Tuli ensin ilmeisesti väärään paikkaan, kopioin siis tänne, jos saisin jotai mielipiteitä, miten tästä nyt eteenpäin..
Olemme eronneet reilu kaksi vuotta sitten. Ensimmäisen 8kk erosta lapset olivat pääsääntöisesti minulla, isällä töiden niin salliessa. Olin opiskelija ja samanaikaisesti tein töitä. Eron aikaan sovimme että toistaiseksi en ota elatusapua vastaan: minä halusin erota ja exäni otti asian melko raskaasti. Lisäksi katsoin että koska hänen nimissään olevat pari pientä luottoa/lainaa jäävät hänen maksettavakseen, vaikka rahat oli yhdessä "tuhlattu", minä "kuittaisin" omaa osuuttani sillä että en ota elatusmaksuja vastaan. Reilua. Mies jäi yhdessä ostettuun omakotitaloon, huonekaluista vein ainostaan sohvat ja pöydän. Itse hankin uuteen kotiini sängyt lapsille, itselle ja kaiken muun tarvittavan.
Oikeusaputoimistossa suoritettiin avioliiton ositus, vai mikä se oikalta nimeltään onkaan, ja asianajaja siellä kammoksui tätä etten ota elareita. Musta se oli silloin kuitenkin reilua, kilttiä ja olinhan minäkin töissä.
Alle vuoden sisällä erosta, exäni luokse muutti hänen uusi naisystävänsä, töissäkäyvä ihminen hänkin. Kysyin josko voisimme ajatella että exä alkaisi maksamaan jotai pientä elatusta, minulla oli opiskelut siinä vaiheessa että opinnäytetyon aloittaminen olisi ollut ajankohtaista ja olisi syönyt melkolailla minun työ-aikaani. Ei sopinut. Olin kuulemma lupanut olla ottamatta elareita ja hän ei maksa penniäkään. Noh, muutaman kuukauden sisällä lopetin opiskelut kesken, koska toimeentulo oli hankalaa ja lisää töitä oli tarjolla. Samaan aikaan kun aloin tekemään 3 vuorotyötä, sovimme että lapset alkavat olemaan molemmilla vanhemmillaan vuoroviikoin. Tätä jatkui vuoden verran. En saanut elatusapua, isä tienasi omassa työssään noin 500 euroa enemmän kuin minä, mutta asia oli ok, tulin toimeen ja lapset tykkäsivät vuoroviikkosysteemistä tosi paljon. Sitten kävi niin että jouduin irtisanoutumaan työstäni ja jouduin soskun luukulle. Siellä vaadittiin ehdottomasti että haen elatustuen, koska se kuuluu minulle. Koska se lasketaan tuloksi enivei, otin sitä tai en. Niinpä soitin exälleni että tälläistä pitäisi alkaa tekemään. Kävimme lastenvalvojalla ja hän laski miehen maksettavaksi vajaan 230e yhteensä/kk. Laskussa oli huomioitu isän pitävän lapsia luonaan 15 vrk/kk. Lisäksi saan reilun 50 euroa kelalta. No, miehen mielestä tämä on kohtuutonta. samaanaikaan pääsin kahdeksi kuukaudeksi töihin ja sanoin exälle että nyt en tarvitse elatusta. Sitten määräaikainen työ loppui ja ehdotin exälleni että hän maksaisi minulle 100e kkssa yhteensä. Että se auttaisi minua nyt työttömänä, en halua olla mulkku, tiedän että hänellä on muitakin kuluja/kk kuin vain asumiskustannukset, ja tiedän että sosku ei laskelmissaan niitä muita hyväksy. Ei käy. Senttiäkään hän ei aio minulle maksaa. Hän haluaa toisen lapsen kirjat itselleen jolloin hänen mielestään ei ole velvollinen maksamaan sitten mitään, saa itselleen toisen lapsilisät jne. Kysyin tästä, hän joutuisi enivei maksamaan minulle elatusapua siitä toisesta lapsesta joka asuisi kirjoilla minun kanssani.
Nyt tilanne on se että olen kelalta hakenut isän osaa maksettavaksi YHDELTÄ kuukaudelta. En kaikilta kolmelta mitä olisin voinut hakea: en halua isää kuseen ulosoton kanssa! Mutta haluan että tämä tilanne olisi edes hieman reilumpi! Minä saan tällä hetkellä käteen 570e kk työttömyyspäivärahaa. Isä asumismenojen jälkeen 1300e. Hänen avokkinsa tekee keikkatyötä ja on liiton päivärahoilla.
