Vaikka katseletkin joskus minua, niin eihän se tarkoita, että haluaisit mitään sen enempää. Sinähän voit olla varattu.
Tuli mieleen...
n-->m, hki
26822
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 26
Vanhimmat
Voitko tarkentaa hieman?
Hänellä on ruskeat silmät.
Niin Ruskeat silmät mutta millaiset hiukset ?:D
Hiukset ovat lyhyet ja mustat.
ja mietin voisinkohan soittaa sinulle huomenna tai joku päivä.
Sori, kuvaani ei ole netissä.
Hän voi soittaa minulle koska tahansa. Numero löytyy puhelinluettelosta.
Hyvä. Älä kehittele romanssia päässäsi niin kuin täällä eräät, vain sen perusteella että joku sanoo moi tai on joskus ystävällinen. Voi sitä katsella muutenkin kuin että olisi välttämättä sillä tavalla kiinnostunut. Ihailla vaikka vaatteita, ja toivoa että oma tyttöystäväkin pukeutuisi samoin tai ottaisi samanlaisen kampauksen.
Jep. Olen kyllä luonteeltani realisti...
Mutta joo, en kyllä toivo mitään salasuhdetta varatun kanssa. Eli soitto tai muu lähestyminen on toivottua vain, jos hän on vapaa ja kiinnostunut.
Nuo asiat selviää kysymällä. Hän osaa varmaan kertoa tilanteensa jos sitä kysyt suoraan etkä vaan yritä päätellä.
Jos se olisi noin helppoa, niin tätä palstaa ei tarvittaisi... :)
Niin mutta me muut olemma täällä koska meidät on jo hylätty tai tyrmätty. Käsitin että te ette vielä tunnekaan ja tilanne avoin. Voi olla että käsitin väärin.
Käsitit oikein, emme tunne. Näemme satunnaisesti melko kaukaa, mutta juttelemisiin ei oikein ole luontevaa tilaisuutta. Voisimme nähdä useamminkin, jos hakeutuisin hänen lähelleen tarkoituksella. Mutta se voisi kiinnittää muiden huomion vähän liikaa ja tilanne voisi olla hänelle nolo.
Nuo on oletuksella, että hän tosiaan on kiinnittänyt huomiota minuun. En ole varma.
Ei tämä tunnu etenevän lainkaan. Saisko edes pienen merkin sitten, kun tilanne rauhottuu?
Pitäisi kait yrittää unohtaa koko juttu... että voisi keskittyä muihin asioihin.
oikeaan paikkaan tämä.
Siis ehdotus etenemiseen :)
Hymyile mulle ja sano pari yhdentekevää sanaa, kun seuraavan kerran nähdään. Ei ole väliä mitä sanot, kunhan puhut jotain omasta aloitteesta.
Ja katsella saat niin paljon kuin haluat :)
Hahhahhaa :) Olisitko jatkanut katsomista pidempään, ellei olisi muuten törmätty toisiimme ja jouduitkin menemään edelle? Tällä kertaa ainakaan minä en kääntänyt katsetta pois, vaikka en ihan syvälle silmiisi ehtinyt katsoakaan.
Vaikka mitä mä tässä isottelen, taas meni pasmat sekaisin, kun olin varma, etten sinua tänään edes näkisi. Niin, silloin tietenkin olet ihan siinä nenän edessä ja ei ole toimintastrategiaa, johon turvautua. Mutta tällä muistolla mennään viikonlopun yli :)
http://www.youtube.com/watch?v=FeOsaBfMJ68
En yleensä tykkää Laura Voutilaisen kappaleista, mutta tämä on helmi!
Nimes tiedän kyllä :)
Jännitin jo etukäteen seuraavaa kohtaamista viime kerran takia. Mun ilme oli silloin niin luettavissa kuin avoin kirja, että ihmettelen, jos tunteeni ja kiinnostukseni sua kohtaan ei olisi näkynyt läpi.
Lisäksi ajattelin, että jos olet sattunut lukemaan näitä ajatuksiani täältä ja tunnistanut jopa itsesi, niin alkoikin siksi ujostuttaa aivan älyttömästi. Vaikka eihän se ole tietenkään kovinkaan tilastollisesti todennäköistä, että täällä olisit tai että jopa tunnistaisit itsesi. Koita ymmärtää, etten tiedä oletko vain vieras ja tuntematon ihminen, ehkä varattukin, joka hämmästyisi, jos tietäisi tunteistani. Tänään olit mulle sellainen ihminen, enkä siksi uskaltanut katsoa kohti. Vai oletko mies, joka haluaa minua yhtä paljon kuin minä sinua. Silloin katson sinua suoraan silmiin.
Näin olen järkeillyt asian itselleni: Jos katson sinua ensin, en saa kuitenkaan tietoa ajatuksistasi, koska sinähän voit katsoa takaisin vain siksi, että luulet mun pyytävän apua. Sen sijaan, jos sinä katsot minua, ei tule tällaista väärinkäsitystä. Vähän apeat on fiilikset.
