HYVÄÄ ISÄNPÄIVÄÄ!

Erittäin hyviä ohjeita Sinä kirjoitit Suomen ylitasa-arvoisille naisille. Miehen pitää saada tuntea olevansa tasa-arvoinen mies ja isä edes yhtenä päivänä vuodessa, ja esittämilläsi konsteilla se onnistuu hyvin.

on ollut kuolleena jo pian 16 vuotta. Mieheni ei ole isäni.

Anceli kirjoitti:

on ollut kuolleena jo pian 16 vuotta. Mieheni ei ole isäni.

Mun mies on lapseni isä sentään:)

muuan äiti kirjoitti:

Mun mies on lapseni isä sentään:)

mutta eipä tuo kirjoitus johon vastasin, ihan asilallinen ollut. Oliko sinusta?

sulla vaikeaa, voi, voi.

:(((((( kirjoitti:

sulla vaikeaa, voi, voi.

On olemassa joulupukki ja joulupukin muori. Mistä ihmeestä niitä tonttuja oikein tulee?


=DW=

Kyllä yhden lapsen hedelmöitykseen tarvitaan vain yksi isä. Ei yhdelle lapselle voi olla kuin yksi isä.
Jotain outoa on jos on useampi? D

on niin outo kirjain suomenkielessä. Äidinpäivä ei kuullosta luonnolliselta ääneen lausuttaessa.

Outoa on. kirjoitti:

Kyllä yhden lapsen hedelmöitykseen tarvitaan vain yksi isä. Ei yhdelle lapselle voi olla kuin yksi isä.
Jotain outoa on jos on useampi? D

Siiskun puhutaan joulupukista ja sen muorista ja tontuista. EIhän se niin ole. Julupukki voi olla yksikössä, mutta muoreista pitäisi puhua monikossa. Ei sellaista tonttulaumaa yksi muori ehdi synnyttämään millään. Pukki kyllä kerkeää moneen paikkaan pusseineen!

Eli mun mielestä pitäisi puhua äidin päivästä ja Isien päivästä. Ihan noin niinkuin lääketieteeseen, lisääntymseen jne. perustuvista syistäkin :DDDD


=DW=

... kirjoitti:

Siiskun puhutaan joulupukista ja sen muorista ja tontuista. EIhän se niin ole. Julupukki voi olla yksikössä, mutta muoreista pitäisi puhua monikossa. Ei sellaista tonttulaumaa yksi muori ehdi synnyttämään millään. Pukki kyllä kerkeää moneen paikkaan pusseineen!

Eli mun mielestä pitäisi puhua äidin päivästä ja Isien päivästä. Ihan noin niinkuin lääketieteeseen, lisääntymseen jne. perustuvista syistäkin :DDDD


=DW=

Lue lisää

totta. Olen samaa mieltä. Kyllä pukit ehtii! Siksi ihmettelenkin miksi muoreja aina syyllistetään.
Pukit ne kaiken aikaseksi saa.

... kirjoitti:

Siiskun puhutaan joulupukista ja sen muorista ja tontuista. EIhän se niin ole. Julupukki voi olla yksikössä, mutta muoreista pitäisi puhua monikossa. Ei sellaista tonttulaumaa yksi muori ehdi synnyttämään millään. Pukki kyllä kerkeää moneen paikkaan pusseineen!

Eli mun mielestä pitäisi puhua äidin päivästä ja Isien päivästä. Ihan noin niinkuin lääketieteeseen, lisääntymseen jne. perustuvista syistäkin :DDDD


=DW=

Lue lisää

No jos nyt joulupukista (pukeista) puhutaan, niin parhaillaan olen niitä nähnyt kaupungilla neljä yhtäaikaa mutta muoria en yhtäkään. Missäs se sitten oli ja onko niitä muita kuin yksi. Hyvät taitaa olla oltavat sillä, vai miten se meni :))

Mä olen joskus, en kalenterin mukaan, ihan muuten, kun on ollut selainen fiilsis. Mä olen käynyt seisoskeleen ja miettimässä asioita sukuhaudoilla.

Mutta joulukynttilöitä en laita, en isänpäivänä käyt haudalla, en äitienkään päivänä. Ja en kuulu kirkkoon, enkä usko jumalaan. Mutta on ne mullakin oleet, sekä mutsi, että fatsi, ja niillläkin omansa.

En nyt oikein tiedä miten sen asian ilmaisisi. Mun mielestä tekopyhyys ja kuvien palvonta on anuksesta. Just kaikki halloveenit, täysin epäuskottavat joulun vietot, nimipäivät, synttärit jnejne. Ne vaan on siis typeriä. Jos mulla joskus on isää ikävä, mulla vaan on isää ikävä. Siihen mitään vaikuta se, että se on ollut tuolla raatovainiolla kasvattelemassa horsmaa naapurin pelloille jo useamman vuosikymmenen.

Hah. No pakko mainita. Mullakin on tietenkin omanikäisiä, tai vanhempiakin kavereita. Yllättävän moni on iskästä tai äiskästä riippuvaisia. Oli vähän hankala suhtautua kun yksille kavereille käsi viin, että iskä kuoli. No se iskä oli jotain melkein satavuotias. Mutta kun kakarat joutui kerrankin elämässään omilleen. No niitten firma on myyty jne. Siellä ne sitten miettii, miltä tuntuu olla työttömämä työnhakijana. Kun on sitä velkaakin, lapset koulussa, talokin rakennettu, kaikkea. Mutta kun ei olekkaan iskän firmaa, josta saa pienosakkaana jouluksi aina sen verran rahaa, että voi vaikka ostaaa uuden moottoripyörän.

