olen ajatellut ottaa sellaisen tatskan joka kuvaisi jotenkin lapsiani. välillä on vaan tullu mieleen että mitä jos se rupee sit harmittaan sellasina hetkinä kun lasten kans on vaikeeta ja ne koettelee hermoja, tai mitä jos lapsestani tulee vaikka joku kriminaali tai jotain muuta vastaavaa. No tottakai mä lapsiani rakastan yli kaiken,mut tämmösiä vaan tulee jostain päähän.. onko tää ihan naurettavan tyhmää?
tatuoinneista
jhgyui
12374
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 12
Vanhimmat
Ei kannata ottaa tatuointia lapsistaan jos on noin epävarma. Toisaalta lapsesi ovat aina sinun omiasi, tulipa heistä mitä tahansa. Äidinrakkaus on ikuista. Tuskin heistä mitään kriminaaleja tulee. :-)
Kenties siitä, että olet katsellut telkkarista "tatuointitarinoita"?
Ota nyt huomioon, ettei Suomessa ole saman tasoisia tatuoijia. Suurin osa on aikamoisia roiskijoita. Ainakin parasta itse kehitellä kuva, jonka haluat.
lapseen liittyvän tatskan ottaisin kuin miehen.. Mulla pojan nimikirjaimista tehty aika hieno tribaalikuva. En tykkää tribaaleista muuten kun kaikilla on niitä mutta mun kaveri tekee tatskoja ja suunnitteli upean pienen tribaalikuvion johon on piilotettu ne kirjaimet :)
tavallaan....koska et sinä heistä eroon pääse (kai) ? tulipa heistä mitä tahansa...heidän tekojaanhan ei tarvitse hyväksyä mutta lapsinasi he pysyvät.
Itse olen ajatellut kanssa jos vaikka viidenkympin villityksenä ottais heistä muistuttavan tatuoinnin,elämänlanka josta jotenkin niissä langoissa olisi heidän etunimen ensimmäinen kirjain:):)
käsivarressa oma alkukirjain ja siinä kolmen lapsen alkukirjaimet lepää. Lapset ovat aina omia ja pysyvät, miehen nimeä en ottaisi (tosin tyttärelläni on sama alkukirjain kun isällään, joten mieskin on "tavallaan" minussa =)
mulla on olkapäässä pojan syntymäaika ja korvan takana etunimen ensimmäinen kirjain :)
Tatskat on nyt joku muotivillitys. Kaikilla pitäisi sellainen olla. Uskomatonta, mutta totta,
Jos vähänkään epäröit tätä asiaa, niin suosittelen, että unohdat koko jutun.
Jos jätät tatskat ottamatta, et ole yhtään sen huonompi ihminen kuin muutkaan.
Ja sitäpaitsi, jos päädyt niiden ottamiseen, niin sitten kannat niitä kuvia koko loppuelämäsi.
No, ei välttämättä näin, mutta on se oma operaationsa sekin sitten, jos jonakin päivänä haluaisit ne poistaa. Ei sekään ihan yksinkertainen juttu ole, sitten kun taas muoti muuttuu.
Ja muoti muuttuu varmasti.
Jonakin päivänä huomaat että sinut luokitellaan tietyn ajanjakson tai aikakauden eläjäksi nimenomaan tatskojen tähden, tyylin se oli sitä 2000-luvun alkua, ehkä 10's aikaa, samaan tapaan kuin nykyaikana katsellaan 50-, 60-, 70-, 80-, 90-lukuja. Huh-huh, millaisia muotivillitykset silloin olivatkaan. Muutamia näistä mainittakoon: minihameet, maksihameet, mahdollisimman suuret pokat päässä, yms. yms. Noista oli kuitenkin aika helppo luopua muodin muuttuessa, toisin kuin tästä nykyaja tatuointivillityksestä.
koska äidin rakkauden PITÄISI olla lapselle varmaa, heittelipä elämä miten tahansa. En tarkoita että äidin tulisi hyväksyä kaikkimitä (rikollinen) lapsi tekee mutta äidin rakkaus tuskin koskaan katoaa. Ota vain! Tuskin koskaan tulet katumaan lapsiasi ja tuskin koskaan kadut merkkiä jonka heistä tatuoit, kertoohan se osaksi sinunkin elämästäsi...
Itse olen ajatellut ottaa joko lasten jalanpohjat tai kädet tai sitten vain nimet johonkin, en ole oikein varma, mutta jonkin varmasti otan, kunhan se oikea kuva vain tulee kohdalle. Lasten isällä on tatuoituna tähtiä niin monta kuin perheessä on jäseniä, tähtien keskellä on esikoisemme nimi, vielä pitäisi tatuoida kuopuksellekkin joku merkki..tähdet ovat siis mieheni, minä ja lapset. Esikoisemme on valinnut mikä tähti on kenenkin tähti. Näin ulospäin kukaan ei siis tajua välttämättä että miksi tähdet ovat mutta mieheni tietää ja tulee tietämään ja muistamaan aina..
on jo tatuointeja. Ei ole mitenkään persoonallista ja hienoa enää, jos koskaan on ollutkaan. Sekö nyt kertoo jotain rakkaudesta kun ottaa merkin ihoonsa? Aika alkukantaista ajattelua!! Mielummin annan lapsilleni esimerkkiä hyvästä kuviottomasta ihosta kuin jostain ambomaan kartasta 8(
mainittakoon vielä että minulla on jo kaksi kuvaa,joita en silloin pahemmin miettinyt ja harkinnut,eikä niillä ole mitään merkitystä, ne on vaan kuvia. Tämä seuraava kuva tarkoittaisikin jotain,siis lapsiani. olen nyt melko varma että otan sen kuvan! ja sinulle,edellä kirjoittanut: kyllähän mä näytän lapsilleni rakkauttani muutenkin, mä nyt vaan tykkään tatuoinneista! semmonen tuli vielä mieleen,että mitä mieltä te ootte siitä, voiko teidän mielestä kuvia olla kellä vaan vai onko ne vaan tietyntyyppisten ihmisten juttuja? esim. minä olen aina ollu tämmönen hiljanen hissukka, ainakin siellä missä on paljon porukkaa tai vieraita ihmisiä. ja moni varmaan ajattelee että "ei kai tolla nyt tatuointeja voi olla,sehän on niin kiltti ja tommonen..." Tulee ihan mieleen kun ala-aste ikäisenä ku opeteltiin röökii polttaa,ja yks jätkä sano että: mitä, poltaks sääkin..? säähän oot aina koulussa niin hiljanen... Aika sekavaa juttua varmaan mutta kommentoikaa pliis!! kiitos.
minä aijon ainaki mennä ottamaan isot tatuoinnit kylkiin ja mahaan peittämään raskaus arpia