Taas vanha käytökseni tuli esiin ja mitä teinkään? Käänsin sinulle selkäni!! Ei jumalauta!! Ihan kuin en olisi ollut lainkaan kiinnostunut sinusta, vaikka aistin läsnäolosi joka solulla. Luulin jo sen verran kehittyneeni, että uskaltaisin katsoa sinua edes silmiin, mutta nyt en uskaltanut katsoa edes sinuun päinkään. Näköjään se onnistuukin vaan, jos sinä katsot minua ensin... silloin musta tuntuu, että minullakin on lupa katsoa sinua. Se sormustilanteesikin jäi tarkistamatta. Voisitko seuraavalla kerralla asettua siten, että näen sormesi? Tai huikata kaverille, että tyttöystävä muuten eilen teki sitä ja tätä. :) Vaikka ei mua oikeasti hymyilytä.
Tähänköhän tämä nyt tyssäsi? Se kyllä selvisi mulle tänään, etten itse ainakaan pysty tekemään aloitetta, koska jo pelkkä kiinnostuksen osoittaminenkin tuottaa tällaista tuskaa. Eli jos et aio koskaan aloitetta edes tehdä, niin tuskinpa tämä tästä mihinkään kehittyykään. Ja jos olet varattu, niin en aloitettasi edes toivokaan.
Mietin sellaistakin, että alanko jo muodostaa sinusta haavekuvaa.. teen sinusta Imagen, jolle luon odotuksia ja toiveita, jotka koostuvat pienistä täältä ammennetuista paloista, joiden kanssa sinulla ei tietenkään oikeasti ole mitään tekemistä. Vaikka järjellä tiedänkin, ettet täällä kommunikoi kanssani. Sitten se todellinen, fyysinen sinä oletkin enää statisti ja käyn vaan virkistämässä välillä muistiani, katsomalla miltä näytät ja minut valtaa ujostus ja pakenen takaisin tänne haavemaailmaan, jossa toiveet vielä elävät.
Haavemaailmassani olet ainakin vapaa ja minusta kiinnostunut.
http://www.youtube.com/watch?v=Hl5u7UOvRr4&feature=related
Jos sattuisit törmäämään tähän ketjuun ja tunnistamaan itsesi, niin pieni pyyntö sinulle. Ottaisitko käyttöön yhden nimimerkin ja kirjoittaisit aina sillä samalla nimimerkillä siten, että me tunnistaisimme toisemme? En halua enää lukea näitä muita tällä palstalla olevia viestejä. Olen huomannut, että ne alkavat vaikuttaa todellisuutta häiritsevällä tavalla ja haluan elää oikeaa elämää. Tämä olisi yksi keino edetä, jos halukkuutta tutustumiseen sinulla on, emmekä pääse etenemään irl.
Mihin hävisi se realisti? Alkaa vähän karata mopo käsistä sullakin näiden juttujen kanssa. Mitähän sellaisia tunnisteita olet käyttänyt mistä pitäisi itsensä tunnistaa?
Hän kyllä tunnistaisi tapahtumat tästä, jos tätä sattuisi lukemaan ja olisi kiinnostunut. Mopo alkaa tosiaan karata käsistä, kyllä. Realisti minussa sanoo, että JOS hän täällä olisi, niin vastaisi kyllä tähän ketjuun. Ilmeisesti ei ole koskaan näitä nähnytkään. Tai jos olisi, ei vaan ole kiinnostunut.
Mutta jos minäkin olen täällä kirjoittamassa hänelle, voisihan hänkin olla kirjoittamassa mulle? Niin mä tekisin hänen housuissaan tässä tilanteessa :) Mutta kaukaa haettua, kyllä mä sen tajuan.
Jokuhan on sanonut, että ihastuminen sekoittaa pään, ihmisen aivot eivät toimi niin kuin normaalisti, aivokemiat menee sekaisin tai jotain. :)
http://www.tiede.fi/artikkeli/407/tosirakkaus_kaappaa_aivot
Olet kyllä jotenkin niin herttainen näiden juttujen kanssa.
Tässä ketjussa et ole ainakaan antanut mitään sellaisia tunnisteita mitkä eroaisi kenen tahansa meidän arkisesta kohtaamisesta työpaikalla jonkun kanssa. Luulet että kaikki ne tunteet mitä tunnet sisälläsi, näkyisi jotenkin ulospäin, mutta valitettavasti se toinen on luultavasti auttamattoman tietämätön kaikesta mitä päässäsi liikkuu. Etenkin kun on mies ;)
Voihan hänkin täällä olla, ihan samalla todennäköisyydellä kuin sinäkin nämä sivut löytänyt, en sitä sano, mutta näillä tunnisteilla ei pitkälle pötki. Vaikka luulet antaneesi niitä, mitä niitä tuolta voi poimia on silmien ja tukan väri ja pituus, ei muuta.