Tää oli tietynlainen tilitys. Kun on ikänsä kuitenkin joutunut selviämään itekseen, jotkut asiat alkaa nakrattamaan ympäristössä. Siinä on aavistus eroa, lähteekä joku satavuotias pappa pankkiin takaan sulle pikkuvippiä, vai löytyykö se vakuus sulta iteltä. Ihan oikeesti, monilla yli viiskymppisillä on selän takan iskä ja äiskä. Miten helevetissä ne tyypit pärjää, kun takaajat onkin haudassa ja velat itellä niskassa?


Jaha, taisin kiivastua, sori. Todellisuus kuitenkin tulee vastaan aina jokaiselle. Mua tietyllä tavallaan säälittää ne, jotka tajuaa realiteettejaan vasta kuolemaa tehdessään sairaalassa. Mä en tiedä, miten dementiaa tutkittaessa on otettu huomioon potilaan elämä kokonaisuudessa. Mutta niin se vaan on, loppumetreillä ihmisille paljastuu totuus kaikesta. Ja vanhemmitenhan suuri osa ihmissitä dementoituu. Niin, oskus niitä sanottiin vanhuudenhöperöiksi. Mutta miksihän niitä hulluiksi ei ole sanottu, nehän tulee hulluiksi?

Kovenpaa elämää eläneet, me pärjätään, aina jotenkin.


=DW=

... kirjoitti:

Mä olen joskus, en kalenterin mukaan, ihan muuten, kun on ollut selainen fiilsis. Mä olen käynyt seisoskeleen ja miettimässä asioita sukuhaudoilla.

Mutta joulukynttilöitä en laita, en isänpäivänä käyt haudalla, en äitienkään päivänä. Ja en kuulu kirkkoon, enkä usko jumalaan. Mutta on ne mullakin oleet, sekä mutsi, että fatsi, ja niillläkin omansa.

En nyt oikein tiedä miten sen asian ilmaisisi. Mun mielestä tekopyhyys ja kuvien palvonta on anuksesta. Just kaikki halloveenit, täysin epäuskottavat joulun vietot, nimipäivät, synttärit jnejne. Ne vaan on siis typeriä. Jos mulla joskus on isää ikävä, mulla vaan on isää ikävä. Siihen mitään vaikuta se, että se on ollut tuolla raatovainiolla kasvattelemassa horsmaa naapurin pelloille jo useamman vuosikymmenen.

Hah. No pakko mainita. Mullakin on tietenkin omanikäisiä, tai vanhempiakin kavereita. Yllättävän moni on iskästä tai äiskästä riippuvaisia. Oli vähän hankala suhtautua kun yksille kavereille käsi viin, että iskä kuoli. No se iskä oli jotain melkein satavuotias. Mutta kun kakarat joutui kerrankin elämässään omilleen. No niitten firma on myyty jne. Siellä ne sitten miettii, miltä tuntuu olla työttömämä työnhakijana. Kun on sitä velkaakin, lapset koulussa, talokin rakennettu, kaikkea. Mutta kun ei olekkaan iskän firmaa, josta saa pienosakkaana jouluksi aina sen verran rahaa, että voi vaikka ostaaa uuden moottoripyörän.

Tää oli tietynlainen tilitys. Kun on ikänsä kuitenkin joutunut selviämään itekseen, jotkut asiat alkaa nakrattamaan ympäristössä. Siinä on aavistus eroa, lähteekä joku satavuotias pappa pankkiin takaan sulle pikkuvippiä, vai löytyykö se vakuus sulta iteltä. Ihan oikeesti, monilla yli viiskymppisillä on selän takan iskä ja äiskä. Miten helevetissä ne tyypit pärjää, kun takaajat onkin haudassa ja velat itellä niskassa?


Jaha, taisin kiivastua, sori. Todellisuus kuitenkin tulee vastaan aina jokaiselle. Mua tietyllä tavallaan säälittää ne, jotka tajuaa realiteettejaan vasta kuolemaa tehdessään sairaalassa. Mä en tiedä, miten dementiaa tutkittaessa on otettu huomioon potilaan elämä kokonaisuudessa. Mutta niin se vaan on, loppumetreillä ihmisille paljastuu totuus kaikesta. Ja vanhemmitenhan suuri osa ihmissitä dementoituu. Niin, oskus niitä sanottiin vanhuudenhöperöiksi. Mutta miksihän niitä hulluiksi ei ole sanottu, nehän tulee hulluiksi?

Kovenpaa elämää eläneet, me pärjätään, aina jotenkin.


=DW=

Lue lisää

Oli sulla jotain itua. Isien ja äitienkin velvollisuus olisi opettaa jälkikasvusta itsenäisiä. Nyt vaan passataan aikuisiksi asti pilalle.

Nunni, onnea kuiteski kaikille isille aikaansaannoksista huolimatta ja tasapuolisesti.

Vick-sininen, ja vesilasi