Lisäksi: minä suostuin siihen että esikoisemme aloitti esikoulun nyt syksyllä miehen läheisessä koulussa ja olen itsekin etsiskellyt asuntoa sieltä puolelta kaupunkia, että pojan ja tytön olisi helpompi kulkea tulevaisuudessa samassa koulussa molempien vanhempien luota. Joka päivä kuljetan poikaa eskariin yhteensä 12 kilometrin matkan. Bemsakustannukseni ovat nousseet melkein puolella, autoa muuten tarvitsen nykyään melko vähän koska en ole enää työssä. Näistä bensakustannuksista kun puhuin exälle hän totesi: sinähän olet lähivanhempi, olisit voinut laittaa pojan mihin tahansa eskariin. Yhtäkkiä se ei enää ollutkaan heidän ehdotuksensa ja heidän toiveensa!!??
Ennen muinoin ostimme yhdessä muksuille tarvittavat ulkoilukuteet, luistimet jne. Nyt viikko sitten poika tuli minun luokseni tuulihousuissa. Täällä pohjoisessa on jo lunta ja pakkasta. Soitin exälle ja kysyin josko voisivat tuoda toppahousut, ne oli viime keväänä jäänyt hänen luokseen. Ei onnistu kuulemma ku ei ole ku uudet eskaria varten ostetut housut ja takki. Nyt siis on isän ja äidin-vaatteetkin. Tässä tuskailin mistä rahaa ja sain lainattua sen verran että sain pojalle puvun... kengät on vielä ostamatta, varmasti en tule niitä exältä kysymään... katsotaan tuleeko poika viikon päästä takaisin tänne nuilla syysmaihareilla taas... :/
Olemme eronneet reilu kaksi vuotta sitten. Ensimmäisen 8kk erosta lapset olivat pääsääntöisesti minulla, isällä töiden niin salliessa. Olin opiskelija ja samanaikaisesti tein töitä. Eron aikaan sovimme että toistaiseksi en ota elatusapua vastaan: minä halusin erota ja exäni otti asian melko raskaasti. Lisäksi katsoin että koska hänen nimissään olevat pari pientä luottoa/lainaa jäävät hänen maksettavakseen, vaikka rahat oli yhdessä "tuhlattu", minä "kuittaisin" omaa osuuttani sillä että en ota elatusmaksuja vastaan. Reilua. Mies jäi yhdessä ostettuun omakotitaloon, huonekaluista vein ainostaan sohvat ja pöydän. Itse hankin uuteen kotiini sängyt lapsille, itselle ja kaiken muun tarvittavan.
Oikeusaputoimistossa suoritettiin avioliiton ositus, vai mikä se oikalta nimeltään onkaan, ja asianajaja siellä kammoksui tätä etten ota elareita. Musta se oli silloin kuitenkin reilua, kilttiä ja olinhan minäkin töissä.
Alle vuoden sisällä erosta, exäni luokse muutti hänen uusi naisystävänsä, töissäkäyvä ihminen hänkin. Kysyin josko voisimme ajatella että exä alkaisi maksamaan jotai pientä elatusta, minulla oli opiskelut siinä vaiheessa että opinnäytetyon aloittaminen olisi ollut ajankohtaista ja olisi syönyt melkolailla minun työ-aikaani. Ei sopinut. Olin kuulemma lupanut olla ottamatta elareita ja hän ei maksa penniäkään. Noh, muutaman kuukauden sisällä lopetin opiskelut kesken, koska toimeentulo oli hankalaa ja lisää töitä oli tarjolla. Samaan aikaan kun aloin tekemään 3 vuorotyötä, sovimme että lapset alkavat olemaan molemmilla vanhemmillaan vuoroviikoin. Tätä jatkui vuoden verran. En saanut elatusapua, isä tienasi omassa työssään noin 500 euroa enemmän kuin minä, mutta asia oli ok, tulin toimeen ja lapset tykkäsivät vuoroviikkosysteemistä tosi paljon. Sitten kävi niin että jouduin irtisanoutumaan työstäni ja jouduin soskun luukulle. Siellä vaadittiin ehdottomasti että haen elatustuen, koska se kuuluu minulle. Koska se lasketaan tuloksi enivei, otin sitä tai en. Niinpä soitin exälleni että tälläistä pitäisi alkaa tekemään. Kävimme lastenvalvojalla ja hän laski miehen maksettavaksi vajaan 230e yhteensä/kk. Laskussa oli huomioitu isän pitävän lapsia luonaan 15 vrk/kk. Lisäksi saan reilun 50 euroa kelalta. No, miehen mielestä tämä on kohtuutonta. samaanaikaan pääsin kahdeksi kuukaudeksi töihin ja sanoin exälle että nyt en tarvitse elatusta. Sitten määräaikainen työ loppui ja ehdotin exälleni että hän maksaisi minulle 100e kkssa yhteensä. Että se auttaisi minua nyt työttömänä, en halua olla mulkku, tiedän että hänellä on muitakin kuluja/kk kuin vain asumiskustannukset, ja tiedän että sosku ei laskelmissaan niitä muita hyväksy. Ei käy. Senttiäkään hän ei aio minulle maksaa. Hän haluaa toisen lapsen kirjat itselleen jolloin hänen mielestään ei ole velvollinen maksamaan sitten mitään, saa itselleen toisen lapsilisät jne. Kysyin tästä, hän joutuisi enivei maksamaan minulle elatusapua siitä toisesta lapsesta joka asuisi kirjoilla minun kanssani.
