Kyllä käy kateeksi. Papalla mittarissa jo 85 ja tekstiä pukkaa. Ja vielä kehtaa kirjotaa terävämmin kuin yksikään BB-talon nuori valopää.
Kirjan Hjalmar Jansson on pankin pikkuvirkailijaksi päätynyt, opintonsa kesken jättänyt surullisen hahmon ritari. Ritarina Hjalmar tunnetaan venäjän opiskelijoiden piirissäkin. Hjalmarin yliopisto on Richardinkadun kirjasto, josta hän tietonsa ammentaa.
Köyhyys on tehnyt Hjalmarista katuovelan, joka selviää kahviloista maksamatta, mutta luottaa kenkien kiiltävyyden voimaan. Sodassa kaatuneen isän paikkaa täyttelee Kapteeni-vaari, jolta Hjalmar ehtii oppia korttipelin jalon taidon. Pärjäten jopa junapelurin vaativassa amatissa ennen pankkiin päätymistään.
Vastavoimana luuseri Hjalmarille on saman pihan kasvatti Börje, joka pyrkyryydessään on kaikkien asioiden johtaja ja etuilija. Kasvukuviossa mielenosoitusta johtavasta taistolaispäälliköstä sijoituspankkia pyörittäväksi miljonääriksi on jotain tuttua.
Börje vie Hjalmarilta liki kaiken, naisen ensin ja lopulta myös työn. Välillä mielikuvitukseensa sekoileva Hjalmar rakentaa lopulta kostosuunnitelman, surkuhupaisan.
Juuri Hjalmarin vilkas mieli tekee kirjasta vaikeasti luokiteltavan. Veijariromaani, ehkä. Tai maagista realismia, tuota vaikeasti hallittavaa sanansolinaa. Ehkä myös hieno kuvaus sodanjälkeisestä Helsingistä, jonka tuoksuja Hjalmar kaipaa satunnaisilla maaseutumatkoillaan. Monesti Hjalmar ei poistu kaupungista. Vain käydessään esittäytymässä nuorikkonsa eversti-isälle tai etsiessään tietoa sukutaustastaan.
Oma tausta onkin Hjalmarin ongelmista suurimpia. Äiti ei paljoa kerro, Kapteeni sitäkin enemmän, mutta totuuden osuus hänen tarinoissaan lie pieni. Juuri Kapteenin tarinat laajentavat kirjan aikajanaa nykypäivästä Venäjän vallan aikaan. Tällä aikajanalla kertoja hyppii nokkelasti ja nopeasti kuin rusakko pusikossa. Lukija putoaa kyydistä monesti, kun ei pysy perillä mikä on Hjalmarin kuulemaa, kuvittelemaa tai kokemaa. Kirjan voima ja heikkous.
Sen verran kirjoittajan tyyli jää kaivelemaan, jotta edellinen kirjansa, Marie, pitää laittaa tilaukseen.
Rohkenen suositella kärsivällisille ja Forumin purkamisen muistaville.
Kirjan Hjalmar Jansson on pankin pikkuvirkailijaksi päätynyt, opintonsa kesken jättänyt surullisen hahmon ritari. Ritarina Hjalmar tunnetaan venäjän opiskelijoiden piirissäkin. Hjalmarin yliopisto on Richardinkadun kirjasto, josta hän tietonsa ammentaa.
Köyhyys on tehnyt Hjalmarista katuovelan, joka selviää kahviloista maksamatta, mutta luottaa kenkien kiiltävyyden voimaan. Sodassa kaatuneen isän paikkaa täyttelee Kapteeni-vaari, jolta Hjalmar ehtii oppia korttipelin jalon taidon. Pärjäten jopa junapelurin vaativassa amatissa ennen pankkiin päätymistään.
Vastavoimana luuseri Hjalmarille on saman pihan kasvatti Börje, joka pyrkyryydessään on kaikkien asioiden johtaja ja etuilija. Kasvukuviossa mielenosoitusta johtavasta taistolaispäälliköstä sijoituspankkia pyörittäväksi miljonääriksi on jotain tuttua.
Börje vie Hjalmarilta liki kaiken, naisen ensin ja lopulta myös työn. Välillä mielikuvitukseensa sekoileva Hjalmar rakentaa lopulta kostosuunnitelman, surkuhupaisan.
Juuri Hjalmarin vilkas mieli tekee kirjasta vaikeasti luokiteltavan. Veijariromaani, ehkä. Tai maagista realismia, tuota vaikeasti hallittavaa sanansolinaa. Ehkä myös hieno kuvaus sodanjälkeisestä Helsingistä, jonka tuoksuja Hjalmar kaipaa satunnaisilla maaseutumatkoillaan. Monesti Hjalmar ei poistu kaupungista. Vain käydessään esittäytymässä nuorikkonsa eversti-isälle tai etsiessään tietoa sukutaustastaan.
Oma tausta onkin Hjalmarin ongelmista suurimpia. Äiti ei paljoa kerro, Kapteeni sitäkin enemmän, mutta totuuden osuus hänen tarinoissaan lie pieni. Juuri Kapteenin tarinat laajentavat kirjan aikajanaa nykypäivästä Venäjän vallan aikaan. Tällä aikajanalla kertoja hyppii nokkelasti ja nopeasti kuin rusakko pusikossa. Lukija putoaa kyydistä monesti, kun ei pysy perillä mikä on Hjalmarin kuulemaa, kuvittelemaa tai kokemaa. Kirjan voima ja heikkous.
Sen verran kirjoittajan tyyli jää kaivelemaan, jotta edellinen kirjansa, Marie, pitää laittaa tilaukseen.
Rohkenen suositella kärsivällisille ja Forumin purkamisen muistaville.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.