Olen tosiaan hukassa itseni kanssa, sillä en tiedä olenko bi, hetero, homo vai mikä? Ainahan sanotaan, että asia ratkeaa ajan kanssa ja puhumalla. Mutta olen vatvonut tätä asiaa monta vuotta oman pääni sisällä tulematta minkäänlaiseen yhteisymmärrykseeni itseni kanssa. Enkä voi tosiaan puhua kenellekään lähipiirissäni asiasta, koska minua ei otettaisi vakavasti.
Mitä todella kaipaan on puhujaa ja kuuntelijaa sekä että joku auttaisi minua ymmärtämään. Ehkä on helpompaa jos pohjustan tilannetta.
Olen harrastanut seksuaalisia kokeiluja vain tyttöjen kanssa. En koe, että niissä olisi ollut mitenkään tunteita tai mitään pelissä vaan se on lähinnä ollut pelkkää omien rajojen kokeilua ja itsensä etsimistä. Muutama tyttö on kuitenkin minulle tunnustanut, että on pitänyt minusta, mutta en ole tuntenut mitään mielenkiintoa tai ylipäätään mitään heitä kohtaan.
Olin kuitenkin todella pitkään ihastanut ja rakastunut parhaaseen kaveriini, joka on seurustellut poikien sekä tytön kanssa. Tunsin häneen syvästi vetoa ja olin aina hänen tukena. Olimme hyvin läheisiä muutenkin. Hänen kumppaninsa eivät kuitenkaan sietää läheistä ystävyyssuhdettamme, joten jouduin aina pohjimmaiselle sijalle sen myötä. Hyväksyin nöyrästi aina paikkani, kunnes lopulta myönsin pitkän ajan jälkeen rakastavani häntä. Sain tietenkin heti rukkaset, jonka jälkeen ystävyytemme on muutenkin rakoillut. Silti kaikesta huolimatta en ole voinut kuitenkaan unohtaa tunteitani häntä kohtaan, jotka olivat niin syvällä minussa. Ehkä nyt pikku hiljaa olen alkanut päästää irti, koska olen huomannut kuinka törkeästi ja vailla mitään ihmisarvoa hän minua kohtelee. Koen, että tunteeni olivat hänelle tosiaan pelkkä leikinasia.
En ole tuntenut minkäänlaista vetoa poikiin, mutta en ole koskaan sulkenut pois sitä mahdollisuutta ettenkö voisi olla vastakkaisen sukupuolen kanssa. Lähipiirini on koostunut pääasiallisesti tytöistä enkä ole ollut missään tekemisissä poikien kanssa. Olen nähnyt, kuinka kavereillani vaihtuu usein poikaystävä toisensa jälkeen ja olen kokenut usein, etten koskaan halua joutua samanlaiseen tilanteeseen.
Oma perheeni tuomitsee jyrkästi homot ja lesbot. Äitini on sanonut minulle ettei kotiin ole enää mitään asiaa, jos alan seurustella tytön kanssa. Joten keskusteluni mahdollisuudet ovat olemattomat.
Nykyään yksi poika on ihastunut minuun, mutta en oikein tiedä mitä tuntea häntä kohtaan tai kuinka olla. Lähinnä koen, että sukupuolella ole välillä vaan väliä on sillä, minkälainen ihminen itse oikeasti on. En silti koe löytäväni sitä kultaista keskitietä, mutta tämä tunteiden sekamelska hallitsee niin isoa osaa elämästäni, että haluaisin edes jonkinlaisen selkeyden kuin miettiä yksin päätäni puhki.
Mitä todella kaipaan on puhujaa ja kuuntelijaa sekä että joku auttaisi minua ymmärtämään. Ehkä on helpompaa jos pohjustan tilannetta.
Olen harrastanut seksuaalisia kokeiluja vain tyttöjen kanssa. En koe, että niissä olisi ollut mitenkään tunteita tai mitään pelissä vaan se on lähinnä ollut pelkkää omien rajojen kokeilua ja itsensä etsimistä. Muutama tyttö on kuitenkin minulle tunnustanut, että on pitänyt minusta, mutta en ole tuntenut mitään mielenkiintoa tai ylipäätään mitään heitä kohtaan.
Olin kuitenkin todella pitkään ihastanut ja rakastunut parhaaseen kaveriini, joka on seurustellut poikien sekä tytön kanssa. Tunsin häneen syvästi vetoa ja olin aina hänen tukena. Olimme hyvin läheisiä muutenkin. Hänen kumppaninsa eivät kuitenkaan sietää läheistä ystävyyssuhdettamme, joten jouduin aina pohjimmaiselle sijalle sen myötä. Hyväksyin nöyrästi aina paikkani, kunnes lopulta myönsin pitkän ajan jälkeen rakastavani häntä. Sain tietenkin heti rukkaset, jonka jälkeen ystävyytemme on muutenkin rakoillut. Silti kaikesta huolimatta en ole voinut kuitenkaan unohtaa tunteitani häntä kohtaan, jotka olivat niin syvällä minussa. Ehkä nyt pikku hiljaa olen alkanut päästää irti, koska olen huomannut kuinka törkeästi ja vailla mitään ihmisarvoa hän minua kohtelee. Koen, että tunteeni olivat hänelle tosiaan pelkkä leikinasia.
En ole tuntenut minkäänlaista vetoa poikiin, mutta en ole koskaan sulkenut pois sitä mahdollisuutta ettenkö voisi olla vastakkaisen sukupuolen kanssa. Lähipiirini on koostunut pääasiallisesti tytöistä enkä ole ollut missään tekemisissä poikien kanssa. Olen nähnyt, kuinka kavereillani vaihtuu usein poikaystävä toisensa jälkeen ja olen kokenut usein, etten koskaan halua joutua samanlaiseen tilanteeseen.
Oma perheeni tuomitsee jyrkästi homot ja lesbot. Äitini on sanonut minulle ettei kotiin ole enää mitään asiaa, jos alan seurustella tytön kanssa. Joten keskusteluni mahdollisuudet ovat olemattomat.
Nykyään yksi poika on ihastunut minuun, mutta en oikein tiedä mitä tuntea häntä kohtaan tai kuinka olla. Lähinnä koen, että sukupuolella ole välillä vaan väliä on sillä, minkälainen ihminen itse oikeasti on. En silti koe löytäväni sitä kultaista keskitietä, mutta tämä tunteiden sekamelska hallitsee niin isoa osaa elämästäni, että haluaisin edes jonkinlaisen selkeyden kuin miettiä yksin päätäni puhki.
Vastaukset 2
Vanhimmat
sä sanoit leikkinees tyttöjen kanssa aikasemmin ilman mitään tunteita niitä kohti,nyt sä saat maistaa omaa lääkettäs,sun n himoitsttsemas nainen ei susta välitä,miltä tuntuu,leiki nyt.
En näe asiaa samalla tavalla, koska se oli puhtaasti kokeilua sekä heiltä että minulta. Ne muutamat tytöt, jotka ovat olleet ihastuneet ovat eri ihmisiä kuin ne joiden kanssa kokeilin.