Nyt tilanne on se että olen kelalta hakenut isän osaa maksettavaksi YHDELTÄ kuukaudelta. En kaikilta kolmelta mitä olisin voinut hakea: en halua isää kuseen ulosoton kanssa! Mutta haluan että tämä tilanne olisi edes hieman reilumpi! Minä saan tällä hetkellä käteen 570e kk työttömyyspäivärahaa. Isä asumismenojen jälkeen 1300e. Hänen avokkinsa tekee keikkatyötä ja on liiton päivärahoilla.
Lisäksi: minä suostuin siihen että esikoisemme aloitti esikoulun nyt syksyllä miehen läheisessä koulussa ja olen itsekin etsiskellyt asuntoa sieltä puolelta kaupunkia, että pojan ja tytön olisi helpompi kulkea tulevaisuudessa samassa koulussa molempien vanhempien luota. Joka päivä kuljetan poikaa eskariin yhteensä 12 kilometrin matkan. Bemsakustannukseni ovat nousseet melkein puolella, autoa muuten tarvitsen nykyään melko vähän koska en ole enää työssä. Näistä bensakustannuksista kun puhuin exälle hän totesi: sinähän olet lähivanhempi, olisit voinut laittaa pojan mihin tahansa eskariin. Yhtäkkiä se ei enää ollutkaan heidän ehdotuksensa ja heidän toiveensa!!??
Ennen muinoin ostimme yhdessä muksuille tarvittavat ulkoilukuteet, luistimet jne. Nyt viikko sitten poika tuli minun luokseni tuulihousuissa. Täällä pohjoisessa on jo lunta ja pakkasta. Soitin exälle ja kysyin josko voisivat tuoda toppahousut, ne oli viime keväänä jäänyt hänen luokseen. Ei onnistu kuulemma ku ei ole ku uudet eskaria varten ostetut housut ja takki. Nyt siis on isän ja äidin-vaatteetkin. Tässä tuskailin mistä rahaa ja sain lainattua sen verran että sain pojalle puvun... kengät on vielä ostamatta, varmasti en tule niitä exältä kysymään... katsotaan tuleeko poika viikon päästä takaisin tänne nuilla syysmaihareilla taas... :/
Vastaukset 3
Vanhimmat
Tilanne on mennyt ihan mahdottomaksi, ex ei ajattele lapsia, sitä kuinka mulla ei nyt ole varaa ostaa niille sukkahousuja, hedelmia, lelun lelua. Hän ajattelee sitä katkeruutta kun minä lähdin. "sinä jätit minut niin kuseen silloin...." Enkö ole kahden vuoden ja neljän kuukauden aikana jo aikalailla oman osuuteni maksanut lainoista kun en ottanut elareita??? lainat olivat yhteensä kutakuinkin 10000. Toinen autolaina ja autokin jäi kyllä exälle erossa...
Ja nyt. Exän sanojen mukaan: ensimmäinen perintä kun hänelle tulee kelalta että olen sieltä hakenut elatustuen, hän ei ota lapsia luokseen kuin joka toinen viikonloppu (katsotaan miten sinun pää kestää olla niiden kanssa 2 viikkoa putkella, hänen sanojaan) ja hän lähtee hakemaan huoltajuutta molemmista.
Että näin...
Ennen pystyimme sopimaan kaikesta, viikkoja pystyttiin pidentämään/lyhentämään jos exä tahtoi mökkeillä, käydä reissussa muksujen kanssa, jos minulla oli hautajaiset tai äitini tahtoi pitää vapaapäivänään lapsia pari yötä (mummo asuu toisessa kaupungissa) Nyt mikään ei ole sovittavissa. Välit ovat mahdottomat, lapset alkavat kärsimään... Poika kysyi minulta uuden toppapuvun kun sai täällä nyt viikolla että saako tämän puvun viedä isin luokse??! Herranjumala... :(
tyhmyyttäso ettet ole elareita pyytänyt,sinun lapsellasi kun niihin oikeus. mene nyt hyvä ihminen tekemään asianmukaiset paperit!! Eksäsi ei tarvitse niihin suostua mutta vie sitten oikeuteen että saat sen ,mikä lapselle kuuluukin!
Käsittämätöntä.
Asianmukaiset paperit on tehty tämän vuoden syyskuussa. Isä ei siltikään aio maksaa penniäkään. Allekirjoitti vain sopimuksen auktoriteettien niin vaatiessa.
Ja ennen tätä työttömyyttä en ole mielestäni TARVINNUT elareita, tiedän et ne lapsille olisi kuuluneet alusta saakka, ja voit uskoa että mielelläni tämän taistelun olisin käynyt silloin jo kaksi vuotta sitten heti eron tapahtuessa.
Tyhmyyttä tai ei, tämä on tilanne nyt kun minä yritin olla reilu. Se ei kannata.