siis oikeesti... mun isäni on ollu alkoholisti koko mun ikäni ajan... oon joutunut kestään sitä koko elämäni ajan... Mun isäni ajatusmaailma on täysin viallinen ja sekasin. Isä on ihan sairas. Se käskee mua tekeen koko ajan kaikkee mitä en halua tehdä, se haluaa että mä liittyisin hirviseuraan, vaikka en koskaan ikinä oo halunnu mitään sellasta harrastaa. Se siis oikein pakottaa mua siihen. Olenhan hänen "lempilapsi". Niin siin meillä on 5 lasta. Olen nuorin heistä. Joten minun pitäisi tietenkin tehdä asioita josta isä tykkää. Minun pitäisi katsella hänen suuria ampumakilpailusta saatuja palkintoja. Hän puhuu aina siitä kuinka paljon hän on saanut aikaan asioita elämässä. Kuinka paljon hän on tehnyt töitä ja kuinka "kova" hän on ollut. Hän sanoo aina että ketään muu ei pystyisi siihen.
Hän aina tulee kännissä jäkättään minulle että minun pitäisi kuntoilla ja treenata että minusta kasvaa "kova" ihminen niinkuin hänestä. Minun pitäisi olla samanlainen kuin isäni. En ikinä voisi kuvitellakaan että minä olisin jotain isäni kaltaista. Minä oikeastaan vihaan isääni. Vihaan kuinka hän ryyppää ja ryyppää. Hän raivoaa äidille ihan pikkuasioista. Hän raivoaa lapsillekin ihan pikkuasioista joskus kun hän on kännissä. Toisinaan hän ei pysy edes pystyssä jolloin äiti on aina huolissaan että iskä kaatuu ja lyö päänsä johonkin...
Koko perhe on siis kärsinyt tästä niin kauan kuin perhe on ollut olemassa. Kuinka joku ihminen voi olla noin typerä? Hän ei välitä tippaakaan että on raunioittanut perheemme. Äiti ei todellakaan enää oikeasti rakasta isää, se on varma asia. Vaan miten voisikaan erota alkohlisti isästä, joka uhkaa tappaa meidät jos lähdemme. Tai sitten hän uhkaa tappaa itsensä. Se on hirveän ahdistavaa. Jos vaikka raivoan jotain tai teen jotain mistä itse tykkään, yhtäkkiä olen aiheuttanut hirveän hermoromahduksen isälleni ja kaikki on yhtäkkiä hänen syytään ja hän alkaa uhata tappaan itsensä. Se on hienovaraista syyttelyä. Hän tuppaa syyn minun niskaani, että minussa on jotain vikaa, ja siksi hän aikoo tappaa itsensä. Kamalinta tässä on, että koko sotku tuntuu vaan menevän enemmän solmuun vuosi vuodelta.
Kaikista oudointa on se, että isä tuntuu ihan erilaiselta ihmiseltä kun hän ei ole kännissä. Silloin hän on ihan ok. Tosin ei hän koskaan välitä mistään muusta kuin rahasta. Pihikin hän on kuin mikä. Joskus hän kyllä ostaa minulle kalliitakin tavaroita, joita hän voi sitten käyttää itsensä puolustamiseen. "Olen antanut sinulle sitä ja tätä, olen tosi antava ihminen, aina ollut hyvä tyyppi" Jotakin tuon tapaista se tuppaa olemaan.
En tiedä miten tästä voisi selvitä. Olen kuin vankilassa. AAARGHH!!! Tahdon pois!!! toisinaan oikeastaan toivon, että isä kuolisi pois tai lähtisi pois. Mutta sitten aina kun hän on selvinpäin ei enää oikeen pysty niin sanotusti syyttämään häntä mistään. ARGH. Minä haluan pois tästä sirkuksesta ennen kuin minusta tulee samanlainen!!! NOOOOOO!!!
Hän aina tulee kännissä jäkättään minulle että minun pitäisi kuntoilla ja treenata että minusta kasvaa "kova" ihminen niinkuin hänestä. Minun pitäisi olla samanlainen kuin isäni. En ikinä voisi kuvitellakaan että minä olisin jotain isäni kaltaista. Minä oikeastaan vihaan isääni. Vihaan kuinka hän ryyppää ja ryyppää. Hän raivoaa äidille ihan pikkuasioista. Hän raivoaa lapsillekin ihan pikkuasioista joskus kun hän on kännissä. Toisinaan hän ei pysy edes pystyssä jolloin äiti on aina huolissaan että iskä kaatuu ja lyö päänsä johonkin...
Koko perhe on siis kärsinyt tästä niin kauan kuin perhe on ollut olemassa. Kuinka joku ihminen voi olla noin typerä? Hän ei välitä tippaakaan että on raunioittanut perheemme. Äiti ei todellakaan enää oikeasti rakasta isää, se on varma asia. Vaan miten voisikaan erota alkohlisti isästä, joka uhkaa tappaa meidät jos lähdemme. Tai sitten hän uhkaa tappaa itsensä. Se on hirveän ahdistavaa. Jos vaikka raivoan jotain tai teen jotain mistä itse tykkään, yhtäkkiä olen aiheuttanut hirveän hermoromahduksen isälleni ja kaikki on yhtäkkiä hänen syytään ja hän alkaa uhata tappaan itsensä. Se on hienovaraista syyttelyä. Hän tuppaa syyn minun niskaani, että minussa on jotain vikaa, ja siksi hän aikoo tappaa itsensä. Kamalinta tässä on, että koko sotku tuntuu vaan menevän enemmän solmuun vuosi vuodelta.
