Tamperelainen luokkakokouksessa

Ei ole helppoa syntyä Tampereella, elää siellä, käydä kylässä tai edes ajaa kyläpahasen läpi ja tämän oli Tamperelainenkin jo oppinut. Monesti Tampereen saattoi jopa haistaa, kun vain käänsi kasvonsa sen suuntaan. Ei ollut sattumaa, että Mekka oli muslimien pyhä kaupunki.

Eräänä aamuna Tamperelainen heräsi hervantalaisesta sosiaalihuollon omistamasta yksiöstään. Viimeviikkoisissa banaaneissa kolonisoivat kärpäset surrailivat hiostavassa kuumuudessa ja epätoivon vimmalla tyhjennetyt kaljapullot täyttivät lattiapinnan. Tamperelainen vääntäytyi pystyyn virtsarakon pakottamana. Vessaan asti hän ei kuitenkaan jaksanut raahautua. Ehei! Tamperelainen laittoi menemään siitä vaan matolle ja kosteuden vääntelemälle muovilattialle.

Aamupalaksi Tamperelainen kaapi kattilan pohjalta viime viikkoista puuroa. "Tänään on oltava voimissaan": pohti Tamperelainen. Kansakoulun luokkakokous on tärkeä tapahtuma. Sinne pitää laittaa housutkin jalkaan.

Kokous alkaisi iltakuudelta, joten Tamperelainen tappoi tämänkin päivän katselemalla videolta Ostostv:tä. Hänen suuri haaveensa olisi joskus saada ostetuksi puhelin, jotta voisi tilailla kaikkia noita ihanuuksia, mitä kanavalla esiteltiin. Varsinkin niistä tytöistä Tamperelainen tykkäsi ja siitä miehen möreästä äänestä, joka kertoo Passelista.

Ilta tuli ja Tamperelainen lenkutti kokoukseen. Siellä oli tupa täynnä puku päällä istuvia miehiä ja leninkeihinsä verhoutuneita naisia. Puheensorina vaimeni hetkeksi, kun Tamperelainen astui saliin, mutta jatkui entiseen malliin vahtimestarin saapuessa paikalle vieden Tamperelaisen syrjemmälle. "Enkö minä jo viimeksi sanonut tarpeeksi selvästi, että jos sun v***n naamaa näkyy täällä vielä kerrankin, niin mä leivon sen niin he****tin huolella, ettei sun l**ka äitiskään sua enää tunne! Nyt sä painut kyllä jätkä hevonv***n, etkä tuu tänne enää koskaan pyörimään!": vaahtosi vaksi ja paiskasi niskaperseotteella reppanan ovesta pihalle. Tamperelaisen nenä kolahti kadunreunukseen ja pikkuisen murtui. Verta valui solkenaan Tamperelaisen paidalle.

Laahustaessaan takaisin kohti Hervantaa törmäsi Tamperelainen luokkajuhlista myöhässä olevaan tyttökaksikkoon, joka pikkuhiprakassa vielä tunnisti vanhan luokkatoverinsa. Tytöt huusivat :"Sinä se et tuhkamuna sitten koskaan päässyt tätä pidemmälle elämässä! Hihihihihiii!!!" ja jatkoivat matkaa kohti juhlia.