No pitäiskö mun sitten kuvailla itseäni? Apua, sittenhän se vois vaikka tunnistaa mut!!? :))
Jos on miehellä todella ruskeat silmät ja musta tukka, ja muistelee katselleensa jotain kiinnostuneena työpaikallaan, niin varmaan kyselee lisää tuntomerkkejä? :) En viitsi turhaan laittaa niitä, jos oikeasti ei edes ole kiinnostunut, enkä halua muutenkaan, että mahdollisesti joku työkaverinsa sattuu tunnistamaan hänet. Voihan sitä vaikka mennä chattiin tunnistautumaan, jos merkit vaikuttavat oikeilta.
Minulla on pitkät, hieman luonnonkihartuvat, punertavantummanvaaleat hiukset.
Okei, nuo katsekohtaamiset olivat mulle niin merkittäviä, että ajattelin, että JOS ne olisivat sitä hänellekin, hän kyllä muistaisi ne. Ja jos eivät olleet, eipä ole tarvis silloin hänen tunnistaakaan itseään. ;) Tunnustan, että olen ihanasti ihastunut, mutta rakastumiseen asti tarvitsen vastakaikua. Siinä mielessä järki vielä toimii tässä kemiamyrskyssä, koska enhän häntä todella mitenkään tunne, enkä halua rakastua haavekuvaan, vaan todelliseen ihmiseen.
Voihan hän katsella kymmeniä naisia päivän mittaan muka "sillä silmällä", jos on sen luonteinen. Se olisi kyllä asiallisen käytöksensä vastaista, mutta hiljaisissa vesissähän ne isoimmat kalat kutee jne.
Tuon itseeni liittyvän vihjeen jälkeen varmaan käyttäydyn jatkossa vielä oudommin ja välinpitämättömämmän näköisenä siellä. :)
:)
Ei olisi pitänyt lähteä tänään sinua katsomaan ollenkaan. Oli jo ennalta niin surkea ja epävarma olo erään toiseen asiaan liittyvän epäonnistumisen takia. Ja se olo vaan paheni, kun et nähnyt mua ollenkaan etkä lähestynyt. Ei tästä taida tulla yhtään mitään? Ei mulla enää oikein riitä tekosyytkään siellä sun puolella pyörimiseen. Kunhan nyt veljentytölle joululahjan löydän, mitä tänään yritinkin etsiä. Kannattaako mun enää edes tulla sinne, kun aina tunnun muutenkin pilaavan nämä kohtaamiset?
Ilmeisesti mikään vaihtoehtoinenkaan tapa lähestyä ei sitten käy? Jos se siitä kiikastaisi? En tiedä sun numeroasi, ja tiedätkö sinä tai muistatko edes mun nimeäni? Miten olis tekstiviesti tuntemattomasta numerosta? :)
Vai onkohan tässä ollut kyseessä joku leikki? Kun sait mut viime kerralla hakemaan sun katsettasi, niin nytkö sun tavoitteesi on saavutettu ja seuraavaa peliin? Sitäkö se viimekertainen pieni hymy tarkoittikin?
Vai etkö saa selvää, olenko minä kiinnostunut ja vapaa? Kumpikin näyttää nyt siltä, ettei voisi vähempää kiinnostaa? No, en mä siellä jatkuvasti ravaisi, ellet kiinnostaisi. Silloin, kun olen saanut työnnettyä ujouden taka-alalle, sua ei näy missään ja sitten, kun olen ujolla päällä, silloin olet siinä. Ikäeron takia en myöskään kehtaa olla kovin aktiivinen. Näytät välillä huolestuttavan nuorelta, mikä myös vaivaa mieltä. Minkähän ikäinen mahdat olla?
Tunteet menee nyt kuin vuoristoradalla, kun en osaa ajatuksiasi lukea, enkä tiedä tarkoitusperiäsi. Kaikki vaihtoehdot tulee käytyä mielessä läpi.
Eihän tällaista kovin kauaa enää jaksa.
Ja tähän kirjoittelukin taitaa olla ihan yhtä tyhjän kanssa, kun ei vastausta kuulu.
keskittyä nähin teksteihin täällä, mutta jotain tuttua sun tekstissä on. Silti eihän näistä voi tietää ja joku voi hyvin kirjoitella toisen nimissä. En taida luottaa näiden tekstien aitouteen juuri lainkaan.
Tuosta sinun ujoudesta ja tapaamisen yrityksestä tulee mulle vähän epätoivoinen olo, kun en itse paljoakaan katsele ympärilleni liikkuessani ulkona. Melkein täytyisi eteen tulla, että tunnistaisin. Jospa seuraavan kerran kun rohkeus on huipussaan lähestyisit häntä reilusti. Toivoisin sellaista itseni kohdalla ja kyllähän sitä aina jotain puhuttavaa löytyy, jos olette jollain tavalla tuttuja.
Omassa tapauksessani en tiedä mikä hänen tilanteensa on, onko naimisissa vai ei. On jäänyt epäselväksi, siksi en tiedä miten häneen suhtautuisin, jos tapaisin. Asiallisen oloisesti ehkä. Mutkikkaita ovat nämä suhdejutut, yritetään törmäillä. :)