Kaikista oudointa on se, että isä tuntuu ihan erilaiselta ihmiseltä kun hän ei ole kännissä. Silloin hän on ihan ok. Tosin ei hän koskaan välitä mistään muusta kuin rahasta. Pihikin hän on kuin mikä. Joskus hän kyllä ostaa minulle kalliitakin tavaroita, joita hän voi sitten käyttää itsensä puolustamiseen. "Olen antanut sinulle sitä ja tätä, olen tosi antava ihminen, aina ollut hyvä tyyppi" Jotakin tuon tapaista se tuppaa olemaan.
En tiedä miten tästä voisi selvitä. Olen kuin vankilassa. AAARGHH!!! Tahdon pois!!! toisinaan oikeastaan toivon, että isä kuolisi pois tai lähtisi pois. Mutta sitten aina kun hän on selvinpäin ei enää oikeen pysty niin sanotusti syyttämään häntä mistään. ARGH. Minä haluan pois tästä sirkuksesta ennen kuin minusta tulee samanlainen!!! NOOOOOO!!!
Vastaukset 5
Vanhimmat
Toi on muuten paska tilanne. Tiedän itse, kuinka yksi narsistinen alkoholisti voi saada koko perheen elämän päin vittua. Joko isäsi lopettaa juomisen, tai äitisi ottaa eron hänestä ja lähdette pois. Ei yksi ihminen voi pilata muiden elämää. Jos homma jatkuu tuolla tavalla, te olette niitä, jotka joutuvat kärsimään. Teidän pitäisi yrittää puhua hänen kanssaan vakavasti siitä, mikä on homman nimi, eli joko, tai. Noilla tappopuheilla hän pitää teitä otteessaan. Tiedä sitten, kuinka valmis hän olisi tekemään mitään. Tuo syyllistäminen on perseestä. Mielestäni isäsi olisi syytä saada jonkinlaiselle nuppinikkarille, tai jotain. Jotain teidän nyt kumminkin tarvitsisi tehdä, ennenkuin hajoatte kokonaan. Teidän pitäisi ainakin puhua tuosta tilanteestanne jonkinlaiselle asiantuntijalle ja kuunnella hänen mielipiteensä, ja katsoa mitä sitten voisi tapahtua. Uskon, että äitisikin tarvitsisi jonkinlaista tukea ja neuvoa tuollaisessa prosessissa, jos on ikäänkuin umpikujassa, eikä tiedä mitä tehdä. Luulisi, että hän olisi ottanut eronkin jo, jos asiat olisivat helpommalla tolalla.
Mutta ei mitään niin huonoa ettei jotain hyvääkin. Onhan siinä esimerkki minkälainen et itse olisi omille lapsillesi. Sairashan se on ja tarvitsisi kipeästi apua. En tiedä olisiko siitä apua kun seuraavan itsemurhauhkauksen yhteydessä rasvaisit köyden ja sanoisit, tässäpä on minä autan.
Luultavasti pitää vain niillä uhkauksilla teitä pinteessä.
Niin ja isä ei pidä koskaan itseään yhtään sairaana. Hän ajattelee olevansa ihan hyvä kaikessa ja ajattelee, että hän ei koskaan tee mitään väärää. Itse asiassa hän aina pitää MINUA sairaana. "Mielisairaalassa nähdään"
Minä en voi käydä metsässäkään rauhassa vaan iskä stalkkaa mua sinnekkin ja nyt se sanoo etten saisi käydä siellä, vaikka tarvin kovasti omaa rauhaa! Mikä vittu ooikeestii on?
Ja sitten sitä loputonta jäkätystä "hanki kavereita" ja "hanki joku tyttö" tai jotain vastaavaa. Kyllähän mulla on muutama kaveri mut ei ne meillä paljoo käy, ENKÄ EDES HALUA ETTÄ HE KÄVISIVÄT KOKO AJAN MEILlÄ! En tiedä mistä johtuu että olen tälläinen erakko...
joo, tiedän saman tunteen, mikä sulla on nyt. pelkkää riitaa, juomista, valehtelua ja vihaa koko mun ikäni ajan (oon 16 nyt).
kyllä tuntuu, että kukaan ei välitä, kavereitakaan ei kiinnosta, ne on niin tottunu siihen jo.. tai jotain.. tai siis jos sanon et taas on porukat kännäämässä, ne nauraa tilanteelle. Ei ne vaan tajua miten paha mun on olla. mäkin kyllä tunnen olevani jonkin sortin erakko, ihan tosissaan. tuntuu et kukaan kavereista ei välitä, mitä ajattelen tai onks mulla kaikki hyvin. johtunee lienee siitä, että heillä on kaikki hyvin, heillä on perhe.
On menny ihan hirveäksi meilläkin tämä touhu, koulunkäyntini peruskoulussa kärsi ja pahasti, samoin oma mieli, luulin itseäni jo mielisairaaksi, kun tulin sanoneeksi että "mä tapan sitten itseni". siitä on kuitenkin nyt parisen vuotta jo, mutta ei unohdu mielestä. Siitä asti olen tätäkin helpotusta elämälleni miettinyt. kun ei tästä pois muutenkaan voi paeta, tai siltä se ainakin tuntuu.
mene terveydenhoitajan luo tai kaupungintalolle sosiaalitoimistoon kertomaan tilanteesi. Itse olen väkivaltaisesta alko- perheestä, minä tein niin. Se pelottaa, mutta on elämän paras päätös. Pysy vahvana ja hae apua. Vanhempien ongelmat ei ole sinun syytä, eikä sinun tarvitse kärsiä niistä.