ja
jo vuorokauden käytetyn. Tarkkaa hintaa en niiltä vuosilta muista mutta olisiko se ollut kohtuullinen.
Tytöt olivat ihania sekä Mamman käskytettyinä hyvinkin kuuliaisia.
Varmaankin olen tehnyt nykyisen lain puitteissa rikoksia jotka toivoni mukaan ovat vanhentuneita.
Sanon kuitenkin Junnun sanoin että aika entinen ei koskaan enää palaa,
täytyy torille kai mennä myymään kalaa...
Nykyisinhän se on suosittu perhelomakohde ja Sika- Amalian suosikkipaikka.
Silloin ei siellä mokomia jokinorsuja nähty edes vessan siivoojina.
Hotelleja rantakadulla oli harvakseltaan, kooltaan pieniä sekä kodikkaita.
Lakanaveroja ei tunnettu kuin muistaakseni 5:n tähden hotelleissa joihin
minä en päätäni työntänyt.
Mitään tavarataloja eikä ostareita ollut, koko rantakatu oli täynnä
bamburakenteisia seinättömiä baareja joissa oppaat päivystivät 24/7.
Melkein joka baarissa toimi sisäänrepijänä joku apina; siis oikea...
Sekä tietysti pikkukauppiaitten koppeja iltaisin jotka myivät feikkikamaa;
aitoja Rolexeja, Cartiereja yms. sen ajan merkkikamaa.
Minulla on vieläkin puolen kilon pussi La Costen silitetttäviä kroko- merkkejä
paitoihin... Maksoivat muutaman euron.
Jompparin rannan alkupää oli pedoille varattu. Me aina kauemmaksi.
Jomppari oli hauska paikka. Aivan täyttä maaseutua. Päätietäkään ei oltu vielä
asfaltoitu. Rantapaikkoja tuoleineen oli n. 150 m:n välein.
Meno- ja tulomatka avolavan kyydissä aiheutti monet autsit kuoppien takia.
Mopoilu oli vaarallista mutta mukavaa ja kuolemaahalveksivaa hyvän viskikännin
takia.
Heinää sai jokaiselta jolta sitä sattui kysäisemään...
Hinta oli en muista...kolikoita per pussi. Oli helvetin hyvää nauruheinää,
toki ei nykyisessäkään ole moittimista. Ystäväni josta olen kertonutkin muissa höpöttelyissäni
oli 199 cm pitkä. Leppoisa ja tosi mukava kaveri. Menimme kimpassa kuselle tien yli jossa
aaltopellistä rakennettu näkösuoja. Matin lorotellessa sytytin paikallisen. Matti että mulle kaa...
Piilossa siinä vetelimme thaipellon antimia; kaverin pää tosin näkyi peltiseinän yli kokonaisuudessaan,
kattoa ei ollut. Savu nousi kuin wigvamista konsanaan. Sitten yskittiin perkeleesti ja tultiin rantsuun
takaisin nauraa räkättäen. Oikaistiin parin rähjäisen bambukopin läpi; huomasimme olevamme jonkun
olohuoneeen jatkeessa. Tyypit vain moikkailivat ja läskifemmoja lyötiin.
Kaverit rannalla sanoivat että onks noin hauskaa kusellakäynti?...
Käärin niillekin etteivät olisi kateellisiksi tulleet...
Sitten siihen työntökärryllänsä tuli kanankoipimyyjäukkeli. Meillähän tajuton nälkä niinkuin arvaatte.
Koipia haukattiin että rasva rinnuksille valui.. Oli helskutin hyviä. Me äijää kehumaan ja Meckhongia
tarjoamaan, sekös thaiukolle maistui. Muutaman ryypyn jälkeen oli niin pierussa että syötti meille
kaikki myynnissä olleet koipensa ja siivet päälle. Thaiheinähän aiheuttaa mielettömän ruokahalun
joten popsimme kärryn tyhjäksi... Maksua kysyessämme ukkeli vastasi kyynelsilmin ettei mitään
ystäville maksa...
