Jouduin viemään piikille n. 2½ vuotiaan talvikko-herran. Sillä oli jo monia kuukausia ollut kasvaimia mahassa. Ne kasvoi kokoajan isommiksi ja niitä oli muutamia. Hamsteri ei pahemmin laihtunut ja juoksenteli juoksupyörässä, mutta ajattelin, että sen on parempi päästä autuaamille maille. Mulla ei edes ollut sille hirveeti aikaa opintojen takia ja aattelin, etten välttämättä huomaa, jos se kärsii kamalasti. Nuo pienet eläimet kun ei näytä, kuinka sairaita ne todellisuudessa ovatkaan.
Eläimen lopetuspäätös on vaikea ja toivon, että tein oikean ratkaisun. Ystäväni lopetti samalla rottansa, jolla oli suuri kasvain vatsassa. Ystäväni pystyi pitelemään lemmikkiään kun nukutuspiikki annettiin. Minä en pystynyt. Tuntui hirveältä, kun olisi pitänyt katsoa, kun tuo pikkuinen tuhina olisi ottanut viimeisen henkäyksensä. Ennen varsinaista lopetuspiikkiä annetaan siis nukutuspiikki. Katsoin pikkuista, kun se oli saanut nukutusaineen ja silloin sen niin vilkkaat jalat väsyivät ja silmät painuivat kiinni. Siinä vaiheessa oli pakko päästä ulos. En pystynyt katsomaan. Ja parempi niin. Hetken päästä se oli ohi ja lähdimme viemään pikkuisia viimeiselle matkalle. Siellä minun pieni tuhina nukkuu takapihalla. Jonkun ristin vielä sille kyhään, kiitokseksi näistä vuosista.
Enpä edes tiedä, miksi tämän kirjoitin tänne. Tuntuu hassulta kun itkettää tuon pikkuisen takia, vaikka olen 20-vuotias. Vaikka ei kai se ikää katso, jos pitää eläimistä näin kovasti. No, kiitos kun jaksoit lukea.
Eläimen lopetuspäätös on vaikea ja toivon, että tein oikean ratkaisun. Ystäväni lopetti samalla rottansa, jolla oli suuri kasvain vatsassa. Ystäväni pystyi pitelemään lemmikkiään kun nukutuspiikki annettiin. Minä en pystynyt. Tuntui hirveältä, kun olisi pitänyt katsoa, kun tuo pikkuinen tuhina olisi ottanut viimeisen henkäyksensä. Ennen varsinaista lopetuspiikkiä annetaan siis nukutuspiikki. Katsoin pikkuista, kun se oli saanut nukutusaineen ja silloin sen niin vilkkaat jalat väsyivät ja silmät painuivat kiinni. Siinä vaiheessa oli pakko päästä ulos. En pystynyt katsomaan. Ja parempi niin. Hetken päästä se oli ohi ja lähdimme viemään pikkuisia viimeiselle matkalle. Siellä minun pieni tuhina nukkuu takapihalla. Jonkun ristin vielä sille kyhään, kiitokseksi näistä vuosista.
Enpä edes tiedä, miksi tämän kirjoitin tänne. Tuntuu hassulta kun itkettää tuon pikkuisen takia, vaikka olen 20-vuotias. Vaikka ei kai se ikää katso, jos pitää eläimistä näin kovasti. No, kiitos kun jaksoit lukea.
Vastaukset 3
Vanhimmat
..Sinulle! Meillä oli sama tilanne maaliskuussa, kun yli kolmivuotias syyrialaisvaari
Vili kuoli. Tosin hän ei kerinnyt eläinlääkärille, vaan nukkui pois häkissään.
Silti suru oli iso, vaikka minä olen jo 32vee! Surua helpotti kun hankimme
uuden mussukan, pian kolmikuisen Nokin. Noki on syyrialainen hänkin, soopelin
värinen. Kesäkuussa Noki saa uutta ihmeteltävää, sillä perheeseemme tulee
pieni westie-vauva. Elämä jatkuu, mutta Vili elää edelleen muistoissamme
ja joskus lapset aina tirauttavt pienen kyyneleen, kun muistelevat aina
niin lunkin Vilin touhuja.
Näin Kissantappovideokohun aikana on ihana lukea viestejä, jossa joku aidosti
suree pienen,monen mielestä jopa mitättömän eläimen kuolemaa.
Jokainen elämä on arvokas.
Meidän Jimi Taika Hamsteri kuoli myös, piti viedä piikille.
Minä itkin koko illan niin, etten muista itkeneeni. Mieheni, joka tuon urhean hamsterimme vei lääkärille, oli itkenyt koko ajomatkan myös. Ja 25 vuotta on sitä ikää... Miten kovasti nämä pienet ystävämme voivatkaan meitä koskettaa, ei se mitään huuhaata ole. Nämä on tälläisiä asioita mitä suurin osa ihmisistä ei koskaan voi ymmärtää, mutta pienen eläimen pyytteetön luottamus ja läsnäolo on jotakin niin suurta, että sitä todella jää kaipaamaan.
minulta itseltänikin kuoli yli 3v kiinankääpiö! hän oli ollut jo jonkunaikaa ihan höperö sai kohtauksia ym. olimme jo viemässä tätä nukutettavaksi mutta emme vieneet. hän vaipui ikuiseen uneen pian. takapihalla on hänen hautansa. nyt minulla on veäjänkääpiö, vaikka itkettääkin aina kun mietin hamsua!