Seuraavana päivänä ukko työnsi kärryjään jälleen ohitsemme. Huikkailimme huikalle. Kieltäytyi.
Oli varmaankin saanut akaltaan tupsu lupsu-raita, kanat syöty eikä rahaa ja ukko kännissä kuin apina.
Tytötkin olivat silloin kauniimpia ja huomattavasti nuorempia. Moralisoinnin
jätän lukijan harteille.... Henkilökortteja ei kyselty tyttösiltä missään, eivät
tosin sellaisia omanneetkaan.
Pieni seksijuttu rva Amalian kiusaksi; muutenhan sitä ei tarvittaisi, alan miehet kyllä tietävät;
siihen aikaan oli vakiopaikkani Shadow- bar, kuinkas muutenkaan. Asuin yleensä melkein vastapäätä.
Kävelykadulta merelle asti pöytiä. Pelejä ja tuttuja tyttösiä joita ei silloin vielä kutsuttu oppaiksi.
Siellä yleensä aamupalaa nautittiin, viskiä ja paikallista pellonantimeja päälle. Johan lähti päivä
käyntiin. Mamma joskus tiskilta huhuili että menkää sinne sinne merenrantaan vetämään jointtinne.
Kaikki savut tulevat ja menevät kävelykadulle josta ne muka pollarit haistavat. En muista nähneeni
siihen aikan yhtään poliisia Pattayalla, pari mopoa ehkä.
Ai niin se seksijuttu...
Shadow- baarimamman tuttuna oli parittajamamma. Ystävystyimme. Laiska kun olin sekä palvelu
lähellä päätin käyttää Hänen palvelujaan.
Joka ainoa iltapäivä klo 16.00 Mamma oli minua odottamassa uuden tyttösen kaa. Palautin vanhan ja
jo vuorokauden käytetyn. Tarkkaa hintaa en niiltä vuosilta muista mutta olisiko se ollut kohtuullinen.
Tytöt olivat ihania sekä Mamman käskytettyinä hyvinkin kuuliaisia.
Varmaankin olen tehnyt nykyisen lain puitteissa rikoksia jotka toivoni mukaan ovat vanhentuneita.
Sanon kuitenkin Junnun sanoin että aika entinen ei koskaan enää palaa,
täytyy torille kai mennä myymään kalaa...
Vastaukset 7
Vanhimmat
Kustu 14:sta kertoo motvillegessä, että rahoua palo 70.000 sek/timme tuohon aikaan hänen billeishän paikallisten Amaliain kansa, tok on Pattajal halavempata.
tarinasta.
Uusia odotellessa
T:
ps. kirjoita kirjanen reissuistasi
Aloittaja erehtyy jopa siinä, että äijien pillulaaksosta olisi yhtäkkiä kasvanut perhekohde, vaikka mikään ei ole oleellisesti muuttunutkaan eli huorat on edelleenkin.
Lämpimästi voin suositella välimeren maita, joissa lapsista ja lasten äideistä tykätään ja huolehditaan hyvin.
jossa vuoroaan odottavat kuppagigolot seisovat munat pystyssä jo lentokentällä odottamassa viikottaista lehmälentoa suomesta. Siellä sitten läskitantat levittelevät rusinaperseitään ja anniskelevat jokaiselle vastaantulevalle geelimunalle viikon päivät.
huora. Sinä sika-amalia katkera, mielisairas norsunvittunaama, vaan mene kirjoittamaan tuota paskapuhettasi sinne anaalitolian palstalle, sinne eivät perheet matkusta katselemaan teidän huorien edesottamuksia. Hyi helvetti.
Suosittelet siis suomalaisämmille huorausmatkaa välimerelle ja kauppaat vielä pedofiileille ämmien tyttäretkin? Olet sairas huora.